Ystävänpäiväviikonloppu kuvina

Lauantain keittolounas tuntui keväiseltä silmuun puhjenneiden koivunoksien ja raikkaiden tulppaanien somistaessa kattausta. Pöytäliinan unohdin tuolin selkänojalle, mutta hyvä niin. Pysyipähän puhtaana. Kalakeiton tomaattinen liemi olisi saattanut hyvinkin tahria vastapestyn liinan. 

Ensimmäistä kertaa taittelin lusikoiden alle vanhat, nimikoidut ruokaliinat, joita tuskin kukaan rohkeni käyttää. Ne tosin kestävät kuumankin pesun ja sappisaippua antaa kyytiä sitkeimmällekin läikälle. 

Sunnuntain aloitimme pitkällä, kiireettömällä brunssilla amerikkalaisine pannukakkuineen. Reseptin koukkuun jäin nuorena tyttönä, kun isoveljeni teki niitä saatuaan innostuksen koulun kotitaloustunneilta. 

Iltapäivää juhlistimme unelmatortulla, joka oli lapsuuden iltakyläilyillä usein Tuulikki -tätini kahvipöydässä. Hänen ohjeellaan sitä taiotaan meidänkin kotimme keittiössä, kun herkunhimo iskee.  Jos kiinnostuit resepteistä, niin laitathan  kommenttilaatikkoon viestiä.

Tartuin hetkeen ja Kerällä -kirjan Pieni ja pippurinen pesusieni sai alkunsa. Kohta on valmista. Tiskatessani huomasin kaipaavani sellaista somaa apuria tiskipuuhiini. Joutilaana hetkenä on joskus mukavaa vaihtelua pestä astioista kauneimmat käsin. 

Tulppaanien iloa asettelin myös suihkuhuoneen komuutin päälle tuomaan hyvää mieltä. Tännekin virkkaan pesusienen, kun vauhtiin pääsin. Nokkoslangan karheus on omiaan tähän tarkoitukseen. 

Kiitos Lankakauppa Kerän Jonnalle inspiraatiosta!

Käy ihmeessä Kerän nettisivuilla! Neulojien yönä Koti meidän -tuotteet putkahtivat verkkokauppaan. Meidät löytää myös facebookista nimellä Koti meidän. Kohtaamisiin!

Ystävänpäivätervehdys

Hetken helmistä vaihtelevista


elämä kudottu on,


kirkkaita helmiä,


kauniita hetkiä


elosi olkohon.

Sydämellistä Ystävänpäivää!

Toivottelee Koti meidän

Ystävänpäiväviikon ajatuksin

                                Tekee arjesta juhlan tää,


                    kun muistaa hyvää ystävää.


                   Eihän erota välimatka meitä,


                   vaikka kuljemme arjen teitä.


                    Hetki taas, kun kohdataan,


                   saa välimatkat haihtumaan.

Sormusrasia-asiaa

Koti meidän on toiminimi, jonka perustimme viime kesän lopulla ja päätoimialamme on pienimuotoiset puutyöt, jotka ovat omaa suunnitteluamme. Tämä blogi on osa Koti meidän -kokonaisuutta, jossa pääset kurkistamaan elämäämme maalaismaisemassa ja meidän kumpaisenkin tekemisiä. 

Laurin materiaalina on erilaiset suomalaiset puulajit ja Tuijan tekstiilit, langat ja paperi. Kummankin kädessä pysyy kamera ja "Estetiikka ennen kaikkea!" on ollut mottomme koko yhteisen elämäntaipaleemme ajan. Koti meidän on yhteistyömme tulos.

Punalassa Laurin valmistamista rasiakaunottarista muutama pääsi Tampereelle Hämeenkadun varrelle korusDESIGN -liikkeeseen myyntiin. 

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja kaksi kaiketi 2000. Juhlapäivän kunniaksi nämä otokset puhukoot puolestaan. Koti meidän -blogin ensimmäinen postaus julkaistiin puoli vuotta sitten. Kuukaudet ovat vierähtäneet vauhdilla.  Hienoa, kun olet tullut mukaan seuraamme. Tervetuloa toistekin!

Runebergin päivän posti

Siniristiliput ovat liehuneet tänään Johan Ludvig Runebergin kunniaksi. Meille tämä kansallisrunoilijan päivä on tärkeä muusta syystä. 

