Vinkeä joulupuu

Villa Iiriksen joulu 2016 näyttää aika erilaiselta kuin 20 vuotta sitten. Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja ripaus sinistä aivan kuin morsiamella konsanaan. 

Pienen pieni keltalakkinen puurotonttu on ollut mukana useimmissa jouluissani ja sittemmin meidän perheen joulupuurokattauksissa keskeisenä elementtinä. Kummitädin antama lahja on kulkenut matkassani huikean taipaleen kotitanhuvilta tänne Kesäpäivän pitäjään.

Joulupuuron keitin riisimaitoon puuhellalla pitkään hauduttaen. Värisävystä tuli hempeän vaaleanpunerva. Puuron seuraksi oli tarjolla tavallisen maidon lisäksi mantelimaitoa, kauramaitoa ja riisimaitoa. Ensi vuonna katan jokaiselle oman kermanekan, jossa on toivottu maitotuote joulupäivän lounaalle. Kermanekkakokoelmalleni syntyy uusi käyttötarkoitus. Uunituore limppu maistui taivaalliselta kanelihunnutetun puuron kera. 

Tapaninpäivän traditiomme on tehdä puuron lopusta appelsiiniriisiä, johon käytämme vaahtoutuvaa vaniljakastiketta ja reilusti mehukkaita appelsiinin paloja. Makoisan herkun voi koristella marengin muruilla ja piparilla. 

Kuusi on omasta pikkumetsästä ja varsin vinkeä näky. Toiveeni oli hilpeät oksat ja tämä oli etsinnän tulos. Kiitos kuusipartio!

Tapaninpäivän terveisin tuikku

Villa Iiriksen Joulu

                         Tervetuloa Villa Iiriksen Joulu -blogiin! 

Koti meidän -blogilla on meneillään jo neljäs joulun tienoo. Aiemmilta vuosilta 2013, 2014 ja 2015 löydät kuvia ja tarinoita klikkaamalla vuosilukua, tekemällä haun esimerkiksi sanoilla Villa Iiriksen joulu, selaamalla blogiarkistoa tai BLOGIT.FI on myös oiva paikka tehdä joululöytöjä. Onnea matkaan!

Vähitellen rakennan jouluista blogia, jossa toivon tarjoavani ilonpilkahduksia teille lukijoille. Miltä vaikuttaa? Olenko oikeilla jäljillä?

                             Joulumielellä, Tuija

Rakkautta ilmassa

Lyhtyrakkautta

Tähtihetkiä ovat nämä päivät, kun koko perhe on koolla.

Salissa raikaa nauru lautapelin tiimellyksessä.

Television jalkapalloselostus kantautuu vaimeana korviini salongista.

Elämä on tässä ja nyt.

Rakastan.

Käsityörakkautta

Kotilaiturin Katilta saamani voimakortti siivittää 

blogitaivaltani uuteen vuoteen. 

Kiitollisena, tuikku

Valokuvarakkautta

Tiellä tähtihetkiin

Havahduin siihen, että tasan kahden viikon kuluttua on Koti meidän rauhoittunut joulunviettoon. Kuusen oksille on ripustettu koristeista rakkaimmat ja talon täyttää joulun tuoksut. Valkoiset hyasintit ovat suosikkejani ja jouluruusu odottaa istutusta lankaköynnöksen seuraan höyhenruukkuun. 

Joulun ensimmäiset limput pyöräytin jo viikko sitten. Reseptin löydät täältä kahden vuoden takaa. Joulumieli tulee pienistä asioista kuten piparitaikinasta verannan lattianrajassa ja valosarjoista rapun pielessä. Instagramissa voit katsella kuviani, joita lataan sinne inspiraation iskiessä. 

Vuosi sitten kirjoitin päivittäin Villa Iiriksen ikiomaa joulukalenteria, jonka tunnelmiin pääset täältä näppärästi. Talven hopeiset hiutaleet -kirjasta löydät joulukirjeeni lukijoille ja ihanat kuvakollaasit. Elämäni tähtihetkiä oli päästä mukaan aitoon joulukirjaan, joka johdattelee tähän hämärää aikaa valaisevaan juhlaan oivallisesti. 

 Kuorma-auton lava pursuilee muhkeita kuusenpalloja ja nokka on käännetty kohti joulun aikaa. Aattoaamuna somistamme salin ison joulupuun, jonka tänä vuonna aiomme kantaa sisään jo Tuomaan päivänä. Uskon jouluisen kauniisti valaistun kuusen siivittävän valmisteluja aivan uudenlaisella tavalla. 

