Asioita, joita rakastan

Asioita, joita rakastan

 

                                                   Aamut

                     Bloggaaminen

                       Cafe au lait -dahlia

                Dahliat

                    Elämä

                        Filmaus

                Gratiini

                    Huvilat

                        Iirikset

                Joulu

                    Kotielämä

                        Lukeminen

                Musiikki 

                    Naiseus

                        Oppiminen

                Puuliesi

                    Quesadilla

                        Rakkaus

                Samoilu 

                    Tämä hetki

                        Uutuuskirjan tuoksu

                Valo

                    Westers trägård

                        X eli suukko, suukkonen, suukkoset

                Yöuni

                    Zzzz

                        Åbo

                Äitiys

                            Öinen järvi    

Idea ja inspiraatio tähän tekstiin syntyi, kun luin Kristiinan postauksen asioista, joita hän rakastaa. Käy kurkkaamassa, mistä hän ideansa sai. Minun raakileeni on aikansa hautunut luonnoksissa. Tänään olen keskittynyt asioihin, joiden parissa viihdyn. 

Hurautimme jäisiä kyläteitä pitkin pajunkissojen hakuretkelle ruoan hautuessa puuliedellä. Nyt oli juuri oiva hetki, kun hankikanto oli kovaa ja tukevaa syvien ojien vierustalla, jossa parhaat puskat yleensä kurottelevat kohti kevään valoa ja auringon lämpöä. Kotipihalta lähdin vielä tuonne lähipellolle tarpomaan kohti ojan reunustoja ja sainkin oikein oivalliset saaliit aseteltaviksi ulko-ovien vierustalle ja kodin somistukseenkin. P -kirjaimen kohdalla olisi voinut olla siis pajunkissatkin, mutta pizzaa rakastan ympäri vuoden. Puuliesi kyllä taitaa nyt olla kateellinen, joten lisään sulkuihin jomman kumman... 

Olen pahoillani pizza, mutta hetken tuumattuani jäät kyllä kakkoseksi. Jos pitäisi päättää kummasta luopuisin niin sinä se olisit. Nyt kävi näin.

Kauneus on aina katsojen silmässä ja minulla estetiikka hallitsee useimpia valintojani. Saan valtavasti iloa nähdessäni kaikenlaista visuaalisesti miellyttävää. Kotimme ohjenuorana on, että siellä on asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Värit, materiaalit ja äänimaisema luovat meitä miellyttävän harmonisen kokonaisuuden, jossa elämä soljuu huonompinakin hetkinä. 

Rakkaus kuuluu elämää ylläpitävään inhimillisyyden hyveeseen. Rakkaus on paljon laajempi käsite kuin perinteinen kahden ihmisen välinen romanttinen kiintymyssuhde. 

"Ennen kaikkea rakkauden luonteenvahvuus ilmenee kaksisuuntaisena eli haluna ilmaista ja vastaanottaa rakkautta ja lämpimiä tekoja muilta. Siinä on kyse tunneyhteydestä toisten ihmisten kanssa ja ihmissuhteiden hoitamisesta. Rakkaudella luonteenvahvuutena on merkittävä vaikutus elämäntyytyväisyyteen." https://www.cloudbalance.fi/rakkaus-luonteenvahvuutena/

Asioita, joita rakastan; löysin jokaiselle aakkoselle omansa. En lähde niitä sen kummemmin avaamaan, mutta voit jättää kommentin kaivatessasi selvennystä. Postauksen aakkosjärjestys on yksi asia, jota rakastan. Maustepurkitkin ovat parhaimmillaan aakkosjärjestyksessä hyllyllään keittiön korkean paneelioven kätköissä. 

Olisipa hauska, jos tämä minun versioni puolestaan innostaisi jonkun muun kirjaamaan omia rakkauden kohteitaan. Vinkkaathan, jos näin onnistuisi käymään. Luovalla otteella on mukava parastaa asioita. Suorastaan rakastettavaa!

