Tuulahdus Turusta

Ensi yönä kellojen viisarit käännetään kohti kesää. Talviaikaan siirtyminen tuo yhden lisätunnin huomiseen päivään. Nyt on juuri oikea aika kaivaa neulepuikot esille, jos mielii ehtiä saada valmista joulupukinkonttiin. Aiotko ottaa kaiken hyödyn irti normaaliaikaan siirtymisestä vai nautitko unta varastoon talven varalle? Jouluaattoilta on tasan kahden kuukauden kuluttua. 

Tuulahdus Turusta houkutteli minut ja kamerani mukaansa metsikköön. Oheisissa kuvista voitte nauttia yhteistyömme tuloksista, joista merkittävin on tiilenpunainen laatikkoneule. Minun roolini on ollut olla makutuomari lankojen valinnassa, kannustaja, kustantaja, ohjaaja ja valokuvaaja. 

Jos innostut vastaavanlaisesta niin kurkistapa, millaisia sävyjä on Lang Donegal -merinovillalangasta tarjolla Lankakauppa Kerässä. Kaupan omistaja Jonna antoi hyvän ohjeen ja opastuksen työhön. Syksyn tullen Sointu viimeisteli helmineuleensa, joka on käytössä osoittautunut lempivaatteeksi.

Pyöröpuikonpidikkeet ovat myynnissä samaisessa lankakaupassa osoitteessa Verkatehtaankatu 8 Tampereella. Kuvakollaasin Koti meidän -verstaan tuotteista löydät linkkiä klikkaamalla. 


                      Tunnelmallista talviaikaa! Tuija

ps. Olethan muistanut osallistua arvontaan, jossa joku onnellinen voittaa viikon kuluttua Talven hopeiset hiutaleet -joulukirjan!

Puikonpääpaketti

Ystäväni tilasi muutamat Koti meidän -puikonpäät ja tällaiset rasiat väkersin niille lahjapaketeiksi. Askarteluhyllystäni pyykkituvalta löysin pieniä pahvirasioita, jotka somistin Teippitarhan pitsiteipillä. Kanteen kiinnitin vielä höyhenen. Valmista tuli käden käänteessä. Tällainen inspiraatio tällä kertaa. 

Jos olet kiinnostunut puikonpidikkeistä niin niitä voi tilata myös suoraan kotiverstaalta lähettämällä sähköpostia osoitteeseen: punalaverstas@gmail.com tai lähettämällä viestin Facebookin kautta.

Tammikuisin perjantai-illan terveisin! Tuija / Koti meidän

Tilkkutäkki

villaiirisphotography 2014

         

               Sataa, sataa ropisee, pilipili pom!

*****************************************************

Uskomatonta, mutta totta, naputtelen sadatta blogipäivitystäni tänään tiistaina 11.11. ja toivon saavani tämän matkaan teille lukijoille ennen iltayhtätoista. Onnea ja iloa, sata kiloa!

Vajaassa puolessatoista vuodessa elämäni on ollut muutoksen pyörteissä. Uudistus on ollut lähinnä henkinen, mutta uskon toivotun uuden askeleen tuoneen myös ulkoiseen olemukseeni seesteisyyttä ja hymyn häivän usein kasvoilleni. 

Kommenttilaatikon kilahdukset ovat yhtä iloisia asioita kuin lapsuudessa posteljoonin tuomat kirjeet serkkutytöltä. Uuden oppiminen on hauskaa ja uusien ystävien löytäminen mahtavaa. Koti meidän -blogin avulla olen kohdannut huiman määrän hengenheimolaisia ja puhumattakaan siitä vuolaasta inspiraation virrasta, josta ammemman iloa ja jaksamista arkeeni. Olen kuullut myös, että blogini on tuottanut iloa  ja hyvää mieltä alati kasvavalle lukijajoukolleni. Erityisen ilahduttavaa on ollut saada rohkaisevaa palautetta kuvistani. Kiitos Aino, Elina, Hanna, Heikki, Kirsi, Maikku, Minnukka, Päivi, Risto, Suvi, Outi, Virpi ... muutamia mainitakseni! 

Minulla on onni kuulua sukuun, jossa on monia eri alan taitajia muusikoista kuvataiteilijoihin sekä käsityön taitajiin.  Muistan elävästi, kun eräs tädeistäni joskus muinoin totesi, että hänkin maalaa, mutta verantaa. Vaarini kutoi sukkaa ja nikkaroi toiveestani maailman ihanimman puunuken koivuhalosta verstaallaan ja taisi siinä ohessa paistaa vielä herkullisia vohveleita. Mummulassa verstaan vintillä meillä serkuksilla oli mieleen painuvat kotileikit nukkeinemme. 

