Samos calendar

Today is a rainy day in Finlad. This melancholic feeling makes me miss our marvellous journeys in Greece though it's nice to light candles in our veranda.

Two years ago I made a power calendar for my husband. We have taken  lots of beautiful pictures and I selected some of them to this use. 

I had a black calendar, washitapes, glue and lots of inspiration. 

This calendar is still really congenial, empowering and eternal in Lauri's workshop Koti meidän. 

#samos16

 If you click this link : Villa Iiris Photography you'll find our photos including Samos memories. I participated in a Photo Contest. 

Wish me luck! Tuija

Edit: More photo memories

#Villa Iiris Photography

Underbara sommarhus

Lantliv med skön patina oli otsikkona keväällä ilmestyneessä ruotsalaisessa Underbara Sommarhus -lehdessä. Se on Drömhem&Trägård -julkaisun sisarlehti, josta ilmestyy teemanumeroita. Ne eivät valitettavasti ole Suomen markkinoilla. Olemme onnekkaita, kun saimme lehden itsellemme muistoksi. Jaan nyt tämän PDF -version teille kommenteissanne lehden huonoa saatavuutta harmitelleiden iloksi ja uskon artikkelista olevan iloa jokaiselle lukijalle tai katsojalle. Viime vuoden juhannus-Annassa oli tämä sama suomalaisversiona. 

Lantliv -lehti on pitänyt ykkössijaa jo vuosia lehtimieltymyksissäni. Paljon muitakin ihania on, mutta Laurin sanoin elän välillä omassa Lantliv -kuplassani, mikä on osittain totta. Hyvän elämän reseptini on nauttia ja tehdä elämässä niitä asioita, jotka itselleni ja perheellemme ovat hyväksi. Muista osallistua ajatuksia herättelevän kirjauutuuden arvontaan!

Aurinko herätti minut tähän kauniiseen heinäkuun kosteaan aamuun anivarhain. Mikä sen ihanampaa kuin hortoilla hiljaisella pihamaalla itsekseen kukkia nyppien ja päivän puuhia pohtien. Terassiaamiaiset antavat edelleen odottaa lämmintä aamutuokiota. Mansikat pellavansiemenrouheen ja kreikkalaistyylisen Eila -kookosjogurtin kanssa raejuustolla ryyditettynä maistuivat herkulliselta verannalla. Oheen kuuluvat saumattomasti kirja ja kupillinen hyvää teetä ripauksella hunajaa. 

Näillä eväillä on hyvä lähteä kohti tämän viikon aurinkoisia polkuja. Ole hyvä ja nauti Krista Keltasen & Jonna Kivilahden sekä meidän Villa Iiriksen väen yhteistyön tuotoksesta ruotsalaiseen tyyliin. 

Elinalle erityisen iloiset syntymäpäiväonnentoivotukset!

<3 Tuija

Das Haus Der Blumen

LandIdee -lehden artikkelista kesäkuussa kirjoittamani postauksen http://villaiiris.blogspot.fi/2016/06/geranienhaus-in-wohnen.html kuvat eivät tainneetkaan aueta kaikille, joten näin rankkasateisen heinäkuisen illan piristykseksi julkaisen viime viikolla meillekin saapuneen Wohnen&Deko -lehden 3/2016 aukeamat teidän kaikkien nahtäväksi. Kuvat otti kaksi vuotta sitten Krista Keltanen ja tekstin toimitti Jonna Kivilahti. Heidän tekemiään lehtijuttuja on julkaistu monissa maissa. Kiitos LivingInsiden ystävällisen Barbara Nespolin avun löysimme kaipaamamme lehden, josta löytyy nettiversiosta kotijuttu kodistamme otsikolla: Überall Blumen: zu Besuch in der Villa Iris eli Kukkia kaikkialla, vierailulla Villa Iiriksessä. 