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi."

Joulupuuhalista on pitkä, mutta mieluinen. Postauksen aiheistakaan ei ole pulaa. Tiedossa on makeaa tunnelmaa.

Joulumielellä tuikku

Pikkutonttuni mun mummilan kuusen katveessa.

Joululakana

Joulutilkkutäkki

Vierashuone alakerrassa hiljeni tänään. Haikeana oikaisin sohvalle hetkeksi mietiskelemään näkymiä uudesta näkökulmasta ikivanhan mummin tekemän tikkitäkin alle. 

Mietin, mistä erityisesti pidän, mitä säilyttäisin? Paneelikatto on kaunis, alkuperäinen lautalattia samaten ja salista siirretyt pariovet vertaansa vailla. Kulahtaneet tapetit ovat jo kauan odottaneet päivitystä, mutta niiden aika ei ole vielä tullut. Sydänboordilla piristimme seiniä kymmenisen vuotta sitten. 

Perintöpuolapuut lapsuudenkodistani ovat vertaansa vailla sekä kuntoilukäytössä että elämää nähneenä sisustuselementtinä. Appiukon peruja on Suomi -kaappi, jossa hän on aikoinaan säilyttänyt vakuutusasiakirjoja. Nykyisin se toimii matkamuistokaappina, johon säilömme kartat sun muut reissuista mukaan tarttuneet tarpeelliset prosyyrit. Lautapelipinot hyllyllä ovat meidän perintömme tuleville sukupolville. Pienet lasipallot pikkukuusessa toivottavasti kulkevat pitkän taipaleen mukanamme.

Huonejärjestyksemme on muuttunut aina tilanteen ja tarpeen mukaan. Viime aikoina olen pyöritellyt mielessäni makuuhuoneen muuttoa takaisin alakertaan, mutta yläkerran soppemme on niin mieluinen, että taidamme kuitenkin pysyä visusti siellä hyvien unien valtakunnassa. 

Muistelinkin tänään juuri sitä, kuinka monena vuonna joulun välipäivinä olemme innostuneet johonkin remonttipuuhaan joko isompaan tai pienempään. Kerran purettiin yläkerrassa väliseinä ja toisella kertaa revimme tämän samaisen alakerran huoneen lautalattian esille korkkimaton alta. 

Pääsiäisen pyhiinkin sijoittuu hauskoja muistoja ja hiihtolomallakin on tullut "vähän" kurkistettua milloin mitäkin. Meille taitaa olla mahdottomuus olla vain ja möllötellä. Toisaalta tällainen elämänmuoto edellyttääkin toimeliasta otetta elämään. Polttopuut eivät osaa itse kävellä eikä kompostiastiakaan tyhjene itsestään. Imurikin on ihan tavallinen, kävelytettävä malli.

Lakanapyykkiä olisi läjäpäin, mutta kyllä tuo täkin alle käpertyminen hyvän kirjan kanssa on myös aika ajoin houkuttelevaa. Valinnanvaraa oman rauhan etsijälle riittää. Sen huomasin tänään, kun leikin vierasta Villa Iiriksessä. Saatoin siis unohtaa arjen askareet ja keskittyä nautiskeluun. Cluedo jännittävine käänteineen, mokailuineni ja naurun remahduksineen väritti tätä lauantai-iltaa. Tai siis onko tänään lauantai... Merkki lomaolosta, kun menee päivissä sekaisin. Hyvä niin!

Loistavia tähtihetkiä tähän vuoteen sinullekin tähtilukijani! 
Tuija, joka joulunaikaan tuikku, valo pimeyteen

         Kiitos vierailustasi! Tervetuloa uudelleen!

Lumoava joulu

Vielä on muutama päivä tätä juhlavuotta jäljellä. Puuteriluminen maisema on houkutellut happihyppelyille yksin ja yhdessä.  Aurinko on pilkahtanut ilahduttamassa. 

Tänään minuun iski into kuvailla pikkukatajaa maakellarin vierustalla edestä ja takaa. Asettelin sen oksalle hellästi lahjaksi saamani kuusenkynttilän pidikkeineen. Ihmeekseni liekki lepatti kauniisti vienossa tuulen vireessä sammumatta. Sain napsittua liudan otoksia, joista voin karsia onnistuneimmat  myöhempään, salaperäiseen käyttöön.

