Kukanpäivän ajatuksia

Aikaisesta keväästä huolimatta

kasvihuoneessa on hiljaista

pihaterassilla kesäkeittiön kupeessa vieläkin hiljaisempaa

                                  Unelman takahytistä puhumattakaan.



Sääennuste lupaa kohennusta tilanteeseen. Aurinko tuo puhtia lukemattomiin puuhiimme. Yhdessä tekeminen on ilomme.

Terassityö edistyy, Unelma, uskollinen matkaveneemme, pääsee kotisatamaan liplattaville laineille ja sormeni nauttivat mustasta mullasta ja hehkeistä Huiskulan pelargonioista, joilla tuomme kesän salin ikkunoille samalla, kun tuplaikkunat asetellaan hellästi rapunaluskomeroon kesäsäilöön.

Uulan pellavaöljymaalin sävystä, kun pääsisimme yksimielisyyteen niin sitten ei muuta hyviä maalauskelejä, kiitos. Vaihtoehtoina ovat olki ja vanilja tai mieluimmin niiden välimuoto. Talon ulkomaalaus jäi nimittäin viime kesänä vaiheeseen osittain pähkimisemme tähden.

Kattoremontin alkua odotellen! Tuija

Sisustusbloggari - ko?

Vuosi sitten huhtikuinen viikonvaihde Turussa oli viileä, mutta virkistävä. Osallistuin "wannabe" -bloggarina valokuvauskurssille, joka pidettiin Paimion Veikkarin kylällä Adalmiinan Helmessä. Kurssin emäntänä hääri Annarina Yöntilä ja kouluttajana Camilla Hynynen Nauvosta Creatella -yrityksestä. 

Osallistujina oli innokas joukko naisia kameroineen. Intensiivisen kurssin aikana emme paljon ehtineet tutustua toisiimme, mutta sittemmin blogimaailmassa olemme kohdanneet sitäkin useammin. Erityisen kiitollinen olen Villa Puomin Hannalle kannustuksesta. Ilman sinun rohkaisuasi olisi saattanut jäädä tämä kivi kääntämättä. Lotan kuvakumppanuus Instagramissa on antoisaa  ja Minnukan Ripaus kardemummaa virkistävä herkkine kuvineen. 

 Koti meidän -blogi on kokonaisuus katosta lattiaan, ulkoa sisälle, pihalta metsään, kankaista puihin, joita verstaalle on vinot pinot. 

Kuvan taustan kellansävyiset nukenrattaat Lauri on tehnyt mukaillen isänsä 50 -luvun mallia. Nämä olivat ensimmäisiä tilaustöitä, jotka valmistuivat verstaallamme kymmenisen vuotta sitten. Nyt niiden kyydissä matkaa lankakeräni.

Keittiö on kotimme sydän, jonka Misa -puuhella tuo lämpöä alakertaan. Se on yksi parhaista hankinnoistamme. Kynttelikössä roikkuu pientä ja tarpeellista käden ulottuvilla. 

Helsingin Sanomien ruokasivun Sitruuna-marenkipiiras on päässyt pääsiäissuosikiksemme. Se on sopivan kirpeä ja makea yhtä aikaa. Pieni pala  ja levollinen teehetki tuo juhlan tunnun kevätpuuhien keskelle. 

Kotikoivumme kuivuu halkopinossa ja veneen kevätsiivous on  käsillä ja moni muu tekeminen kuuluu pääsiäisen pyhien ohjelmaan. 

Tämän blogin perustaminen oli pyörinyt ajatuksissani jo kauan aikaa. Kurssi tuuppasi eteenpäin ja lopulta uskalsin klikata julkaise  -nappia. Uuden oppiminen on inspiroivaa. Kokeilethan linkkejä, toimiiko? 

Samalla, kun pohdimme sopivaa nimeä yrityksellemme, loksahti moni pala paikoilleen. Tarina nimen takaa löytyy täältä: Miten kaikki alkoi? ja laulun sanat tästä: Kun Adolf ja Maria. 

Puikonpidikkeet ovat koti neulepuikoille ja kodistamme ja elämästämme kertoo tämä valokuvakertomus, jonka aiheet eivät aivan äkkiä pääse loppumaan. 

Koti meidän -blogi avaa ikkunan elämäntapaamme vanhassa huvilamiljöössä maalaismaisemissa. Toivomme sydämestämme, että tämä tuo sinullekin iloa ja hyvää mieltä. Tekemisen iloa!

Pääsiäissunnuntain kääntyessä iltaan aurinko painui mailleen ja loi kasvihuoneeseen lämpimän, kutsuvan tunnelman. Toisen pääsiäispäivän aamuvalo sai minut jalkeille jo kukonlaulun aikaan, vaikka sitä kiekujaa ei meillä vielä olekaan, haaveissa vain. 