Tekstiä on huvittavaa lueskella, kun on päässyt tuo lukioaikainen kiitettävä saksantaito ruostumaan. Sieltä täältä ymmärrän sanan tai lauseen pätkän, mutta siitä huolimatta kokonaisuus vaikuttaa oikein mukavalta. Kotimme tarinan löydät linkin takaa, mutta siinä en kertonut talomme nimestä. Se löytyy tästä saksalaisesta versiosta. Löydätkö sinä sen sieltä? Jos sieltä ruudun takaa löytyy joku saksan taitaja niin ilomielin ottaisin avun vastaan tekstin parempaan ymmärtämiseen. Kuvien farkkumekkoni on menossa kirppispinoon. Jos kiinnostut siitä niin laita viestiä konstilla tai toisella. 

Tunnelmallista heinäkuun iltaa! Sataa, sataa ropisee... Tuija

PS. Muistathan osallistua Sanna Wikströmin Hyvän elämän reseptit -kirjan arvontaan!

Geranienhaus in Wohnen&Deko

Villa Iiriksen juhannus 2016

Napauta itsesi tästä Villa Iiriksen kesätunnelmiin!

DAS HAUS DER BLUMEN

Kesäinen päiväni kääntyi vielä päivänpaisteisemmaksi, jos mahdollista, saadessani oheisen PDF -tiedoston sähköpostiini ihanalta Barbara Nespolilta Living Inside -kuvatoimistolta Italiasta. Krista Keltanen on kansainvälisestikin tunnustusta saanut valokuvauksen ammattilainen, jonka töitä on ilmestynyt sisustuslehdissä ympäri maailman. Salapoliisityöni jatkuu, jotta saisimme Wohnen&Deko -lehden arkistoihimme. Saksantaitoni on vähän ruosteessa, mutta olennaisimmat ymmärsin. Kuvamateriaali ja lehdet ovat se, mitä me saamme kuvauksista itsellemme upeiden elämysten kera muistoksi. Kuvauspäivät ovat aina olleet pitkiä ja vauhdikkaita. Kesäaikaan ne ovat erityisen mieleisiä, mutta lokakuinen kotikuvaus kauan sitten oli aika erilainen. Tekniikka on kehittynyt sittemmin valtavasti. Kristan ja Jonnan muistan ottaneeni vastaan hiukset hapsottaen Hai -saappaat jalassa kukkakimppu toisessa kädessä. Jälkikäteen voi todeta, että jännittäminen ja hermoilu oli turhaakin turhempaa. Olemme saaneet tutustua  inspiroiviin ihmisiin rohjettuamme avata ovemme alansa ammattilaisille. Kuusi vuotta sitten elokuvan tuotantoryhmään tutustuminen oli käänteentekevä kohtaaminen vuokratessamme kotimme kuvauslokaatioksi. Tärkeintä meille on jakaa omia ideoitamme ja oivalluksia elämäntavastamme ja inspiraatiota kaikille kiinnostuneille. Valtavasti iloa on tuottanut verkostoituminen uusien tuttavuuksien kanssa. 

Kuvien lukeminen on harrastukseni, joka saa sieluni hymyilemään. Pienet asiat ovat tärkeitä. Villa Iiris puki ylleen juhla-asun traditionaalisilla koivuilla ja Suomen lipulla. Tuskin kuvasta huomaa parvekkeen remonttimyllerrystä. Näin kesäaikaan on tekemistä, vaikka muille jakaa. Arvokello on ollut ahkerassa käytössä eli olen suosiolla siirtänyt joitakin suunnittelemiani puuhia listalta sivuun ja sen sijaan keskittynyt siihen, mikä milloinkin on tuntunut tähdelliseltä. Lauri puolestaan into piukassa sahaa, mittaa ja maalaa tarkka visio mielessään piipahtaen aina välillä verstaalla rasiamateriaaleja höyläämässä. Sain parvekkeen kymmenvuotishääpäivälahjaksi suomalla  työrauhan ja ruokatarjoilun. Nyt uskomme talomme kruunun kohentavan ilmeensä seuraavaan tasavuosimerkkipäivään mennessä. Tällä erää minäkin osallistun tekemiseen, kun ei ole pienokaisia jaloissa pyörimässä. Maalisivellin pysyy minunkin kädessäni ja samalla voin jatkaa mielessäni aurinkotuoli-ideointiani. Mielikuvani lokoisasta omasta keitaasta antaa puhtia ahkerointiin. 

