maanantai 11. huhtikuuta 2016
Kevätmielellä
Aurinko on hellinyt ja herättänyt tämän tontin eloon.
Enkä puhu nyt vain kotikoivussa livertävästä peiposta, vaan sinne tänne säntäilevästä nutturapäisestä hahmosta.
Uunituore yhteistyö paikallisten yritysten Honkasen puutarhan ja Neidonruusun kanssa sai minut täyttämään Instagram -tilinikin kukkakuvilla. Heleänsiniset helmililjat yhdessä huumaavasti tuoksuvien perunanarsissien kanssa sopivat täydellisesti oljenkeltaisen kotimme kukkalaatikoihin toivottamaan kotiportailla tulijan tervetulleeksi. Verannan viileydessä jaloleinikit ja tulppaanit ilahduttavat piirongin päällä toistuen peilin kautta moninkertaiseksi iloksi. Kukkien laatu ja tuoreus ovat aivan omaa luokkaansa. Kiitos yhteistyöstä, josta lisää tuonnempana salaperäisyyden verhon hälvetessä.
Aurinkoisin kevätillan terveisin Tuija
Kuvat: Koti Meidän Photography
Kuvausmiljöö: Villa Iiris
Helmililjat ja perunanarsissit: : Honkasen Puutarha
Jaloleinikit ja tulppaanit: Neidonruusu
lauantai 9. huhtikuuta 2016
Mansikkapaikkani mun
Kiirastorstaina löysin postilaatikosta pakettikortin, jossa luki Kirjoja. Osasinkin odottaa Docendolta tulevaa lähetystä, mutta monikossa. Yllätyin iloisesti! |
Säästän sen toisen kirja-arvostelun myöhemmäksi herkkupalaksi teille. Ahmin kumpaistakin pääsiäisen pyhinä ja nyt kevätsateiden sulatettua nietokset pihamaalta olen ollut muissa sfääreissä, joista niistäkin tuonnempana lisää. Hillittömän hymyilyttävää pitää teitä jännityksessä.
Kirjan ohessa saamani lehdistötiedote on otsikoitu sanoilla Mansikanmakuisia vinkkejä, ideoita, tarinoita ja tunnelmia kesään. Valkoinen Puutalokoti -blogistin Ilona Pietiläisen suosittu kirjasarja sai taas jatkoa.
Ulkoasusta vastasi Neiti Sievänen, joka toimi graafikkona myös viime syksynä ilmestyneessä Talven hopeiset hiutaleet -kirjassa, jossa minullakin oli ilo olla mukana Villa Iiriksen -joulutunnelmista kertovilla kuvilla ja tekstillä. Vieläkin sydämessä läikähtää tunne siitä, että olen ottanut haparoivan ensiaskeleeni kirjamaailmassa.
Mansikkapaikkoja on monenlaisia: pieniä, isoja, uusia, vanhoja, romanttisia, moderneja, hillittyjä, tyylikkäitä. Tässä kirjassa vieraillaan halki Suomen maan etelästä pohjoiseen idästä länteen. On huviloita, kalliorantoja, järvenrantapaikkoja, luotoja sekä tunturimökkeilyä. Kirjan lukija pääsee vierailemaan ainakin kalastajatorpalla, siirtolapuutarhassa, saarimökillä, Ahvenanmaalla ja Lapissa.
Keloranta, Purola, Tyynelä ovat mieleeni painuneet runolliset nimet, jotka ovat omistajiensa oloisia mansikkapaikkoja.
Kesäisiin kirjan tunnelmiin kuuluvat muurinpohjaletut, kanttarellirisotto tai vaihtoehtoisesti mascarponekermavaahto. Ympäri vuoden mökkeilevän Katjan omenaleipä pääsee kokeiluun.
Vinkkejä kevätkodin kaunistukseen, ohjeita betonitöihin ja on mukaan mahtunut ompeluskin ohjeineen. Neulojakin löytää sivuilta ohjeen tai pari. Syyskranssiin päättyvä katselmus on moni-ilmeinen sillisalaatti, josta löytyy maukasta purtavaa pitkäksi aikaa.
| Ihastuttava kuva: Kirsi Rautiainen |
Kirjan iso koko ja kuvien värimaailma viehättävät minua kovasti. Paperin laatu tuntuu mukavalta hyppysissä lehtiä selatessa.