Mainion maaliskuun toivotuksin, Tuija

Romuromantiikkaa

Simon & Garfunkel soi taustalla tämän tekstin syntyessä. Linkistä klikkaamalla pääset nostalgisiin tunnelmiini. 

Aurinkohuone, joksi ensimmäistä Laurin rakentamaa kasvihuonettamme nimitän, on nykyisin inspiraatiotilani näperryksille ja väkerryksille. Joku saattaisi sanoa sitä romuvarastoksi. Minä puolestani näen sen mahdollisuuksien aarreaittana, jossa luovuus saa puhjeta loistoonsa. 

Kevään tullen aurinko lämmittää tilan ihanan kesäiseksi, vaikka ulkona olisi vielä lunta maassa. Riippumatolle on omat koukkunsa ja voi, miten siihen oikaistessa päiväunoset tai unelmointi maistuvat makeilta. 

Joutilaisuus virittää mielen uusien ajatuskulkujen temmellyskentäksi. Säiden riipimä harmaa puu ja ruosteen pilkuttama metalli ovat hurmaavia valkeaksi maalattua lautaseinää vasten, minun silmissäni. Eiliset auringonsäteet saivat minut metsästämään niitä, mutta aavistuksen myöhästyin. Löysin muuta piristävää.

Siniharmaa airo rapistuneine maaleineen on mitä mainioin verhotanko tai ihan mitä vain siihen nyt innostunkaan ripustamaan. Piikkilankakieppi puolestaan on löytö takapihan sammaleisen kannon kupeesta. Lapsuudessa tuollaiseen tuli revittyä erinäisiä äidin vaivalla ompelemia vaatteita ja polven arvista osa taitaa olla perua noilta ajoilta, jolloin en onneksi osannut nolostua hameen helman alta paljastuneista klohmuista.

Kiihtyvä maailma, josta Koiviston Riikka syksyisellä luennollaan otsikolla Sinä riität puhui, mennä viuhtoo eteenpäin siihen malliin, että suosittelen välillä pysähtymään tuijottelemaan tähtitaivasta talvi-iltana tai viimeistään kevään tullen kuuntelemaan muuttolintujen liverrystä. 

Mieluiten heti tässä ja nyt klikkaa The Sound Of Silence -biisi soimaan. Sulje silmäsi ja nauti!

Kokka kohti kevättä! Tuija

Oksat pois!

Aamu valkeni kirkkaana ja ensimmäinen ajatukseni oli: Oksat pois! Joulukuusi nökötti edelleen salissa kieltämättä jo vähän surumielisen näköisenä. Neulaset rapisivat vasta aavistuksen, mutta nyt oli korkea aika hankkiutua siitä eroon. 

Vanhan vetoisen asumuksen hyviin puoliin lukeutunee tämäkin, että joulukuusi on helppo saada viihtymään ja yleensä jopa kerkkiä kasvattamaan. Hyasintit ja tulppaanitkin pitävät alhaisesta huonelämpötilasta. Minä en aivan ihan aina, varsinkaan suihkun jälkeen yläkertaan viuhahtaessani. Totta puhuen kipitän kylpytakkiin kietoutuneena, villasukat ja Uggit jalassa. 

Maailman  parhaiksi siivousjalkineiksi näin talvisaikaan ovat osoittautuneet tyttären ikivanhat kirpputorilta ostamat huopatossut. Niillä on näppärää pyrähtää sisältä pihalle ja parvekkeelle ravistelemaan ja tuulettamaan sekä tekstiilejä että omaa päätä. Sileiksi kuluneiden pohjien kanssa on kylläkin pidettävä varansa, minkä otin viikko siten opikseni stepatessani postilaatikolle menevällä lankkusillalla. Venähtänyt kylki on pieni paha siihen nähden, miten olisi käynyt, jos en olisi saanut pidettyä itseäni pystyssä kivien keskellä. 

