Tänään on hujahtanut tasan yksi vuosi siitä, kun lähetin matkaan elämäni ensimmäisen blogipostauksen.
Tänä iltana oli tarkoitus järjestää kekkerit kreikkalaisin maustein uutukaisella terassillamme, mutta päätimmekin siirtää ne sunnuntaille.
Matkaväsymys ja alkanut arki huuhtoutuivat saunan uuden kiukaan kipakoissa löylyissä ja nyt kesäkamarin viileys pehmeine puuvillalakanoineen houkuttelee enemmän kuin iltakokkailu sinänsä ihastuttavassa elokuun illassa.
Koti meidän -blogin myötä olen saanut tutustua uusiin, ihastuttaviin ihmisiin ja kiitollisena teistä sekä kaikista täällä piipahtaneista toivotan teidät sydämellisesti jatkamaan matkaa kanssani.
Mieluusti kuulisin, missä olen mielestäsi onnistunut blogini alkutaipaleella. Olen onnellinen, että uskaltauduin lähtemään tälle retkelleni kohti tuntematonta. Uuden oppiminen rakkaiden asioiden parissa on ollut innostavaa ja virkistävää.
Hyvillä mielin jatkan kohti uusia tuulia!
Pysythän mukana matkassa!
Merisuolainen sydänkivi muistuttaa päivittäin ikimuistoisista hetkistä Pythagorionin rannoilla.
Onnea ja iloa, elämän valoa! Tuija