Mansikanmakuisia lukuhetkiä juuri Sinulle toivottaa Ilona kokoamansa kirjan alkulehdellä. Loppusanoissa kiitetään kaikkia mansikkapaikkalaisia sekä yhteistyökumppaneita sanoin: Kansien sisälle päätyneet tarinat jäävät elämään - aina elämänmakuista matkaa kaivatessaan voi palata mansikkapaikkojen tunnelmiin. Olen samaa mieltä, että tämän kirjan tunnelmiin on mukava palata talven keskellä tai näin keväällä kesähaaveiden nostatustunnelmissa.
Seuraavat linkit ohjaavat kirjassa mukana olleisiin blogeihin:
http://www.sisustustaina.fi/blogi/
http://www.designpylsy.com/site/?page_id=58
http://minttulanelamaa.blogspot.fi/
http://www.kotilablogi.blogspot.fi/
https://www.instagram.com/inkabella5/
http://frakenvik.blogspot.fi/2016/04/voittajat-blogini-arvonnassa.html
http://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2016/04/arvotaan-ilona-pietilaisen.html?showComment=1460224432157#c9218564122653990160
http://keloranta.blogspot.fi/
http://willalemmelle.blogspot.fi/2016/04/nyt-se.html
| Kannen iso kuva: Riikka Vestlin |
Jos sinä kiinnostuit tästä uutukaisesta niin sinulla on vielä tilaisuus osallistua arvontaan Kotilablogin instassa ja Willa Lemmelle -blogissa.
Kipin kapin osallistumaan niin saatat onnistua voittamaan ikioman Mansikkapaikan!
Villa Iiriksen kevät -hashtag on ollut minulla ahkerasti käytössä, kun olen ladannut Instagramiin kuvia.
Kevätmielellä, Tuija
| Koti meidän Photography |
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
Kesäaika alkoi
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Pääsiäisyllätys
![]() |
| Kitchen a'la Villa Iiris |
Pääsiäisen pyhinä puhalsin yhden ylipäiväyksen menneen kananmunan ehjänä tyhjäksi, toisen sain säröille hermostuksissasi suurennetun reiän kaiverruksessa ja lopullisesti päreiksi puhkusessani sitä tyhjäksi. Loput jäivät odottamaan parempaa hetkeä, jota ei tullut. Käytin ne terapeuttiseen tarkkuusheittoon pihalla. Maalitauluna oli vanhan raidan runko. Yksi osui!
Keitetyt tuoreet kananmunat syötiin au naturel. Valkoinenhan on muutenkin lempivärini. Nyt muistan, miksen vuosiin ole tehnyt vanhaan tapaan maalauspuuhia. Yhtä liottelin kahvitilkassa ja se oli kuulemma väriltään... Jätänpä kertomatta.
Suklaamunia ei tässä talossa syöty yhtään ja olen onnellinen, että näin omalta osaltamme säästimme maailmaa turhalta krääsältä. Jossakin lasten lelujen joukossa saattaa vieläkin pyöriä Kinder -yllätyksiä. Odottakaahan vaan, kun Konmarina etenen niin pitkälle.
Instagramissa putkahti mieluinen yllätys. Seuraajia on yllättäen huikea joukko ja tämän postauksen ensimmäinen kuva tuossa yläpuolella on koko ig -taipaleeni eniten klikatuin, jos se nyt mitenkään tavatonta on. Minusta se vain tuntui julmetun kivalta, kun meidän kotikutoinen keittiö sai rutkasti mairittelevia kommentteja. Lauri on taitava tekijä. Ihailen kiitollisena!
Vuosi sitten teimme pientä muutostyötä ja siitä kertominen jäi elämän sattumusten jalkoihin. Palaan keittiöelämään sopivalla hetkellä. Postausjonossa on ruuhkaa.
Leikkimielisyys iski minuun jälleen kerran ja väsäsin oheisen kuvan kiitokseksi Instagramiin. Samalla kuvalla toivotan sinulle mahdollisimman mukavaa maaliskuun loppua! Toivotaan, että maa alkaisi paljastua kunnolla tässäkin pihapiirissä. Eilen aurinko sai muutaman pälven alulle, mutta Neiti Kevät heitti tänään hanskat naulaan lämmittäessään ihan muita maisemia kuin Villa Iiriksen jäätikköä. Kasvihuoneen lämmössä oli eilen kiva tunnelmoida ja haaveilla aikaisesta keväästä.
