perjantai 19. tammikuuta 2018

Tammikuun iloja




Kiitos inspiraatiosta tähän postaukseen kuuluu Mansikkatilan maille -blogin Tainalle, jonka Perjantaimyyssit -sarja tuo tarjolle elämää sulostuttavia kuvia ja tekstejä. Onko tämä blogi sinulle tuttu? Jos ei niin suosittelen lämpimästi tutustumaan. Klikkaa itsesi tästä blogiin tai Instagramiin.

Viihtyisää oloa, inspiroitumista, voin taata!



http://www.hyvanmielentaidot.fi



Tällä(kin) viikolla olen mietiskellyt ihmissuhteiden merkitystä ja kohtaamisten voimaa. Oikeastaan syksyllä kuuntelemani Maaret Kallion Inhimillisiä kohtaamisia liikutti minussa jotakin ja paljon. Sananmukaisesti liikutti, sillä pitkällä ajomatkalla Turusta kotiin kuuntelemani äänikirja sai kyyneleet silmiin ja laittoi pohtimaan elämän polkua eri vinkkeleistä. 

Aidot läsnäolevat kohtaamiset tuovat voimaa ja energiaa. Luotan intuitioon tässäkin asiassa. Sisin kertoo, millaiset tilanteet ja tapahtumat ovat hyväksi ja mitkä puolestaan joutavat siivottavaksi pois. Kannattaa siis kuunnella itseään herkällä korvalla.

Nämä kuvat valikoituivat sen mukaan, mikä puhutteli minua juuri tässä hetkessä kuvakansioideni äärellä. Valo, värit, tunnelmat vetivät puoleensa. Kuvat ladattuani havaitsin yhteyden, joka on itselleni tärkeiden kuvien välillä. 







https://samosinmymind.blogspot.fi





Keskimmäisen kuvan tapetti naulitsi katseeni viikonlopun pikkuretkellä ja nyt etäisyyttä ottaneena ymmärrän, miksi se ansaitsee päästä kauan pohtimaani seinää raikastamaan. Siitä löytyy sitä samaista lempeyttä kuin Aegean meren saarelta. Lisäksi kuosi muistuttaa akvarelleista, joita taitavat tätini maalaavat. 

Kivipaasien lomassa aion ensi kesänä taas lepuuttaa katsettani aavalle merelle tuijotellen. Välillä nostan katseeni kohti sinistä taivasta, kun lentokone nousee läheiseltä kiitoradalta kohti määränpäätään ja varsinkin niinä hetkinä nautin siitä, etten ole vielä  lähdön hetkessä.

Viikko sitten minä, Fabulous fifty something, iloitsin taas kerran siitä, että elämä on tässä ja nyt, täytenä ja hyvänä kaikkine puutteineen ja rajoituksineen, potutuksineen sekä ilonaiheineen. Yritän parhaani mukaan kääntää kaikesta esiin myönteiset puolet, vaikka se onkin joskus työtä ja tuskaa. Useimmiten kuitenkin jälkikäteen, myrskypuhurien laannuttua, voin todeta, että kaikella on tarkoituksensa. 

Elämä on ihanaa, kun se oikein oivaltaa! Perjantaisin varsinkin... Savupiiput nuohottuna ja upouusi, kotiasuihanuus ylläni toivotan sinulle talven iloja viikonvaihteeseen!

                                                   <3 Tuija


https://www.facebook.com/hidastaelamaa/

https://www.facebook.com/Koti-meidän-517132568383467/?ref=bookmarks

torstai 18. tammikuuta 2018

18.1.18


  Inspiroiva päivämäärä!






Vahvuuteni on nähdä ympärilläni olevaa kauneutta. Päivämääräkin voi olla esteettinen. 

Muistan jo pienen pienenä tyttönä ihailleeni tätä tyttöpatsasta isoäidin kaakeliuunin reunalla. Helmet kaulassa ovat puolestaan tyttären aarrelaatikon kätköistä esille kaivamani.  
                           
                                       



Keittiön hyllylle taitoin nuupahtaneen kukan somistamaan kulhoa. Taulut hyllyllä ovat Laurin lapsuudenkodista ja ne ovat tunnesyistä merkityksellisiä. Tuohon ne päätyivät siivouksen lomassa, koska maalausten sävyt sopivat niin oivallisesti keittiömme värimaailmaan.





