Metsän siimeksessä

Kivet, kävyt, naavatappurat, kumisaappaiden alla risahtelevat oksankäppyrät ja lopulta puiden lomasta pilkottava talo, jota kodiksi kutsumme. Retkiseuralaisemme sinnikäs askellus mättäältä mättäälle hymyssä suin painuu mieleen tämän viikon tähtihetkenä. Koti meidän nököttää pellon laidassa, metsän vierellä kylätien varrella. Satumainen olo valtasi mieleni, kun mummolan pihapiiri avautui eteemme aurinkoisena sunnuntain iltapäivähetkenä metsäretkeltä palatessamme. Ensi-ihastumisen tunne on säilyttänyt kipinänsä neljännesvuosisadan, mikä on vaalimisen arvoinen asia aivan kuin tuo talonalusluukkujen patinoitunut lumovoima kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

Lokakuisin sunnuntaiterveisin Tuija

 

Sunnuntain suloa

Aamulla puulieteen tulta viritellessäni tuijotin tätä keittiön vankkaa peiliovea. Se johdattaa pikkukuistille, jossa sijaitsee kompakti, kätevä suihkuhuoneemme. Idon suihkukaappi on ollut yksi parhaista elämänlaatuamme kohentaneista uudistuksista näiden 25 vuoden aikana. Tuo helmipaneloitu kylpyhuone valmistui juuri parahiksi esikoisen aloittaessa koulutaipaleensa.  Kuvitella, että muutimme tähän taloon kahden pienen kanssa, vaikka pesutiloina toimi vain parhaat päivänsä nähnyt pihasauna, jonka lauteet huojuivat ja heiluivat, puhumattakaan alahirsien välistä käyneestä viimasta. Nuoruuden vimmalla sitä parerrettiin ja uskottiin itseemme. Näin jälkikäteen ihmettelen, mistä se kaikki energia löytyi pikkulapsiarjessa. Vastaus on yhteinen ilo ja visio unelmiemme elämästä maaseudun rauhassa peltojen keskellä metsän laidalla. Kannustus ja luottamus yhteiseen hyvään kantoi yli karikoiden ja vastoinkäymisten, joilta ei kukaan voi välttyä asui sitten upouudessa kodissa tai meidän tapaan viime vuosisadalla rakennetussa hirsihuvilassa piharakennuksineen. Yksi parhaista asioista silloin ja edelleen on oma piha ja monimuotoisen tontin suomat mahdollisuudet. Kiipeilypuista ei ollut pulaa ja kamari kamarilta talojemme tilat pääsivät käyttöön. Kulmakunnan kaunein talo vei sydämemme 26 vuotta sitten ensivisiitillä lokakuisena harmaana iltana ja edelleen kääntyminen kotipihaan saa hyville mielin.

Pikkukuistin ovea katsellessani pohdin taas kerran sulkeako uloskäynti sieltä pihamaalle vai säilyttääkö se. Kesäaikaan tuota kautta on paljonkin kulkua, mutta viileään vuodenaikaan vältämme oven availua ja lämmön päästämistä harakoille. Päädyimme remontoimaan märkätilan irti talon hirsirungosta olevaan tilaan käytännön syistä. Siinä oli jo 70 -luvulla tehty wc -tila, josta sukeutui Laurin taitavissa käsissä viehättävä peseytymistila. Valkeaksi maalatut paneeliseinät ja katto ovat kestäneet loistavasti aikaa ja edelleen tila on toimiva ja mieleinen. Suihkuhuoneen helmi on pesukomuutti, johon upotettu Temal -allas on sietänyt pesua ja pyykkäystä. 

Toinen kotimme lempipaikka on puulieden edusta. Jakkaralla istuessa tulen viriämistä odotellessa on aika mietiskellä ja pysähtyä hetkeen. Silmieni edessä mutteripannussa kahvi alkoi porista, kauramaito kuplahteli kannussaan, kaurapuuro hautui pehmeäksi ja makoisaksi samalla, kun kananmunat kypsyivät. Täydellinen kotiaamu kaipasi vain  tunnelmakynttilät salin puolelle aamiaisen nauttimiseen pitkän pöydän äärellä kaikessa rauhassa kiireettömästi.