Pääsiäisen rippeitä ja aurinkoisia päiviä! Tuija
torstai 24. maaliskuuta 2016
Kiirastorstai-iltaa
Pienen pienenä tyttösenä elin kauan siinä luulossa, että kiirastorstain nimitys juontui äidin kiireisestä hääräilystä. Nyt tuota aikaa muistellessa tuntuu uskomattomalta äidin ahkeruus. Hän teki itse omin käsin alusta loppuun mämmin vaarin tekemiin tuohituokkosiin. Makuelämys oli vertaansa vailla, kun kyytipoikana oli kermaa.
Pääsiäisen juhlaan kuului kananmunien maalaus ja rosolli. Munien puhaltaminen tyhjäksi oli hellävaraista puuhaa. Nykyaikana teolliset tuotteet ovat ajaneet vanhan tavan ohi. Taiteilimme tulitikun lankoineen kuoren sisään ripustusta varten. Värikkäät pääsiäismunat toivat iloa kotiin pajunoksilla.
Huomenna elvytän puhallusperinteen ja järjestän maalaussession tytärten kanssa. Samalla voin taltuttaa banaanilettuhimoni raikkailla marjoilla kuorrutettuna.
Pitkäperjantaina ei tuollaisia iloja olisi saanut puuhailla isovanhempieni paheksumatta. Noinkohan se oli, mutta sellainen muistikuva minulle on jäänyt, ettei sopinut leikkiä, nauraa tai kyläillä 70 -luvun maalaiskylässä. Äitinikin huokaisi kerran kaupunkikodissamme kyläillessään, ettei ollut koskaan ennen kukkiin multia vaihtanut tuona perinteikkäänä päivänä. Mutta mukavaa meillä oli kädet ja kynnenaluset multaisina.
Helmililjat pääsivät tänä vuonna kakkuvuokaan ja kulahtaneeseen teekuppiin tuomaan kaloritonta iloa. Perunanarsissien tuoksu on huumaava vanhassa Arabian kulhossa. Sellaisista aineksista rakentuu meidän pääsiäisemme. Yksinkertaisen rentouttavaa yhdessäoloa. Ulkoilua, saunomista, lautapelejä ja raukeita hetkiä kirjan kera. Auringon soisin pilkottavan edes jossakin vaiheessa. Eilispäiväinen lumipyry palautti valkean maiseman tähän pihapiiriin, jota Turusta tullut ällisteli.
Kevät kurkistelee edelleen tuolla nurkan takana ja antaa odotuttaa itseään. No, paljastanpa, että teillä lukijoillakin on monenlaista mukavaa odotettavaa täältä suunnalta. Siitä sitten pala kerrallaan tuonnempana.
Valoa ja iloa pääsiäisen aikaan! Tuija
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
Raakasuklaatutkielma
Good god gut ... Goodio
Ruohonjuuri on terveysasioista kiinnostuneen ja tiedostavan perheenjäsenemme lempikauppa. Siellä on kätevä poiketa koulumatkoilla tutkailemassa tarjontaa ja aina silloin tällöin voi ostaakin jotakin pientä herkkua arkea piristämään.
Sieltä se inspiraatio sitten tuli: " Mitä, jos lähettäisit Goodiolle blogiyhteistyöpyynnön?" Näin tein ja yhteistyön tuloksena Goodio kannusti omalta osaltaan abiturienttia viime viikon urakassa. Terveystiedon kirjoituksiin valmistauduttiin loistavilla eväillä, jossa tärkeänä osana oli Goodion herkulliset, mutta terveelliset sokerittomat, gluteenittomat ja maidottomat vegaanille sopivat raakasuklaat, joita tuotevalikoimasta löytyy moneen makuun sopivina.
Pakkausten sunnittelu hivelee esteetikon silmää ja sisältö makuhermoja. Suosikiksemme nousi Harmony, jossa lakritsin ja sitruunan luonnolliset aromit kohtaavat täydellisesti! Seuraavaksi haluamme maistella kahvinmakuista suklaata ja muitakin uutuusmakuja.
Tarina Goodiosta löytyy linkkiä klikkaamalla ja tästä jälkimmäisestä pääset videoon, jossa kerrotaan tuotteiden synnystä: Goodio Story kuunneltava versio. Jälleenmyyjät ja
Facebook -sivusto löytyvät näiden linkkien takaa.
