Talvinen olotila

Blogeissani kuvat ovat tärkeässä roolissa ja sama pätee tiiviisti seuraamiini postauksiin. Instagramin kuvavirrasta poimin otoksia, jotka saavat sydämeni läikähtämään. Lehtikuvia luen tarkemmin kuin tekstejä. Tutkin, mistä kuva muodostuu ja mikä siinä on kiintoisaa. Kenellekään blogiani jo pidempään seuranneelle tämä tieto ei varmaankaan tule yllätyksenä. Linkitykseni liittyvät jonkin mutkan kautta aiheeseeni. Klikkaa auki niin selviää, miksi ne tein.

En ole unohtanut vuosi sitten saamaani huomionosoitusta. Vuosi on vain ollut täynnä tapahtumaa ja nyt yhtäkkiä elämässä olisi tilaa vaikka mille mukavalle. Valitettavasti en oikein ole osannut tarttua elämäni tilaisuuteen. Vielä!

Talviaikaan siirtyminen herätti minussa halun käpertyä tuonne sänkyyn lämpimän täkin suojiin. Voisin herätä taas kevättalvella kuin karhu. Säätiedotus lupailee ylihuomiseksi näille main auringon pilkahduksia. Toivottavasti se pitää paikkansa. 

Villa Iiriksen Joulu -blogiani virittelin alkuun joulun aikaan 2016 ja nyt uudistusideat hautuvat mielen syövereissä. Joulumme on täynnä traditioita, joista osasta pidetään kiinni ja osa joutaa unholaan. Tärkeimmät hetket on tallennettu sydämiin ja sieltähän ne odotukset joulunviettotapoihin kumpuavat. 

Kolkutteleeko joulu jo sinun ajatuksissasi? 

                                        Kauniita unia! Tuija

Villa Iiriksen kesä

Alkukesän aamusumu on vähitellen hälvenemään päin. Keväisten lakkiaisjuhlavalmistelujen lataus vaihtui vauhdilla pakkaussuunnitelmiin. Isoin kuorma siirrettiin Turkuun ranskattaremme palattua kotiin ja pienemmillä pakaaseilla suuntasimme Hotelli Hiltonin kautta Kreikkaan. Arvannet minne? 

Kaksi viikkoa helteisellä Samoksen saarella sai minunkin jäseneni vetreytymään eikä pitkät kävelyt ja pyöräilyt tuntuneet missään muussa paitsi makeina yöunina raikkaassa ilmastoidussa huoneessamme rauhaisan pikkukujan varrella Pythagorionin keskustassa. Vietimme ikimuistoisen matkan kahdestaan juhlistaen helmihääpäiväämme, joka virallisesti on ensi viikolla. Samos in my mind -blogiin on tuloillaan monen monituista postausta retkistämme rakkaalla saarella.

Kohta on taas muuttoapumme tarpeen, kun nuorimmaisen koti muotoutuu samalle paikkakunnalle kuin isosiskojen. Tunteita herättävä kesä monella tapaa... 

Uusia polkuja on aukeamassa meille kaikille. Mottonani on tänä kesänä ollut Hyvän mielen kortti: Kuuntele, mitä kehosi tarvitsee. Olen nauttinut hitaista aamuista, viipyilevistä hetkistä kirjaa lukien, innostuksen puuskista ja raukeasta laiskottelusta riippumatossa loikoillen.  

Toivottavasti teillä lukijoillakin on kesäinen olo!

Iltaterveisin Tuija

Pikkulauantai

Aamusella sain instagramiin lataamaani sadekuvaan iloisen hyvän pikkulauantain toivotuksen. Maisema oli nuhruinen ja olo senmukainen. Viesti piristi! Samoin tuo pieni Mårbackani kukka toi väriä lotinan keskelle.

Sateen loputtua yllättäen ja auringon säteiden valaistessa vihertyvän kotipihan lähdimme metsään kahlailemaan suolammikoihin ja taisipa siellä joku kiivetä puuhunkin. Voin paljastaa, että se en ollut minä, vaikka houkuttelevalta vaikuttikin.

Dr Martens/Beamhill/Helsinki

Kumisaapas kurasäällä paras on, mutta minä olen niin tykästynyt näihin maanmainioihin tohtoreihini, etten muita juurikaan jalkoihini laita.  Ne sopivat rentoon tyyliini paremmin kuin hyvin ja varsinkin niiden mukavuus on omaa luokkaansa. 