Kotimme kuvastaa meidän arvomaailmaamme. Koemme harmonian ja lempeyden ensisijaisen tärkeiksi asioiksi. Villa Iiriksen suojissa on varttunut kolme hurmaavaa nuorta naista, joille on selkeästi tarttunut oman kodin tärkeys.

 Salissa on avaraa joulukuusen poistuttua estradilta. Sukulaistädin vanha komuutti oli aikoinaan heillä keittiössä, jossa oli mukava tunnelma. Uskon hyvien asioiden kulkevan näiden rakkaiden esineiden ja muistojen mukana. 

Vanhan talon asukkina on paras olla optimisti ja luottaa elämään. Positiivisella asenteella pärjää kipakammissakin oloissa. 

Toiveikasta torstaita! Tuija




sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Syntymäpäivätulppaanit




Aamupäivällä keikuin jakkaralla ja zoomailin (taas kerran) tulppaaneja, jotka tähän aikaan vuodesta tuovat piristystä kotiin. Eilen loppui joulun aika meidän kodissamme ja minulla alkoi uusi vuosi saadessani yhden ikävuoden lisää. 

Mielessäni mietiskelin monenlaista, mistä kirjoittaisin, mutta illalla koukutuin joululahjapalapeliini niin, että hyvä, kun maltoin nukkumaan mennä. Neljästäkymmenestä ovesta on noin puolet suunnilleen valmiita. Ravensburger ilahduttaa tälläkin erää laadullaan.  Syvälliset pohdintani vaihtuivat kepeämpään tekemiseen. 

Onko sinulla asioita, joihin uppoudut unohtaen kaiken muun? Palapeli on minulla yksi ilon tuojista, mutta onnekkaaksi itseni koen, kun hyvää mieltä saan monenlaisista muistakin asioista. Tautikurimus tuntuu helpottavan, mutta vielä en uskalla riehaantua entiseen tapaani. Arvaa vaan, odotanko aurinkoista pakkassäätä reippailuun...

Se hyvä puoli pitkällisessä potemisessa on ollut, että hahmotan entistä tarkemmin, mikä on itselleni tärkeää ja mistä voin päästää irti. Tämän alkavan viikon teeman Hyvän mielen taidoissa on Irti päästäminen. Mistä asioista sinä haluat päästää irti? kuuluu kysymys. 

Instagram ei todellakaan kuulu poissuljettaviin asioihin elämässäni. Kameraakin ilman voisi olla vaikea elää. Kuvariippuvuuteni on mahdoton, mutta erityisen antoisa! 

Tulppaanieni kera toivotan sinulle mukavaa alkavaa viikkoa ja aurinko armas, sinua tuijottaisin mieluusti!

Kevättalven iloja, Tuija




maanantai 8. tammikuuta 2018

Hetki itselle





                                                                     8.1.18





Ihminen, jonka vahvuus on ystävällisyys, luo ympärilleen lempeän tunnelman. Tämän lahjan antaja, tuo saman päivän lapsi kuin minä, loi minulle kaipaamani hetken itselle. 

Aitojen, hyvän mielen kohtaamisten vahvistamana suuntaan katseeni ja ajatukseni toiveikkaana tammikuiseen, raikkaaseen talvisäähän. Iltapäivän aurinko häikäisi hanget kristallisen kimaltaviksi. Pitkän, syystalven pimeän kauden jälkeen ilo valon lisääntymisestä on vuosi vuodelta yksi suurimmista kiitollisuuden aiheista. 




Hyvän mielen taidot -sivustolla käynnistyi Viikon taito -treenit. Kiitollisuus on tämän viikon teemana. Flirttimaisteri ja Trubaduuri kirjoitti aiheesta blogissaan, joten kannattaa käydä linkin takana lukaisemassa vuoden takaisen pakkasaamun tunnelmat. 

Aamusella loin tyytyväisen silmäyksen tuohon yläaulan suuntaan ja iltapäivällä pysähdyin tämän uudistuneen näkymän lumoihin. Onneksi on samassa taloudessa vahva, innostuva ihminen, joka ties monennenko kerran hilasi tuon lipastovanhuksen yläkertaan. Ensimmäisen kerran 80 -luvulla me olemme tuon raijanneet kerrostalokotimme kuudenteen kerrokseen appiukon kauhuksi. Kalusteiden käyttötarkoitus muuttuu tilanteen mukaan ja taas sain uutta ideoitavaa. Verannalla on siirto-operaatioiden jäljiltä houkutteleva tyhjä tila, johon suunnitelma on toteutusta vaille valmiina. 

Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen ihanaa luki kortissa ja niin se on. Asioita, jotka ovat hyvin on rutkasti enemmän kuin harmituksen tai tyytymättömyyden aiheita. Joskus kauan sitten haaveilimme vanhasta talosta kotinamme ja nyt havahdun eläneeni unelmaamme jo yli 20 vuotta. 

Kiitollisin mielin toivottelen sinulle levollista oloa! Tuija









 "Kiitollisuus
on kaikessa yksinkertaisuudessaan taitoa pysähtyä iloitsemaan ja olemaan kiitollinen asioista ja sattumuksista, joita kohtaa." Kirjasta Hyvän mielen taidot






tiistai 2. tammikuuta 2018

Tammikuun toinen

Parvekeromantiikkaa



Koti meidän -verstaalla ideointi käynnissä



Illansuun sininen hetki vei ajatukseni jo kesäiltaan niin hassulta kuin se kuulostaa. Voin kuvitella meidät iltateelle tai aamupalalle tuohon parvekkeen pöydän ääreen kesäiseen aikaan. Veneretkillä, telttaillessa ja Pythagorionissa nuo hetket ovat olleet huikean mukavia niin eiköhän nyt olisi aika panostaa kotosalla vastaavaan. Yläkerran pariovilta aukeaa rakas näkymä pihapiirimme, joka elää vuodenaikojen mukaan. Ajattelinkin tallentaa tämän näkymän kerran kuussa samasta vinkkelistä. Pari viime kevättä ja kesää ovat olleet aika viileitä eli eiköhän nyt olisi aika tulla lempeä suvi. Tilaukseen, kiitos!


Keltainen kamari



Kontrasteissa on voimaa, mikä oli ajatukseni näiden kuvaparien yhdistämisessä. Uskotko, kuinka hankalaa on saada kuvan suoruus silmää miellyttäväksi. Vanhan talon vinous tekee tehtävästä miltei mahdottoman, mutta se ei olekaan se olennaisin seikka tässä lämpimänsävyisessä otoksessa. 

Työpisteeni tuoksuu kardemummalta. Sain iki-ihanan kotimaisen Osmian tuoksukynttilän joulupaketista tyttäreltäni, joka tuntee mieltymykseni erinomaisesti. 

Sänkykamarissa leijailee puolestaan lavendeliöljy, jota sain pikkupullollisen vuosi sitten Ranskan tuliaisina Aix-en-Provencesta. Ripsautin sitä pikkunekkaan kuivattamani ruusun terälehdille untamme rauhoittamaan. 

Täysikuu saa minut uneksumaan kummallisia, vaikka unisoppemme on mitä levollisin. Kamari on pieni, mutta viihtyisä, emmekä kuitenkaan vaihda isompaan lapsilta vapautuneeseen. Keltainen kamari on aina valmiina nuorten vierailuille. Tapetin vaihto houkuttaisi. Tosin sekään ei taida yltää to do -listan kärkisijoille.  

Valkeita puuvillalakanoita ei voi koskaan olla liikaa. Varsinkin, kun olen tartuttanut mieltymyksen niihin myös turkulaistuneisiin perheemme jäseniin. Muuttokuormassa liinavaatevarastoni hupeni yllättävästi. Pellavalakanoista haaveilen, mutta Finlaysonin valkoinen parivuoteen lakanasetti on loppuunmyyty. Onpahan, mistä haaveilla. 

Sängyn alta pilkistää kitarakotelo, joka ennen imurointisessiotani oli pölyn peitossa. Hyvin joulu sujui, vaikka joka nurkkaa ei oltukaan luututtu. Olen iloinen, että alan oppia armollisuutta! Kattolistatkin ovat osoittautuneet oikein visuaaliseksi sisustusesineeksi tuossa nurkassa nököttäessään. Keskeneräisyys on elämän suola. Täydellisyyden tavoittelu ja maalaiselämä miltei satavuotiaassa huvilassa eivät ole sopiva pari. 

