Koti meidän -blogi 10 vuotta!

                                

                             Kymmenen vuotta bloggarina... 

                                    575 julkaistua postausta

                                       lukemattomia kuvia

                                          tuhansia sanoja

                                            tunnelmia

                                       toteutuneita unelmia

                                               elämyksiä

        

                                    ilahduttaneita kommentteja

                                                 kehuja

                                              kannustusta

                                              sinnikkyyttä

                                                kyyneleitä

                                           tunteiden kirjoa

                                                    iloa

                                                  onnea

                                              kiitollisuutta

                                     

                            

Lasiverannan keinutuolissa olen haudutellut tätä etappia juhlistavaa tekstiä villasukkia neuloessani ja loppujen lopuksi olin vallan unohtaa merkkipäivämme; minun ja Koti meidän -taustajoukkojen aikaansaannoksen. Ilman rakkaitani en ikimaailmassa olisi saanut lähdettyä tälle ikimuistoiselle retkelle blogistaniaan.

Kiitos sinulle, joka olet pysynyt matkassa mukana! Olisi kiva lukea kommenttilaatikosta, millä sanoilla sinä kuvailisit esimerkiksi tuttavallesi tätä blogia. 

Ilon pirskahduksia iltaasi! Onnenhymy huulilla, Tuija alias tuikku
 

Tervetuloa seuraajani!

Viime postaukseen saamistani viehättävistä kommenteista alkaen olen pohdiskellut, miten ihmeessä esittelisin itseni blogin kirjoittajana uusille matkaseuralaisilleni. 

Miten kaikki alkoi? -tekstini suosittelen lukemaan alkapalaksi, koska näin saat perspektiiviä Koti meidän -blogin maailmaan. Kolmekymppisistä lapsiperheellisistä on tullut mummi ja vaari. Edelleen Villa Iiris herättää intohimoja kodin laittamiseen ja uusia unelmia putkahtelee mieleen säännöllisesti. Lähtökohdat kotielämään ovat nyt erilaiset kuin alkuaikoina, jolloin emme onneksi tienneet, mitä kaikkea tulisikaan eteen vanhan talon pidossa. Kieltämättä vieläkin yllättävä sähkökatkos tai oudot äänet pilkkopimeässä saavat varpailleen ja sydämen läpättämään, mutta niihin osaamme suhtautua jo miltei huumorilla. Minä siis piilottelen peiton alla ja suostuttelen toista rohkeasti tarkistamaan tilanteen vakavuuden. 

Koti meidän -blogi on saanut alkunsa kevättalvella 2013 ja puoli vuotta kypsyttelin sekä suunnittelin ennen kuin ensimmäisen kerran uskalsin julkaista ajatuksiani blogistanian syövereihin. Näiden kahdeksan vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut monenlaista puhumattakaan vuosina ennen blogia. 

Kodissamme on vieraillut monenkirjavaa väkeä sekä juhlissamme että media-alan edustajina. Meillä kotona -sivustolta on luettavissa valokuvaaja Krista Keltasen ja sisustustoimittaja Jonna Kivilahden tekemä juttu Villa Iiriksestä. Kivilahtikeltasen tekemä artikkeli on ilmestynyt myös ruotsalaisessa ja saksalaisessa sisustuslehdessä. Ganska fint eller hur? Lempilukemistoni Lantliv on vielä haavelistalla. 

  Tämä kaunis koti haluttiin... -otsikolla puolestaan ajauduin kansikuvatytöksi laajalevikkiseen lehteen. Arvaa vaan jännittikö sekä kuvaustilanteissa että lehden ilmestyttyä postilaatikkoomme. Onneksi vastaanotto oli kaikin puolin mukavaa. Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuvan kuvaukset pihapiirissämme kesällä 2011 olivat käänteentekevä kokemus.  Ihan kuin kesämökillä olisi ilmestyi Hanne Foxin kuvaamana Unelmien Talo&Koti -lehdessä sekä 

Saunamatka on loistojuttu puolestaan Maalla -lehdessä. Kotivierailulle Villa Iiriksen jouluun pääset linkkiä klikkaamalla. Kuvat ovat samoja kuin Ilona Pietiläisen toimittamaan Talven hopeiset hiutaleet -kirjaan kirjoittamassani ja kuvaamassani Kotivierailulla -kirjeessä. 

