torstai 14. kesäkuuta 2018

Elämysmatkailua



















Puuroaamiainen


















Arvaatko kuvasarjasta, missä ja miten me kaksi olemme kesäretkeilleet? Sääennuste lupasi viileähköä keliä eli pakkasin mukaan villaista ja lämmintä. Onneksi matkalaukkuun sujahti myös  lempimekkoni, jolle tulikin käyttöä mittarin lukemien noustessa miltei helleasteisiin. Tosin kumisaappaatkin olivat tarpeen ja varvastossut vasta tyylikkäät olivatkin villasukkien kanssa. 

Tämän kesäretken tärkeimmät linkit:

Partioaitta -myymälät löytyvät linkin takaa, jos kiinnostuit tai innostut telttailuvarusteiden tutkailusta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Tämä ei ole maksettu mainos vaan aivan omasta kadonneen nuoruuden metsästyksestä innoituksensa saanut postaus. 

Kiitos loistavista valmisteluista kuuluu itseoikeuteutusti matkakumppanilleni!

<3 Tuija



Tyyli ennen kaikkea!




keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Onni on menneessä. Onni on tässä. Onni on huomisen hämärässä.








Kulunut vuosi on ollut hykerryttävän jännittävää aikaa ennen häitä ja vieläkin leijun hurmaavan tilaisuuden lumoissa. Valmistelut, ajatukset ja ideat toteutuivat nuoren parin toiveiden mukaisesti kesäisenä toukokuisena lauantaina kiitos monipuolisen yhteistyön.





Entisaikaan morsian sai mukaansa kapioarkun. Meidän tyttäremme puolestaan asteli avioon viirinauhojen alla. Pöytäliinojen virkaa toimittivat perintöpitsilakanamme, joita silittäessä ehdin mietiskellä, mitä hääpuheessani sanoisin. 






Myötätuulta toivotin purjehtijaparillemme ja kehoitin navigoimaan eteenpäin pitäen mielessä sanat: usko, toivo ja rakkaus. Sisuakaan ei sovi unohtaa. 





Tänään meillä nuoren rouvan vanhemmilla oli oma juhlapäivämme. Vuosi, jos toinenkin on kulunut päivästä, jolloin katseemme kohtasivat ensi kerran Kalliopaviljongilla. Maaret Kallion viikko sitten aloittama #olisinpatiennyt -somekampanja kehotti kirjoittamaan, mitä haluaisi sanoa nuorelle itselleen.





                 'Herkkyys on vahvuutesi Tuija ja usko unelmiisi!'

tiistai 22. toukokuuta 2018

Villa Iiriksen kesä 2018




Näenkö unta vai voiko toukokuun sää todella olla näin huumaava? Heräsin tänään todellisuuteen, että kesä on saanut luonnon villiintymään. Ajattelin pikaisesti piipahtaa katsomassa mäellämme, mikä on kielojen tilanne. Tuskin uskoin silmiäni, kun eteeni aukesi kielomeri. Juurihan sinivuokot värittivät metsikkömme välimerensinen sävyihin. Tuoksun vahvuus miltei pökerrytti pääni. Menin onnesta sekaisin!

Salin ikkunan takana olevaa sydämenmuotoista kukkapenkkiäni olen yrittänyt harventaa sitkeääkin sitkeämmistä vuohenputkista. Syksyllä maahan laittamani tulppaanit ovat kukoistaneet ennen näkemättömällä tavalla, vaikka joutuvatkin kilpailemaan elintilastaan. 

Muutamaan otteeseen olen tavannut uuden lemmikkimme samoissa kitkemishommissa. Tosin tuo pitkäkorvainen puputtaa onnellisen oloisena loputtomassa mättäässä. Luulenpa, että meillä asustelee oikea metsäjänis tai kenties useampikin. Valkea hännäntypykkä vain vilahti pupujussin kiitäessä kohti metsikköä. Vauhdikas kuvattava on hankala kohde ikuistettavaksi. 

Kukat ovat kiitollisempia kuvauskohteita, kun ne malttavat poseerata kuvaajansa lumoten. 