Omenalimppu ja piparjuuritahna puolestaan oikein maistuvaa iltapalaksi. Tämä on yksi poppakonstini saada poskiontelotulehdus hellittämään. Kamomillatee takaa auvoisen unen.

                         Kauniita unia lukijani! Terveisin Tuija





maanantai 1. tammikuuta 2018

Uuden vuoden säteitä




Tässä sitä taas ollaan uuden vuoden kynnyksellä... 

Sää on tänään ollut hämyisen harmaa, tympeäkin suorastaan. Samoin kuin olotilanikin valvottuani epätavallisen myöhään ja heräiltyäni ensimmäiseen päivään omituisella kellon lyömällä.  Lauha keli kylläkin lukeutuu päivän positiivisiin. Paukkupakkasilla elo vanhassa huvilassa tarkoittaisi toimeliaisuutta lämmityspuuhissa.





Lokakuussa tein löydön Loviisan aitassa. Olin jo pidempään metsästänyt teräksistä mutteripannua ja voi sitä ilon päivää, kun sellaisen sain itselleni. Siitä asti olen aloittanut aamuni maukkaalla lattella, jonka teen useimmiten kookosmaitoon. Herkkua!



Puikkomitta -kaulakoru


Minulla on usein jokin voimavaate, -koru tai -rutiini, joista saan iloa arkeeni. Tämä Puikkomitta -kaulakoruni on sellainen. Sitä on mukava hipeltää ja tuntea Samoksen rannalta poimimani sileän kiven lämpö sormissani. Latterutiinini keittokommervenkkeineen puuliedellä edeltää asuvalintaani ja korun pujottamista kaulaani. Illalla yritän kyllä joskus miettiä aamun vaatevalinnat, mutta se ei toimi minulla tai ainakin erityisen harvoin. Elän niin tunteella, että aamun fiilis voi olla aivan eri kuin illalla järjellä tuumattu. Kuulostaako tutulta?





Kuvien kanssa on vähän sama juttu. Tämäkin postaus alkoi puskemaan pintaan näiden minua puhuttelevien kuvien iskettyä tajuntaani. 

Tästä koostui vähän sekalainen seurakunta, jossa romuromanttinen kaara johdattaa kohti uusia seikkailuja. Jo ensimmäisellä matkallamme hurmaannuin tähän maamerkkiin tien varrella. Ensi kerralla täytyy tehdä joku hauska päivän asu -kuvaus sen vierellä. 




         
                                Samos ain aatoksissain...






Olen monista asioista onnellinen ja kiitollinen. Yksi erityisen ihana asia on tytärten ajatuksella toteutetut kodit. On hauska huomata, miten heissä jokaisessa yhdistyy meidän vanhempien ominaisuuksia, estetiikka ja visuaalisuus milteipä vielä vahvempana kuin meissä kummassakin yhteensä. Tämän elämänvaiheen yksi huippujuttu on kivat yökyläilypaikat kaupunkimiljöissä. Heille taas kotikoti edustaa lapsuuden mielenmaisemaa, jossa saunan lämpimästä voi loikata hankeen kierimään. Hyggeily on olennainen osa maalaiselämäämme. Kynttilöitä, hyvää seuraa ja yhdessä oloa. Jokaiselle on oma kolo nauttia olostaan haluamallaan tavalla. Sopusointuista elämää arvostamme kaikki nuorimmasta vanhimpaan. 








Blogini seuraajat tiedätte, että kodin laittaminen on erityisesti minulle rakas harrastus ja tämän vanhan kiinteistön kunnostaminen on vaatinut lukemattomia työtunteja koko perheeltä. Vastapainona elämässä täytyy olla hömppää ja hulluttelua, mitä edustaa kaupunkilomaset ja jokavuotiset aurinkomatkat takuukohteeseemme.

 On oikeastaan ihme, etten ole tekstiilialan ammattilainen. Muistan kirjoittaneeni kymmenvuotiaana ainevihkoon haaveenani olleen vaatesuunnittelija. Erityisesti tuohon hömppä-/hullutteluosioon kuuluu kiinnostukseni erilaisiin asusteisiin ja tekstiileihin. Iän myötä olen löytänyt taas uudenlaisen tavan pukeutua. Olen tainnut aiemminkin kirjoittaa värikausistani. Wetterhoffin aika oli mustien asujen aikaa tehostettuna väriläiskillä kuten Peppi Pitkätossu -hiuksilla. Sitten oli värikkäiden raitasukkisten aika ja lapsena rakastin nyt niin retroa vihreää, mikä on tällä hetkellä inhokkini numero yksi. 