Sunnuntaina väkersin kuvassa näkyvän viirinauhan Marimekon mainoslehtisen sivuista ja maanantaina annoin sen postin kuljetettavaksi. Kirjekuoren taittelin samaisen lehden Oiva -sarjan tarinan kertoneesta sivusta. Saaja ilahtui yllätyksestä. 

Kuva on epätarkka, mutta idea käy ilmi. Eikös vaan?

Ensi viikolla on ystävänpäivä ja jotakin on jo suunnitteilla sen varalle. Toivottavasti ideat ehtivät jalostua valmiiksi asti. Kuulumisiin! tuikku

Pysähtynyt hetki

Tiistai-illan rauhoittava hetki pyykkituvalla pysäytti ajan kulun. Kellon tasainen raksutus seuranani silmäilin kameran linssin takaa omaa tilaani, jossa "mankelointi" on yleisnimitys monenlaiselle muullekin puuhalle kuin sananmukaisesti liinavaatteiden pyörittämiselle ikivanhalla Upo -mankelilla. 

Olen ympäröinyt itseni silmääni miellyttävillä asioilla ja esineillä, joilla on kaikilla jokin tarina kerrottavanaan. Rikkaharjan ja kihvelin meille antoi Kirsti -mummi, jonka kertomus näiden tiestä hänelle on valitettavasti vaipunut unholaan. Ensimmäiset keittiötölkkini otin talteen jo nuorena tyttönä isoäitini jäämistöistä. Nyt kotoilun noustua muoti-ilmiöksi huomaan olleeni koti-ihmisenä uranuurtajien joukossa. 

Käytettyjen tulitikkujen kodiksi olen ripustanut miniatyyriroskapöntön cappucino -kupin vierelle keikkumaan. Pauligin -keittimen olen puolestaan kätkenyt vanhan ompelukoneen kuvun alle tiskialtaan kupeeseen. Silloin tällöin sunnuntaisin on ohjelmassa herkullinen kahvihetki, vaikka sisimmässäni olenkin enemmän teen ystävä, jollaiseksi hurahdin tutustuttuani taitavaan teeihmiseen. 

Olen mietiskellyt, mistä innostukseni käsillä tekemiseen lähti ja olen päätynyt siihen, että tämän oranssinpunaisen kahvan ote jätti vahvan jäljen sisimpääni. Muistan elävästi kuinka lämmitin pientä rautaa puuhellan kulmalla ja silitin pyyheliinan päällä pirttipenkillä nenäliinoja. Rakkaimpia leikkejäni oli saada järjestellä Fanni -mamman nappilaatikkoa ja samalta näytti äidin mittanauha, joka oli ahkerassa käytössä venähtänyt. 

Tällä rullalla on saavutukseni Wetterhoffin ajoilta, jolloin opintoihini kudontalinjalla kuului kehruu -kurssi. Tämän verran sain valmista villalankaa mamman vanhalla rukilla. Saavutus sekin!

Ikkunan ylle olemme ripustaneet Ikean telineen, jossa säilytän tarveaineita inspiraation varalle. Ruosteiset piikkilangat kaivoin osittain pensaan juurelta ja osittain Punalan alta. Palapelin paloista saa aikaan mainioita korvakoruja, jos sille päälle sattuu.

Nyt on aika lähteä tästä ovesta kotiin iltapuuhiin. Leivinlapio oven yläpuolella muistuttaa ajasta, jolloin tämä tila saunan seinän takana palveli pakarina. Naapurilta kuulin, kuinka heidän äitinsä on täällä leiponut suuren perheensä leivät vielä 60 -luvun alussa. Punalamme oli tuolloin heidän kotinaan. 

Pöydälle voin jättää keskeneräiset työni ilman, että se ketään häiritsee. Yhdestä kuvasta retusoin pois hiirenloukun, joka on viritetty kutsumattomia vieraita varten. Iik, sanon minä.

Tärkeintä ei ole tekeminen vaan mitä tekeminen tekee sinulle, luki taannoin Tiimarin kassissa ja kyllä jokaiselle meistä on hyväksi löytää oman elämänsä voimaannuttavat asiat. Tämä blogi on jo nyt muodostumassa minulle sellaiseksi. 