31.3.2012 alkoi Instagram -polkuni tyttäremme loistavalla opastuksella. 

Ensimmäinen Instagram -kuvani 2012.

Jos olet kiinnostunut kuvakertomuksistamme niin ota seurantaan tilimme:

tuikku

samos_in_my_mind

kotimeidan

JIM eli jotain ihan muuta on Maaret Kallion lanseeraama nimitys arjen taukopaikoille, joista saa huoahdushetkiä arjen keskelle. Bongasin sen tänään kuuntelemassani Helsingin Sanomien Livelähetyksessä.  Imurointi oli rattoisaa Maaretin lempeän äänen säestyksellä ja kiitos toivoa valaneen sanoman. Yhdenlainen taukopaikka sekin, kun pölypallerot sujahtivat söpön imurimme kitaan. Konkreettisia työn tuloksia on palkitsevaa nähdä. Itse asiassa tämän postauksen kuvat tallentuivat heti tuon jälkeen. Pysähtyminen kiitollisuutta tuovien asioiden äärelle on itselleni merkityksellistä. 

Muutettuamme aikanaan tähän kotiin niin tuon ensimmäisen kuvan näkymän paikalla oli parisänkymme ja iso erkkeri-ikkuna oli puolitettu väliseinällä. Karhulan lasipurkki ja pinnatuoli muuttivat tähän kotiin kanssamme Tampereen keskustasta. Taisivat olla enteitä tulevasta, kun ne matkaamme tarttuivat nuoruuden vuosina. Pienessä sänkykamarissa nukuimme koko pieni perhe nauttien mielettömästä hiljaisuudesta. Tuon jälkeen seiniä on kaatunut ja rakentunut entistä ehommaksi. Lattioiden maalaus on minun lempipuuhiani kuten myös tapetointi tuottaa valtavaa iloa ja onnistumisia varsinkin, kun mikään nurkka ei ole suora. Onnistumisen ilo sinnikkään väännön jälkeen on palkitsevaa. Vanhojen rakennusten laittelu on inhimillistä ja armollista, koska täydellisyyden tavoittelun olemme suosiolla jättäneet tämän tontin rajojen ulkopuolelle. Riittävän hyvä on oikein hyvä. 

Kitarat soivat huoneessa jos toisessa ja matkalaukkuihin rakastuin jo kahdeksan vuotiaana matkatessani yksin linja-autolla kummitädin luo Helsinkiin, elämänkumppaninikin kohtasin jo kauan sitten. Nyt nuo appivanhemmiltani perimämme matkalaukut säilövät hellehepeneni tuleville matkoille valmiina. Kreikka vei sydämeni kesän 1984 reppureissulla.  Vaaterekissä ovat toivoa valamassa kesäiset rekvisiitat. Yöpöydällä on yleensä aina pino luettavaa. Muihin maailmoihin matkaaminen sanojen siivin on ihanaa.

Tällainen kuvaus tästä sitten sukeutui. Estetiikka eri muodoissaan on minulle elinvoimaa lisäävää ja harmonia sekä sisäisesti että tiloissa, joissa elän ja olen, on olennainen osa bloggaamisen viehätystä. Bloggaajana ammennan luovuudestani ja taidostani nähdä hyvää hankalaltakin tuntuvissa tilanteissa ja asian tiloissa. Koti meidän on hyvän mielen blogi. Toivon jakavani tunnelmia ja maailman, jossa lukijakin viihtyy vierailullaan ja piipahtaa aina uudelleen.  

Leppoisin lauantai-illan terveisin, Tuija

                    ”Kaikkea saa tehdä. 

                        Kaikkea pitää tehdä. 