Kai se on niin, kun kaikenlaista on tullut kokeiltua niin selkeä värimaailma houkuttaa. Yhdisteltävyys ja yksinkertainen vaatevalikoima ovat minusta nyt hyvä vaihtoehto. Luotan intuitiooni useissa asioissa. 

Tämän aasinsillan kautta pääsen tähän Coston villahattuun, joka kutkutteli mielessäni marraskuisella Helsingin retkelläni. Siellähän tuo suloinen hatturakkaus odotti minua jouluisen pop up -putiikin telineessä. Aavistin näin käyvän. Lippa suojaa mainiosti Zen Barcelona -merkkisiä silmälasejani tihkusateelta ja tupsun väri on täydellinen villatakkiini, jonka sain tuliaisiksi Tallinnasta. Huppuineen se on täydellinen turvavaate, joka kietoo kuin lämpimään syleilyyn.

Nenä kohti uusi tuulia ja kevättalvea!

<3 Tuija




sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi 2017 kuvakimarana

Tammikuu


Koti meidän -verstaalla ahkeroi  taitava, luova ihminen, joka saa ideansa valmiiksi tuotteeksi asti toisin kuin minä "estetiikka ennen kaikkea" -visiönääri, joka ei saa ompeluksiaan alulle ennen kuin on "vähän" järjestellyt nyssäköitä ja varastoja. 

Tähän tulee tulevana vuonna muutos! Karsin kaiken turhan, jonnin joutavan häiritsemästä inspiroitumistani. Peukut pystyyn, että löydän kadoksissa olleen ompeluvireeni takaisin. Tytöille pienenä ompelin takit, mekot, uima-asut, tonttupuvut ja prinsessa-asut. Itselleni tein viimeksi Wetterhoffin aikana omaperäisiä asukokonaisuuksia päähineistä alkaen. Minun on hankala löytää kaupoista mieluisia itseni oloisia vaatteita eli tavoitteeni on ommella mekko poikineen. Olen tunikatyylisten mekkojen ystävä ja sukkahousufriikki. Legginsitkin käyvät, jos ne ovat kauniit ja asukokonaisuuksiini sopivat. Näillä eväin kohti virkistäviä tuulehduksia! Hyviä kangaskauppavinkkejä otan ilomielin vastaan. 


Helmikuu

Muistatko, kuinka vuosi sitten pikkujoulun aikaan aloitimme alakerran "salongin" kunnostuksen? Tavoitteena jouluksi valmista oli tiukka, paitsi, jos ei mainita mille joululle. ;)  Tänä vuonna nautimme kaikki suunnattomasti uudistuneesta tv -huoneesta, jossa oli hauska heittäytyä Netflixin tai Viaplayn maailmoihin. Upouusi valokuituyhteys on lunastunut paikkansa sydämessämme. Blogin päivityskin sujuu sukkelasti kuvien latautuessa alta aikayksikön. 


Maaliskuu


Huhtikuu

Kevään korvalla kaipasin aurinkoa, lämpöä ja yritin keskittyä hetkeen. Ainutlaatuista aikaa... 


Toukokuu



Kesäkuu


Kesä alkoi juhlilla, joiden jälkeen oli ihana nauttia siististä kodista ja herkuista. Kodin juhlien jälkeisessä rauhassa leikki: vieraana Villa Iiriksessä on mukava. Tuo on muutoinkin oiva konsti katsoa elinikäistä työsarkaa toisenlaisesta näkökulmasta. Toiveikkaan innostuneena on helpompi tarttua toimeen, kun on sen aika.



Näkökulmakysymys: Ikkunaremontti vai kaunis kesäinen pelargoniaikkuna

Samos in my mind


Kävimme ties monennenko kerran tuulettamassa itseämme Samoksen saarella. Tänä vuonna oli vuorossa meidän kahden juhlamatka #tuijalauri2017. Rakastuin Drakein vuoristokylään ja sinne johtaneeseen huikeaan reittiin, vaikka jännittikin kurvailla serpentiiniteitä kohti korkeuksia tai oikeastaan laskeutuminen se vasta ottikin vatsan pohjasta. 