Naputtelen tätä tekstiä vankkojen hirsiseinien suojassa Tanssii tähtien kanssa -ohjelman lomassa. Jotain hyvää seuraa siis pitkistä mainoskatkoista. Viime viikolla muovasin kuvakollaasiani unelmakarttamaisemmaksi. Kuvista voi löytää minulle tärkeitä tekemisiä. 

Näkökulman laajentaminen aika ajoin on terveellistä. Pyrähdimme perjantaina Turkuun iltakävelylle. Iltahämyinen tunnelma Aurajoen rantamilla oli viehättävä. Kadut olivat syksyisten lehtien peitossa. Joen pinta oli peilityyni ja vanhat rakennukset huokuivat historian havinaa ja ainutlaatuista henkeä, joka tuntuu läheiseltä. 

Lempikaupunkini mun! -käynti viritti ajatukset uudelle taajuudelle. Piipahdus muissa maisemissa auttaa katsomaan omaa asuinsijaansa uusin silmin. Maalaiselämä maadoittaa, kaupunkivisiitti virkistää. 

Villa Iiris pihataloineen on elämänmakuinen. Välillä puuro palaa pohjaan ja kahvista tulee kitkerää, mutta kokonaisuus ratkaisee. Uusia unelmia kohti voi porhaltaa hiukset hulmuten. Vuosi sitten aloitimme yhden pikkuremontin ostamalla paneeleita, jotka varmasti ovat jo kuivuneet sänkymme alla. Viikko sitten kuljetuspalvelu toi uuden posliini-istuimen ja pesuallaskin on hankittuna. Jossakin vaiheessa homma etenee, sen voin luvata. Ennemmin tai myöhemmin. 

Haaveellisin ajatuksin, Tuija

 

Valon säteitä

Lokakuun ensimmäisenä perjantaina iltapäivän aikaan aurinko oli vielä lämmittänyt verannan mukavaksi teehetkeen ja syksyinen valo valaisi näkymän suloisilla sävyillä seesteiseksi. Pihapuiden lehdet kellersivät ja osa oli punervia. Nautin rauhasta ja kiireettömästä kotielosta. Imuri ja moppi saivat olla rauhassa omissa oloissaan.

Viikonloppuna vinha tuuli tuiversi lehtiä maata kohti. Eilen ihastelin sinistä taivasta, jota vasten keltaiset koivunlehdet näyttivät kuin jalokiviltä leijaillessaan alaspäin. Vastavärit saivat värit loistamaan. Hymyilytti tanssivat, kieppuvat lehdet. 

Aamusella nostan tapani mukaan päivän kortin ja tämä on yksi kaikkien aikojen lempikuvistani teksteineen. Iloa ja voimaa me kukin saamme erilaisista asioista ja olotiloista, mikä on hyvä. Onneni on tallentaa kuvamuistoja ja ammentaa niistä inspiraatiota milloin mihinkin ajatuskulkuuni. Ja niitähän riittää...

Lukeminen lohduttaa -postauksen on kirjoittanut Sopusointuja -blogisti Maarit. Vinkkaan tuon sinulle, koska sinäkin saattaisit siitä löytää jonkin hyvän kirjavinkin itsellesi luettavaksi. Maaritin Instagram -tilin ansiosta löysin Sofie Sarenbrantin kirjat. Kesällä ahmin miltei ne kaikki. Viimeisimpänä kuuntelin  Kuoleman kintereillä äänikirjana, vaikka lukijan intonaatio olikin häiritsevä. Tilannetta helpotti, kun säädin toiston nopeutta. Villasukkakudin eteni huomaamatta kerros kerrokselta samalla tarinaa ahmien. Olikin oiva aika saada jännityskirjakiintiö tältä kaudelta päätökseen ja voin seuraavaksi siirtyä johonkin toisenlaiseen, vähemmän jännittävään. Seuraava neuletyökin voisi olla vähän erilainen. Pimeiden iltojen saapuessa mieleni kaipaa jotakin kepeämpää luettavaa, joka suo levolliset unimaailmat. 

Asiasta kukkaruukkuun... 