                            Kaikkia ovia pitää tempoa, 

                                   kaikkia kuita kurkotella. 

                                        On vain yksi ehto, elinehto: 

                                            Värisevää sielua ei saa tallata.” 

                                                – Tommy Tabermann

 

Koti meidän -blogin juhlapostaus

Eilen lauantaina 8.8.2020 vietimme Koti meidän -blogin seitsemättä juhlapäivää Kartanon vaalean kruunatessa kala-ateriamme pihaterassilla. Kahdeksas blogivuosi alkoi helteisessä säässä ja leppeissä tunnelmissa. Ilta sauna takasi makeat unet kesäkamarissa verstaan seinän takana. 

Kuvan etualalla näkyvän Punala -verstaan porstuassa sai nimensä blogini, johon linkittyy kaikki tekemisemme tällä tontilla sekä retkillä kotimaan kohteissa. Tämän kesän lähimatkailun kohokohta oli telttaretki takapihan pelikentälle juhannuksena. Vahvana kakkosena tulevat seikkailumme luontopoluilla, joiden tunnelmaa ei voita mikään kaupunkilomanen. Tosin Helsinki on saanut uusia näkökulmia vierailuillamme Kalasatamassa. Mustikkamaan rantareitti vaunukävelyllä oli viehättävä sekä Isoisänsilta vaikuttava. Minun mielestäni jotenkin niin herttaisen sopiva meille pikkuistamme ulkoiluttaessa. 

Tämä kesä jää mieliimme erityisen hyvänä, koska pitkästä aikaa keskityimme rauhalliseen kotielämään pitkän kaavan mukaan. En muista meidän koskaan aiemmin nauttineen näin usein ulkona syömisestä ja aamu- ja iltahetkien lumosta. Onnekkaita olemme, kun on paikkoja, mistä valita. Lieneekö minun nuoruuteni kahvilatyöstä kumpuavaa innostus erilaisiin pöytäryhmiin. Pihalle on kiva istahtaa kesken pihapuuhien ihmettelemään ja mietiskelemään. Tosin hauskin tuokio oli naapurin heinäpellolla nuuhkien kesän tuoksuja ennen telttaan kömpimistä juhannusyönä. Elämysmatkailua parhaimmillaan voisi sanoa. 

Juhlapostauksella oli synnytystuskia, joten suosiolla jätin tämän tähän iltaan. Hyvä niin, koska ideani kristallisoitui vasta tänään kukkia kastellessani ja nyppiessäni kuivia pois. 

Sinulla, joka olet kirjautunut lukijakseni on nyt tilaisuus olla mukana Puikkomittakaulakorun arvonnassa Laurin päivän kunniaksi. Kirjoita kommenttiisi kolme perustelua, miksi olet innostunut seuraamaan Koti meidän -blogia. Kommentoineiden kesken arvomme  yhden Puikkomittakaulakorun sunnuntaina 23.8.

Tervetuloa mukaan matkaamme! Blogimatkamme on edennyt lähemmäs ensimmäistä kymmentä. Toivottavasti viihdyt jatkossakin seurassa!

Sydämellisin ajatuksin, Tuija

Kuusivuotisjuhla

Villa Iiriksen satavuotisen valmistumisen kunniaksi olemme nautiskelleet kaikessa rauhassa kotimme hyvästä tunnelmasta. Iso ilonaihe on se, että kotimme keskellä maaseutua on myös lastemme kokoontumisille mitä parhain miljöö.

Kesän koleimmat hetket me lekottelimme Samoksen auringon alla keräten voimia. Kolmessa viikossa letkeä elämäntahti otti lujasti otteeseensa. Sydän tosin aluksi pamppaili vinhaan hypättyäni kameran eteen poseeraamaan kreikkalaisissa design -mekoissa. Upea kokemus! Tovin jos toisenkin kesti, että sielu seurasi perässä takaisin tänne kotikonnuille.

