Tammikuun tunnelmissa

Maaseudulla valosaasteesta ei liiemmin tarvitse kärsiä. Kirkkaat pakkasillat tähtitaivaineen sinisen hetken mentyä mailleen ovat ilonaiheita, joiden vertaista saa hakea. Lumi narskuu huopatossujen alla. Pakkanen paukkuu nurkissa, sananmukaisesti. 

Punamullatuissa pihataloissamme on sata vuotta sitten ollut elämää. Tiedä häntä millaista. Liekö palvelusväki asustanut Punalassa, joka mitä ilmeisimmin on rakennettu jo 1800 -luvun loppupuolella. 

Saunan seinän takana on ollut pakari. Olisipa tuo leivinuuni tallella. Onneksi kummassakin piharakennuksessa on piiput ja suurin osa tulisijoista tallella toisin kuin päätalossa, jonka toinen savupiippu on pistetty maan tasalle 70 -luvun uudistusinnon kourissa. Pakkasen kiristellessä otettaan minä ikävöin salin komeaa kaakeliuunia, jonka lämmössä olisi ihana nautiskella talvisin tulen loimusta. Ei ole paljon järki pakottanut päätä, kun sekä ylä- että alakerran uunit on moukaroitu palasiksi ja ainakin osin haudattu takapihan metsikköön. Sirpaleita on tullut vastaan säännöllisesti. 

Yksi suurimmista iloista on laittaa tulet jäljellä oleviin tulisijoihin ja ihailla liekkien loimotusta luukkujen kipinäristikon takana. Keittiön puuliesi on arkemme sankari. Ilman sitä elämä olisi monin verroin tylsempää. Keittiöjakkara sen edustalla olisi varmaankin punaisen maton paikka, jos lempipaikkani pitäisi nimetä. Lämpimämpiin vuodenaikoihin muitakin varteenotettavia vaihtoehtoja on sekä sisällä että ulkosalla moneen makuun. 

105 vuotta sitten silloinen Einola oli valmistumassa. Teleporttaisin itseni mieluusti kurkistamaan sen aikaiseen miljööseen. Onneksi minua on suotu hyvällä mielikuvituksella niin pystyn kuvittelemaan talon tunnelman ja värimaailman löytyneistä tapetin riekaleista. 

Eriskummalliselta tuntuu, että miltei puolet elämästämme on jo vierähtänyt tällä mäennyppylällä. Näin väitän, koska auton navigaattori kertoo korkeuden meren pinnasta. Kalenterimerkinnät  ja valokuvat puolestaan kertovat ajan kulusta pikkulapsiperhearjesta mummolaksi. 

Lista tehdyistä remonteista, kohennuksista ja purkuhommista venyisi huikeaksi mittaamattoman arvokkaasta työstä, jonka olemme tehneet vaaliessamme sydämestämme tätä rakasta kotimiljöötämme. 

Vanhaa taloa asuttaessa käy niin, että asumus opettaa yhtä sun toista elämästä. Minulla on vahva tunne, että Villa Iiris valitsi juuri meidät eikä toisin päin. Yhteiselo jatkukoon onnellisten tähtien alla kohti tuntematonta tulevaa. 

                                                    Toiveikkain tunnelmin, Tuija

 

Koti meidän -blogi 10 vuotta!

                                

                             Kymmenen vuotta bloggarina... 

                                    575 julkaistua postausta

                                       lukemattomia kuvia

                                          tuhansia sanoja

                                            tunnelmia

                                       toteutuneita unelmia

                                               elämyksiä

        

                                    ilahduttaneita kommentteja

                                                 kehuja

                                              kannustusta

                                              sinnikkyyttä

                                                kyyneleitä

                                           tunteiden kirjoa

                                                    iloa

                                                  onnea

                                              kiitollisuutta

                                     

                            

Lasiverannan keinutuolissa olen haudutellut tätä etappia juhlistavaa tekstiä villasukkia neuloessani ja loppujen lopuksi olin vallan unohtaa merkkipäivämme; minun ja Koti meidän -taustajoukkojen aikaansaannoksen. Ilman rakkaitani en ikimaailmassa olisi saanut lähdettyä tälle ikimuistoiselle retkelle blogistaniaan.

Kiitos sinulle, joka olet pysynyt matkassa mukana! Olisi kiva lukea kommenttilaatikosta, millä sanoilla sinä kuvailisit esimerkiksi tuttavallesi tätä blogia. 

Ilon pirskahduksia iltaasi! Onnenhymy huulilla, Tuija alias tuikku
 

Talvihetki Villa Iiriksen pihaportilla

Toissapäivänä nappasin tämän kuvan kodistamme Villa Iiriksestä kohmeisilla sormilla sinisen hetken paukkupakkasessa. Julkaistuani otokseni Instagram -tililläni hämmennyin kommenttien ja sydän -klikkausten määrästä. Kiitollinen olo!