Pelargoniamme voivat edelleen hyvin ja olen toiveikas näiden hyvävoimaisten yksilöiden selviämisestä talven yli. Samoksella pelakuut viettävät vuoden ympäri ulkoilmaelämää ja niin tekisin varmasti minäkin täällä pohjoisen viimoissa karaistunut ihminen, jos onni potkaisisi ja saisin mahdollisuuden ihmetellä  välimerellistä maailmaa keskellä talvikautta uppoutuen kirjapinoihin ja kirjoittamiseen kuvaamisen ohella. Näen itseni jo siellä sieluni silmin pitkillä aamukävelyillä. Mieluiten tietysti oivallisessa seurassa yhteisiä polkuja tallaten kitara olalla keikkuen. 

Voi tätä syksyä, joka saa minut aina nostalgisoimaan ja haaveksimaan. Uskon sen olevan vastapainoa arkielämälleni ja JIM eli jotain ihan muuta. Mielikuvituksen siivin voin seikkailla hyvällä omalla tunnolla mielin määrin. Teetkö sinä mielikuvamatkoja? Tinnitusmasterini aaltojen kohinat Potokaki ja Kokkari sopivat tähän minun tyyliini paremmin kuin hyvin. Varpeideni liottelu vedessä on lempipuuhaani. Paremman puutteessa iso emalivatikin riittää tunnelmaan pääsemiseen. 

Lempeitä iltahetkiä lokakuuhun! Terveisin Tuija

 

Lokakuun kukoistus

Lokakuun ensimmäinen sunnuntaiaamu valkeni usvaisena. Päivän mittaan ilma tuntui lämpimältä ajankohtaan nähden. Lehtien ruskan sävyt paljastivat kuitenkin todellisuuden. Illansuussa aurinko valoi lämpimiä säteitään viistosti pihapiiriin. Kuljeskelin pitkin tonttia kumisaappaissani ja keräilin siemeniä metsikön  akileijoista ja hiirenvirnoista. Ripottelin niitä sinne ja tänne kokeakseni tulevana kasvukautena taas iloisia yllätyksiä siellä ja täällä. Alan taipua uskomaan, että säntillistä kukkamaata on ihan turha minun havitella. Annan kaikkien kukkien kukkia sulassa sovussa ja nautin silmänruoasta. Punervat maitohorsman lehdistöt ovat hurmaavia haituvineen.

Kuistin suojassa katoksen alla amppelissa suloinen petuniani voi hyvin edelleen ja tuo iloa päivittäin. Valkeat kukinnot oikein hehkuvat syysmaisemassa punamultaseinää vasten. Lempipuuhaani on nyppiä kuivia kukintoja pois, mikä lie auttanut kukinnan jatkumisessa.  Sääennusteen pitäessä paikkansa kukkailoa riittää vielä ainakin tämän viikon. 

Lokakuu jatkukoon loisteliaana. Lempeä sää raikkaine aamuineen ja usvaisine tunnelmineen on eliksiiriä sisimmälleni. Katseeni poimii kauneutta ympäriltäni, mistä saan hyvää oloa ja elämänvirtaa. Kurtistuneet lehdet ja käppyräiset oksat saavat minut seisahtumaan niiden äärelle. 

Syksyssä on oma hohtonsa kuten kaikissa vuodenajoissa. Olisi mukava lukea kommenteista, millä mielellä sinä syksyä otat vastaan? 

Sumu-utuisin terveisin Tuija

 

Syysmietteissä

Syyskuu tuli yllättäin. 

Elokuu jäi sumuharson taa. 

Vähitellen vire syysiloihini on viriämässä.

Silmukka ja kerros kerrallaan. 

Märbackat ilonain.

Launtaisauna ja nämä syyskuisen ilta-auringon säteet muistuttivat bloggaamisen inspiraationkin heräilevän vähitellen. Tee asioita, jotka tuottavat iloa -teksti luki kortissa, jonka yhtenä aamuna nostin aamun ajatuksia herättelemään. 

Valo ja värisävyt syvenevät syksyn tullen ja niihin pysähdyn aina, kun mahdollista. Saan voimaa kauniiksi kokemistani näyistä. Melankolia -sana kuvastaa jollakin tapaa kesästä luopumisen olotilaa, mutta luettuani sanan tarkemman merkityksen en käytäkään sitä, koska haikeutta tämä on. Ei sen vakavampaa. Koronan jälkeistä väsymystä ja kaipuuta aurinkoon. 