Tämän kesän ajatusmalleja ovat virittäneet syyskuussa ilmestyvän Tärkeintä tänään -kirjan teemat elämän selkiyttämiseen. Kerron menetelmästä tuonnempana tarkemmin, kun #tärkeintätänään on iloita blogini kuuden vuoden taipaleesta.

Olisi hauska kuulla, ketkä lukijoistani ovat olleet matkassa mukana jo alusta asti ja keille Koti meidän on uusi tuttavuus tai jotakin siltä väliltä.  Kommenttisi ilahduttaisi!

Unelmoi. Usko. Tee. Toista. -kortti on jo vuosien ajan ollut mottonani. Suhtaudun tunteella ja kokonaisvaltaisen intuitiivisesti elämään. Luotan omaan vaistooni ja vaalin rauhaa sisimmässäni kuullakseni pienimmätkin värähtelyt, vaikka tuo pahuksen tinnitus hankaloittaakin sitä. Syy, miksi välimerellinen elo sopii minulle niin taivaallisen hyvin on, että siellä kaskaiden siritys ja meren kohina pitävät huolen rennosta olotilasta.

Eipä silti, viihdyn loistavasti omissa oloissani perheen parissa. Ylellisyyttä on 'einiinhiirivapaa' työtilani, T -huone nimeltään, jossa voin tuulettaa ajatuksiani senhetkiseen mielentilaan sopivan leppeän musiikin soidessa taustalla. Osa tilan viehätystä on sen muunneltavuus. Uusin uudistus on Love -pöytäni kepeänä lattian keskellä.

Tämän vuoden teemani on: Päästä irti siitä, mikä ei enää palvele. Siinä hengessä olen karsinut, raivannut ja setvinyt kankaita, lankoja, vaatteita ja sekalaista sälää. Paljon olen saanut aikaan, mutta vielä on organisoitavaa monen mukavaan hetkeen. Parasta on, että työtilaan voi jättää keskeneräiset projektit ja jatkaa, kun sopiva tilanne on käsillä.

Erityisen innostunut olen koostamaan erilaisia kuva-sana -kollaaseja vahvistamaan näin visioitani. Olen huomannut  niiden voiman tuovan aivan omanlaistaan imua tapahtumien kulkuun. Jonkun mielestä varmaan ihan höpöhöpöä, mutta väliäkö tuolla. Tärkeintä on luottaa oman persoonallisen tiensä taivaltamiseen. Ja elämässähän pitää olla hömppää!

Tänään tämä postaus miltei kahden kuukauden tauon jälkeen olkoon juhlani kuusi vuotiaan blogini kunniaksi. Onkohan kukaan enää kuulolla? Jos niin, millä mietteillä...

Elokuisin iltaterveisin Tuija

Viesti, jota odotin

Mourtia beach

Siitä hetkestä asti, kun sain tietää olevani The winner, täytyy myöntää villasukkien pyörineen jaloissani. Olen parhaani mukaan koettanut ottaa käyttöön opiskelemiani hyvän mielen taitoja, ajatusten hallintaa ja rentoa elämään heittäytymistä. Yön pimeinä tunteina on muutaman kerran iskenyt epäuskoinen olo. Onko tämä todellista?

Taas kerran voimatauluni ja aarrekarttani, joita olen väkerrellyt T -huoneellani, johdattavat minut haaveilemalleni retkelle. Nyt matkaan lähdemme vain minä ja tykötarpeeni. Flip flopsit, bikinit ja hellehepeneet. Niin ja kamera. Reppukin on tarpeen. 

Tänään puhelin sanoi: "Bling" saapuneen sähköpostin merkiksi. Huomenna selvinnee, milloin astun koneeseen ja siirryn takaisin kesäkeleihin, joita kieltämättä tässä sateisessa illassa kaipaan. 

Manolates 2016

Facebookissa tekemäni testin mukaan olen yhtä rento kuin flip flopit. Pitäneekö paikkaansa? 

