Minun voimapaikkani

Millä tuolilla istut?

Millaiselta voimapaikassani näyttää? 

Mitä ääniä voimapaikassani kuuluu?

Miltä voimapaikassani tuoksuu?

Miltä voimapaikassani tuntuu?

Milloin voimapaikkani on parhaimmillaan?

Miksi valitsin juuri tämän voimapaikan?

Mitä otan vaoimapaikastani mukaan?

Mitä aion tehdä saamallani voimalla?

Tärkeintä tänään on lentää mielikuvituksen siivin haaveisiin, unelmiin ja rakkaisiin muistoihin, jotka tässä hetkessä ovat JIM eli jotain ihan muuta.

"On tärkeää, että jokaisessa päivässä on jotain sellaista, ihan muuta, joka irrottaa meidät kuormittavasta arjesta ja vie mielen ihan muualle. Mikä siis on sellaista miellyttävää puuhaa, joka puhuttelee sinua, mikä irrottaa arjesta, mihin uppoat?"

 

Maaret Kallion Mielen taidot -kurssimateriaalia selaillessani ja Lujasti lempeä -kalenteriani lehteillessäni Samos mielessäin vaati päästä tuomaan valoa tammikuiseen lauantai-iltaan. Hämärässä palapelin tekeminen alkoi miltei ärsyttämään, joten sukelsin kuvieni avulla lempeisiin lomatunnelmiin, joihin kaipaan suunnattomasti. Ikävä raastaa sisintäni, mutta toiveikkaana suuntaan katseeni tulevaan ja uusiin retkiin. Elämänpuu -palapelini pariin palaan paremmalla mielentilalla valoisaan aikaan. Sinnikkyyttä se vaatii kuten matkahaaveiden elävänä pitäminenkin.  

Minun voimapaikkani löytyvät sieluni sopukoista ja tinnitusmasterin aaltojen kohinan saattelemana pujahdan rakkaisiin maisemiin tallustelemaan yön pimeinä hetkinä, jos uni on kadoksissa. Kesän kuumuudessa leppoisa kävely pitkin poikin Samoksen saarta on tallentunut kehoni jokaiseen soluun. Miltei merellisiin tunnelmiin pääsen kylpyammeessa rentoutuessani. Kolmesti viimeisen viikon aikana olen kellunut mielikuvieni aalloilla vahvistaen unelmiani kuumasta kylvystä nauttien. 

Tiedonhaluinen, kun olen niin kuulisin mieluusti, millainen on sinun voimapaikkasi. Kerro, jos koet sen luontevaksi. Onko tunnepysäkki -harjoitus sinulle tuttu? Sen avulla saatat päästä ankkuroitumaan hyviin hetkiisi. 

Välimerellisiin tunnelmiin, Tuija

Valopallo pöydällä

Yhtäkkiä katseeni kiinnittyi pöydälle putkahtaneeseen valopalloon. Puhelimeeni tallentunut otos kuvastaa tilanteen loistokkuutta. 

Valoa kohti... Tuija

Aurinko armas

Pakkanen paukkui nurkissa, uunit lämmittivät taloa.
Verannan ikkunoiden jääkiteet sulattivat sydämeni.
Vuoden pimein aika on kääntynyt kohti valoisampia aikoja.

Olen kiitollinen tästä upeasta hetkestä keskellä keskiviikkoa.

                                                                <3 Tuija

Talvitunnelmaa

Luminen kattaus yläpihan huvimajassa. Tervetuloa!

Tänään auringon säteet lämmittivät ensimmäistä kertaa tätä lumista maisemaa. Näin olin tuntevinani nenänpäässäni. Aiemminkin auringonsäteet ovat ajoittain pilkahdelleet, mutta nyt oli kevättä ilmassa. Verannalla olis tarjennut vaikka teetä juoda, toppatakissa. Jääpuikot räystäillä olivat miltei melkein sulamaisillaan, jos lujasti uskon. Eikös ollut vakuuttavasti ilmaistu?

Otin kaiken ilon irti tästä satunnaisesta valoilmiöstä, kun kerran oli mahdollista ulkoilla kameran kanssa ja ilman. Nämä kuvat yläpihalla olen kyllä rehellisyyden nimissä napannut viime viikolla puhelimella hetkestä innostuneena. Tämänpäiväiset "oikeat kuvat" lymyilevät kameran muistikortilla. 