Juhannuksena sain ylellisesti nauttia varta vasten minulle tehdystä kylvystä ja koivuntuoksuisesta saunasta valmistettuamme ensin kesäkeittiössä yksissä tuumin maukkaan aterian, jossa oli jokaisen makuun jotakin erityisen herkullista.  Viivyin saunan lempeissä löylyissä ja ammeen rentouttavassa olotilassa pitkään. Nautin. Kesä. 

Tuntuisi hyvältä lukea kommenteista, mitä pidit saksalaisesta versiosta Kesäkotielämästämme, joka ilmestyi Unelmien Talo&Koti lehden toukokuun numerossa 5/2015 otsikolla Yhteiset nimipäivät. Kansikuvassa oli meidän veranta. 

Salapoliisitoimisto toivottaa kauniita unia! Tuija

Juhannussauna 2016

Pääsiäisyllätys

Kitchen a'la Villa Iiris

Pääsiäisen pyhinä puhalsin yhden ylipäiväyksen menneen kananmunan ehjänä tyhjäksi, toisen sain säröille hermostuksissasi suurennetun reiän kaiverruksessa ja lopullisesti päreiksi puhkusessani sitä tyhjäksi. Loput jäivät odottamaan parempaa hetkeä, jota ei tullut. Käytin ne terapeuttiseen tarkkuusheittoon pihalla. Maalitauluna oli vanhan raidan runko. Yksi osui!

Keitetyt tuoreet kananmunat syötiin au naturel. Valkoinenhan on muutenkin lempivärini. Nyt muistan, miksen vuosiin ole tehnyt vanhaan tapaan maalauspuuhia. Yhtä liottelin kahvitilkassa ja se oli kuulemma väriltään... Jätänpä kertomatta.

Suklaamunia ei tässä talossa syöty yhtään ja olen onnellinen, että näin omalta osaltamme säästimme maailmaa turhalta krääsältä. Jossakin lasten lelujen joukossa saattaa vieläkin pyöriä Kinder -yllätyksiä. Odottakaahan vaan, kun Konmarina etenen niin pitkälle.

Instagramissa putkahti mieluinen yllätys. Seuraajia on yllättäen huikea joukko ja tämän postauksen ensimmäinen kuva tuossa yläpuolella on koko ig -taipaleeni eniten klikatuin, jos se nyt mitenkään tavatonta on. Minusta se vain tuntui julmetun kivalta, kun meidän kotikutoinen keittiö sai rutkasti mairittelevia kommentteja. Lauri on taitava tekijä. Ihailen kiitollisena!

Vuosi sitten teimme pientä muutostyötä ja siitä kertominen jäi elämän sattumusten jalkoihin. Palaan keittiöelämään sopivalla hetkellä. Postausjonossa on ruuhkaa. 

Nautiskelin isoja siivuja tätä kaloritonta kakkua ja tallensin sen edestä ja takaa vastaisen varalle. Helmililjan pienet kukinnot ovat suloisia. Perunanarsissit tuoksuivat niin vahvasti, että ne siirsin verannalle. Viileämmissä oloissa ne jaksavat kukkia pidempään ja huomenna pikkuliljatkin pääsevät vilvoittelemaan. 