Luovuuttaan voi toteuttaa monelle tavalla riippuen elämäntilanteesta ja tarpeista. Jossakin vaiheessa muistan kärvistelleeni olotilassa, jossa koin luovuuteni olleen tukossa ja lukossa. Heittäytymällä tuntemattomaan avautui uusia näkökulmia ja maisemia. 

Koti meidän -toiminimeä hauduttelimme pitkään ja hartaasti kuin ohrauunipuuroa. Tämä kaikki on opettanut, että kaikella on aikansa ja paikkansa aivan kuin useimmilla tapahtumilla on tarkoituksensa. Iän myötä sitä tulee itselleen armollisemmaksi ja kärsivällisyys hioo pahimmat särmät niin, että arjen pienet ilot tuntuvat suurenmoisilta tähtihetkiltä. Elämä ei ole yhtään pöllömpää, kun sen oikein oivaltaa. 

villaiirisphotography 2014

Suomen Kädentaidot -messutapahtuma lähenee vauhdilla. Näyttelyaluetta rakennetaan jo kiireen vilkkaa Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Vieläkään me emme ole messuilla omalla osastolla, mutta vielä jonakin päivänä sen haaveen toteutamme. Tälläkin kertaa Kerän osastolta C426 löytyy puikonpidikkeitämme ja paljon ihanaakin ihanampia lankoja. Kirjoittelen teille messuterveisiäni viikonvaihteessa. 

Kiitos te kaikki ruudun siellä puolella! Tätäkin postausta tekiessäni opin uusia kikkoja. Padillani tein kuvakollaaseistani tilkkutyön ja liitin ne tekstin lomaan. Pieniä, mutta ah niin innostavia oivalluksia! Instagramista löydät värillisen testailuni tuloksen, joka on ihka-aidon täkin sukulainen. Leikki pitää mielen virkeänä!

Hymyillään, kun tavataan! Tuija

Perjantaipaloja

Puolivalmiita tammisia sukkapuikon pidikkeitä bambutarjottimella.

Vaahterarasia jalavakannella ja jalavarasia raitakannella sekä Saarni -puikonpidikkeet.

Pyöröpuikonpäät saarnea ja tuijaa sekä saarnirasia jalavakannella.

Verstaalla on saha laulanut ja tekijäkin varmasti monta kertaa. Kitaralla ja soittojakkaralla on yhtä tärkeä rooli kuin toimivilla työvälineillä, joilla syntyy kauniita puuesineitä näppärin sormin.

Lokerojen kätköistä saattaa löytyä pala tummaa suklaata. 

Maistuis varmaan sullekin. 

Makoisaa viikonvaihdetta!

Terveisin Koti meidän tmi

Sisustusbloggari - ko?

Vuosi sitten huhtikuinen viikonvaihde Turussa oli viileä, mutta virkistävä. Osallistuin "wannabe" -bloggarina valokuvauskurssille, joka pidettiin Paimion Veikkarin kylällä Adalmiinan Helmessä. Kurssin emäntänä hääri Annarina Yöntilä ja kouluttajana Camilla Hynynen Nauvosta Creatella -yrityksestä. 

Osallistujina oli innokas joukko naisia kameroineen. Intensiivisen kurssin aikana emme paljon ehtineet tutustua toisiimme, mutta sittemmin blogimaailmassa olemme kohdanneet sitäkin useammin. Erityisen kiitollinen olen Villa Puomin Hannalle kannustuksesta. Ilman sinun rohkaisuasi olisi saattanut jäädä tämä kivi kääntämättä. Lotan kuvakumppanuus Instagramissa on antoisaa  ja Minnukan Ripaus kardemummaa virkistävä herkkine kuvineen. 

 Koti meidän -blogi on kokonaisuus katosta lattiaan, ulkoa sisälle, pihalta metsään, kankaista puihin, joita verstaalle on vinot pinot. 

Kuvan taustan kellansävyiset nukenrattaat Lauri on tehnyt mukaillen isänsä 50 -luvun mallia. Nämä olivat ensimmäisiä tilaustöitä, jotka valmistuivat verstaallamme kymmenisen vuotta sitten. Nyt niiden kyydissä matkaa lankakeräni.

