torstai 23. toukokuuta 2019

Huvilaromantiikkaa






Romantiikasta voidaan olla montaa mieltä. Meillä sen merkkejä ovat pelargoniat ikkunoilla, pitsiverhot liehumassa kesätuulen vireessä ja lempeän rosoinen tunnelma, jossa kaiken ei tarvitse olla ihan niin prikulleen. 

Satavuotiaan talon vaaliminen vaatii vaivannäköä, mutta kokonaisuutena ottaen tämä elämänmuoto on kaiken sen arvoista. Olemme asuneet täällä yli puolet aikuisiästämme, jonka lasken alkavan siitä, kun muutimme pois lapsuudenkodeistamme opiskelupaikkakunnille. 

Maalta kaupunkiin ja takaisin maaseudulle on lyhykäisyydessään polkumme johdattanut meidät tälle yli hehtaarin tontille, jossa on kolme hirsirakennusta sekä varastorakennus. Kesäaikaan huoneluku kasvaa tarpeen mukaan, kun taas talvella osa huoneista on järkevää pitää viileinä. 

Nyt on kuitenkin se aika vuodesta, jolloin tuplaikkunat on siirretty rapunaluskomeron uumeniin. Kesään kuuluu avoinna olevat ikkunat moneen suuntaan. Raikas kesätuuli laittaa energiat virtaamaan ympäri taloa. 

Riippumatto pääsi pienen piharaivauksen myötä yläpihan puiden väliin. Sinne osuu sekä aamu- että ilta-aurinko. Lapsuuteni ihanimpia muistoja ovat verkkokeinu kummitädin mökillä ja salkopallo, jota ilolla pelasimme yhdessä serkkujen kanssa välillä järveen pulahdellen hurjan kiljunnan saattelemana. 

Monesti olemme todenneet, että olemme onnistuneet Villa Iiriksessä yhdistämään meille molemmille rakkaita muistoja omilta kasvuvuosiltamme omannäköiseksi miljööksi. Konmaritus on kiinnostavaa, mutta kaikesta kuvauksellisesta on mahdotonta luopua. Ullakolle on lupa jemmata esineitä ja asioita, jotka saattavat taas jonkin ajan kuluttua olla merkityksellisiä.

Mikä sinulle on tärkeintä tänään? Mikä on elämässäsi merkityksellistä? 

Minulle on tärkeää luottaa intuitoon. Ilman sitä emme olisi ikinä kaartaneet tuosta tien päästä tähän kotiin ja rohjenneet tehdä siihenastisen elämämme suurinta loikkaa kaupungin sydämestä tuntemattomaan kylään. Blogin merkitys on ollut suuri elämäntapamme jäsentämisessä. Kuvien ja tekstien kautta tarkastelen omaa kotiamme miltei toisen ihmisen silmin. Ja niin itsekkäältä kuin se voikaan kuulostaa niin olen onnellinen, että joka kerta blogini tuo hymyn huulilleni. 
Uskalsimme, onnistuimme! 

Oletko sinä oman elämäsi ruorissa? 

Toukokuisen illan terveisin! Tuija




10 kommenttia:

  1. Ruorissa ollaan vaikka välillä myrskyää. Otahan muuten yhteyttä jos rauta-asiat vielä mietityttää. Iloa viikonloppuun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän aalloilla välillä keinuttaa enemmän tai vähemmän. Lähetin sinulle sähköpostia. Virkistävää, sateen raikasta viikonvaihdetta! Tuija

      Poista
  2. Teillä on niin ihana koti ❤ Kiitos kauniista blogista ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sanasi lämmittävät mieltäni. Toukokuisin terveisin Tuija Villa Iiriksestä

      Poista
  3. Teidän kodossa on hyvä tunnelma. Ja se työmäärä on kuitenkin voimaannuttava puoli asumisessa ja elämisessä. Meillä huhkitaan ja olen sitä mieltä, että se poistaa stressiä ja antaa tilaa ajatella kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava lukea, että kotimme tunnelma välittyy myös lukijalle ja katsojalle. Tämä elämäntapa vaatii oikeanlaista asennetta ja onpahan tässä vuosien varrella oppinut monenlaista, kun ennakkoluulottomasti on kokeillut. Lempeää toukokuun loppua! Tuija

      Poista
  4. Tuo ensimmäinen kuva!!<3<3
    Välität blogissasi juuri sitä tunnelmaa maalta, mitä minä täällä kaupungissa olen vailla.Kieli pitkällä odottelen koska taas pääsen omaan maaseutu-unelmaani mummulaan. Tämä on näitä ajokortittoman rasitteita, aina kiinni kuskien aikatauluista.
    Sikäli en ole täysin oman elämäni ruorissa.;)
    Kauniita aikoja sinne sinulle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinä saat aina kommenteillasi hymyn huulilleni ja hyvän mielen läikähdyksen sisimpääni. Pitkän tien olemme kulkeneet tähän elämänvaiheeseen, jossa voi rauhassa asetella pelakuita mieleiseen kuvakulmaan ja pitkin pihoja hortoilla omissa ajatuksissaan. Eikähän se ole juuri sitä luotsaamista eloaan haluamansa suuntaan. Tänäänkin kukkia poimiessani ja niitä kulhoon asetellessani ajattelin miltei liikuttuneena, miten onnekas olen, kun asun miljöössä, joka on on harmoniassa sisimpäni kanssa.
      Kesäillan tuntua! Sydämellisin terveisin Tuija

      Poista
  5. Oi, miten kauniita kuvia! Olen kahteen kertaan jo aloittanut puhelimella kommentoimaan, että sinun postausta ja sitten on tullut puhelu ja homma jäänyt kesken. Nyt olen koneella josko nyt pääsisin loppuun saakka :D

    Teidän talo on huikean kaunista paikka. Ja tuo tunnelma, joka välittyy kuvista. Ihanan seesteinen. Kaunis valo siivilöityy pitsiverhojen läpi huoneeseen. Ihania vanhoja esineitä. Niin viihtyisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo! Puhelimella kommentointi on välillä vähän konstikasta. Itse ainakin kirjoitan helposti väärin enkä edes näe virheitäni kuin vasta jälkikäteen nolona.

      Villa Iiris on muotoutunut yhteisten suunnitelmiemme ja inspiraatioidemme mukaisesti kodiksi, jossa on kotoisaa. Viihdymme vanhojen ja uudempien kalusteiden kokoelman keskellä ja varsinkin minä ajoittain innostun siirtelemään kalusteita paikasta toiseen uusia tuulia havitellessani. Kaverini sanoikin kerran keittiöstämme, että hän ei ole ikinä ennen nähnyt muunneltavaa keittiötä. Kiva kohteliaisuus!

      Haikailen joskus järjestäväni hyvän mielen blogikokoontumisen täällä meillä. Siihen kuluu kyllä vielä aikaa ennen kuin se on toteutusasteella, mutta eikös hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty. ;)

      Toiveikasta toukokuun toiseksi viimeistä päivää! Terkuin Tuija

      Poista