Mikä lie kommervenkki laittoi kuuluisan sinnikkyyteni koetukselle. Lopulta alkoi taas tekstiä syntymään toivomallani tavalla. Nyt en tarkoita sisältöä vaan teksinkäsittelyohjelma raastoi hermojani ja näköjään ei hellitä vieläkään.
Kummallista kerrassaan...
Nyt onnistuin saamaan kursorin tähän niin voin aloittaa siitä, mistä ajatukseni tänään virisi viikonlopun lumimyrskyä odotellessa. Setvin hetken kuvakansioitani ja tämän postauksen kuva unelmakarttaraakileestani pysäytti ja se, että Minun voimapaikkani -tekstini on tilastojen mukaan yksi viime aikojen eniten luetuista teksteistäni. Julkaisin sen kahdeksas tammikuuta välimerellisten tunnelmieni kaipuussa. Jäin sen jälkeen miettimään, olenko lainkaan läsnä tässä ja nyt vai vain unelmoimassa tulevia tai muistelemassa menneitä. Voin kertoa, että välillä pää on pilvissä, mutta jalat tukevasti kinoksissa kuten Huopatossurakkautta osoittaa.
Joopa joo, nyt Blogger heitti vielä kuvatkin ihan sikin sokin ja tällä mennään!
Aiemminkin olen kirjoittanut, miten reseptit ja tiukan tarkat säntilliset ohjeet eivät saa minua syttymään. Tämä liittyy monenlaiseen vapaa-ajan tekemiseeni. Parhaat ateriat loihdin tyylillä nyhjää tyhjästä kuten tällä viikolla, kun kauppaan ei ollut asiaa syystä tai toisesta. Ompeluksistani ikimuistoisimmat olen hurauttanut luottaen onnistumiseeni, kun muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Vuosia sitten nuorena lempivillapaitakin valmistui televisiota katsellen ja samalla kokeisiin lukien. Rehellisesti sanottuna tuohon en enää mitenkään venyisi kuten hyppelyihin kaunoluistimillanikaan. Jälkimmäisestä olen luopunut lääkärin kehotuksesta. Operoitu polveni saattaisi vihoitella pitkään äkillisestä kosketuksesta jäähän tasapainon pettäessä.
Mistä sitten saan voimaa ja virtaa?
Rauha, rentous, levollisuus, harmonia, hyväntahtoisuus, ystävällisyys, kauneus pullahtivat ensimmäisenä mieleni sopukoista. Tärkeintä on säilyttää tasapaino elämän eri osa-alueiden vaatiessa huomiotaan. Tämä tarkoittaa sitä, että olen opetellut tervettä itsekkyyttä tässä elämänvaiheessa, jossa sille on tilaa ja mahdollisuuksia. Kukaan muu kuin sinä ei voi tietää, mikä sinulle on hyväksi.
Jokainen luo omannäköisensä elämän valinnoillaan ja hyvä niin. Villa Iiris on meidän mullistavin valintamme, joka on muokannut meistä meidät. Tästä olen monesti aiemminkin kirjoittanut ja nyt jälkikasvun lennettyä maailmalle olen huomannut lapsuudenkodin merkityksen heillekin muuttuneen näkökulman avarruttua maailmalla seikkaillessa.
Boheemiksi monet kokevat tämän elämäntapamme, joka minusta on vain rento ja inspiraatiosta voimansa ammentava. Ilman sitä pientä lehti-ilmoitusta Aamulehdessä lokakuussa 1996 ja minun tiedonhaluani todennäköisesti emme olisi nyt tämän miljöön vaalijoita puhumattakaan toiveikkaasta myötäinnostamme, jonka avulla on selätetty kinkkisiäkin tilanteita.
Kuvia silmäillen saat pilkahduksia siitä, mikä tuo iloa elämääni.
Koti!
Kukat!
Kasvit!
Retket!
Luonto!
Rakkaus!
Estetiikka!
Värien harmonia!
#villaiirisimpressions
Vanhojen rakennusten lumous!
Tämäkin alakuvan ikivanha vuohipaimenen maja vei sydämeni mennessään. Huikeaa on ollut tutustua nuoriin ihmisiin, joilla samanlaisia mielenkiinnon kohteita kuin meillä saarella kaukaa pohjoisesta piipahtavilla. Taito nähdä ränsistyneestä rotiskosta toteutuva visio valmiista on supertaito.
 |
| #samosinmymind |
 |
| #kuvauslokaatio |
Ajatuksia, unelmia, haaveita on hyvä vaalia lempein ottein.
Lauantai-illan terveiset Sinulle lukijani! Tuija
