keskiviikko 8. elokuuta 2018

Fifth anniversary

Happy International Cat Day! 


Elokuun kahdeksantena vietetään kansainvälistä kissapäivää. Kissojen oma merkkipäivä on aiemmin mennyt minulta ohi, mutta tänään se saa erityishuomioni tämän tekstin sivujuonteena. Omistan tämän juhlapostaukseni rakkaille kissaneidoillemme, joilla on aina ja ikuisesti erityinen paikka sydämissämme. Molemmat elivät pitkän elämän luonamme.






























Koti meidän -blogi saavutti tänään veikeän viisivuotiaan ikävaiheen. Hupsista vaan ja minä olen bloggarina tässä hetkessä, josta en osannut edes haaveilla tälle taipaleelle lähtiessäni. 

Vuosi 2013 on lähellä. mutta kaukana. Miten kaikki alkoi? -postauksessa pääset blogin alkuaskeliin.




******************************************************





Koti meidän


Kun Adolf ja Maria 
palasivat maailmalta
kultaisista puista
he rakensivat huvilan

Mansardikatto
ja jalka graniitista
kuisti aamuvaloon
ja pihalle puutarha

                      Nyt se on koti meidän
                      unelma ja onni
                      on vaihtunut
                      sinuksi ja minuksi
                      tuo vanha romanssi

Tämän oven taakse 
ei pääse kiire
sen kun lukitsemme
saapuu rauha sydämeen

                     Nyt se on koti meidän
                     unelma ja onni
                     on vaihtunut 
                     sinuksi ja minuksi
                     tuo vanha romanssi

Kun onni ja unelma 
kohtaavat maailmalla
kultaisista puista
ne rakentavat huvilan

                    Nyt se on koti meidän
                    unelma ja onni
                    on vaihtunut 
                    sinuksi ja minuksi
                    tuo vanha romanssi



- Lauri 1997



 *********************************************************************************




Sinä, joka olet seurannut matkassa jo pitkään tiedätkin, mikä on minulle tärkeintä bloggaamisessa, mutta mites sinä tänne vasta tupsahtanut. Ilolla lukisin, millä mielellä tulit, viivähdit ja jatkoit matkaasi?  Toiveita ja kehittämisehdotuksia otan vastaan. Kommenttilaatikkoon on hauska kurkistaa, kun sinne kilahtaa postia. Toivottavasti vain saan sähköposti-ilmoitukset toimimaan. Pitäkäähän peukkuja!

Oheisten linkkien takaa löydät aiempien vuosien merkkipäiväpostaukset:

Kaikissa kirjoituksissani on jokin yhteinen tekijä, jonka merkitys on huomattava osa elämäntapaamme. Mikä se on? 
Kiinnitätköhän sinä huomion samaan kuin minä...


Tasan kaksi viikkoa sitten asetuin poseeraamaan uuden lempikyläni rantapenkereelle iltavaloon ennen herkullista välimerellistä ilta-ateriaa.

Elämälle kiitos kaikista kokemuksista matkan varrella! 

<3 Tuija



Samos in my mind

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Aina, joskus, ei koskaan



AINA

Samos tuo hymyn huulille.

Lomamatkamme suuntautuvat tuttuihin, rakkaisiin maisemiin Samoksen saarelle. 
Kreikan kesäkotimme sijaitsee Pythagorionin pikkukujien suojissa.
Polkupyöräilemme mielellämme ja kulkuneuvomme olemme jo vuosia vuokranneet John's Rentalsilta pääkadun varrelta. Retkemme suuntautuvat pitkää Potokakin rantaa myötäilevää tietä pitkin Ireoniin ja takaisin hissun kissun rauhakseen meressä pulahdellen. 

Rakastan aurinkoa ja meren kohinaa sekä
pikkukaupungin iltahämärää ja hyörinää.


Tilaan joka päivä ainakin kerran kreikkalaisen salaatin. Kannan olallani lempikorikassiani miltei aina. Sinne sujautan ostokset lähikaupan kassalla: hedelmiä, jogurttia ja vettä.


Kävelen Ilse Jacobsenin varvastossuissa aamuin, päivin ja illoin.










Jos matkakumppaniltani kysytään 
niin kuvaan aina, kaikkialla, kaikenlaista.







