Villa Iiriksen sunnuntaita

Aamuhetki

Perunanarsissi

Salin perunanarsissien huumaava tuoksu joutui iltasella kilpailemaan uunituoreiden sämpylöiden kanssa. Tasapeli! 

Iltapalasämpylät

Ikivanhan sinkkivadin uusi elämä jaksaa aina vain ilahduttaa minua. Inspiraation leimahdus, nupin metsästys ja DIY tai oikeammin LMI (= Lauri made it), kun itselläni meni sukset ristiin porakoneen kanssa.

Omenariisipuuro

Kauniiden kukkien vierellä on mukava herkutella iltapalaksi sämpylä omenasoseella ja juustosiivulla. Lisäksi kulhollinen lieden kulmalla pehmeäksi hautunuttaomenariisipuuroa takaa makeat yöunet. 

                           Levollista sunnuntai-iltaa! Tuija

                        

Kolmas adventti

Huomenna syttyy kolmas kynttilä merkiksi joulun lähenemisestä. 

Vaikka komerossa ei ole tarkoitus joulua viettää niin yläkerran kamarin vinttikomero koki äsken pikasiivouksen tai oikeastaan selvittelyn säilytettäviin aarteisiin, kierrätettäviin ja roskiin lajiteltuina paperiin, kartonkiin ja metalliin. Pikkukaaos selätetty! 

Olethan huomannut mahdollisuuden osallistua arvontaan!

Leppoisaa lauantai-iltaa! Tuija

Valoenergiaa

Kirkasvalolamppu on aamuisin tarpeen ehostaessa sekä piristyssyistä että sen valossa todella näkee (liiankin) hyvin harjata kulmat ojennukseen ja Kanebon ripsiväri osuu sinne, minne pitääkin. Aurinkopuuterilla korostan päivetystäni, jonka toivon olevan vielä havaittavissa kasvoillani.  

Marraskuu on minulle usein varsin vetämätön ajanjakso, mutta nyt lokakuun podettuani päätin pistää tuulemaan. Uutukainen blogini Samos in my mind tarjoaa katsojalleen valoterapiaa. Varoitan, että se saattaa herättää vastustamattomia matkahaaveita ja unelmia. 

Inspiraattorinani oli Vois tehdä ite -blogi, jonka kirjoittaja on parannettu painos Koti meidän -tiimistä. Helmi kirjoittaa blogissaan kekseliäästä ja kestävämmästä arjesta ympäristönsuojelullisesta näkökulmasta teoreettista viitekehystä unohtamatta. Nuorella filosofian maisterilla on sana hallussaan. 

The Queen of Content bloggarin tuoreimmassa postauksessa kannustettiin kierrättämään vanhoja postauksia. Siinä on ideaa! Konmaritan siis blogipostaukseni ja hion niistä timanttisia. No, en nyt aivan, helmet ovat enemmän minun makuuni. Kyllä kannattaa palata ajassa taaksepäin ja tutkailla, mistä on tullut kirjoitettua, etteivät lukijat kyllästy samojen juttujen jauhamiseen. Vai mitä? Olisin iloinen, jos kertoisit kommenttikentässä, mikä sinun mielestäsi on Koti meidän -blogissa parasta? Eli mikä on vahvuuteni bloggaajana? 

Inspiraatiokorttit ovat siis osoittautuneet loistaviksi! 

Olethan osallistunut arvontaan? 

Sunnuntai-iltaa! Tuija

Hotel Hilton -kollaasi

Ikea Kirppis

Perjantaina sain viestin vapautuneesta peruutuspaikasta Ikea Kirppikselle. Se oli valtakunnallinen tempaus, joka toteutettiin Ikea -tavaratalojen ja -lähipisteiden parkkipaikoilla. Myyntipöytä oli ilmainen ja kaupanpäällisiksi jokainen myyjä sai lounaskupongin, jolla sai vatsansa täyteen myyntipäivän jälkeen.

