Jouluvalot vai pitäisikö sanoa kausivalot tulvahtivat mieleeni, kun tasan kuukausi sitten istahdin Kokkarin rannalla maha kurnien Basilico -nimisen ravintolan valkeaan pöytään tekemään tilaustani valkosipulisesta Margarita -pizzasta. Ensinnäkin tämä oli ainoa paikka, jota tutkailin etukäteen ja johon päätin jossakin vaiheessa suunnata syömään, koska lempiyrttini on basilika. Paikan päällä syynä oli hurjan nuhainen ja kurkkukipuinen olo, johon ajattelin valkosipulin olevan oivallinen lääke. Lounaaksi olin nautiskellut limesorbetin. Nälkä tuli taudista huolimatta, mutta arvelen menettäneeni makuaistin, kun hyvällä tahdollakaan en maistanut toivomaani tujua troppia. Pettymys oli aikamoinen ja olo kurjanlainen, mikä ihme ja kumma ei kuvasta välity. Vai sopiiko minulle poteminenkin paremmin kreikkalaiseen tapaan...
Aamulla hotellihuoneeni sängystä kömmittyäni olin nostanut Hyvän mielen korteista lauseen: Kuuntelen, mitä kehoni tarvitsee. Toteutin tuota aamiaisesta alkaen. Join hunajaista sitruunainkivääriteetä kanelilla höystettynä hovimestarin vihjeestä ja toden totta se helpotti oloani. Siitä siirryin hotellin altaalle aurinkotuoliin loikoilemaan. Nautin siististä, rauhallisesta miljööstä frappea siemaillen ja Spotify tarjosi musiikkinautinnon. Sattumoisin olin muistanut ladata puhelimeeni rennon letkeää kuunneltavaa. Kirjavalintani Ihanaa elämää meni tällä kertaa pieleen ja pahasti. Kannen kuvan perusteella en suosittele valitsemaan luettavaa, vaikka se minulla monen monituista kertaa on onnistunut paremmin kuin hyvin.
| DIY |
Loma itsekseen antoi aikaa ajatella ja olla omissa oloissaan, mikä herätti aivan valtaisan rauhan kaipuun ja pohdinnat, mikä elämässäni on tärkeää, oleellista.
Rakkaus pulpahti pintaan arvoistani tärkeimpänä. Tarkoitan rakkaudella jotain laajempaa kuin käsitteen suppeaa merkitystä romanttisena väreilynä.
Taivaalle noussutta kuuta ihaillessani kyynel oli hiipiä silmäkulmaani, kun kuvan pariskunta vietti leppoisaa iltaa kahdestaan. Minä mutustin mautonta ateriaani ja yritin löytää ilon pilkahduksia, joita huomasin yllättäin yläpuoleltani ja nenäni edestä. Talvikauden kohokohta joulu ja sen kaikenkirjavat valmistelut valtasivat ajatukseni kuvaillessani tähtivaloja ja lasipurkista tuunattua tuikkukuppia.
| Full moon 16.9.2016 Kokkari, Samos |
Iltahämärissä tarjoilijatyttö tilasi minulle taksin, jota odotellessa tuijottelin taivaalla möllöttänyttä valopalloa. Täytyy myöntää, että merituuli puhalsi niin hurjasti, että hytisin hepenissäni. Ihmettelin, että missä kummassa kyytini viipyy. Palasin asiaa tiedustelemaan ja kuulin neidon huhuilevan: Lady! Your taxi is around the corner. Rantakatu olikin suljettu liikenteeltä ilta-ajaksi, jolloin sen valtasivat tavernat pöytineen. Löysin minua odottaneen auton kuljettajineen ja tuota pikaa olin takaisin mäellä sijainneella asumuksellani.
Kokkarin tuulet tuiversivat tuulettaen ajatuksiani. Seikkailuni tärkeintä antia olivat ystävällisyys ja avoimuus, jota kohtasin kaikkialla. Vierailuani isännöineen Nikolaoksen sanoin: "Tulit vieraaksemme, lähdit ystävänämme." Samoin ihanan Argiron sanat: "Olit onnenpotku meille! Positiivinen säteilysi yhdistettynä karismaattiseen olemukseesi valloitti meidät." Puhumattakaan hovimestari Dimitrisin lausahduksesta: "Tuija, I think your photos are like poetry."
Voimaantuneena, Tuija
ps. Tämä tarina saa jatkoa...
| Ilta Kokkarin rannalla |





