Makoisaa tutustumismatkaa! Suosittelemme!
Tuija ja raakasuklaa-asiantuntijakokelas
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Pajunkissaretkellä
"Niin kevään tuntua jo ilmassa, pari astetta plussan puolella ja aurinkokin pilkahteli.
Tiaiset lauloivat kilvan kevään riemua – sieltä se kevät keikkuen tulevi!"
Talvinen maisema hohtavine hankineen on vielä täällä maaseudulla Sisä-Suomessa aivan toisenlainen kuin etelä- tai länsirannikolla. Aurinkoisena päivänä oli ihana lähteä etsimään pajunkissoja tuolta lähipellon vierustalta löytyvästä notkelmasta. Kummastuksekseni sieltä ei löytynyt kuin hauskoja muistoja retkistä pikkuisten kanssa. Tuon koskemattoman ryteikön huomassa tuntui kuin olisi jossakin kauempanakin seikkailemassa. Kaatuneiden runkojen välissä puikkelehtiminen oli hauskaa ja minun mittapuussani riittävän jännittävää.
Leiriydyimme toviksi kivien kupeeseen pellon laitaan tarkoituksena kuvata hetki toisiamme. Itse asiassa tärkein anti oli varmaankin auringon lämmittävät säteet meidän molempien kasvoilla.
Mielikuvaharjoittelun voimin kellahdin hangelle kuin polttavan kuumalle hiekalle konsanaan. Edistystä on tapahtunut, koska pääsin omin avuin ylös upottavasta hangesta tehtyäni ensin komean lumienkelin.
Jippii! Kevät!
Aivan tässä kotikulmilla on monenlaisia mukavia kävelyreittejä. Tänäänkin onnistuimme harhautumaan polulta ja löysimme itsemme aivan muualta kuin luulimme. Hanki kantoi paikoitellen mukavasti ja puiden alla näkyi jo pälvipaikkoja.
Pulleisiin pajunkissoihinkin törmäsimme lopulta aikamme kierreltyämme. Kotiin palasin ison risukimpun kanssa.
Valokuvilla on mystinen voima. Kun katsoo hyvän mielen kuvaa niin senhetkinen olotila palautuu tuoden hyvän olon.
Reilun viikon päästä alkaa pääsiäisviikko ja kahden viikon kuluttua pääsiäissunnuntai on kääntymässä yöksi. Tällä viikolla on siis aika ottaa taas esille pääsiäisen somistuksia ja toivottavasti ehdin myös viritellä jotakin aivan uuttakin.
Kevät saattaa tulla tupsahtaa aivan puun takaa.
Hymyhuulin, Tuija
Tunnisteet:
kevättalvi,
kevään tulo,
Koti meidän,
kotikulmat,
luonto,
metsä,
pajunkissa,
puu,
pääsiäinen,
retki,
valokuvaus
tiistai 8. maaliskuuta 2016
Valloittavat voimistelurenkaat
![]() |
| Villa Iiriksen voimistelurenkaat |
Loistavaa naistenpäivää haluan toivottaa tällä joka naisen unelman toteutumisella. Tai no onkohan se nyt ihan jokaisen, mutta minun ainakin. Pikkutyttönä suuri idolini oli Peppi Pitkätossu, jonka voimat kuvittelin itselleni aina tarvittaessa.
Lapsuuteni parhaimmissa hetkissä olivat olennaisena osana jumpparenkaat ja puolapuut, jotka isäni osti meille omille viikareilleen kylän koulun lopettaessa toimintansa. Tunnesyistä ne kotiutuivat meille, koska isoisoisäni Hemminki oli ne aikanaan, nykytermiä käyttäen, sponsoroinut kansakoululaisten iloksi. Jumppapukkina oli suurensuuri hevonen, jota miltei oikeana pidin mielikuvitusleikeissäni. Se oli kovassa käytössä maalaistalon isossa eteisaulassa.
Voi sitä menoa ja melskettä, kun serkusten ja naapurien lasten kanssa mittelimme voimiamme ja innostimme toinen toistamme yhä huimapäisempiin temppuihin. Puolapuut ulottuivat ja ulottuvat edelleen miltei kolmen metrin korkeuteen. Mitähän siihen sanoisivat nykyajan turvallisuusdirektiivit... Onneksi en pudonnut killuessani pää alaspäin milloin missäkin. Nykyisin otan rauhallisemmin.