Hellehaaveilua

Hiilihanko, hyvä ystäväni

Jostakin lukemattomista blogeista luin ajatuksia totuttuihin kuvakulmiin juuttumisesta. Lämpimän peiton alla viivytellessäni sain ajatuksen ja nappasin lattialle illalla laittamani tabletin käteeni ja tarkastelin ympäristöäni uusin silmin. 

Kuviini tallentui jo aavistus kevään valosta. Vai mitä? 

Puuhellassa ritisi kutsuva tuli ja tuota pikaa lauantaiaamun cappucino odotti höyryävänä kupissa. Hedelmien ja rahkan sekä tuon virkistävän kofeiinipommin voimalla annoin oksasaksilla kyytiä kuuselle. Neulasia rapisi kiitettävästi rikkalapioon ja Elektroluxin kitaan, mutta uskonpa niitä löytyvän vielä juhannuksen aikaan lattian raoista.

Koko kodin olemus raikastui taas kerta heitolla ja uudet ideat virisivät pakkaseen vähitellen tottuneessa luovuuskoneistossani. Käyköhän muillekin niin vai olenko ihan kummajainen. Tiedän kyllä monia samanlaisia täällä blogimaailmassa, mutta harvoin heihin törmään oikeassa elämässä tai aniharva rohkenee paljastaa sisustusintoilujaan. 

Ilahduin kovasti Bloggeriin kirjautuessani, kun huomasin taas uuden kirjautuneen lukijan putkahtaneen listaan. Kiitos ja tervetuloa Pikkutalon Sanna sekä te kaikki viime aikoina matkaseuraksi liittyneet! Joulukuusitaksillaan pitkin Turun katuja suhanneen leidin seikkailuihin  pääset sinervää linkkiä klikkaamalla tuossa edellisessä lauseessa.

Syksyllä jäin koukkuun Netflixin Downton Abbey -sarjaan ja voi surku, kun sain maratonini päätökseen. Onneksi löysin Yle Areenasta lohduksi sarjan Kotiin takaisin. Ihmettelen muutostani. Vielä viime kesänä olin valmis luopumaan koko tv-aparaatista, muuta yhtäkkiä sieltä on löytynytkin katsottavaa. Uudistuminen on hyväksi. Uskoisin. Ainakin, jos sarjan estetiikka on inspiroivaa melodisen musiikin ohessa.

Kauniita unia teille kaikille! Tuija

Koulukäsityö a'la Iiris, varpaat minun.

Salaojaputkea mä metsästän

Muutama tällainen sammaleinen salaojaputken pätkä betoninen sammaloitunut kaapelinsuojakourun pätkä sai tänään minut inspiroitumaan ja voi harmistuksen harmistus, kun huomasin ideani toteutumisen olevan kiinni yhdestä pätkästä.  Oikeastaan kolmella saisin optimaalisen rajauksen tehtyä. Laitoin etsintäkuulutuksen Facebookin kirppikselle ja jos tämän lukija osaa vinkata sammaloituneesta putken pätkästä olisin ikionnellinen ilouutisesta. 

Pihamaalle kukkaloistoonsa putkahdelleet sinivuokot valkoisista pinkkeihin variaatioihin ilahduttivat kovasti iltapäivän auringossa, joka kovasti yritti lämmittää kalseasta pohjoistuulesta huolimatta. 

Postilaatikosta muun postin lomasta tupsahti tämä kortti, jonka kannustava sanoma sai hymyn huulilleni. 
Kiitos äiti ja isä lämpimästä ajatuksesta!

Muistathan edellisen postauksen Anna-Mari West Photography  
-arvonnan! Osallistumisaikaa on vielä vappuaattoon asti. Kiitos jo kaikille kommentoineille!

Leppoisaa eloa huhtikuiseen viikkoosi! Tuija