Piparkakkuleivos

Nuutin päivään päättyy Villa Iiriksen jouluttelut. Muistatko, kun kerroin jäätelöaltaalla syntyneestä ideastani? Tänään oli aika testata ideaa. Sydänpiparimuotilla pala tiikerijäätelöstä, alle piparkakku ja päälle toinen. Lopputulos tässä.

Uuden vuoden kunniaksi yksi valkoinen kynttilä. 
Puhallus! Turkoosinsininen toive tuulen mukana matkaan. 
Herkuttelu parhaassa seurassa. Hyvä mieli, autuas olo. 

                           Kiitollisin ajatuksin, Tuija

Tammikuinen pakkastervehdys

Tämä talvinen kuva on saanut sellaisen suosion Instagramissa, että on aivan pakko laittaa se tänne blogiinkin. Itseäni viehättää erityisesti puiden latvuksissa välkähtävä auringon kajo vauhdin huuman ohessa. Olen iloinen, että hiihtimeni pääsivät verryttelemään. 

Lukemat lämpömittarissa keittiön ikkunan takana ovat vaihdelleet huimasti. Ensin pakkasta ja lunta, sitten vettä ja jääkaljamoinen piha, jossa saattoi miltei luistella. 

Nyt on taas maisema suloisen valkeana, mutta talvikeleissä kantateillä ajelu ei saa riemusta kiljahtelemaan. Onneksi päivän pidentyminen piristää ja lumista metsää ehtii hissuksiin körötellessä ihailemaan. Kuuntelen samalla cd:ltä Roope Lipastin Rajanaapuria ja hihittelen itsekseni. 

Silmät kiiluen odotin ensimmäisiä valkeita tulppaaneja ruokakaupan kukkaosastolle. Kuusoset lähtivät ja aavistuksen keväästä toivat lempikukkani ja pihapensaiden oksat, joihin on kohta puoliin puhkeamassa silmut kodin lämmössä. Kirsikkapuun oksa vasta upea olisi. Kotonasi -blogissa voit käydä kurkistamassa kuvan hurmaavasta sellaisesta, jonka Annukka on hellästi hoivaamalla saanut miltei kukkaan.

Tulppaanien aikaan, Tuija

Puikonpäät lehdessä!

Perjantaipäivän yllätyksenä sain  lehtiuutuuden. Selailin sitä kaikessa rauhassa huomaamatta mitään erityistä. Vinkin saatuani lehden takaosasta silmiini osui tuttuakin tutummat sukkapuikonpidikkeet. Olin unohtanut...

kuulleeni Kädentaidot -messuilla Kerän Jonnalta, että Modan toimittaja oli luvannut kirjoittaa sukkapuikonpidikkeistä lehteen. Nyt uudenuutukainen, uudistunut lehti oli ilmestynyt kaupan hyllylle, josta Lauri sen kävi ostamassa kotimatkalla.

Hauska yhteensattuma on, että oheinen ohje on sama, jolla taitava äitini on neulonut minulle pehmoiset unisukat. Ilman niitä ei nukkumatti tule hevin vierailulle. 

Lehden pullollaan monenlaisia käsityöohjeita löydät hyvin varustelluista lehtipisteistä ja sukkapuikonpidikkeitä myy Lankakauppa Kerä. 

Koti meidän -pienyritys löytyy myös Facebookista ja Instagramista. 

Tervetuloa seuraamaan tuotekehittelyä!  Tuija ja Lauri

Kuorma-auto on lastattu

Loppiaisena maistellaan vielä uunituoretta limppua riisipuurolounaalla. Joulu on takana ja kevättalvi täällä. Kameran kanssa häärin valon kajoa ihastellen ja katsastellen uusia kuvakulmia.

Koti kaipaa raikastusta. Paukkupakkasella on hauskaa tampata matot raikkaiksi lumessa. Samalla saa itselleen punaiset posket ja pirteän olon. 

Kevättalvella alkaa tässä talossa keittojen kultakausi. Meille maistuvat kasvissosekeitot erilaisilla lisukkeilla. Keitot ovat siitä mainiota ruokaa, koska niitä voi tehdä kerralla ison annoksen. Osan voi pakastaa tai sitten syödään useampi kerta samaa soppaa. Reseptien noudattaminen on minulla työlästä, mutta soveltamalla onnistuu mainiosti. Millaiset keitot sinulle maistuvat? Onko olemassa jokin bravuurikeitos?