Voi hyvin! 

Kevätkö se nurkan takaa kurkistaa?

Pihamaalla on harmaata ja loskaista, mutta pullistuneet syreenin silmut kertovat kevään olevan nurkan takana. Niiden herkkä vihreys innosti minut etsimään muitakin merkkejä tulossa olevasta vehreydestä. Kuukausimansikat ovat terhakoina valmiina tulevaan.  Timjamin tuoksu tuo lupauksen kesän leppeistä päivistä.

Kukkapenkin viereen jättämäni ruukut ovat rivissä kiven päällä. Tänä talvena ei lumi peittänyt niitä uumeniinsa. Uskomatonta, että vain kerran on tehty lumityöt. Vuosi sitten tilanne oli toisenlainen, kun vielä huhtikuussa upposin polvea myöten hankeen yrittäessäni tarpoa yläpihalla sijaitsevalle kasvihuoneelle. 

Pääsiäisen sijainti kalenterissa vaihtelee ja toivon tänä vuonna kasvihuoneella taimien voivan pontevasti huhtikuun lopulla viikkoa ennen vappua, vaikka runsas sato ei olekaan päätavoite vaan hyvä tunnelma ja tekemisen tuoma mielenrauha.

Huikean kaunis keltainen väri pilkisti herukkapensaan oksassa.

Aurinkokin pilkahti kerran eteläseinustalla. Siitä riemastuneena kurkistin kasvihuoneeseen. Somisteeksi ripustamani sydämet ovat juuri niin ruosteisia kuin toivoinkin niiden olevan vietettyään talven sään armoilla. 

Intouduin kuvaamaan ja en osannut päättää, mitä jättäisin pois niin kokeilin kollaasien toimivuutta täällä. Mitä pidät? Olisi mukavaa lukea kommenttilaatikosta ajatuksiasi. Onnistuinko tavoittamaan utuisen tunnelman, joka jo suuntaa katseen kohti maaliskuuta? En muista aiemmin viettäneeni Tuijan päivää näin lämpimissä oloissa. Vaikeaa pitää mielessä, että nyt on hiihtoloma ja helmikuu, jolloin useimmiten on hurviteltu hankikantosilla läheisillä peltoaukeilla. 

Kesäinen kastelujärjestelmäni on osittain vanhojen vaarinkaljapullojen varassa. Nyt niitä on yksi vähemmän, koska olin vahingossa jättänyt sen vettä täyteen ja arvaahan se, miten siinä oli käynyt pakkasen paukkuessa. Onneksi sirpaleet tietävät onnea! Lisäksi ne ovat vallan hurmaavan kauniita. Onpahan materiaalia kesäiseen mobileviritelmään. Sitä odotellessa!

Talvimaisemaa

Iltapäivän pehmeä auringon valo pilkotti takapihan puiden latvoihin houkutellen nappaamaan muutamia otoksia, vaikka pakkanen puraisikin sormenpäitä. 

Kasvimaalle säteet eivät vielä ulotu tähän aikaan vuodesta. 

Kasvatuslavat jätimme auki täksi talveksi, koska viime vuonna lumikuorman paino särki yhden lasin. Toistaiseksi sitä vaaraa ei ole ollut. 

Vuodenvaihteessa kurkistin kasvihuoneeseen ja löysin sieltä oman onnensa nojaan unohtamani oreganon. Se oli hyvässä kunnossa ja pelastin sen juuri sopivasti ennen pakkasia keittiön ikkunalle.

Puutarhapenkin katveeseen pihasireenin juurelle nousevat keväällä ensimmäiset sinivuokot. Neljä kuukautta ja sinivuokkomeri tai ainakin -järvi ympäröi vanhaa kivimuuria leikkimökin takana pihakuusen alla.

Huurteinen huvimaja on lumelle ilmestyneistä käpälän jäljistä päätellen jänöjussien kokoontumispaikkana yösydännä. 

Tänne muutettuamme ostimme pihakalusteet, jotka ovat pitkäjänteisen huoltamattomuuden ansiosta patinoituneet harmaiksi. Reseptinä on ollut pitää niitä ympäri vuoden sään armoilla. Nyt ne istuvat vanhaan pihapiiriin elämää nähneinä ja kolhuja saaneina. 

Auringon pilkahdukset saavat haaveilemaan keväästä ja sen myötä lämpimämmästä ajanjaksosta. 

Kevättalvisin ajatuksin, tuikku

ps. kuvien laadun takaa iphone, koska järjestelmäkamerani ei suostunut irtoamaan uudesta jalustastaaan :-)