Leikkimielisyys iski minuun jälleen kerran ja väsäsin oheisen kuvan kiitokseksi Instagramiin. Samalla kuvalla toivotan sinulle mahdollisimman mukavaa maaliskuun loppua! Toivotaan, että maa alkaisi paljastua kunnolla tässäkin pihapiirissä. Eilen aurinko sai muutaman pälven alulle, mutta Neiti Kevät heitti tänään hanskat naulaan lämmittäessään ihan muita maisemia kuin Villa Iiriksen jäätikköä. Kasvihuoneen lämmössä oli eilen kiva tunnelmoida ja haaveilla aikaisesta keväästä. 

Pääsiäisen rippeitä ja aurinkoisia päiviä! Tuija

Herkkää kauneutta

            
Onni on menneessä
Onni on tässä
Onni on huomisen hämärässä

               Tuulikinpäivätoivotuksin Tuikku

Ystävänpäivätervehdys

                                 Metsä on ystäväni. 

Aamuinen virkistävä kävely lumisten puiden alla nosti mieleeni lapsuuden hauskoja muistoja pitkistä hiihtoretkistä umpihangessa kohti määränpäätä, joka sijaitsi jossakin tiettömien taipaleiden takana Saukoniemenkulmilla. 

Nykyajan lapsia tuskin päästettäisiin sivakoimaan perämetsien keskelle keskenään. Isoa mäkeä laskettiin kunnes alkoi ilta hämärtymään ja oli pakko lähteä kotia kohti. Varusteina oli verkkarit, kotokutoiset pitkät villaiset hiihtosukat ja villapusero. Hankikantosilla vauhti oli hurja. Ihme, ettei pahempia haavereita sattunut. 

Kommelukset sattuivat yleensä lähimetsissä. Onnistuin katkaisemaan upouudet vaaleansiniset Karhuni peltoaukealla, jossa en huomannut ylittäväni ojaa höpöttäessäni vilkkaita ajatuksenjuoksujani innokkaalle hiihtokaverilleni, Ritva-äidille. Hiihtokisat oli tulossa ja uusia en siihen hätään saanut. Milläköhän kiisin voittoon? Sitä en muista. Olin miltei yhtä taitava katkomaan suksiani kuin isäni lapsuudessaan. Minä jätin kuitenkin laskematta navetan katolta suksilla. Salpietarisäkillä se sujui riittävän lennokkaasti.

Yksi hiihtoloma meni piloille kaaduttuani takaraivolleni tuttuakin tutummassa Kotiniemen mäessä, jossa oli vähän myös pojille näytettävä taitojaan. Aivotärähdystä podin mamman ja papan sohvalla heidän katsellessaan talon ainoasta töllöttimestä joitain kisoja. Ilmankos kisa-allergiani on parantumaton. Huuto ja melske aiheuttaa päänsärkyä edelleen.

Hiljaksiin leijailevat hiutaleet saivat nostalgian väristyksiä aikaan. Jos tämä tekstini tavoittaa jonkun lapsuudenaikaisen ystäväni, jotka olivat pääasiassa naapurin poikia, niin olisi hupaisaa kuulla, mitä teille kuuluu. Mikä kumma sen mäen nimi oli? 

Mistähän nämä nyt putkahtivat mieleeni pyörimään? Olisikohan tuo oikutteleva iskiashermo saanut muistelemaan menneitä sattumuksia, joiden merkit tuntuvat kehossani. 

Meillä on tapana usein sunnuntain pitkällä aamiaisella syödä joku herkku  ja niin teinkin eilen yllätykseksi oman variaationi mokkapaloista. Estetiikaltaan sydänleivos ei ole kaikkein kauneimmasta päästä, mutta espressolla maustettu kuorrute, nams!

Talviajatuksin ystävänpäivän iltaan, Tuija

Tiellä tähtihetkiin

Havahduin siihen, että tasan kahden viikon kuluttua on Koti meidän rauhoittunut joulunviettoon. Kuusen oksille on ripustettu koristeista rakkaimmat ja talon täyttää joulun tuoksut. Valkoiset hyasintit ovat suosikkejani ja jouluruusu odottaa istutusta lankaköynnöksen seuraan höyhenruukkuun. 