Muistin virkistämiseksi kurkistin, mitä aiempina syksyinä tänne olen kirjaillut niin samoissa tunnelmissa olen miltei kyynelsilmin päästänyt irti kesän kepeydestä. Liehuhelmat ja varvastossut ovat lempiasujani, joilla ei valitettavasti näissä maisemissa enää pärjää. Onneksi ihanat kumisaappaani tuovat myös iloa sadesäähän ja villasukissa viihdyn vuoden ympäri. Juu, ne saa survottua flipflopeihinkin tarvittaessa. 

Kuvien parissa voisin viettää tovin jos toisenkin, koska niiden myötä pääsen mieluisiin tunnelmiin ja lukemattomien kirjojen myötä löytää itsensä vaikka minkälaisista maisemista. Mielikuvituksin siivin lennähdän kohta rakkaalle rannalle tepastelemaan. Kiitollisin mielin muistelen menneen kesän toteutunutta haavetta, johon kuului pino kirjoja ja lokoisaa oloa parhaassa seurassa. 

Tunnelmallisia syysiltoja ja kynttilän valoa Sinulle 

<3 tuikku alias Samos in my mind

Blogiurani yhdeksäs vuosipäivä 8.8.2022

Blogiurani ensimmäinen postaus vuodelta 2013 on edelleen kirkkaana mielessäni. Onhan tämä uskomatonta, miten vuodet vierivät vinhaa vauhtia eteenpäin. 550 julkaistua tuotosta on alkuvuosien intensiivisestä tahdista rauhoittunut ja kirjoitan, kun siltä tuntuu. Silti tuntui suorastaan järkyttävältä, että kolme kuukautta on edellisestä julkaisustani. Monenlaista on ollut ajatuksissa, mutta tänne asti eivät ole päätyneet kesän tuokiot. Koostin @tuikku -tilini otoksista kollaasin, jossa näet kesältä poimimani hetket kuvina. 

#villaiiriksenkesä2022

Kesäkuussa tyttären perhe vietti kesäjuhlaa kotimme tarjotessa puitteet. Pitkästä aikaa ihmisiä koolla yhteisen ilon äärellä oli hauskaa. Mieheni ja minä viritimme hääviirinauhat juhlistamaan pihapiiriä. Kukkakimput pihalta ja vierailta virittivät Villa Iirikseen tunnelmaa. Nyyttikestipöytä oli notkollaan  monenlaista naposteltavaa. Sää helli ja nauru kupli.

Juhannuksen aikaan meidän haaveemme toteutui ja pitkästä aikaa saimme kuljeskella Samoksen saarella Pythagorionin kujilla. Arvaatko, kuinka monta askelmaa on noissa portaissa? Totta puhuen minunkin täytyy se oikein tarkistaa, kun niitä kavutessa sekoan aina laskuissani. Talven mittaan julkaisen kuvia ja videoita @samos_in_my_mind -tililläni Instagramissa. Jos uteliaisuutesi herää, ilomielin vastaan siellä kysymyksiisi.

Suomen kesän hellejakso sattui samaan ajanjaksoon, kun me vietimme unelmiemme lomaa kävellen, pyöräillen ja autoillen sekä nautiskellen. Potokaki on saaren eteläpuolen pisin pikkukiviranta ja sen varrella on meille monta mieluisaa pulahduspaikkaa, joissa virkistyi veden ollessa tavallista viileämpää kovien tuulien sekoitettua vettä. 

Matkallamme löysin kateissa olleen lukuinnostukseni ja olen ahminut monta erityyppistä kirjaa suunnittelemattoman blogitaukoni aikana. Sofie Sarenbrantin Emma Sköld -sarjan löysin Sopusointuja -blogin Maaritin vinkistä. Aion pitää kiinni elvyttämästäni lukemisen ilosta. Kirjakaupassa käydessäni näin taas monta kiintoisaa opusta, jotka lisäsin listalleni.  Alkukesästä Maaret Kallion Välillä olet varpuseni oli ihana iltasatuhetkiin piiperoisen kanssa. Joko tuo on sinulle tuttu? Jos ei vielä, niin pidä mielessä oivallinen vauvalahja, josta on iloa koko perheelle vauvasta isovanhempiin. Entä Sielunsopukoita -runokirja, josta löytyy voimauttavia runoja arjen tiimellykseen? 