Tämän viikon to do -listalla on uuden matkablogin perustaminen, joten hyvä lukijani voit huokaista helpotuksesta. Ilouutinen! Siirrän sinne kaikki matkakertomukseni, jos osaan. Koti meidän palaa alkuperäiseen tarkoitukseensa tähän pihapiiriin. Mutta minkäs teet, kun tälle polulle lähteminen on vienyt moniin ennalta-arvaamattomiin seikkailuihin. Kokeile sinäkin, mitä tapahtuu, jos käytät sanaparia: Joo ja...

Sadeillan terveisin Tuija

Villa Iiris Photography

Maalaistyttö

Haasteita on tullut blogiini ja yhden aiheen niistä olen jo unohtanutkin, mutta on minulla siitäkin pieni vainu. Valkoinen puutalokoti -blogin Ilonalta tuli tämä haaste, joka on alunperin lähtöisin Tipulassa -blogista. Tarkoituksena on vastata annettuihin kysymyksiin ja laatia 11 muulle bloggarille 11 uutta kysymystä. 

Nyt seuraa paljastuksia minusta...

                                                    
1. Millä kolmella adjektiivillä kuvailisit itseäsi? 
Kolme heti ensimmäisenä mieleen tulevaa!

* luova
* kekseliäs
* toimelias 

Olisipa hauskaa kuulla teiltä minua paremmin tuntevilta osuinko oikeaan vai elänkö omassa pilvilinnassani?


2. Oletko maaseudun vai kaupungin lapsi ?

Jokainen vähänkin kauemmin blogiani seurannut tietää vastauksen ja oheinen kuvituskin kenties kertoo sen. Olen siis palannut "juurilleni" metsämaisemiin koluttuani kaupunkien katuja riittämiin. Viihdyn asfalttiviidakossakin, kun sille päälle satun hyvässä seurassa. Ihmisten katselu kahviloissa ja ihmettely on antoisaa. Kaipuu kotiin iskee kyllä aikas sukkelaan.

3. Asutko juuri siellä missä haluat asua ?

Heti ensihetkistä alkaen tässä talossa olen kokenut olevani kotonani. 

4. Mitä haaveita sinulla liittyy asumiseen ?

Remonttihaaveilua piisaa...
* parvekeremontti ja ulkoportaikot, joista haaveiltu likipitäen koko asumishistoriamme 
   Villa Iiriksessä
* alakerran pikkusalin tapiseeraus ja kenties paneeliseinien rakentaminen, sinnekin, yhdessä
* piha-aita on kellahtamaisillaan kumoon, joten sen korjaus on listan kärkipäässä
* ruokasalin tulisija olisi unelmien täyttymys, mutta piippu puuttuu 
* tassuamme ja kylpyhetket kynttelikön valossa

5. Järki, tunteet vai molemmat ?

* Molemmat ovat tarpeen vanhan talon asukkina. Tunneside on vahva voima toteutettaessa haaveita. Visio valmiista tuo puhtia tekemiseen olkoonkin kyseessä pieni tai suurempi mullistus. Järjettömän tunteellista, monesti. Positiivista, pääasiassa. Muuten emme olisi tässä.

6. Mikä on rohkein tekosi ?

Yksin en olisi milloinkaan tähän kyennyt, mutta yhdessä kyllä.  Rohkein tekomme oli jättää kaupungin pölyt taaksemme ja alkaa toteuttamaan omaa unelmaamme keskellä tuntematonta. Viikko kaupan teon jälkeen saimme tietää odottavamme yllätysvauvaa ja muutimme taloon, jossa saunassa tuuli lahojen hirsien välistä eikä suihkua ollut sisällä eikä saunalla, jossa sitä ei ole edelleenkään eikä tule olemaankaan. Mummolaromantiikka on puhutellut iankaiken. Rohkeutta vaati myös tämän blogin perustaminen. Kummastakin onnittelut meille!


7. Benji -hyppy vai Base -jump ?

No, ei sitten niin kumpikaan. Yläköysiradasta olen selvinnyt, mistä olen edelleenkin erityisen ylpeä, kiitos kannustajien.