Valoa kohti! 

Aurinkoisin ajatuksin Tuija

Bling bling

Kauan sitten erään opettajani lausumat sanat: Muistakaa, että elämässä pitää olla hömppää, ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni. Olkoot nämä keittiön kynttelikköön jämähtäneet bling bling -koristeet ja lumipallo tämän päivän pilkahdus ja kunnianosoitus tuolle pedagogille menneisyydestäni. 

Tämän  postauksen omistan kaikille teille ihanille lukijoille, jotka viesteinenne tuotte ilonpilkahduksia päivääni. Vastavuoroisuuden riemu sai minut taas tänäänkin naputtelemaan tekstiä. Annetaan hyvän kiertää! 

Tänään tein loistavan blogilöydön. Kati Villa Valko -blogissaan antaa blogivinkkejä. Kannattaa käydä kurkistelemassa hyviä vinkkejä. Klikkaa linkkiä niin pääset vikkelästi moderniin puutaloon. 

Välikommentti: Salaattiottimille toivon tänä vuonna olevan paljon käyttöä. Kevät tulee aikaisin ja salaattia kasvilavoilta saa ennätysmäisen aikaisin. Sovitaanko niin?  Tämän varovaisen toiveen rohkenen kirjoittaa vain pikkiriikkisen kirjaimin.

Yläaulan hirsiseinät ovat saaneet valkean maalin pintaansa valoisuutta lisäämään, mutta tuo takana pilkottava punahonkasalvos keittiössä on erikoislaatuisen hieno tuollaisenaan. Tuosta samaisesta kohdasta minä omalta osaltani aloitin kotimme kunnostamisen. 

Pinkopahvi kupruili huolestuttavasti, joten otin puukon ja leikkasin kuprun halki. Sen jälkeen irrotin pahvin tapetteineen ja ne lukemattomat nupinaulat. Olin ylpeä aikaansaannoksestani ja soitin lankapuhelimella anopilleni, joka epäröiden kysyi, että olinko ihan varma tekoni järkevyydestä. Vieläkään en ole tiedä, oliko tekoni epäsopiva raskaana olevalle rouvashenkilölle, joka lasten päiväunien aikaan moisen tempauksen teki. Heilua nyt sillä tavalla puukon kanssa vieläpä jakkaralla. Oi niitä aikoja!

Vanhassa rakennuksessa voi tehdä upeita löytöjä. Edelleen olemme sitä mieltä, että hirsiseinä keittiön valkoisten avohyllyjen taustana on yksi parhaista kohdista kodissamme. Löytöretket jatkuvat, kun sille päälle satumme.

Sunnuntai-illan inspiroimana, Tuija

Joululakana

Joulutilkkutäkki

Vierashuone alakerrassa hiljeni tänään. Haikeana oikaisin sohvalle hetkeksi mietiskelemään näkymiä uudesta näkökulmasta ikivanhan mummin tekemän tikkitäkin alle. 

Mietin, mistä erityisesti pidän, mitä säilyttäisin? Paneelikatto on kaunis, alkuperäinen lautalattia samaten ja salista siirretyt pariovet vertaansa vailla. Kulahtaneet tapetit ovat jo kauan odottaneet päivitystä, mutta niiden aika ei ole vielä tullut. Sydänboordilla piristimme seiniä kymmenisen vuotta sitten. 

Perintöpuolapuut lapsuudenkodistani ovat vertaansa vailla sekä kuntoilukäytössä että elämää nähneenä sisustuselementtinä. Appiukon peruja on Suomi -kaappi, jossa hän on aikoinaan säilyttänyt vakuutusasiakirjoja. Nykyisin se toimii matkamuistokaappina, johon säilömme kartat sun muut reissuista mukaan tarttuneet tarpeelliset prosyyrit. Lautapelipinot hyllyllä ovat meidän perintömme tuleville sukupolville. Pienet lasipallot pikkukuusessa toivottavasti kulkevat pitkän taipaleen mukanamme.

Huonejärjestyksemme on muuttunut aina tilanteen ja tarpeen mukaan. Viime aikoina olen pyöritellyt mielessäni makuuhuoneen muuttoa takaisin alakertaan, mutta yläkerran soppemme on niin mieluinen, että taidamme kuitenkin pysyä visusti siellä hyvien unien valtakunnassa. 