Toivottavasti hyvä mieleni välittyy myös sinulle lukijani! 

Kynttilänpäivä

Kynttilänpäivä on kääntynyt iltaan. Aamusella sytytin kaapiston päälle kynttilät luomaan loistetta sunnuntain hämärään. Lyhdyt ostimme aikanaan muistuttamaan vanhasta kaakeliuunista, joka tällä paikalla on lämmittänyt huvilaamme. 70 -luvun muodin mukaisesti se oli purettu pois samoin kuin yläkerran uunikin sekä koko piippu ylös asti. 

Äidiltä saamani posliinikukka viihtyy kaapiston koristelistan vierustalla.

Takapihan maasta olen löytänyt sinne tänne kätkettyjä kaakelin ja tiilen palasia. Yhden kauneimmista talletin, jos joskus haaveeni toteutuisi ja tilalle voisimme rakennuttaa vastaavanlaisen tulisijan kotimme sydämeen. Onneksi kaksi muuta uunia on säästynyt meidän päiviimme asti. Puu-uunin lämpöä ja tunnelmaa ei voita mikään. 

Toissayönä lumi peitti maan. Talven ensimmäisten lumitöiden aika tuli vasta nyt, kun keveä pakkaslumi loi hunnun maiseman ylle. 

Iphonella tallensin tämän hetken.

Leppoisa sunnuntai pyykkituvan rauhassa on miltei parasta, mitä tiedän. Kiireetön hetki itsekseni omissa ajatuksissa ja vastasilitetyt pyykit pinossa luovat kaipaamaani harmoniaa. Suihkepullon lavendelivesi antaa pyykkiin lempeän kesäisen tuoksun. Spotify  ja ipad puolestaan tarjoavat tunnelmaan sopivan musiikin ja kynttilä keittiötölkissä Yyterin santaan upotettuna muistoja helteisistä hetkistä rannalla.

Miten sinä vietit kynttilänpäivää? Ilta-ajatuksin tuikku

Puolivuotiskatsaus

Koti meidän -blogi nimettiin tämän samaisen porstuan ikkunan alla noin puoli vuotta sitten kitaransoiton ja teen juonnin siivittämänä. Silloin oli lämmin kesäpäivä. 

 Uuden opettelu sujuu vähän samaan malliin kuin palapelin teko. Ajoittain palaset loksahtelevat paikoilleen sukkelasti, toisinaan junnataan paikoillaan. Luova joutilaisuus hioo alitajunnassa puolivalmiita ajatuksia ja sitten sopivan hetken tullen ne pulpahtavat esiin.

Kevät kurkistelee nurkan takana ja auringon valo innostaa oreganon kurottumaan valoa kohti. Pölyhuiskalle olisi töitä. 

Tämä Mokosta ostamani ei ole yhtä taitava kuin Onnelin ja Annelin lahjahuisku. Eilen innostuin lähtemään elokuviin katsomaan tätä Marjatta Kurenniemen satuun perustuvaa lastenelokuvaa. Kyllä kannatti! Ainakin tällainen lapsenmielinen ihminen nautti herkullisista väreistä ja upeasta lavastuksesta. Ihana!

Päivä pitenee vauhdilla. Elokuvan myötä heittäydyin kesätunnelmiin.

Sininen hetki laskeutuu näille korkeuksille vasta viiden tienoilla.

 Yläkerran makuukamarin hirsisalvokset kertovat omaa tarinaansa; taidokasta puusepän työtä nämä lohenpyrstöliitokset. Huvila on rakennettu punahongasta, joita on käsipelillä työstetty aikamoiset määrät paukkupakkasissa metsän siimeksessä. Sisukkaita ovat ihmiset olleet ja tuskin ovat osanneet edes kuvitella nykyajan menoa.  

Yöunen rauhoittaminen teknisiltä vempaimilta takaa hyvän levon. 
Talvipesämme on täällä ja kesäisin Punalan sänkykamarissa. Vaihtelu virkistää.

Hyvää tammikuun loppua kaikille lukijoille! 
Ilahtuisimme, jos jättäisit merkin käynnistäsi kommenttilaatikkoon. 
Tammiterveisin tuikku