Onneksi minulla oli jo valmiina kierrätysjemmoja Ikean kasseissa, joista oli helppo pakata autoon vedenkestäviä myyntiartikkeleita. Juomapullot matkaavat Kroatiaan, ruokailuvälineet puolestaan elokuussa Vuoreksessa aukeavaan Annula -nimiseen ryhmäperhepäiväkotiin ja muumipenaali toi iloa pienelle lomalaiselle. Metallikyltteihin hurahtanut rouva hipsi ystävättäreltään salaa ostamaan himoitsemansa löydön. 

Kynsilakkalaatikollani kävi kuhina. Edullisista hinnoista ilahtuneita ihmisiä parveili ja sain loistovinkin kynsilakkastudiosta, joka on kuulemma osoittautunut suosituksi lasten tapahtumissa. Oma valkeiden lakkojen arsenaali onkin sitten seuraavan kerran vetonaula. Erityisesti mieleen jäi mies, joka kaivoi kukkarostaan tuon 10 senttisen vaimolleen ja hykerteli tyytyväisenä ihmetellen, että saako vielä nykypäivänä jotakin näin pienellä rahalla. Ilo oli molemminpuolinen.

Tavoitteenani oli päästä tavaroista eroon ja osittain siinä onnistuinkin. Vielä jäi jotakin johonkin muuhun tapahtumaan. Vaatteita en viitsinyt ottaa mukaan sääennusteen luvatessa rankkaa vesisadetta. Koko menomatkan satoi kuin saavista kaatamalla ja tavaroita pöydälle asetellessa tuuli riepotteli pöytäliinaani ja taisinpa olla hupaisa näky laukatessani karanneen kassini perään. Toisessa kädessä paperikassi törröttävine neulepuikkoineen ja edelläni vinhaa vauhtia pomppiva sininen iso Ikea -kassi. Onnistuin tavoittamaan sen viimein keskellä parkkipaikkaa huokaisten helpotuksesta.

Tapahtuma alkoi jo aamuyhdeksältä, mikä oli hiukan turhan aikaista sunnuntaiaamuna. Varsinkin, kun edellisillan jännittävä jalkapallo-ottelu venyi yömyöhälle. Sade taukosi melko alkuvaiheessa, mikä oli loistojuttu. Kerran aurinko jopa pilkisti harmaan pilviverhon takaan. Saimme jatkoaikaa yhteen asti ja seuraavalla kerralla kannattaisi jatkaa myöhempään, koska tavaratalo alkoi täyttyä potentiaalisista asiakkaista.

Päätin olla kiertelemättä välttääkseni houkutuksia, mutta sen kerran, kun astahdin kurkistamaan viereisen pöydän laatikkoon, olinkin yhtäkkiä asiakkaan roolissa. Tein huokean huippulöydön. Kaunis vanha puuvartinen juustohöylä pääsee somistamaan keittiötämme ja spagettimitta sopii kuin nakutettu kynttelikköön roikkumaan muiden pienten ja tarpeellisten tavaroiden seuraan. Kiitos Tuulikki hauskasta myyntiseurasta!

Hienoa, että Ikea järjesti tällaisen tapahtuman ja vielä tyytyväisempi olen, että sadetta uhmaten lähdin matkaan ja sunnuntaista sukeutui hyvän mielen päivä. Lounaan jälkeen piipahdin Pispalaan kahvittelemaan ja kotimatkan piristävä puhelu serkkuni kanssa kruunasi heinäkuisen sunnuntain. 

Kiitos Ikea, Ritva ja Leena!

Mukiinmenevän maanantain toivotuksin, Tuija

Joulun jälkimainingit

Tonttutytöistä pienimmäinen on viettänyt jokaisen joulunsa tässä talossa. Matkan varrella on Koti meidän on täyttynyt mieluisista traditioista, joista vaalimme hellyydellä. 