Joulu on yksi vuoden ihanimmista asioista monen muun ohessa. Otsikon postaukseeni lainasin itse itselleni lahjaksi ostamastani inspiroivasta Lumoava joulu -kirjasta. Ohessa Ilona Pietiläisen kuvaus kirjastaan. 

"Olen kirjoittanut tämän kirjan lumihiutaleiden leijaillessa ja tähtien valaistessa pakkastaivaan. Lumoavan joulun rakentaminen aloitetaan pienessä vanhassa talossa jo varhain. Sivuilla matkataan läpi syksyn puuhastelun siirtyen joulun ihaniin valmisteluihin. Parhaimmat ideat ja rakkaimmat valmistelut olen koonnut sinulle mukaan poimittaviksi.

Näet mitä syntyy räsymatoista, narunpätkistä tai tuohesta. Yhdessä jäädytetään kristallipalloja ja listataan joulun tärkeimpiä sanoja. Mille tuntuu jalan alla narskuva pakkaslumi, usko joulupukkiin tai mille maistuu metsäinen ateria ystävien kanssa. Sen ja paljon muuta kerron sinulle matkan varrella.

Pääsemme vierailulle suloisimpiin joulukoteihin ja kuulemme heidän kotiensa tarinan. Jokaisen perheen kirjoittamassa kirjeessä kuullaan, kuinka lumoavin joulu syntyy näiden kattojen alla.

Kuuluvatko jouluun hennot pastellisävyt, tummanpunainen vai lumenvalkoinen – sen voit valita kurkkiessasi ideoita.

Lumoavaa joulua minulta sinulle!"

Onnellisia loppuvuoden päiviä Sinulle lukijani!

tuikku 

Aatonaattoiltaa

Joulun tunnelma ja lumo koostuu pienistä palasista, mutta tärkeintä on kokonaisuus. Valmistelut pikkuhiljaa kuuluvat joulukuun päiviin. Salissa kuusi on paikoillaan valmiina herättämään lempeällä valollaan aattoaamuun. 

Keittiön limppuleipomon sotkut siivosin juuri äsken ja ehdinpä jossakin välissä herkuttelemaan uunituoreella leivällä teekupposen kera. Parikymmentä mausteista joululeipää syntyi päivän aikana pyhäpäivien herkutteluun. Hyvää ellei erinomaista!

Villa Iiris rauhoittuu huomisaamuna  joulusaunan jälkeen yhdessäoloon perheen kesken. Aattopostaus ilmestyy tänne ennen joulurauhanjulistusta.  

Rauhaisaa aatonaattoiltaa! 

 tuikku

Pysähtynyt tunnelma

 Ikivanha tonttutaulu toivottelee tervetulleeksi pyykkituvalle paketoimispuuhiin. Kuvan tärähtänyt tunnelma kuvaa hyvin tämän päivän väsähtänyttä oloani. Onnellinen, mutta vähän sumea!

Onneksi joululoma alkoi tänään. Eikös se ole niin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja onhan meillä kahdella jo aikamoisesti kokemusta joulun valmisteluista, sillä vietimme ensimmäistä yhteistä jouluamme pikkuruisessa opiskelijaboksissa Hämeenlinnan Vuorikadulla 30 vuotta sitten. 

Sielläkin tuoksuivat piparkakut, aito kuusi ja hyasintit. Muistan elävästi, kun paukkupakkasessa kävimme soittamassa mäen päällä olleesta puhelinkopista vanhemmillemme hyvän joulun toivotukset kahdella markan kolikolla ja kävelimme keskustaan joulukirkkoon. Joulutorttuihin laitoimme täytteeksi omenapilttiä. Syytä siihen en muista, mutta hauskaa oli. Pienen kinkunkin paistoimme ja rosolli oli maukasta.

Yhteisten joulujemme myötä paketit tulivat tärkeiksi myös minulle. Antamisen ilo on suuri. Olen niin tykästynyt pakettien väkertämiseen, että mietin jopa Pakettipalvelu tmi perustamista. Hih, hih!

Pus och kram! tuikku

1,2,3,4

Tästä ovesta on ennen minua kulkenut monta ihmistä monen monta kertaa ainakin oven haan pyörähdysten kuluttamasta urasta päätellen. 

Vielä 60 -luvulla tässä saunan seinän takana sijaitsevassa huoneessa oli pakari eli leivintupa. Nyt siellä on minun onnelani, jossa voin puuhailla omiani omaan tahtiini musiikilla tai ilman. Mankelin lempeä hurina on lempiäänimaisemani.