Alakuvan hulmuhelmamekossani vietin myös kotitanhuvilla korallihääpäivämme iltaa ihastellen Hatanpään Arboretumin ruusutarhaa. Parasta mekkokesää on vielä jäljellä, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. 25 vuotta sitten vietimme kuopuksemme ristiäisiä hellesäässä vielä syyskuun puolivälissä. Niin ja joopa joo häidemme aikaan oli kaikkien aikojen kalsein kesä. Kuvista ammennan valovoimaa ja toivon sinullekin iloa niiden myötä. 

                                                      Tänään on juhlan aika! 

Uskon tämän alkavan kymmenennen blogivuoteni tuovan tullessaan uusia tuulia ja hyviä hetkiä sekä minulle tekijänä että sinulle lukijana. Pysythän matkassa mukana? 

                                                     Aurinkoisin ajatuksin, Tuija

Oi, toukokuu!

Mättähältä mättähälle lähdin tallustelemaan pitkin poikin pihamaatamme.  Luonnon ihmeet luovat toiveikkuutta. Saman tien lumen sulettua siellä täällä ovat sinen sävyt värjänneet eteerisen harmaan maaston laikukkaaksi. Tänäkin vuonna yritin hahmottaa, kuinka lukuisia erilaisia värisävyjä saatan havaita sinivuokkomeremme kaunokaisissa. Lapsuudenkotini valkovuokkokeitaat ovat vaihtuneet välimerellisen sinen mättäiksi tällä mäenkumpareella järven lähistöllä. 

Aikani aurinkoisesta vappusäästä nautiskeltuani kapusin parvekkeelle aurinkotuoliini, jossa ei ihan vielä ollutkaan lokoisat oltavat tuulen tuivertaessa niskaani. Tarkenin kuitenkin kotvasen ihailla pihakoivumme aavistuksenomaista viherrystä. Voi olla, että silmujen vihreys oli mielikuvitukseni tuotetta, mutta aivan varmasti tuo jättipuu on ensimmäisenä silmujen puhkemiskisassa. 

Voi Neiti Kevät, miten olenkaan Sinua kaivannut. Tervetullut Sinä ja toukokuu!

Maiseman heräillessä kohmeesta näen ympärilläni valtavasti voimaa ja energiaa, jonka sydämestäni toivon tarttuvan myös minuun. Pitkän pitkä talvi on kuitenkin nyt ohi ja lempivuodenaikani tässä ja nyt. No, oikeastaan kesä on ehdoton suosikkini, mutta keväällä odotus kihelmöi varpaisiin asti. Pidän tästä olotilasta, kun vaatetus kevenee ja hiki helmeilee otsalle pakottaen vähentämään varustusta kerros kerrokselta. 

Useina keväinä meillä on ollut juhlavalmistelut vauhdissa tai jotakin muuta jännittävää kotitantereilla suunnitteilla. Tämän kevään tallennan tuokio tuokiolta sieluni sopukoihin, koska elämän pieniä ihmeitä täytyy vaalia ajan kanssa. 

Ilomielin hyssyttelisin perheemme pienimpiä piiperoisia tässä lempituolissani pihaterassin suojissa. Tiedän, että senkin aika tulee!

Toukokuisin terveisin Tuija, mummimumminen

Pääsiäistunnelmia etsimässä kuva-arkistojen kätköistä

Villa Iiriksen kevät 2022 on saapumaisillaan. Pari ensimmäistä nuppuista perunanarsissia nappasin heti, kun ne huomasin Ikean kukkahyllyllä. Luotan niiden avaavan tuoksuvat kukkansa pääsiäiseen mennessä. Helmilijoilla somistan verannan tuonnempana. 