Metsälammella kahlailin kyllä isoissa kumppareissa jännittäen hörppääkö varsi vettä vai ei. Samat huvit on minulla edelleen kuin pikkutyttönä. 

Vesikatkoksen innostamana lämmitin saunan Laurille ja yllätin itseni tekemällä kylvyn. Vesi lämmitetään isossa padassa ja ämpärillä sitten täytetään amme, jonka ensin lasken letkulla noin puolilleen kylmää vettä. Liian harvoin viitsin nähdä tuon vaivan, joka on aina sen arvoinen. Voi, kuinka olikaan rentouttavaa makoilla saunan lämmössä ja lueskella uusinta Maalla -lehteä hikinorojen valuessa silmiin. Tulenlieskojen tanssi kiukaan luukun takana on kuin elävä taulu. 

Terassin pihapenkillä vilvotellessani kuuntelin pikkulintujen liverrystä ja ihailin yli lentänyttä hanhipariskuntaa. Hengittelin raikasta, kosteaa ilmaa ja nautin sydämeni kyllyydestä. 

 Onnellisuusbingo/Sanna Wikström

Sähköpostiini oli kilahtanut Hetki itselle -verkkolehti, josta tallensin tuon hauskan Onnellisuusbingon. Aamusumu muuttui päivän mittaan loistavaksi illaksi. BINGO!

                        Rentoutuneisiin tunnelmin, Tuija

Jaloleinikki/Neidonruusu

Joulumielellä vielä

Heräsin utuiseen aamuun sateen rummuttaessa kattopeltiin niin, että uni ei enää silmään tullut. Monista blogeista olen lueskellut kuinka jouluähky on iskenyt jo heti tapaninpäivänä tai viimeistään ennen uuden vuoden aattoa ovat saaneet koristeet ja joulukuusi kyytiä. Meillä taitaa olla ikijoulu.

Hyasintista on nousemassa vielä parikin uutta kukkavanaa ja kuusiemme oksiin on pullistumassa heleänvihreät kerkät, joita voi syödäkin. Tiesitkö sen? Salin isosta kuusesta otin jo pois osan koristeista, mutta valoineen se saa vielä tuoda tunnelmaa yhteisiin hetkiin perheen kesken. Talovanhuksen ilmapiiri taitaa olla kuusillekin mieluinen.

Joulupaketeistani löytyi kaksi samantapaista 500 palan palapeliä, mikä oli hieno juttu. Monesti on 1000 palassa on ollut tekemistä vielä pitkään puhumattakaan kärsivällisyyden koettelemisesta. Tällä kertaa Clementonin laadukkaat pelit koukuttivat ja kokoaminen sujui kuin tanssi. Home Collection Wellness -sarjan kuvat ovat tyylikkäät. Puran ne pian valmistumisen jälkeen ja laitan talteen palapelikokoelmaani. Näitä voisin kuvitella tekeväni joskus uudestaankin vaikka kesäsateen ropistessa Punalan ullakon kattoon. 

Kotimme täytti tänään piparintuoksu ja joulumusiikki.  Mausteinen taikina ei ollut huvennut kokonaan maistelijoiden suihin, joten leipaisin loppunokareesta pikkupipareita. Joko olen todella ajoissa tai jonkun mielestä myöhässä, mutta meillä oli joulu, tänäänkin. Minulle tuli kaupan jäätelöhyllyn löydön myötä idea, jonka paljastan myöhemmin. Nuutin päivä saattaa olla sopiva ajankohta. 

Sateisen päivän piristys tuli postissa. Voiko ihanampaa olla kuin saada Uuden Vuoden kortti ystäviltä! Olen kauan haaveillut issikkavaelluksesta ja tämän kortin myötä tuli sellainen olo, että unelmani toteutuminen saattaa olla lähempänä kuin osaan kuvitellakaan. 

Bossanova soi Spotifysta ja tunnelma on katossa. Leppoisa perjantai on pitänyt sisällään ulkoilua, kuvailua, kokkailua, leipomista, loikoilua ja hyvää mieltä. Lautapelimaraton salin pöydän äärellä asiaan kuuluvinen kinasteluineen on elämän luksusta.

