Talvitunnelmaa

Luminen kattaus yläpihan huvimajassa. Tervetuloa!

Tänään auringon säteet lämmittivät ensimmäistä kertaa tätä lumista maisemaa. Näin olin tuntevinani nenänpäässäni. Aiemminkin auringonsäteet ovat ajoittain pilkahdelleet, mutta nyt oli kevättä ilmassa. Verannalla olis tarjennut vaikka teetä juoda, toppatakissa. Jääpuikot räystäillä olivat miltei melkein sulamaisillaan, jos lujasti uskon. Eikös ollut vakuuttavasti ilmaistu?

Otin kaiken ilon irti tästä satunnaisesta valoilmiöstä, kun kerran oli mahdollista ulkoilla kameran kanssa ja ilman. Nämä kuvat yläpihalla olen kyllä rehellisyyden nimissä napannut viime viikolla puhelimella hetkestä innostuneena. Tämänpäiväiset "oikeat kuvat" lymyilevät kameran muistikortilla. 

Puuterilunta on tupruttanut lisää aimo nietokset. Jännittävää nähdä, missä vaiheessa on maata jälleen näkyvissä. Mielessä kytee jo suunnitelmia kevättä ajatellen. Jospa tänä kesänä kesvimaalla kasvaisi muutakin kuin rikkaruohoja (kauniita) ja kasvihuoneessa pari kituliasta, mutta maukasta tomaattia. Viime vuonna laiskuus tällä saralla oli tietoinen valinta kaiken hässäkän keskellä. Elämä on valintoja täynnä. 

Asioita voi lähestyä monin tavoin. Minun ei tarvitse imuroida, koska tohtori kielsi sen. Liikkua pitää, nostella ei saa, venyttely on hyväksi. Valikoin kaikki itseäni piristävät ja innostavat asiat. 

Te, jotka olette pidempään blogitekstejäni seuranneet tiedätte minun olevan innostuva, kekseliäs ja luova. Normaalitilanteessa myös vikkelä voitaisiin lisätä listaan. Mutkana matkassa on, että moni innostus edellyttää tällä hetkellä apua muulta perheeltä. Eipä sillä, etteivätkö he auttaisi mielellään, mutta joskus ideani ovat heistä ihan järjettömiä. Siinä sitä suostuttelua piisaakin. 

Pidän tätä hetkellisesti palautuvaa inspiraation virtaa paranemisen merkkinä. Vaikea vain on muistaa olla nostamatta edes parin kilon appelsiinipussia. Pelakuuruukkujen siirtäminen paikasta toiseen palautti mieleeni tosiasiat. Sohvien paikkaa olisi kuitenkin (taas!, jos muilta kysytään) vaihdettava mahdollisimman nopeasti. Minulla on idea tai no parikin... Niistä lisää sitten, kun saan suostuteltua joko lukulomalaisen tai perheen vahvimman toteuttamaan toiveeni, koska tästä en selviä edes poppakonsteillani. 

Viimeiseksi tämä viherrystä pursuava kuva, koska toiveikas mieli on miellyttävämpi seuralainen kuin mutrusuu ja paha mieli. Vai mitä mieltä sinä olet? Olisi hauska kommenteista lukea, mitä sinä saat blogistani vai saatko mitään irti? 

Kirjautuneiden lukijoiden määrä on taas kasvanut, mikä ilahduttaa kuin auringonpaiste. Tottahan toki teitä anonyymejäkin siellä ruudun takana on aikamoinen joukko. Kiitos kaikille tasapuolisesti!


Hilpein helmikuisin terveisin Tuija

Oksien takana pilkottaa hiekkarantahaaveeni. 

Kevätkö se nurkan takaa kurkistaa?

Pihamaalla on harmaata ja loskaista, mutta pullistuneet syreenin silmut kertovat kevään olevan nurkan takana. Niiden herkkä vihreys innosti minut etsimään muitakin merkkejä tulossa olevasta vehreydestä. Kuukausimansikat ovat terhakoina valmiina tulevaan.  Timjamin tuoksu tuo lupauksen kesän leppeistä päivistä.