Mummelin ompelemat punaiset hiippalakit oli tytöillä nuorempana päässä adventista loppiaiseen sekä sisällä että ulkona. Haikeudella he tuossa joulun alla muistelivat tonttupukujaan, jotka olivat yksi tärkeimmistä joulun tuojista. Niin myös minulle. Kulkusten kilinä paljasti aina, missä tonttuset touhuilivat omia puuhiaan. 

Perintöesiliina

Yksi ihanin joulumuisto omasta lapsuudestani on äidin leipoma joulupulla, jonka tuoksuun oli ihana herätä aattoaamuisin. Tätä perinnettä olen jatkanut vaihtelevalla menestyksellä. 

Tänä vuonna appelsiinituorejuustomarmeladikierrepullat olivat niin herkullisia, että intouduin kokeilemaan, miltä maistuu aito täysmaito pullan kera. 

Kyllä, maku oli tyrmäävän hyvä! 

T=Tyrmäävä on sekasorto tällä hetkellä tämän oven takana.

Entisellä pyykkituvallani, alunperin pakarilla, nykyisellä 

T -huoneella on iso merkitys elämässäni.

T niin kuin Tuija

T = tuikku

T -> tehdä, toimia, touhuta, tuumia, työskennellä

T: tee maistuu hyvältä, itse asiassa paremmalta kuin kahvi

T = tila itselle

Joulukääreistä paljastunut Kon Mari -opus tulee olemaan ohjenuorani tulevina aikoina oman tilani uudelleen organisoinnissa = siivoamisessa. 

Turha, "josjoskuskäyttäisin", 

tavara saa jatkaa matkaansa 

a. roskiin b. kierrätykseen c. kirpputorille. 

Lajittelu on kaiken a ja o.

Kun päästää irti niin tilalle saa jotakin uutta...

Miten sinä pääset eroon turhista tavaroista? Lajitteletko vai heitätkö samaan jätesäkkiin kaikki hävitettävät? Kon Mari -menetelmän roskapussi-ideologia minua vähän ihmetyttää. Vai enkä ole lukenut vielä tarpeeksi pitkälle? Cecelia Ahernin hömppä Sadan nimen mittainen matka on koukuttanut enemmän.

Joulun joutilaisuudesta inspiroituneena, tuikku

Christmas=lazyness=happiness

Pääsiäisen rauhaa

Yläaulan kattokoukussa killuu kauniisti harmaantunut puukarahka, jonka kiikutin Padasjoen Arrakosken maisemista pari vuotta sitten. Kieputin siihen ohutta metallilankaa, johon pyöräytin muutaman valkean sulan.  "Höyhensaarilla" valvoo untamme heilahdellen herkästi ilmavirrassa.

Postissa sain ystävältäni lahjaksi Sari Sirkkiä-Jarvan ja Ilpo Kuparisen hurmaavan teoksen Romuromanttinen sisustuskirja, jota kuvataan alkuaukeamalla seuraavin sanoin: "Harrastajasisustajan havaintoja ja tarinoita tavaroista, ajatuksia asetelmista, sanoja sisutuksista ja muistoja myös siitä, kun sukset seinälle hiihtivät."

Juuri tällaistä rouheaa kauneutta näen tässäkin Ekokekon metallinkeräysastiasta pelastamassani ruosteisessa hangossa, jolla olisi pitkä elämäntarina kerrottavanaan sieltä helteiseltä heinäpellolta vuosikymmenten takaa meidän kodin keväiseen kukkapenkkiin.

      "Elämä piirtää taidetta
        kasvoihin ja tukkaan.
        Niin vanhaa ei olekaan
        ettei se puhkeaisi kukkaan!"

Kiitos ystäväni tästä kirjan välistä putkahtaneesta värssystä.
Se sopii myös Villa Iirikselle.
                  
                
Pitkäperjantai. 
Tartun hetkeen ja nautin elämästäni.  
Taustalla, salin puolella, lauleskelee puuseppäni 
Martininsa säestyksellä.
-tuikku-