8. Mikä on haavematkakohteesi ja miksi ?

Kreikan saaret! Sydän jäi sinne jo ensimmäisellä interrailmatkalla vuonna nakki ja muusi. Ilmasto, välimerellinen ruoka, rannat, oliivilehdot, rentous, kotoisa olo, mentaliteetti, ystävät, rakkaus... 
eiköhän siinä ole syitä riittämiin. Reppureissu saarelta toiselle hypellen on haaveista suurin.

9. Minne veisit puolisosi tai perheesi yllätysmatkalle ?

Jos en nyt tässä paljastaisin niin eihän se enää olisi yllätys. Tosin jalkapallointoilija kyllä tietää sen muutenkin. Manchesteriin veisin ilolla koko poppoon. 

10. Mitä haluaisit muistella vanhainkodin kiikkustuolissa ?

Elettyä elämää, jossa on ollut monenlaisia värisävyjä, mieluusti mietiskelisin keinutuolissa kudin käsissä. Vanhainkoti ei vain ole tavoitteeni vaan kotona pärjääminen ja puuhastelu iän karttuessa. Uskon kaikenlaisen kotityön pitävän vireänä ja jaksavaisena. Tekeminen ei näytä nimittäin loppuvan ikinä, mikä on inspiroiva elämäntapa.

11. Mistä haluaisit sinut muistettavan ?   

Hmm...

Vaikea kysymys, jota pitää miettiä tovi, jos toinenkin...

      

Aitous, luovuus, rauha, rakkaus, harmonia, innostus...

Viskaisen tämän haasteen eteenpäin seuraaviin yhteentoista
satunnaiseen blogiin, joita seuraan. Kuka ottaa kopin?


Aamu omenatarhassa

Herra Puukenkä ja Neiti Räsymatto

KOTONASI.

Kuulasta ja kepeää

Peltotien päässä

Radanvarren ohdakkeita

Ripaus kardemummaa

Sisustussoppa

Talonpuolikas

Villa Puomi

Vintage living


                      

"Ihminen, joka kulkee polkujaan seuraten omia elämänarvojaan." on vastaukseni viimeiseen kysymykseen. "Tässä ja nyt."

Toivottavasti lähdette mukaan haasteeseen!  
Jatketaan samoilla kysymyksillä. Tuija alias tuikku

Do more of what makes you happy

Viikon on olallani keikkunut uusi voimakassini, jonka teksti: Do more of what makes you happy iski silmiini Habitare -messuilla Vanamo -groupin osaston teepaidoissa. Rekin päässä roikkui kasseja samalla tekstillä ja kauaa en ostopäätöstäni jahkaillut. 

Viikonvaihteen lähetessä yritin parhaani mukaan pitää tuon ajatuksen tekemisteni johtolankana. Pyykinpesu, siivous ja uuden vielä työn alla olevan tilan visiointi on ollut huisin mukavaa. Arkiset askareet saa tuntumaan hauskoilta varsinkin, kun muistaa nauttia nykyajan mukavuuksista. Lapsuudessani nyrkkipyykki oli vielä äitini arkipäivää.  

Kamerakin pääsi mukaan jakamaan muutaman hetken. Tapetin riekale yläkerran menneisyydestä ansaitsi tulla ikuistetuksi muistojen joukkoon. Ikkunan pokassa lukee teksti "Vierashuone" kauniilla vanhanajan käsialalla. Keitähän tuolla on majoitettu 1920 -luvulla... Nykyisen pikkutoiletin tilalla oli kaunis kaakeliuuni, joka 70 -luvun vimmassa on purettu pois vessan tieltä. 

Aurinkoinen syyssää valaisi maisemat täyteläisellä valolla!