Harkitsin ottavani esille betoniset pääsiäiskoristeemme, mutta sen sijaan koukutuinkin selaamaan pääsiäispostauksiani vuosien varrelta. Poimin kuluneilta kahdeksalta vuodelta joukon keväisiä kirjoituksiani, joiden kuviin liittyi monia ihania muistoja ja tunnelmia. Liitän tämän postauksen loppuun linkit niihin, jos innostut sinäkin kurkistelemaan tunnelmasta toiseen Villa Iiriksen keväissä vuodesta 2014. 

Aloitin bloggaamisen vuoden 2013 elokuussa tai tarkemmin sanottuna harrastukseni virisi jo paljon aiemmin, mutta tuolloin viimein rohkenin julkaista ensimmäiset tuotokseni Villa Puomin Hannan kannustamana. Alkujaan valokuvaaminen ja sen tuoma hyvä olo kannustivat luomaan jotakin aivan omaa. Matkan varrella kirjoittamiseen olen saanut varmuutta ja tunne, jolloin sormet kiitävät näppäimistöllä ajatusten pulpahdellessa mieleen, on huumaava. Täydestä sydämestäni voin sanoa, että kuvien ja tekstin liittäminen yhteen kokonaisuudeksi on voimauttavaa. Ilomielin palaan aika ajoin näihin kuvallisiin kertomuksiini elämästämme Villa Iiriksen vaalijoina. Ainutlaatuisia hetkiä ja kokemuksia on ilo jakaa myös teidän uskollisten seuraajieni kanssa. 

Pääsiäisen aika oli alkuaikoina aika erilainen lasten ollessa pieniä. Silloin väsättiin virpomavitsoja isot kimput palmusunnuntaiksi ja suklamunakätköjä etsittiin innolla ympäri kotia. Pikkunoidat kuraisine saappaineen tallustelivat pitkin kylän raittia talosta toiseen toivotellen hyvää pääsiäistä. Kodin värimaailmakin on muuttunut vuosien varrella seesteisemmäksi muiltakin osin kuin värikkäät kumpparit rivissä kuistilla. Näin jälkikäteen ei voi kuin ihmetellä meidän puhtiamme laitella kotiamme pala kerrallaan mieleisemmäksi. Iän myötä on joko tullut viisautta hillitä villeimpiä visioita tai suoda itselleen myös levon hetkiä tekemättä yhtään mitään. Taakse jäänyttä elämää taitaa olla tapamme innostua jostakin 'pikkukohennuksesta' kesken leppoisan lomapäivän. Saimme aikaan aikamoisia lumipalloefektejä, joista seurasi kyllä paljon loistavia juttuja: raikasta maalintuoksua, siistejä tapetteja tai metritolkulla panelointeja joitain mainitakseni. 

Kuluneet pari vuotta ovat suoneet mahdollisuuden vetäytyä omiin oloihimme. Onni on koti, jossa viihdymme ja nautimme olostamme kaksistaankin. Huvila, jossa on sata vuotta sitten vietetty kesäelämää on osoittautunut oivaksi kasvupaikaksi lapsillemme ja nyt myös mummolaksi, johon kokoonnutaan yhteen sopuisasti siskonpetiin.

Ensi yönä kellon viisareita siirretään tunti kohti tulevaa kesää. Sen kunniaksi saatan huomenissa nostaa kuvieni somisteet piirongin peilin eteen. Turkoosit pikkumunat tuovat Samos -tunnelmaa ja toivoa tulevista matkoista. Pajunkissoja keräsinkin jo viime viikonloppuna ison kimpun tien viereltä. Niiden oksille ripustan valkeita pieniä lasimunia. 

Olisikohan pääsiäisen aika näillä eväillä viritelty valmiiksi vai kumpuaako mieleni syövereistä uusia ideoita. Se selviää vähitellen. 

Viimeisen kuvan yllä on linkkejä keväisiin postauksiini, ole hyvä!

Kevätmielellä, Tuija

Kumpi oli ensin muna vai kana?

Ilta-auringon kajo

Lankalauantai

Viikko pääsiäiseen

Villaa ja piikkilankaa

Pajunkissaretkellä

Kiirastorstai-iltaa

Kevään korvalla

Tervehdys viirinauhatehtaalta!

Neiti Kevät, minkä teit?

Merkityksellinen maaliskuu

Hyvän mielen koti, osa 3