Muistelinkin tänään juuri sitä, kuinka monena vuonna joulun välipäivinä olemme innostuneet johonkin remonttipuuhaan joko isompaan tai pienempään. Kerran purettiin yläkerrassa väliseinä ja toisella kertaa revimme tämän samaisen alakerran huoneen lautalattian esille korkkimaton alta. 

Pääsiäisen pyhiinkin sijoittuu hauskoja muistoja ja hiihtolomallakin on tullut "vähän" kurkistettua milloin mitäkin. Meille taitaa olla mahdottomuus olla vain ja möllötellä. Toisaalta tällainen elämänmuoto edellyttääkin toimeliasta otetta elämään. Polttopuut eivät osaa itse kävellä eikä kompostiastiakaan tyhjene itsestään. Imurikin on ihan tavallinen, kävelytettävä malli.

Lakanapyykkiä olisi läjäpäin, mutta kyllä tuo täkin alle käpertyminen hyvän kirjan kanssa on myös aika ajoin houkuttelevaa. Valinnanvaraa oman rauhan etsijälle riittää. Sen huomasin tänään, kun leikin vierasta Villa Iiriksessä. Saatoin siis unohtaa arjen askareet ja keskittyä nautiskeluun. Cluedo jännittävine käänteineen, mokailuineni ja naurun remahduksineen väritti tätä lauantai-iltaa. Tai siis onko tänään lauantai... Merkki lomaolosta, kun menee päivissä sekaisin. Hyvä niin!

Loistavia tähtihetkiä tähän vuoteen sinullekin tähtilukijani! 
Tuija, joka joulunaikaan tuikku, valo pimeyteen

         Kiitos vierailustasi! Tervetuloa uudelleen!

Joulumielellä vielä

Heräsin utuiseen aamuun sateen rummuttaessa kattopeltiin niin, että uni ei enää silmään tullut. Monista blogeista olen lueskellut kuinka jouluähky on iskenyt jo heti tapaninpäivänä tai viimeistään ennen uuden vuoden aattoa ovat saaneet koristeet ja joulukuusi kyytiä. Meillä taitaa olla ikijoulu.

Hyasintista on nousemassa vielä parikin uutta kukkavanaa ja kuusiemme oksiin on pullistumassa heleänvihreät kerkät, joita voi syödäkin. Tiesitkö sen? Salin isosta kuusesta otin jo pois osan koristeista, mutta valoineen se saa vielä tuoda tunnelmaa yhteisiin hetkiin perheen kesken. Talovanhuksen ilmapiiri taitaa olla kuusillekin mieluinen.

Joulupaketeistani löytyi kaksi samantapaista 500 palan palapeliä, mikä oli hieno juttu. Monesti on 1000 palassa on ollut tekemistä vielä pitkään puhumattakaan kärsivällisyyden koettelemisesta. Tällä kertaa Clementonin laadukkaat pelit koukuttivat ja kokoaminen sujui kuin tanssi. Home Collection Wellness -sarjan kuvat ovat tyylikkäät. Puran ne pian valmistumisen jälkeen ja laitan talteen palapelikokoelmaani. Näitä voisin kuvitella tekeväni joskus uudestaankin vaikka kesäsateen ropistessa Punalan ullakon kattoon. 

Kotimme täytti tänään piparintuoksu ja joulumusiikki.  Mausteinen taikina ei ollut huvennut kokonaan maistelijoiden suihin, joten leipaisin loppunokareesta pikkupipareita. Joko olen todella ajoissa tai jonkun mielestä myöhässä, mutta meillä oli joulu, tänäänkin. Minulle tuli kaupan jäätelöhyllyn löydön myötä idea, jonka paljastan myöhemmin. Nuutin päivä saattaa olla sopiva ajankohta. 

Sateisen päivän piristys tuli postissa. Voiko ihanampaa olla kuin saada Uuden Vuoden kortti ystäviltä! Olen kauan haaveillut issikkavaelluksesta ja tämän kortin myötä tuli sellainen olo, että unelmani toteutuminen saattaa olla lähempänä kuin osaan kuvitellakaan. 

Bossanova soi Spotifysta ja tunnelma on katossa. Leppoisa perjantai on pitänyt sisällään ulkoilua, kuvailua, kokkailua, leipomista, loikoilua ja hyvää mieltä. Lautapelimaraton salin pöydän äärellä asiaan kuuluvinen kinasteluineen on elämän luksusta.

Tammikuun alun terveisin Tuija

Happy New Year!