Sunnuntai-illan ajatuksin, Tuija

Uudet tuulet

Yläkerran isossa sänkykamarissa puhaltavat uudet tuulet. Jännittävää katsella, miten tuttu tila muuntui omanlaisekseen taas kerran. Tällä kertaa huoneen sai haltuunsa perheen kuopus. Kukin lapsistamme on vuorollaan asustanut tässä keltaisessa kamarissa. Jokainen on sisustanut omalla, erilaisella tyylillään, mikä tietysti ilahduttaa tällaista koti-ihmistä. Erityisen hyvä mieli tuli, kun yhdessä ideoimme ja pohdimme eri vaihtoehtoja. Lause: " Mä näen tän jo valmiina silmissäni!" sai aikaan sydämessäni läikähdyksen.

Katto, seinät, lattia ja Laurin rakentama kaapisto säilyivät ennallaan. Kattolamput vaihdettiin, sutipuu on vuoteen vieressä kuin palmu rannalla. Peilin takana on naulakko ja tilaa parille henkarillekin. Mieluusti olisin maalannut lattian ja komeron ovet, mutta malttamattomina päätimme jättää ne ensi kesän työlistalle. 

Sunnuntain 6.9.2015 Helsingin Sanomien Koti -liitteessä oli artikkeli otsikolla Lastenhuoneesta tulee upea tila. "Kotoa muuttaneen lapsen huone jää helposti teinimuseoksi. Huone kannattaa kuitenkin remontoida ja ottaa uuteen käyttöön vaikkapa pukeutumistilaksi." 

Tuumasta toimeen! Kuopuksen pikkuhuone vapautui ja jännityksellä odotan, mitä siitä saammekaan aikaan.  Kahdeksantoista vuotta sitten vähän sinne päin asentamamme kipsilevyt saivat kyytiä ja nyt on vielä nupi poikineen poistettavana. Tuo pieni kamari, joka 20 -luvulla on ollut vierashuone, kokee muutoksen tämän päivän tarpeisiimme. Siitä lisää tuonnempana. Pysy kuulolla! 

Syysillan salamyhkäisin terveisin Tuija

Jäähyväiset elokuulle

Punalan elämää nähneiden ikkunoiden takana on kesäkamarimme, josta päätaloon muuttaminen on vähitellen alkanut hiipiä mieleeni iltojen hämärtyessä ja sadetihkun pakottaessa palaamaan alkukesän lempijalkineisiini. Harmaaksi kulahtaneet valkoiset Hai -saappaani ovat pihalla lompsimiseen oikein oivalliset. Alun perin käytin niitä vain ja ainoastaan Unelma -retkillä, mutta nyt ne ovat mustikkatahraisina vähemmän esteettiset. Toimivat kuitenkin kotipuuhissa.

Työn alla edelleen...

&

Unisieppari-inspiraatio iski eräänä kauniina elokuisena iltana, jolloin oli leppoisaa punoa sitä kiireettä terassin lepotuolissa. Lankakerän ostin Pythagorionin pääkadun varrella sijainneesta vanhan, herttaisen sedän puodista. Kaupan päälle sain hurmaavan hymyn kiitettyäni kreikaksi. Sieppariini tallennan kesän monenkirjavat muistot. Valmista tulee jossakin vaiheessa.

Fiskarsin kesäretkellä Maailmankauppa Kirahvista löysin upean punotun verkkokeinun, jossa otin makoisia nokosia ikivanhan koivumme varjossa. Tulipahan testattua, että kestää kaksikin ihmistä. Kesäinen rentoilu saa jatkoa sisätiloissa, kunhan osaan päättää, mikä sijoitusvaihtoehdoista on paras.

Postikortti ystävältä ja koko kesän ruukussa ilahduttanut aleruusu, jonka ostin kevään lakkiaisjuhlaan Ruusullemme, toimivat hyvän mielen tuojina.

Kukkakimppuja, hattarapilviä, upeita värileikkejä taivaalla.

Kameran kanssa hortoilua, zoomailua, muokkailua, instagramia.

           

                Terassielämää lämpimissä elokuun muistoissa.

"Ken voisi kellot seisauttaa?" kävi mielessäni kerran jos toisenkin syyskuun alun lähestyessä hurjaa laukkaa.

Nurkan takaa kurkistellen, Tuija