Onni on oma pihamaa, jossa voi seikkailla. Haudutin itselleni Hetki itselle -teetä kupillisen ja keskityin tähän hyvään hetkeen.






Uskon juhlakampausvisioni selkenevän näiden virkistävien pihapuuhien lomassa. Taitavan kampaajan näppärissä käsissä luotan kutreistani syntyvän jotakin unohtumattoman ihanaa. 

Viikon taito Hyvän mielen taidot -sivustolla on osuvasti Iloitseminen. Linkkiä klikkaamalla näet pirteän kuvan, joka on ainakin minulle tuonut tähän viikkoon energiaa. 

"Ilo ei tarvitse välttämättä mitään erikoista syttyäkseen. 
Kyky nähdä iloa pienissäkin asioissa on valtava voimavara."






                            Aurinkoisin kesäillan toivotuksin, Tuija

tiistai 1. toukokuuta 2018

Hei, hei huhtikuu!



Huhtikuu hujahti hillittömällä vauhdilla. Heitän hyvästit ennen näkemättömän touhukkaalle ajanjaksolle. Onhan tämä ainutlaatuista aikaa nuoren morsiamen äitinä. Painan usein pause -nappia muistuttaen hetkessä elämisestä. Tämä hetki on nyt eikä se toistu enää ikinä. 





Pääsiäisen aikaan kartoitettiin, millaista materiaalia kätköistämme löytyi. Viirinauhatehtaan käynnistyttyä on valmista juhlanauhaa tullut jo 150 metriä. Viimeisen 50 metrisen kanssa on tullut hidasteita. Silittääkö vai ei, siinäpä pulma. Onneksi työ lukeutuu lempipuuhiini. Reipas tusina juhlaliinaa, lyhdyt ja pullo poikineen ovat jo lähempänä juhlapaikkaa, jonka omenapuiden soisi puhkeavan kukkaloistoonsa optimaaliseen aikaan. 





Kevätaurinko on jo pistänyt parastaan monina hetkinä, mutta harmaata harmaimmalla vappuajelulla saatoimme todeta jäiden pakkaantuneen venerantaan. Kohta on aika laskea Unelma kotisatamaan. Sade on siis hyvä asia. 





Hämmästellen olen seurannut, kuinka vauhdilla valtavat nietokset hupenivat silmissä antaen tilaa kevään kukkijoille. Takametsän sinivuokkonätkelmät kaipaisivat lempeän lämpimän päivän korostamaan hehkuaan. Nappasin ikivanhasta punaherukkapensaasta oksan, jonka viherrys lipaston päällä tuo iloa ja toivon vireen lähenevästä kasvun ajasta. 


http://www.fouta.com.gr


Vuosi sitten valmistelimme täydellä tohinalla lakkiaisjuhlaa ja nyt saamme olla osallisena nuortemme seuraavassa elämänvaiheessa. Meistä on tulossa anoppi ja appi. Nuo nimitykset kuulostavat korvissani vanhahtavilta ja toivonkin meitä kutsuttavan edelleen etunimillämme. 

Kadonneen nuoruuden metsästystä vai mitä lie, kun suunnitelmissamme on telttaretkiä lähisaariin sekä automatkoja kivoihin kohteisiin sekä päiväseltään että pidemmästikin. Island hopping Kreikassa on haavelistallani, mutta onhan tapa sekin aloittaa saarihyppely lähijärven pikkusaarilla. Kotiin pääsee sukkelasti, jos leirielämä ei maistukaan niin makealta kuin kultaiset muistot nuoruuden seikkailuista Päijänteellä. Varusteista viihtyminen se ei ainakaan ole kiinni kiitos asiantuntevan retkikumppanini. 

Myönnän, että kulunut talvikausi yllätti minut täydellisesti. Hiljainen koti on ollut usein ilo ja onni, mutta myös yllättävän tyhjä olotila, kun olisi ollut vapaus, aikaa ja mahdollisuus tehdä kaikenlaista. Onkohan niin, että 27 vuoden äitiys vaatii toipumista ennen uutta kukoistusta. 

