Viikonvaihteessa tallensin kesän tunnelmia.
Aamu kesäkamarissa.
Porstuan päivänpaiste.
Kitara odottamassa soittajaansa.
Pelakuut amppeleissa.
Pikkukuistin valloittava Mårbacka.
Pikkumaljakon pikkukukka, jonka nimeä en muista.
Tämä sydänkivi jäi meren rannalle.
Odottaakohan se siellä meitä ensi kesänä?
Haikein mielin, Tuija
Niin kauniita kesäisiä kuvia muistoksi tulevalle talvelle! Ja mitä, mitä, ihania käsitöitä sinulla on taas tuolla muurin kupeessa?! Mielestäni hento kesäkukka maljakossasi on malva, todella kaunis ja vanhanaikainen, sopii pihaanne hyvin! Syysiloa Villaanne!
VastaaPoistaVillis, kiitos, malvahan se olikin. Keväällä heittelin kukkapenkkiin rennolla otteella sekalaisen kirjon valkeiden kukkien siemeniä ja sitten ne unohdin, kunnes ne ilahduttivat tässä taannoin kukinnallaan. Muurin kupeessa on omatekemäni unisieppari, joka takaa hyvät unet ja muistoja retkiltä. Metallienkeli on Lahden Ulpukasta. Sydänketjun sain edelliseltä Samoksen matkalta ilonaiheeksi. Iloa sinunlin syksyysi Villis!
PoistaKesän värimaailma elää muistoissa ja kuvissa. Sen energia vie pitkälle syksyyn ja mikä mahtava rikkaus lukea blogissa tunnelmia ja kuvia jälkeenpäinkin ja saada niistä virtaa. Pikkuhiljaa loppukesästä alkusyksyyn! t, Hanna
VastaaPoistaTunnelmoinnista saa virtaa siirryttäessä kohti hämärämpiä aikoja. Kiitos näistä hyvän mielen kommenteistasi blogiystäväni! T.Tuija
Poista