Onneksi hänellä on taito tallentaa hetkiä kärsivällisesti ja olenkin enemmän mieluusti hänen kuvattavanaan, mikä välittynee lopputuloksessa.






                                             JOSKUS













































Automme on valkoinen ja toiveemme toteuttaa ystävällinen rouva Aramiksen toimistolla. Kaaraa ohjailen minä, vaikka aluksi jonkin verran jännittää. Joskus kurvailemme tuttuja reittejä, toisinaan poikkeamme sivupoluille. Tällä kertaa seikkailimme entistä rohkeammin, kun alla oli Suzuki Jimny. Uusia löytöjä on huikeaa tehdä. Riemu oli pirskahteleva, kun vuosien etsintä päättyi. Kiitos ystävämme Marian. Pikkuruinen ranta kirkon kupeessa oli etsimisen arvoinen. 







Toisinaan olen tyytyväinen näihin Studio Kallistin portaikossa räpsäisemiini potretteihin. Joskus on kiva palata lomamatkan tunnelmiin ja muistella, mitkä asut olivatkaan suosikkejamme. Saattaa olla, että tiukan paikan tullen pärjäisin pelkillä bikineillä, kaftaanilla ja flip flopeilla. Tosin silloin jättäisin astumatta ratin taa. Valkoisten pellavapaitojen silittäminen virittää lomatunnelmaan.







Joskus aamupalan valmistaminen kyllästyttää ja silloin hilpaisemme kahvilaan. Aloitan aamuni maitokahvilla, kun kaipaan ekstrapiristystä. Joskus vielä otan mukaani smoothiekoneeni ja viherjauheet.


Aamu-uinnin ilo






EI KOSKAAN


Vannomatta paras, mutta vaikea kuvitella, että Samos ei enää koskaan olisi matkakohteenamme. Monta mukavaa lomaa jo siellä vietetty ja haaveena lukuisia uusia. Tämä oli kolmas kerta kahdestaan Samoksella. Aurinkoviikkojen lukumäärä lähentelee jo kolmea kuukautta rakkaissa maisemissa. 

Yhteisiä matkoja emme koskaan pidä itsestäänselvyytenä. Koskaan emme aio majoittua all inclusive -hotelliin tai isoon resort -lomakylään. Paikallisia ystäviämme emme unohda koskaan. Aito läsnäoleva kohtaaminen ei mene koskaan pois muodista tai tamaris -puun katveessa istuskelu kaikessa rauhassa hyvän kirjan kera.

Illalla ei koskaan tiedä, mistä herkkupöydästä itsensä löytää. Me emme koskaan pukeudu eriparisesti. Kokonaisuus ratkaisee!
Katson aina peiliin ja en koskaan lähde ulos, jos en ole tyytyväinen näkemääni. Nuttura on mennyt uusiksi lukemattomia kertoja juuri lähtöhetkellä. Suosikkikorviksistani en koskaan voi etukäteen olla varma. 





Kiitos tämän postauksen otsikosta kuuluu Sopusointuja -blogin Maaritille, joka jakoi inspiraationsa meidän lukijoidensa iloksi. Hän, jos kuka ymmärtää Samos -intoiluni. Tällainen toteutus tällä erää, inspiraatiolla.

Koskaan ei tiedä, mitä nurkan takana pilkottaa.

Helleterveisin Tuija




torstai 14. kesäkuuta 2018

Elämysmatkailua



















Puuroaamiainen


















Arvaatko kuvasarjasta, missä ja miten me kaksi olemme kesäretkeilleet? Sääennuste lupasi viileähköä keliä eli pakkasin mukaan villaista ja lämmintä. Onneksi matkalaukkuun sujahti myös  lempimekkoni, jolle tulikin käyttöä mittarin lukemien noustessa miltei helleasteisiin. Tosin kumisaappaatkin olivat tarpeen ja varvastossut vasta tyylikkäät olivatkin villasukkien kanssa. 

Tämän kesäretken tärkeimmät linkit:

Partioaitta -myymälät löytyvät linkin takaa, jos kiinnostuit tai innostut telttailuvarusteiden tutkailusta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Tämä ei ole maksettu mainos vaan aivan omasta kadonneen nuoruuden metsästyksestä innoituksensa saanut postaus. 

Kiitos loistavista valmisteluista kuuluu itseoikeuteutusti matkakumppanilleni!

<3 Tuija



Tyyli ennen kaikkea!