Villa Iiriksen ensimmäisenä oikeana mummolajouluna listani kärkitilaa eivät tänä vuonna käytännössä pitäneet pellavaliinat, kankaiset lautasliinat eikä kauniit kukka-asetelmat. Mieleni perukoilla kylläkin kyti haave perinteisistä kattauksista. Katajanoksat valolankoineen toivat riittävästi juhlan tuntua ruokapöytään ja kuuntelin järjen ääntä enkä testannut eläviä kynttilöitä kattauksen somisteena tähän tapaan.
Rakastamieni joulun kukka-asetelmien äärelle ennätin vasta uuden vuoden alla tehtyäni superlöytöjä Bauhausin alehyllyistä. Euron riutuneet jouluruusut ja amaryllikset oli pakko pelastaa hellään hoivaani viileästä hallista. Hyasinttejakin kahmin tuomaan tuoksua saliin. Autossa tuoksui huumaavalta ajellessamme kohti kotia.
Ilmiönä tämä ei ole mikään ennenkuulumaton, koska joulun mentyä on ihana pysähtyä ajan kanssa nautiskelemaan kaikesta kauniista. Joulun aikahan on vieläkin, vaikka olen ällistyttänyt itsenikin suunnitelmilla kuusen viemisestä pihalle jo näin varhain. Listasin muistioon joulun suosikit ja tärkeimmät muistettavat. Suunnittelin valmiiksi höyhenkranssien uusia sijoituspaikkoja ja tällä kertaa laitan visusti talteen ikkunoiden kyntteliköt niin, että varmasti löydän ne ajoissa. Ajan myötä olen alkanut ymmärtää tehokkaan anoppini pitkiä muistiinpanolistoja, joista löytyi kaikki tarpeellinen kirjattuna kauniilla käsialalla.
Loppiaisena aion hauduttaa vielä yhden annoksen makoisaa riisipuuroa herkuteltavaksi tuoreen piimälimpun kera. Jouluaattoaamuna puulieden äärellä hikoili puurojamme hämmentämässä mestarikokki, jonka sillisalaatti pääsi listallemme uutuutena.
Villa Iiris kukoistaa juhlien aikaan kaikkine epätäydellisyyksineen. Mottomme Kokonaisuus ratkaisee sopii sekä arkeen että juhlaan. Elämässä mikään ei koskaan tule täysin valmiiksi eikä täydelliseksi eli nyt on näin, mikä on riittävän hyvää tässä hetkessä.
Toivotan sinulle lukijani seesteistä alkanutta uutta vuotta ja lempeitä pysähtymisen hetkiä sinulle sopivien asioiden ja tekemisten äärellä.
Tammikuisin terveisin Tuija