Kukkapenkin viereen jättämäni ruukut ovat rivissä kiven päällä. Tänä talvena ei lumi peittänyt niitä uumeniinsa. Uskomatonta, että vain kerran on tehty lumityöt. Vuosi sitten tilanne oli toisenlainen, kun vielä huhtikuussa upposin polvea myöten hankeen yrittäessäni tarpoa yläpihalla sijaitsevalle kasvihuoneelle. 

Pääsiäisen sijainti kalenterissa vaihtelee ja toivon tänä vuonna kasvihuoneella taimien voivan pontevasti huhtikuun lopulla viikkoa ennen vappua, vaikka runsas sato ei olekaan päätavoite vaan hyvä tunnelma ja tekemisen tuoma mielenrauha.

Huikean kaunis keltainen väri pilkisti herukkapensaan oksassa.

Aurinkokin pilkahti kerran eteläseinustalla. Siitä riemastuneena kurkistin kasvihuoneeseen. Somisteeksi ripustamani sydämet ovat juuri niin ruosteisia kuin toivoinkin niiden olevan vietettyään talven sään armoilla. 

Intouduin kuvaamaan ja en osannut päättää, mitä jättäisin pois niin kokeilin kollaasien toimivuutta täällä. Mitä pidät? Olisi mukavaa lukea kommenttilaatikosta ajatuksiasi. Onnistuinko tavoittamaan utuisen tunnelman, joka jo suuntaa katseen kohti maaliskuuta? En muista aiemmin viettäneeni Tuijan päivää näin lämpimissä oloissa. Vaikeaa pitää mielessä, että nyt on hiihtoloma ja helmikuu, jolloin useimmiten on hurviteltu hankikantosilla läheisillä peltoaukeilla. 

Kesäinen kastelujärjestelmäni on osittain vanhojen vaarinkaljapullojen varassa. Nyt niitä on yksi vähemmän, koska olin vahingossa jättänyt sen vettä täyteen ja arvaahan se, miten siinä oli käynyt pakkasen paukkuessa. Onneksi sirpaleet tietävät onnea! Lisäksi ne ovat vallan hurmaavan kauniita. Onpahan materiaalia kesäiseen mobileviritelmään. Sitä odotellessa!

Talvimaisemaa

Iltapäivän pehmeä auringon valo pilkotti takapihan puiden latvoihin houkutellen nappaamaan muutamia otoksia, vaikka pakkanen puraisikin sormenpäitä. 

Kasvimaalle säteet eivät vielä ulotu tähän aikaan vuodesta. 

Kasvatuslavat jätimme auki täksi talveksi, koska viime vuonna lumikuorman paino särki yhden lasin. Toistaiseksi sitä vaaraa ei ole ollut. 

Vuodenvaihteessa kurkistin kasvihuoneeseen ja löysin sieltä oman onnensa nojaan unohtamani oreganon. Se oli hyvässä kunnossa ja pelastin sen juuri sopivasti ennen pakkasia keittiön ikkunalle.

Puutarhapenkin katveeseen pihasireenin juurelle nousevat keväällä ensimmäiset sinivuokot. Neljä kuukautta ja sinivuokkomeri tai ainakin -järvi ympäröi vanhaa kivimuuria leikkimökin takana pihakuusen alla.

Huurteinen huvimaja on lumelle ilmestyneistä käpälän jäljistä päätellen jänöjussien kokoontumispaikkana yösydännä. 

Tänne muutettuamme ostimme pihakalusteet, jotka ovat pitkäjänteisen huoltamattomuuden ansiosta patinoituneet harmaiksi. Reseptinä on ollut pitää niitä ympäri vuoden sään armoilla. Nyt ne istuvat vanhaan pihapiiriin elämää nähneinä ja kolhuja saaneina. 

Auringon pilkahdukset saavat haaveilemaan keväästä ja sen myötä lämpimämmästä ajanjaksosta. 

Kevättalvisin ajatuksin, tuikku

ps. kuvien laadun takaa iphone, koska järjestelmäkamerani ei suostunut irtoamaan uudesta jalustastaaan :-)