Puuterilunta on tupruttanut lisää aimo nietokset. Jännittävää nähdä, missä vaiheessa on maata jälleen näkyvissä. Mielessä kytee jo suunnitelmia kevättä ajatellen. Jospa tänä kesänä kesvimaalla kasvaisi muutakin kuin rikkaruohoja (kauniita) ja kasvihuoneessa pari kituliasta, mutta maukasta tomaattia. Viime vuonna laiskuus tällä saralla oli tietoinen valinta kaiken hässäkän keskellä. Elämä on valintoja täynnä. 

Asioita voi lähestyä monin tavoin. Minun ei tarvitse imuroida, koska tohtori kielsi sen. Liikkua pitää, nostella ei saa, venyttely on hyväksi. Valikoin kaikki itseäni piristävät ja innostavat asiat. 

Te, jotka olette pidempään blogitekstejäni seuranneet tiedätte minun olevan innostuva, kekseliäs ja luova. Normaalitilanteessa myös vikkelä voitaisiin lisätä listaan. Mutkana matkassa on, että moni innostus edellyttää tällä hetkellä apua muulta perheeltä. Eipä sillä, etteivätkö he auttaisi mielellään, mutta joskus ideani ovat heistä ihan järjettömiä. Siinä sitä suostuttelua piisaakin. 

Pidän tätä hetkellisesti palautuvaa inspiraation virtaa paranemisen merkkinä. Vaikea vain on muistaa olla nostamatta edes parin kilon appelsiinipussia. Pelakuuruukkujen siirtäminen paikasta toiseen palautti mieleeni tosiasiat. Sohvien paikkaa olisi kuitenkin (taas!, jos muilta kysytään) vaihdettava mahdollisimman nopeasti. Minulla on idea tai no parikin... Niistä lisää sitten, kun saan suostuteltua joko lukulomalaisen tai perheen vahvimman toteuttamaan toiveeni, koska tästä en selviä edes poppakonsteillani. 

Viimeiseksi tämä viherrystä pursuava kuva, koska toiveikas mieli on miellyttävämpi seuralainen kuin mutrusuu ja paha mieli. Vai mitä mieltä sinä olet? Olisi hauska kommenteista lukea, mitä sinä saat blogistani vai saatko mitään irti? 

Kirjautuneiden lukijoiden määrä on taas kasvanut, mikä ilahduttaa kuin auringonpaiste. Tottahan toki teitä anonyymejäkin siellä ruudun takana on aikamoinen joukko. Kiitos kaikille tasapuolisesti!


Hilpein helmikuisin terveisin Tuija

Oksien takana pilkottaa hiekkarantahaaveeni. 

Heinäkuussa hellesää, sää, sää...

Kesätunnelmissa, kun tarpeeksi lomaolo iskee, päivissä menee sekaisin ja ajantaju hämärtyy. Aamun kasteisella nurmella postilaatikolle kulkiessani tajusin, että tätä olen odottanut jo tovin. 

Aurinko paistaa, taivas on sininen ja 
mieli kirkas levollisen kesäunen jäljiltä. 

Ylihuomenna alkaa heinäkuu...

Toivottavasti se tuo tullessaan paljon hyviä hetkiä ja 
leppoisaa oloa itse kullekin kulkijalle, missä ikinä seikkailetkaan. 

Koti meidän -blogi jää hetkeksi lomalle.

Aurinkoisin terveisin Tuija

KESÄ

Entisaikaan juhannusta vietettiin puoli vuotta ennen joulua. Tämä päivä 25. kesäkuuta oli siis juhannuspäivä Adolfin ja Marian asustaessa tällä tontilla. Jos aikamatkustus olisi mahdollista lähtisin mieluusti käymään kylässä heillä. Saisin vastauksia arvailuihini: Millaiselta sali näytti kaakeliuuneineen ja pariovineen, entä yläkerran ruusutapetit ja pakarin leivinuunikin olisi varmasti upeaa nähtävää, puutarhasta puhumattakaan.

Kesäaika oli tuolloin työntäyteistä aikaa, kun hevosille tehtiin heinää ja muitakin kotieläimiä heillä varmaan oli huolehdittavanaan puutarha- ja viljelystöiden ohessa. Pikkukanalasta haaveilen minäkin.