Suomen Voimistelutuote on uusin blogiyhteistyökumppanini, joka minulla on ilo ja kunnia esitellä. Miksi me? -linkin takaa löydät monenlaista tietoa näistä kotimaisista toimijoista Avainlippu -tuotteineen. Heidän toimitilansa löytyy Pirkkalasta lentoasemalle vievän tien varresta Vesalantieltä.
Voimistelurengaspakettiin kuuluvat kattoon kiinnitettävät siansaparokoukut, venehaat, pitkät liinat ja koivuvanerista valmistetut renkaat, joita saa myös mustina ja tummanruskeina. Ulkokäyttöön löytyy oma versionsa. Kiinnitysliinoja on mustina ja valkeina. Reiät kiinnityskoukuille porattiin katon vankkaan tukihirteen, joka vanhassa talossa löytyy naularivejä tutkailemalla.
Tutki huolella kiinnitysohjeet taataksesi turvallisuus!
Lisäksi sain linkin internetistä löytyvään jumppaohjelmaan, jonka voin peilata mobiililaitteeltani suoraan television näytölle. Kätevää!

Valloittavat voimistelurenkaat mullistivat koko huoneen olemuksen kertaheitolla. Sanoinkin niitä Pirkkalasta noutaessani, että nyt taitaa mennä sisustus uusiksi. Vielä en ole saanut muuta perhettä innostumaan ideoistani ja sohvien siirtely ei ole sallittujen puuhien listalla edelleenkään.
Aulaan johtavat pariovet avaamalla ja pelejä pullollaan olevaa koria sivuun sysäämällä tulee oivallisesti tarvittava tila venytysharjoituksille. Renkaat saa näppärästi laskettua oikeaan korkeuteen pikalukoista säätämällä. Tärkeää on muistaa JOKA kerta tarkistaa kiinnitykset huolella ennen kuin aloittaa käytön.
Nyt seuraa sivujuonne, jonka yli voit sulavasti loikata...
Näissä renkaissa ei ole sellaista varoitusvaloa kuin Mokka Murussa, joka ilmoitti lähtiessäni teollisuushallin pihasta, että seis, stop, pysähdy! Ajotietokone kehotti tarkistamaan rengaspaineet. Onneksi osasin etsiä koelaudan näytöltä tarvittavat arvot ja säikähdin pahanpäiväisesti, kun vasen takarengas näytti olevan tyhjenemään päin. Kulman takaa eteemme putkahti RengasCenter, jonka tyyni apukuskini hoksasi. Kävelin epätietoisena korjaamon ovesta sisään apua kysymään. Taisi olla omistajalla naurussa pitelemistä, kun ohjekirjan kanssa epätoivoisena selitin itselleni mystistä ongelmaa. Hän totesi, että vartti ja rengas on kunnossa. Ruosteinen ruuvi otettiin pois, reikä paikattiin ja taas matka jatkui hyvillä mielin.
Kiitän loistavasta palvelusta!
Palvelusta puheenollen renkaat ovat olleet suureksi avuksi venyttelyissä ja kyllä niissä yksi vähän nuorempi ja notkeampi on linnunpesiä tehnyt. Pyöreät muodot ovat mieluisia. Vielä, kun löytäisin sen helmenvalkean jumppapallon halkaisijaltaan 70 senttimetriä. Vinkkejä vastaanotan ilomielin.
Ojentelen jäseniäni kohti kevättä aivan kuin tuo muratti. Vihreä on toivon väri ja se on varsinkin ravinnossa herkkuani. Vegetaristin urani alussa saatoin elää pelkällä höyrytetyllä parsakaalilla, mutta nyttemmin ruokavalioni on järkevöitynyt.
Summa summarum! Jos haluat kotiisi loistavia jumppatuotteita niin klikkaa itsesi tutkailemaan Suomen Voimistelutuotteen laadukasta kotimaista tuotevalikoimaa. Parasta näissä on niiden estetiikka ja soveltuvuus monenlaisiin asumisratkaisuihin sekä erilaisten käyttäjien tarpeisiin. Suosittelen lämpimästi!
Aurinkoisin (sepaistaajuurinyt!) terveisin Tuija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


































