Piipahdin eilen ex tempore kirkonkylällä kirjastossa ja Hitti -pöydältä nappasin iltalukemiseksi Sari Luhtasen Murusia, josta sain inspiraation tähän blogipostaukseen. Aasinsilta lukemastani rakentui mielessäni uuteen leipälautaan ja murusten siivoukseen, joka tapahtui nopeasti ja näppärästi reseptillä: tasot siisteiksi, lämmin valaistus, pari kuvaa Canonilla, tallennus koneelle, roskien retusointi lattialta ja jääkaapin oven puhdistus kätevästi iPhotolla. Kuvilla saa siis ihmeitä aikaan!
Onko teillä leivän muruja? No, joo onhan imurikin aika hyvä arjen pelastaja, mutta Tiirinkosken tehtaalta ostamani Iris Hantverk -lattiaharja on kyllä ohittanut monessa tilanteessa modernin teknologian kuluneena kesänä. Se vain on niin ihana kädessä ja hiljainen, avulias kumppani. Aina valmiina!
Uusi, pieni sievä leipälauta löytyi Ikeasta viime käynnillä. Öljysin sen jo kertaalleen ja viikonvaihteessa uusintakäsittely. Tänään se asettui kaakelipöydälle ja leivät muuttivat ylälaatikkoon.
Kokeillaanpa vaihteeksi tällaista järjestelyä. Kohta puoliin saatan kuulla käyttäjätason kommentteja, jotka eivät aina ole mairittelevimmasta päästä, kun olen intoutunut järjestelemään tavaroita uusiin paikkoihin muutoksen halun puuskassani. Fengshuin tuulet puhaltavat...
Murusia -kirja on minulle juuri tähän hetkeen sopivan raikasta chick litiä sokerikuorrutuksella. Sopii mainiosti arjesta irroittautumiseen tosin herkulliset kuvaukset kokkauksista tuovat veden kielelle. Suosittelen makean nälkään.
Äkillinen säätilan muutos syksyisemmäksi vaatii sopeutumista varsinkin, kun vielä puoli sydäntäni on Pythagorionin rannalla köllöttelemässä ilman huolen häivää arkirutiineista. Silmät kiinni ja tunnen meren suolaisen tuoksun, kuulen korvissani aaltojen pauhun, rantahiekan rahinan aaltojen puskiessa kiville kuluttaen ne siloisiksi. Suloiset tunnelmat täyttävät mieleni. Onnea.
Viihtyisällä verstaallaan ahkeroi siippani, jolla visio uudesta, upeasta korurasiasta. Välivaiheita voit vakoilla Instagramista. Paljastan lisää, kun saan kuvamateriaalia Punalasta.
|
Kuulumisiin muruset! Tuija
teillä on kyllä super ihana ja tunnelmallinen köökki :)
VastaaPoistaKiitos! Iloista syyskauden alkua! Tuija
PoistaHeipä hei!
VastaaPoistaKyllä meillä on leivänmuruja, vähän joka paikassa, kun teinit ja me vanhemmat puuhaillaan keittiössä. Joskus muruset harmittaa niin vietävästi, mutta yleensä suhtaudun niihin lempeästi; onpahan vatsat ravittu, siivotaan myöhemmin. Sinullapa on näppärä lauta, siitä voi huiskauttaa murut pois joskus toiste :). Meidän imuri on melko äänekäs ja aina ei tee mieli ottaa sitä esille. Minä kyllä pidän enemmän äänettömästä harjasta, pienille alueille ja korvillekin mukavampi.
Sinulla on niin kaunis keittiö! Minusta tuo Sinun harjoittamasi ruokien ja tavaroiden paikanvaihtopuuha on hyvää jäsen- ja aivojumppaa. Aamuisinkin saattaisi herätä paremmin, kun pitäisi miettiä, että missäs ne leivät ja kahvikupit olivatkaan. Saisi ottaa vähän useampia askeleita etsiskellessään, pyörähdellä ja ihmetellä, olisi jo ihan virkkuna ennen ensimmäistä kahvihörppyä. Pitäisiköhän minunkin vaihtaa vähän järjestystä? Saisin kanssaihmisiin vähän vipinää :).
Minusta oli mielenkiintoista lukea matkatarinaasi Samoksen saarelta. Siitä kuvastui hienosti rakkautesi Kreikkaan. Kiitos kirjoituksestasi! Minä olen lähdössä perheeni kanssa Kosin saarelle syyskuussa. Olen kuullut, ettei Kos olisi enää sellainen hulinapaikka kuten aikaisemmin, tiedä sitten. Saaren pienuus kuitenkin kiehtoo minua - ja pyöräily. Thassoksella olemme käyneet mieheni kanssa silloin, kun meillä ei vielä ollut lapsia. Ihana pieni saari! Toivon, että myös Kos lumoaisi ja antaisi lämpimiä muistoja meille kaikille. Ennen matkaa aion saada valmiiksi Aarrekarttani; se on ollut tekeillä jo juhannuksesta saakka.
Nautitaan elämästä! Kaikkea hyvää Sinulle, Tuija!
toivoo Aulikki
Aulikki, olipa ilo löytää kommenttisi postilaatikosta. ;) Kosilla seikkailimme mekin vuosi sitten. Hienot pyörätiet ja menopelejä moneen makuun. Kivoja rantoja pyörämatkan varrella. Suosittelen! Tuija
Poista