Tammikuun alun terveisin Tuija

Viikon paras päivä

Lauantaisaunan aika

Heräsimme valkeaan Lucian päivän aamuun virkistyneinä tavallista pidemmistä yöunista. Se, jos mikä tekee olosta hyvän ja levänneen, ettei tarvitse ponkaista ylös lämpimän peiton alta kellon soidessa kukonlaulun aikaan. 

Rauhallinen aamiainen ja päivän puuhien aloittelu hissuksiin on lauantaissa parasta, mitä voin kuvitella. Teetä voi juoda toisenkin kupillisen, jos siltä tuntuu ja tottahan toki se tänään maistui herkkumuffinsin kera Laurin soitellessa kitaraa salin sohvalla. 

Ellin poseeraus blogiin.

Päivemmällä pyöräytettyäni muutaman joululimpun ja haudutettuani mehevän riisipuuron saatoinkin siirtyä pyykkituvalle ompelusteni pariin. Hauska seura ja iloiset joululaulut saivat kuitenkin tarttumaan kameraan ja tallentamaan nämä ikimuistoiset hetket tonttutytön ja kisun kanssa. 

Pääsin kuin pääsinkin alkumetreille ompelu-urakassani, mutta siitä toisella kertaa. Nyt odottaa sauna valmiina kynttilöineen. Keskeneräisen työn voin hyvillä mielin jättää valmiiksi huomista varten. Jatkoa odotettavissa kuvien kera.

Leppoisaa lauantai-iltaa itse kullekin! tuikku

Kaupunkilomalla

Nougat, Bulevardi

Matkailu avartaa, sanotaan. Se pitää paikkansa. Pienikin irtiotto kotiympyröistä tuo uutta näkökulmaa elämään. Etelän lomamme kohteeksi valikoitui viikonvaihteessa monestakin syystä Suomen pääkaupunki. Parissa päivässä pää tuulettui ja mikä parasta kotiin oli ihana palata Helsingin hulinasta. Annos kaupunkielämää tekee terää silloin tällöin, mutta meille sopii paremmin kuin hyvin, että rakensimme lopulta elämämme tänne maaseudulle riittävästi kaupunkilaisuutta maistettuamme.

Valtion rautateillä pääsen aina matkanteon makuun ja useimmiten interrailmatkamme läpi Euroopan nousevat mieleeni kultaisine muistoineen. Joku kaunis päivä vielä nappaamme rinkat selkäämme ja koluamme meille rakkaita kohteita ajan kanssa. 

Lempihotellimme on kiistatta Hotelli Torni Yrjönkadulla aivan ydinkeskustassa. Siellä voi valita haluaako huoneensa Art deco vai Jugend -puolelta. Tällä kertaa majoituimme kauniissa jugendhuoneessa, jossa oli ihastuttava tassuamme asfaltilla kävelystä väsyneiden jalkojen lepuuttamiseen. 

Herkullinen, runsas aamiainen tarjoillaan alakerrassa Ravintola Tornin avarissa tiloissa, joiden ikkunoista voi seurata kadun kulkijoita. Kahvi ja tee tarjoillaan pöytiin ja voit valita joko tumman tai vaalean paahdon sekä teevalikoima on kiitettävän laaja. Halutessasi voit tilata myös erikoiskahveja. Ylellistä sanoisin. 

Ateljee Bar sijaitsee aivan Torni -hotellin huipulla kattojen yllä ja sinnekin kannattaa ehdottomasti mennä, jos haluaa nauttia yli kaupungin avautuvista näkymistä. Kesäaikaan terassilla on aivan erityislaatuinen tunnelmansa.

Puuntyöstäjän ihmemaa, Plektra Trading, kuului olennaisena osana matkaohjelmaan. Sillä välin, kun Lauri asioi Ruusankadun liikkeessä pitkään ja hartaasti niin minä kipitin tuoksuttelemaan Nougat -liikkeen tunnelmaa Bulevardille. Reitti historiallisen Vanhan Kirkkopuiston läpi on aina elämys vuodenajasta riippumatta. Jaloissa kahisivat näin lokakuussa kullankeltaiset vaahteran lehdet ja aurinkoinen sää sai hymyn ihmisten huulille. Olisi tehnyt mieli pomppia lehdissä, mutta arvannet teinkö niin. Kameraani tuli ikävä. Hurmaavassa näyteikkunassa odotti haaveilemani jättipussi, johon on oivallista sujauttaa palavat paperiroskat. Kaunista ja käytännöllistä! Sopii kuin nakutettu kesällä ostamani Iris -harjan ja kihvelin kaveriksi puuhellan lähistölle. Kuvia niistä joku toinen kerta. 