Aiemminkin olen kirjoittanut silittämisestä. Se vain on niin mukavaa. Varsinkin, kun rauta istuu hyvin käteen ja lauta on tukeva. Lasipullosta suihkauttelen tarvittaessa lavendelivettä ryppyjä oikaisemaan. 

Pellavaiset lautasliinat ovat jo valmiina jouluaaton aterialle.

Aina on aikaa puuhien lomassa pienelle hengähdyshetkelle. 

Taas pienet kynttiläiset

Pianon päällä nököttävään pikkukuuseen oli ilmestynyt valot kuin tyhjästä. Tonttu oli tainnut olla asialla. 

Hurlumhei!

Viime päivien vilinä ja vilske rauhoittukoon huomenna.

Levollista lauantain odotusta! tuikku

Valoisan joulun toivotus

Eilinen aamu alkoi valoisasti pöpperöisestä kelistä huomimatta. Ystäväni kauniisti somistetun terassin pöydällä minua odotti sellofaaniin kääritty yllätys. 

Tuskin maltoin odottaa, että pääsin kurkistamaan tarkemmin. Ensin ajattelin säästää riemun jouluaattoon, mutta en voinut vastustaa kiusausta. 

Mikäpä tämän ihanampaa kuin saada ajatuksella valittu ja tehty lahja sydämellisin ajatuksin kuorrutettuna.

                    Kiitollisena ystävyydestä! tuikku

Pipariksi meni

Inkivääri, kaneli, kardemumma,, neilikka...

Aamuvarhain tassutellessani keittiöön ajattelin, että tänään on juuri oikea aika vaivata perinteikäs piparkakkutaikina verannalle tekeytymään.  Illan saavuttua totesin tuon puuhan siirtyvän, koska voi ja kerma ovat edelleen kaupan kylmähyllyssä. 

Vauhdikkaan päivän jälkeen oikaisen mieluusti ajoissa peiton alle hyvän kirjan kanssa ja odotan raukeuden ummistavan silmäni. Unelmoin levollisista yöunista.

Jouluaattoon on vielä kokonainen viikko. Siinä ajassa ehtii paljon tai ainakin kaiken tähdellisen. Tunnelman luomiseen riittävät muutamat kynttilät ja hyvän tuoksuiset hyasintit sekä inkivääriappelsiinit. Tuoreen, raikkaan joulukuusen tuoksua ei voita mikään! Onneksi säätiedote lupaa pikkupakkasta ja lunta sen verran, että matot pääsevät lumipesuun. 

Mikä sinulle tuo joulun tunnun? Tarvitsetko lumihunnun?

Utelee tuikku -tonttu

Leipuritontut

Annan päivää

Suomalainen jouluperinne juontaa juurensa kauas menneisyyteen. Jotkin näistä vanhoista perinteistä tulivat minulle tutuiksi lapsuuteni lumisina maalaisjouluina. Annan päivään minulla ei liity mitään erityisiä muistikuvia, mutta tästä ja tästä löydät kiintoisia yksityiskohtia ja lähestymistapoja. Joko sinä olet laittanut joulukaljan tekeytymään?

Siirsin keittiön kalenterikynttilän tiskialtaan kupeeseen, jossa se luo mukavaa tunnelmaa tiskien kanssa häärivälle kotitontulle. Meritähti -lautanen muistuttaa helteisestä hetkestä sekatavarakaupassa viime kesän matkalla. Arkiaskareissa on rutiinien luomaa helppoutta, mikä mahdollistaa ajatusten harhailun ja haaveilun.

Joulun alla tekemistä ja puuhaa on riittämiin, mutta rennolla asenteella tulee yhtä valmista siinä missä stressin riuduttamana hammasta purren. Erona vain se, että hyvillä mielin kaikki on paljon hauskempaa ja antoisampaa.  Tärkeintä ei mielestäni ole lopputulos vaan matkanteko kohti päämäärää. Tämän olen oppinut näännytettyäni itseni tarpeeksi monta kertaa täydellisyyden tavoittelullani. Itsepähän tavoitteeni asetin. Nyt ymmärrän, että vähempikin riittää. Oppimisen iloa tämäkin!

Hyvän mielen jouluvalmisteluja kaikkiin koteihin! tuikku

Kiitävä aika

Nyt hujahti viikko sellaista kiitolaukkaa, että tuolle menolle olisi moni kilpajuoksija kateellinen. Sunnuntaina sytytämme kolmannen adventtikynttilän, joka tuo joulurauhan ihan nurkan taa. 