Kodistamme ja lemmikkivanhuksistamme piti hyvää huolta uunituore yliopisto-opiskelijamme. Mikäpä oli nautiskellessa Suomen suvesta, kun palasimme kotimaisemiin. 



Heinäkuu


Elokuu

Turku on opiskelijakaupunki vailla vertaa.


Kihlalahjataulumme pääsi uuteen ympäristöön.


Syksyn tullen saattelimme lemmikkimme autuaammille metsästysmaille, mikä vei mielen yllättävän apeaksi. Hiljainen koti oli outo, vaikka toisaalta kasvattava kokemus. Uudessa elämänvaiheessa on enemmän hyviä kuin surkeita puolia. 

Ajatuksissani palasin monen monituista kertaa viimevuotiseen huimaan onnenkantamoiseen, kun Kokkari kutsui minut kuvausmatkalle syyskesän lempeään lämpöön. Voimaannuin seikkailustani ihan hurjan mahtavalla tavalla. Seikkailujemme seurauksena perustin yli vuosi sitten Samos in my mind -blogin, joka päivittyy fiiliksen mukaan.



Syyskuu

Lokakuussa saimme viettää laatuaikaa vanhimman tyttäremme viettäessä viimeisiä vapaita hetkiään kotikodin metsissä ennen uuden uran aloitusta. Retkien saaliista on nautittavaksi vielä pitkään.


Lokakuu


Marraskuussa maalaismaisema oli hämärä, kurainen ja pimeä, ankeakin, mutta sisällä oli tunnelmallista. Virittäydyimme joulun aikaan, joka on valoisa, hyvän mielen juhla perheellemme.



Marraskuu

Vuosi on ollut täynnä tunteiden kirjoa. On iloittu, jännitetty, odotettu, petytty, riemuittu, surtu ja yllätytty. Kokonaisuutena ottaen uskomaton vuosi. Olen kokenut väsymystä ja riittämättömyyttä, mutta olen myös osannut olla armollinen itseäni kohtaan ja malttanut odottaa oikeaa ajoitusta, milloin millekin. 


Joulukuu



Joulun alla talvipäivänseisaus käänsi talven kohti keveämpää puoliskoa. Valon määrä lisääntyy päivittäin, mikä sopii minulle mainiosti. Maaretan ja Kristan Hyvän mielen kortit ovat kulkeneet matkassani jo toista vuotta ja niiden tuoma ilo on vailla vertaa. Joka-aamuinen hetki omissa mietteissä antaa päivälle loistavan alun. Aamun tunnelmat määrittävät päivän olotilaa selkeästi. Siitäpä syystä panostan rauhaan, harmoniaan ja voimaannuttaviin valokuviin.

Järkytyin, miten paljon harvemmin olen kuluneena vuotena kirjoittanut postauksia tänne Koti meidän -blogiin. Käväisipä mielessäni blogitaukokin, mutta paras on, että jatkan supermukavaa harrastustani. Bloggerin laskurin mukaan tämä pieni postaus oli yksi vuoden suosituimmista, jos arvontapostauksia ei oteta lukuun. Niillä on aina aivan omaa laatua tavoitteleva suosio.

Instagram on minulle mieluinen kanava, koska lukemattomat taidokkaat kuvat ovat antoisia ja innostavia. Tuo marraskuussa pikasiivouksen lomassa nappaamani portaikkokuva on ollut koko vuoden suosituin omalla tililläni. Hassua, että usein pikainen räpsy on erityislaatuinen ja onnistuneempi kuin harkittu laukaisu. Sama koskee Samos in my mind -tilini kuvia, joista saamani palaute kannustaa jatkamaan päivittäistä kuvakertomusta. On iso ilo lukea, että välimerelliset kuvani tuovat iloa seuraajilleni, joiden lukumäärä kasvaa kohisten.

Vuosi 2017 painuu mieliimme monestakin syystä. Joulu oli yllättäin luminen taikatalven lumoava versio, josta nautimme kaikki. Uusi vuosi tulee olemaan kirkas, valloittava helmi kaikkien kuluneiden joukossa.

Kiitos rakkaille kannustuksesta ja myötäelämisestä!

Onnellisen Uuden Vuoden toivotuksin, Tuija


Helmeilevää  Uutta Vuotta 2018!