Seuraavaksi oli vuorossa säilytysratkaisujen ja kivojen ideoiden erikoisliike, Granit,  Bulevardin ja Esplanadin kulmauksessa. Siellä käväisin vain pikakurkistuksella, koska sinne tiesin meidän palaavan vielä yhdessäkin. Haimmekin sieltä myöhemmin uudet mustat kauppakassit mystisesti Turun retkellämme kadonneen kauppakoppamme tilalle. 

Kadun toisella puolella Gudrun Sjödenin putiikki houkutteli myös katsastamaan värikylläisiä vaatteita ja sisustustekstiilejä. Legginsejä jäin miettimään ja sunnuntaina liike olikin sitten kiinni, joten haaveeksi jäivät. 

Yliopistonkatu 5 oli ostosretkeni pääkohde, johon astelimme yhtä jalkaa. Beamhill oli uusi tuttavuus, joka osoittautui mukavaksi sellaiseksi. Palvelu oli asiantuntevaa ja ystävällistä. Aikani soviteltuani ja peilailtuani minusta tuli kauan haaveilemieni Dr. Martens -kenkien onnellinen omistaja. Kiitos makutuomarilleni

Tampereelta tuttu Armas -kahvila osui Kluuvissa reittimme varrelle ja sinne istahdimme hetkeksi lepuuttamaan jalkojamme. (Oikeasti minä halusin pysähtyä ihailemaan ja tunnustelemaan uusia tohtoreitani rauhassa cappucino -kupposen kera.)

Marimekon Kippari -takki ja Dr Martensit. 

Levähdyksen jälkeen kävelimme Kampin ostoskeskukseen, jossa teimme pöytävarauksen kreikkalaiseen Minos -nimiseen ravintolaan. Illemmalla nautimme siellä ihanan välimerellisen illallisen, josta puuttui vain Samoksen aurinko. Mikäpä sen mukavampaa kuin muistella matkojamme ja haaveilla uusista musiikin soidessa taustalla.  Loistopalvelua aitoon kreikkalaiseen tyyliin!

Lauantaille järjestin itselleni ex tempore -piristyskäynnin. Sonja Forumin Hiusfashion  -kampaamossa loihti kutreistani juhlavat sillä olimmehan matkalla tupaantuliaisiin, joita vietettiin uskomattoman rauhallisessa miljöössä noin kymmenen minuutin ratikkamatkan päästä Lasipalatsilta. Vastaremontoidun keittiön ikkunasta avautui kaunis männikkö puiston keskellä. Mukavaa päästä kyläilemään kaupunkikotiin, joka edustaa miltei vastakkaista elämänmuotoa kuin meidän maalaiselämämme. Jokaisella on oma tapansa ja tyylinsä elää ja olla, mikä on rikkautta. Kiitos herkullisista tarjoiluista ja mukavasta tapaamisesta kaikille paikalla olleille tasapuolisesti!

Musahuone.

Iltasella keskustaan palatessamme minulle iski kaakaonhimo, jota 
Roberts Coffee  helpotti Citykäytävällä. Makoisan iltapalan ja vaahtokylvyn jälkeen uni maittoi makeasti.

Lopuksi tarjoilen sinulle lukijani kuvakollaasina makupaloja retkeltämme. Aurinkoinen, raikas sää helli meitä suurimman osan ajasta, mutta junamatka kotia kohti alkoi sateen vihmoessa vaunun ikkunoihin. Syksyinen harmaus peitti maiseman. Miltä sinun Helsinkisi näyttää?

Tärkeintä olivat retkestämme tallentuneet hyvät tunnelmat ja kokonaisvaltainen paikan vaihdos, mikä toi etäisyyttä arkiseen aherrukseen ja moninaisiin suunnitelmiimme täällä kotitanhuvilla. Taas löytyi uusia ajatuksia ja näkökulmia. Ullakon järjestely ja säilytettävien tavaroiden kartoitus osoittautui käytyjen keskustelujen perusteella hyväksi työksi, joka etenee omassa aikataulussaan vähä vähältä, askel askeleelta kohti villiä visiotani, josta saatte kuulla sitten, kun se on valmis näkemään päivän valon.

Vaihtelun virkistämänä, Tuija