Pikkukuistin ikkunan takana pihlajanoksalla keikkuu talikranssi pikkulinnuille, joita on mukava ikkunasta kurkistella. Pitsikranssi ikkunassa rauhoittaa jo pelkällä olemassaolollaan ja mobile muistuttaa päivittäin kilinällään aurinkoisista lomamuistoista, joihin on mukava palata ajatuksissa varsinkin silloin, kun arkielämä on painaa harteilla.

Toivon Teille kaikille lukijoille auvoisaa adventinaikaa! 

tuikku

Kynttilälyhty johdattaa jouluun

Viikko sitten perjantaina piristimme itseämme iltaretkellä Ikeaan. Ostoslistalla oli verhokankaan lisäksi pientä ja tarpeellista, mutta tämä koristeellinen lyhty vaati tovin harkintaa ja pohtimista tarpeellisuudestaan. Onneksi annoin mieliteolleni periksi. 

Asettelin sisälle Kirsti -mummilta saadun Heljä Liukko-Sundströmin talonmuotoisen kynttilänjalan ja siihen kruunukynttilän, jonka liekin lepatus luo kauniita kuvioita astiakaapin oveen. 

Turkoosinsininen kaappi on löytö kirkonkylältä puretusta suutarin talosta. Jynssäsin sen puhtaaksi ja niin siitä tuli oivallinen astiakaappi harvemmin käytössä oleville kupeille ja kulhoille. Vieressä oleva Greta -tädin valkea komuutti eli pesukaappi kätkee myös astioita ja muita asioita, joita emme halua pitää näkyvillä. 

Rivistön jatkona pilkahtaa kaakelipöytä, jonka Lauri on rakentanut vanhan, huonokuntoisen 40 -lukulaisen piirongin ympärille. Kaakelitasolle on kätevä laskea kuumat leivinpellit ja kattilat. Ainoa harmi on välien puhtaanapito, mutta siihenkin on omat poppakonstinsa. Hammasharja ja ruokasooda on verraton yhdistelmä.

Kirjasta Vanhat konstit kodinhoitoon löytyy hyviä vinkkejä ekologiseen kodinhoitoon. Arvaatko, millä puhdistan uunin luukusta roiskeet tai kiillotan ruokailuvälineet?

Marttojen lanseeraama slogan: Vietätkö joulusi kaapissa? on ihanan armollinen. Joulu tulee, vaikka joka nurkka ei kiillä, jotakin unohtuisi tai jäisi tekemättä.  Oma asenne ratkaisee ja hyvällä mielellä saa ihmeitä aikaan. Villa Iiris valmistautuu jouluun askel askeleelta yksissä tuumin.

Ihmeiden, yllätysten aikaa sinullekin ruudun taa, tuikku

Inred för Jul

Täysikuun aikaan 4.12.2014

Lantliv on lempilehteni, jonka ilmestymistä odotan kuin kuuta nousevaa. Tänä vuonna kävi niin, että joulun erikoisnumero Inred för Jul ei odotuksistani huolimatta ilmestynyt kaupan hyllyyn. Keksin lähettää messenger -viestin lehden facebook -sivun kautta ja loppujen lopuksi postilaatikkoon tupsahti kaipaamani joululehti ihanine kuvineen. Loistavaa palvelua! 

Tässä teille muutama makupala. Varsågod!

Lantliv

Lantliv

Lantliv

Lantliv

Lantliv

Lantliv

Lantliv

         Tack för samarbetet Lantliv -tidskrift!



Joulun odotukseen kuuluu vuosien varrella kertyneiden joululehtien plarailu ja ideointi. Tänä vuonna olen jotenkin kummallisen myöhässä joulutteluineni. Selailu on kuulunut yleensä jo varhaisempaan ajankohtaan, mutta ilman sitäkin päässääni vilisee ajatus jos toinenkin. Silkkipaperihiutaleet, paperienkelit ... tuoksut ja tunnelmat.

Joulurauhan toiveeni: valkea pellavapyjama, lämpöiset tohvelit, hyvä kirja, houkutteleva palapeli ja leppoisa yhdessäolo rakkaiden kanssa. Niin ja lautapelimaraton!

Kahdenkymmenen päivän päästä tienoo on hiljentynyt joulun viettoon. Koti meidän myös! 

Miten sinä? Mikä sinulle on jouluvalmisteluissa tärkeintä? 

Sydämellisin ajatuksin, tuikku

Lantliv, helmineule, Modomio, jouluhaaveita