Oletko huomannut kaiken koronauutisoinnin lomassa, että aurinko lämmittää jo ja tuo tuulahduksen keväästä? Ulkona tuntui kyllä hyytävä tuuli, mutta ah, tämä valon määrä, se on odotettua ja voimaannuttavaa.
Aamulla nukuin pitkään ja herääminen auringon säteiden tanssiessa kasvoilla ei voinut olla kuin ilo ja onni. Olotila oli odotetun kaltainen. Viikolla väsymyksen iskiessä kannustin itseäni tuolla tunnetilalla tähän aikatauluttomaan lauantaihin suunnaten. Uuteen poltetun oranssiin neuleeseen kääriytyminen on tuonut lämpöä sisimpäänikin. Alerekin löydöstä tulikin kukoistusvaatteeni, jonka suojissa löysin itsestäni uusia puolia.
Huomion keskittäminen on hyvän mielen taito, josta saan merkityksellisyyttä elämääni. Hyväksyn sen, etten tiedä ja kiitollisuus asioista, jotka elämässäni ovat hyvin lisäävät onnellisuuttani. Tutkitusti kiitollisuus on huomattava voimavara, jonka hyvinvointia lisäävän vaikutuksen voit saada niinkin pienellä teolla kuin kirjaamalla iltaisin päivästäsi kolme kiitollisuuden aihetta. Pieni vaaleanpunainen muistikirjani on paikka, johon talletan pieniä kiitollisuuden puroja, joilla kasvaa elämänvirta.
Teen asioita, jotka ovat itselleni tärkeitä, huomaan ympärilläni olevan kauneuden, teen hauskoja asioita niiden itsensä vuoksi sekä asioita, jotka tuovat minulle iloa ja voimaa ovat muistamisen arvoisia voimalauseita, jotka löytyvät Hyvän mielen korteista. Korttien luojat Maaretta Tukiainen ja Krista Keltanen ovat molemmat monipuolisia alojensa ammattilaisia. On ollut upeaa kohdata heidän kaltaisiaan unelmiensa toteuttajia.
Aamiaispöydässä jäin ihastelemaan valoa kohti kurkottelevaa lankaköynnöstä, joka majailee hyvinvoivana salin pöydän puulaatikossa, miten pikkuruiset lehdet voivatkaan olla suloisia ja elämäniloisia.
Keittiön ikkunalla tulppaanit ovatkin vaaleanpunaisia, vaikka luulin ostaneeni valkeita häivähdyksellä punervaa. Kevään merkki on, kun illan suun auringon kajo osuu keittiön paneeliseinään loihtien hienoja varjojen leikkejä.
Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen miellyttävää. Riittävän hyvä on jokaisen omasta asenteesta kiinni. Lukisin mieluusti kommenteista, mikä sinua eniten miellyttää blogipostauksissani? Saatko kiinni tunnetilasta, jonka toivoisin jakavani teidän lukijoiden kanssa? Missä onnistun, mihin toivoisit parannusta?
Maaliskuisin kevätillan terveisin Tuija Toiveikas