Joulun ensimmäiset limput pyöräytin jo viikko sitten. Reseptin löydät täältä kahden vuoden takaa. Joulumieli tulee pienistä asioista kuten piparitaikinasta verannan lattianrajassa ja valosarjoista rapun pielessä. Instagramissa voit katsella kuviani, joita lataan sinne inspiraation iskiessä. 

Vuosi sitten kirjoitin päivittäin Villa Iiriksen ikiomaa joulukalenteria, jonka tunnelmiin pääset täältä näppärästi. Talven hopeiset hiutaleet -kirjasta löydät joulukirjeeni lukijoille ja ihanat kuvakollaasit. Elämäni tähtihetkiä oli päästä mukaan aitoon joulukirjaan, joka johdattelee tähän hämärää aikaa valaisevaan juhlaan oivallisesti. 

 Kuorma-auton lava pursuilee muhkeita kuusenpalloja ja nokka on käännetty kohti joulun aikaa. Aattoaamuna somistamme salin ison joulupuun, jonka tänä vuonna aiomme kantaa sisään jo Tuomaan päivänä. Uskon jouluisen kauniisti valaistun kuusen siivittävän valmisteluja aivan uudenlaisella tavalla. 

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi."

Joulupuuhalista on pitkä, mutta mieluinen. Postauksen aiheistakaan ei ole pulaa. Tiedossa on makeaa tunnelmaa.

Joulumielellä tuikku

Pikkutonttuni mun mummilan kuusen katveessa.

Jäähyväiset elokuulle

Punalan elämää nähneiden ikkunoiden takana on kesäkamarimme, josta päätaloon muuttaminen on vähitellen alkanut hiipiä mieleeni iltojen hämärtyessä ja sadetihkun pakottaessa palaamaan alkukesän lempijalkineisiini. Harmaaksi kulahtaneet valkoiset Hai -saappaani ovat pihalla lompsimiseen oikein oivalliset. Alun perin käytin niitä vain ja ainoastaan Unelma -retkillä, mutta nyt ne ovat mustikkatahraisina vähemmän esteettiset. Toimivat kuitenkin kotipuuhissa.

Työn alla edelleen...

&

Unisieppari-inspiraatio iski eräänä kauniina elokuisena iltana, jolloin oli leppoisaa punoa sitä kiireettä terassin lepotuolissa. Lankakerän ostin Pythagorionin pääkadun varrella sijainneesta vanhan, herttaisen sedän puodista. Kaupan päälle sain hurmaavan hymyn kiitettyäni kreikaksi. Sieppariini tallennan kesän monenkirjavat muistot. Valmista tulee jossakin vaiheessa.

Fiskarsin kesäretkellä Maailmankauppa Kirahvista löysin upean punotun verkkokeinun, jossa otin makoisia nokosia ikivanhan koivumme varjossa. Tulipahan testattua, että kestää kaksikin ihmistä. Kesäinen rentoilu saa jatkoa sisätiloissa, kunhan osaan päättää, mikä sijoitusvaihtoehdoista on paras.

Postikortti ystävältä ja koko kesän ruukussa ilahduttanut aleruusu, jonka ostin kevään lakkiaisjuhlaan Ruusullemme, toimivat hyvän mielen tuojina.

Kukkakimppuja, hattarapilviä, upeita värileikkejä taivaalla.

Kameran kanssa hortoilua, zoomailua, muokkailua, instagramia.

           

                Terassielämää lämpimissä elokuun muistoissa.

"Ken voisi kellot seisauttaa?" kävi mielessäni kerran jos toisenkin syyskuun alun lähestyessä hurjaa laukkaa.

Nurkan takaa kurkistellen, Tuija