Toukokuu on täällä! Helmihetkemme lähenee vääjäämättä. To do -listalla on vielä monenlaista, mutta juhlamekkoni kenkineen on kunnossa ja puhe viimeistelyä vaille valmis. Mitäpä tässä muuta kuin kevätiloa ja onnea! 

Millaisia vehreän ajan suunnitelmia sinulla on mielessäsi?

Hymyhuulin, Tuija













keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

K.E.V.Ä.T.




                                                         Villa Iiriksen kevät 18.4.18





                                                           ps. Joko Talvi meni menojaan?

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Tervehdys viirinauhatehtaalta!







Epäuskoisena kiskoin tänä aamuna taas untuvatakin ylleni karkottamaan pakkasen viiltävyyttä. Huhtikuuko nyt on vai olenko seonnut ajankulussa? Joko pääsiäinen tuli, oli ja meni menojansa?


Matot unohdin viedä pesulaan, mutta sen sijaan tarjoilen tässä muutaman otoksen pääsiäistunnelmistamme  mattomaisena muodostelmana, joka johdattakoon meidät lempeästi kohti alkavaa kevättä. 


Talven lapsena luulisi itsensä olevan valkeiden hankien ja pakkasten ystävä, mutta ei niin ei. Täytyy toki myöntää, että hetkittäin jopa nautin kauniista, valoisasta maisemasta, mutta sieluni saa kehräämään aurinko, lämpö ja lintujen liverrys. Herään henkiin ja sulan ikikohmeesta, viimeistään Välimeren rannalla, kesän koittaessa.






Virittelin verannan tauluun voimalauseeksi Instagramissa näkemäni tekstin: Spring is the first kiss of summer. Kerran olen jo viime viikolla auringon lämmössä nauttinut teetä iloiten kesän ensi suudelmista kasvoillani. 

Elämme romanttisia aikoja. 
Kiirastorstaina saimme käteemme maailman ihanimman kutsukortin, jota kehystivät hempeät omenapuun kukat antaen viitteitä tulevan juhlan ajankohdasta. 

Pitkäperjantaina käynnistimme viirinauhatehtaan. Olen tyytyväinen, että olen tallettanut kaappieni kätköihin kaikki haperot ja reikäisetkin valkoiset kangastilkut, joista kertyi materiaalia yllin kyllin. 

Lankalauantaina pujotin langat koneeseen ja ommella surruutin Singerillä viirejä juuttinaruun. Bookbeatin äänikirja on loistava viihdyke tuossa puuhassa. 50 metriä valmista viirinauhaa on hyvä saavutus ja seuraavaksi pyykissä revennyt tuplalakanamme kokee uusia tuulia samassa tehtävässä. Ikikiitollinen olen omasta työhuoneestani, jonne voin jättää keskeneräisen työni odottamaan jatkoa.

Pääsiäissunnuntaita salin pöydälle ilmestyi inventaarion tuloksena huikea kattaus purkkeja, pulloja ja purnukoita. Keräilyvietistämme on siis hyötyä. Huussin ylähyllylle olemme vuosien varrella tallettaneet tyhjiä Laitilan limonadipulloja pitkän rivin. Nyt niistä on repaleiset etiketit liotettu irti ja ne ovat valmiina kukkamaljakon rooliin. Yllätyin, miten monta sinkkitarjotinta kodistamme löytyikään. Sieluni silmin voin kuvitella herkät kukka-asetelmat juhlatilan kattauksessa.

Toisena pääsiäispäivänä saatoimme onnitella itseämme ja todeta, että suunnitelmamme etenivät toivotulla tavalla ja hilpein mielin voimme odottaa omenapuiden kukkien aikaa. 

Juhlan taikaa!







Aurinkoinen tulppaanikimppu toivottaa kotiin tulijan tervetulleeksi!  Hyvän mielen kukat sain iloisina tuliaisina. 
Sinulle lukijani lähetän kevättunnelman tuulahduksen sateen ropistessa kattoon!

<3 Tuija