Suomen talvi on kaunis pehmeän puuterilumen peittäessä maisemaa. Utuinen savukiehkura kohoaa savupiipusta korkeuksiin. Kuuset rapun pielistä saivat jatkaa matkaansa puupinoon, mutta valojen väliaikainen sijoituspaikka osoittautuikin oikein mainioksi pimeyden karkottajaksi. Parvekkeen kaiteeseen ripustamani valonauha olkoon vielä tovin paikallaan. 

Lempiblogissani Aamu omenatarhassa Anna pohti bloggaamistaan otsikolla Miksi ra-kas-tan tätä. Hän kirjoittaa "...olen päättänyt tehdä tätä vain itselleni." Kiitos Anna tunnelmallisista ja taidokkaista kuvista! Yksikin kuva, oma tai toisen, voi saada aikaan valtaisan inspiraation. Minäkin teen tätä itsekkäästi omaski ilokseni. Tosin lukuisat kommentit ja kasvava lukijamäärä ilahduttavat ja tuovat vuorovaikutteisuutta. Bloggaaminen on antoisaa. 

Elämän äärellä -blogin Riikka on perustanut Viisi miljoonaa hyvää tekoa -yhteisön.  Olkoon tämä hyvä tekoni, jonka jaan kaikelle kansalle. Joidenkin mielestä vanha talonröttelö, joka olisi pitänyt vetää maan tasalle puskutraktorilla, kukoistaa kuin ikinuori neito. 

Aikaa nähneessä kiinteistössä eläminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Kekseliäisyydestäkään ei ole haittaa ja huumonrintaju auttaa kiperimpien tilanteiden yli. Aika moni on matkan varrella varovasti tiedustellut, että vieläkö te siellä asutte? Kysymys on kieltämättä närkästyttävä, koska tällainen tunteellinen Koti-ihminen suhtautuu tekemiinsä valintoihin suurella sydämellä. No, onneksi ymmärrystä löytyy ja armollisuutta niitä kohtaan, joille valitsemamme elämäntapa on kauhistus. Kukin taaplaa tyylillään. 

Kahdeskymmenes vuodenvaihde aloitti Villa Iiriksen juhlavuoden kotinamme. Tehdyistä kunnostuksista, muutoksista, parannuksista ja toteutuneista unelmista, pilkkeestä silmäkulmassa (=hautuvista haaveista) saisi tolkuttoman pitkän listan. Hyviä tekoja olemme tehneet ja tulemme tekemään. Ole hyvä!

Hyvän mielen toivotuksin, Tuija

Summer pictures

Portaanperän herkullisia Polkka -mansikoita Padasjoelta

Strawberries, boat trips, campsite, summer...
lots of things which are something special in our life.

Bella 8000

Auringonlasku Hangossa

Kesäkausi käynnistyi toukokuun lopun juhlan valmisteluilla ja jatkui kesälomamatkan odotusjännityksessä. Vino pino toinen toistaan kauniimpia onnittelukortteja on nököttänyt yläkerran kirjoituspöydällä odottamassa Pariisin Disneylandista palannutta kesätyöntekijää.

by Tarja Määttälä

Blogi on ollut kesäterässä, mutta kamera on keikkunut usein mukana. Valtaisa sato on suven kuvista kertynyt. Vähitellen niitä kahlailen läpi ja luulenpa vain, että Välimeren turkoosiin tunnelmaan on hienoa palata syksyn saapuessa. Lunastin lupaukseni ystävilleni ja kirjoitin osan yhteisellä kielellämme. Valokuvien kieli on onneksi kielimuurin ylittävä.

Mårbackani mun

It has been interesting to write in english. I hope that it has been nice to read my posts about our holiday in Samos. 

Alek, your kind words about my photography encourage me to continue my way towards my dreams.

With these pictures I'll send you all our best regards from sunny Finland. It has been warm and lovely in August.

Iltarusko hyvä rusko!

Iloisin ajatuksin, Tuija

"Valaise huomispäivä tämän päivän valolla."

Otsikkoon lainaamani Elizabeth Barret Browningin sitaatti kalenterini kulmassa valaisi päiväni.

Kukapa olisi uskonut, kun kuvan rakennuksen ovista nuorena parina astuimme yhteiseen elämään, että aikojen päästä yhteinen 

Koti meidän -unelmamme on totta.

Me tahdoimme.

Näkymä kesäkeittiöstä tuoksuvattupensaalle muurinpohjalettuja paistaessani.

 Elämä maaseudulla on parasta, mitä toivoa saatoimme. Toisinaan tuntuu, että olen ollut aikaani edellä. Mummolatyyli viehätti jo kauan ennen kuin siitä sukeutui muoti-ilmiö ja ajan myötä olen oppinut rajaamaan olemistani haluamaani suuntaan yhteisellä polullamme.

Näkymä Pythagorionin linnoituksilta.

”20 vuoden päästä tulet katumaan niitä asioita, joita et tehnyt, etkä niitä, joita teit. Purjehdi siis kauas kotisatamasta, tunne tuuli purjeissa. Löydä. Unelmoi. Keksi.” 

-Mark Twain-

Kreikka ajatuksissani, auringon lämpö ihollani. 
Katse kohti tulevaa. 
Kiitollisena. Tuija