Nyt on kuitenkin LOMA! KESÄ! Ihana ystäväni oli väsännyt kivitaidetta Ivalo -joen rannalle kalamiestä varrotessaan. 

Kiitos Auli, kun sain jakaa tuon hyvän mielen viestin 
tänne lukijoidenkin iloksi!

Kesämielellä! Tuija 
ps. Aulangon näkötorniretkestä seuraavalla kerralla

Tulppaanien aikaa

Lämmin kevätsade on saanut tulppaanit kurottelemaan kohti taivaita. Iltapäiväauringossa kukan terälehdet ovat apposen auki, illemmalla suloisesti supussa. 

Odotan malttamattomana lämpimämpiä kelejä pihamaalla kuopsutteluun. Pienikin valon läikähdys tuo hymyn suupieliin. Pihanurmi kasvaa hurjalla vauhdilla. Vuohenputket samaten. Tänään maistoimme maitohorsmaa, jonka lehdet maistuivat hyvältä, varsi vähän kitkerältä. Pitäisi varmaan innostua villivihanneksista, joita pihamaa on pullollaan. 
Onko sinulla suositeltavia reseptejä? 

Kevätillan terveisin, Tuija

Talven taite

Aurinko on paistanut jo useampana päivänä. Uskomattoman ihanaa viettää aikaa pihalla yhtä sun toista puuhastellen. Lakanapyykki kuivui raikkaaksi lempeässä tuulenvireessä. Kesäkeittiöön syntyi suit sait uusi työtaso, jonka päälle ensin piti pikkuruisen jääkaappimme asettua. Mutta loppujen lopuksi se saakin olla lattialla. Pysymmepähän notkeampana, kun kurotellaan ja kyykistellään kokkaillessa kesäkaudella.

Kivikovat hankikantoset houkuttelivat kuvausretkelle maakellarin päälle. Konttasin, asettelin, tarkensin ja rajasin, mutta lumisista lopputuloksista yhtäkään en kelpuuttanut julkaistavaksi. 
Hauskaa oli, mikä tärkeintä! Mukaan kuvausrekvisiitaksi nappasin vanhan pitsilakanan, jossa on sopivasti Koti meidän -rasiamestarin nimikirjaimet. 

Perjantaina työpaikan pöydälle oli ilmestynyt kirje ystävältäni, joka ilahdutti minua blig, blig sormuksella. Minut tuntien arvasi kyllä, että se päätyy kuvauksiin, eikä niinkään sormeen. Hyvän mielen koru joka tapauksessa. Kiitos Auli!

Minulla on sellainen olo, että kevätaurinko herätti minut talviunilta tai jostakin horroksen tapaisesta. Yhtäkkiä valon määrä toi vireyttä ja puhtia hiljaisemman talvikohmeen jälkeen. Pihatiemme on edelleen tiukasti jään vuoraama, joten...

Suloisia sulattavia auringon säteitä tulevalle viikolla toivoen! Tuija

Ilta-auringon kajo

Iltahetki pihamaalla tallentui kuviini tämän laulun soidessa mielessäni...

                    Hän taas tanssii tahtiin valssin
                    lehmus tuulessa huokailee
                    vanhan talon puuseinää
                    aurinko salaa suutelee

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

                    Murtuu huulet kylmän talven
                    kaiken alkaa hän uudelleen
                    jostain kuulen tutun laulun
                    hänen tiedän taas palanneen

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

                  Lapset laulaa suvivirren
                  kuin vanhus maa huokailee
                  ensimmäisen leskenlehden
                  hauraat silmät hän aukaisee

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin


Read more: http://artists.letssingit.com/sir-elwoodin-hiljaiset-varit-neiti-kevat-9ksrgj1#ixzz2yyozwsqV 
LetsSingIt - Your favorite Music Community 

Kiitos Neiti Kevät !

Tunnelmapaloja kevään kaipuussa

Kotiintulotervehdyksenä saunarakennuksen räystäältä

 tippui iloisesti kimaltaen vesivana nurkan lätäkköön. 

Aurinko toi hymyn huulilleni. 

Inspiraatio iski.

Vihreän sävyjä, maan ruskeaa ja graniitin harmaata höystettynä vaniljanvaalealla. Siinä resepti tälle päivälle. Mitä värejä sinun päivääsi kuuluu?