Keittiö on kotimme sydän, jonka Misa -puuhella tuo lämpöä alakertaan. Se on yksi parhaista hankinnoistamme. Kynttelikössä roikkuu pientä ja tarpeellista käden ulottuvilla. 

Helsingin Sanomien ruokasivun Sitruuna-marenkipiiras on päässyt pääsiäissuosikiksemme. Se on sopivan kirpeä ja makea yhtä aikaa. Pieni pala  ja levollinen teehetki tuo juhlan tunnun kevätpuuhien keskelle. 

Kotikoivumme kuivuu halkopinossa ja veneen kevätsiivous on  käsillä ja moni muu tekeminen kuuluu pääsiäisen pyhien ohjelmaan. 

Tämän blogin perustaminen oli pyörinyt ajatuksissani jo kauan aikaa. Kurssi tuuppasi eteenpäin ja lopulta uskalsin klikata julkaise  -nappia. Uuden oppiminen on inspiroivaa. Kokeilethan linkkejä, toimiiko? 

Samalla, kun pohdimme sopivaa nimeä yrityksellemme, loksahti moni pala paikoilleen. Tarina nimen takaa löytyy täältä: Miten kaikki alkoi? ja laulun sanat tästä: Kun Adolf ja Maria. 

Puikonpidikkeet ovat koti neulepuikoille ja kodistamme ja elämästämme kertoo tämä valokuvakertomus, jonka aiheet eivät aivan äkkiä pääse loppumaan. 

Koti meidän -blogi avaa ikkunan elämäntapaamme vanhassa huvilamiljöössä maalaismaisemissa. Toivomme sydämestämme, että tämä tuo sinullekin iloa ja hyvää mieltä. Tekemisen iloa!

Pääsiäissunnuntain kääntyessä iltaan aurinko painui mailleen ja loi kasvihuoneeseen lämpimän, kutsuvan tunnelman. Toisen pääsiäispäivän aamuvalo sai minut jalkeille jo kukonlaulun aikaan, vaikka sitä kiekujaa ei meillä vielä olekaan, haaveissa vain. 

Voi hyvin! 

Ystävänpäiväviikonloppu kuvina

Lauantain keittolounas tuntui keväiseltä silmuun puhjenneiden koivunoksien ja raikkaiden tulppaanien somistaessa kattausta. Pöytäliinan unohdin tuolin selkänojalle, mutta hyvä niin. Pysyipähän puhtaana. Kalakeiton tomaattinen liemi olisi saattanut hyvinkin tahria vastapestyn liinan. 

Ensimmäistä kertaa taittelin lusikoiden alle vanhat, nimikoidut ruokaliinat, joita tuskin kukaan rohkeni käyttää. Ne tosin kestävät kuumankin pesun ja sappisaippua antaa kyytiä sitkeimmällekin läikälle. 

Sunnuntain aloitimme pitkällä, kiireettömällä brunssilla amerikkalaisine pannukakkuineen. Reseptin koukkuun jäin nuorena tyttönä, kun isoveljeni teki niitä saatuaan innostuksen koulun kotitaloustunneilta. 

Iltapäivää juhlistimme unelmatortulla, joka oli lapsuuden iltakyläilyillä usein Tuulikki -tätini kahvipöydässä. Hänen ohjeellaan sitä taiotaan meidänkin kotimme keittiössä, kun herkunhimo iskee.  Jos kiinnostuit resepteistä, niin laitathan  kommenttilaatikkoon viestiä.

Tartuin hetkeen ja Kerällä -kirjan Pieni ja pippurinen pesusieni sai alkunsa. Kohta on valmista. Tiskatessani huomasin kaipaavani sellaista somaa apuria tiskipuuhiini. Joutilaana hetkenä on joskus mukavaa vaihtelua pestä astioista kauneimmat käsin. 

Tulppaanien iloa asettelin myös suihkuhuoneen komuutin päälle tuomaan hyvää mieltä. Tännekin virkkaan pesusienen, kun vauhtiin pääsin. Nokkoslangan karheus on omiaan tähän tarkoitukseen. 

Kiitos Lankakauppa Kerän Jonnalle inspiraatiosta!

Käy ihmeessä Kerän nettisivuilla! Neulojien yönä Koti meidän -tuotteet putkahtivat verkkokauppaan. Meidät löytää myös facebookista nimellä Koti meidän. Kohtaamisiin!