Hyasintin tuoksua

Suloistakin suloisempi pikkuhyasintti halusi iltapäivällä ehdottomasti päästä kaupasta mukaani meille. Myönnyin kainoon pyyntöön. Sainpahan taas arjesta irrottavia ajatuksia ja hetken rakkaan kamerani kanssa, kun ensin mietiskelin, mistä oiva astia huumaavasti tuoksuvalle joulukukalleni ja keitä kaveriksi. 

Emalinen tuikkukuppi sai vaihtaa virkaa ja nyt se toimi hyasintin ruukun suojana. Vähemmän sulokkaan muoviruukun peitin vuosikymmeniä vanhasta pitsineulelapasesta talteen ottamallani varrella ja päälle ladoin valkeita kiviä sekä simpukan kuoria Ranskan maalta. 

Tarjottimelle asettelin ison pöytäkynttilän siipineen ja kupin nurin sydänmobilen alle hyasintin vierelle. Taustalla pilkottaa uuden uutukaiset tummanruskeat tabletit, joita oli vihdoinkin Ikeaan tullut lisää tai oikeammin tarvittava määrä odotti minua hyllyssä. Perjantain piristysretkestä ruotsalaiseen huonekalujättiin kerron tuonnempana lisää, kunhan löydän enemmän kuin hetken, oikeastaan useammankin, sillä 15 metriä pellavaista päärmättävää odottaa tekijäänsä. 

Kuulumisiin! tuikku

Murusia

Piipahdin eilen ex tempore kirkonkylällä kirjastossa ja Hitti -pöydältä nappasin iltalukemiseksi Sari Luhtasen Murusia, josta sain inspiraation tähän blogipostaukseen. Aasinsilta lukemastani rakentui mielessäni uuteen leipälautaan ja murusten siivoukseen, joka tapahtui nopeasti ja näppärästi reseptillä: tasot siisteiksi, lämmin valaistus, pari kuvaa Canonilla, tallennus koneelle, roskien retusointi lattialta ja jääkaapin oven puhdistus kätevästi iPhotolla. Kuvilla saa siis ihmeitä aikaan!  

Onko teillä leivän muruja? No, joo onhan imurikin aika hyvä arjen pelastaja, mutta Tiirinkosken tehtaalta ostamani Iris Hantverk -lattiaharja on kyllä ohittanut monessa tilanteessa modernin teknologian kuluneena kesänä. Se vain on niin ihana kädessä ja hiljainen, avulias kumppani. Aina valmiina!

Uusi, pieni sievä leipälauta löytyi  Ikeasta viime käynnillä. Öljysin sen jo kertaalleen ja viikonvaihteessa uusintakäsittely. Tänään se asettui kaakelipöydälle ja leivät muuttivat ylälaatikkoon. 

Kokeillaanpa vaihteeksi tällaista järjestelyä. Kohta puoliin saatan kuulla käyttäjätason kommentteja, jotka eivät aina ole mairittelevimmasta päästä, kun olen intoutunut järjestelemään tavaroita uusiin paikkoihin muutoksen halun puuskassani. Fengshuin tuulet puhaltavat...

Murusia -kirja on minulle juuri tähän hetkeen sopivan raikasta chick litiä sokerikuorrutuksella. Sopii mainiosti arjesta irroittautumiseen tosin herkulliset kuvaukset kokkauksista tuovat veden kielelle. Suosittelen makean nälkään.

Äkillinen säätilan muutos syksyisemmäksi vaatii sopeutumista varsinkin, kun vielä puoli sydäntäni on Pythagorionin rannalla köllöttelemässä ilman huolen häivää arkirutiineista. Silmät kiinni ja tunnen meren suolaisen tuoksun, kuulen korvissani aaltojen pauhun, rantahiekan rahinan aaltojen puskiessa kiville kuluttaen ne siloisiksi. Suloiset tunnelmat täyttävät mieleni. Onnea.

Viihtyisällä verstaallaan ahkeroi siippani, jolla visio uudesta, upeasta korurasiasta. Välivaiheita voit vakoilla Instagramista. Paljastan lisää, kun saan kuvamateriaalia Punalasta.

Kuulumisiin muruset! Tuija