Onnen avaimet

Ulkona on uskomattoman ihana kesäillan lämpö ja tunnelma. Aurinkoisella yläpihalla kirsikkapuun kukat tuoksuvat makeilta houkutellen pörriäisiä luokseen, mutta omenapuut antavat vielä odottaa loistoansa. Nuput ovat aivan juuri aukeamaisillaan. 

Kameran otoksia koneelle  tallentaessani eteeni tupsahti tämä jo jokin aika sitten ottamani kuva lempiavaimestani. Iloitsen joka kerta, kun otan tämän käteeni ja suuntaan sen kanssa ikiomalle T -huoneelleni. Helmien hypistely on mukavaa.

Olen kokonaisvaltaisesti reagoiva ihminen, jolle pienilläkin nyansseilla on suuren suuri merkitys. Onneni koostuu palasista, joista muodostuu loppujen lopuksi harmoninen kokonaiskuva omiin mielikuviini.

Tällaisessa vanhassa antiikkisessa miljöössä eläessä on joihinkin asioihin pakko suhtautua sopivalla suurpiirteisyydellä. "Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen ihanaa" lukee kortissa, jonka olen kiinnittänyt muistitauluuni. Näin se on. Oikeasti. Näkökulmansa voi valita ja toiveikkuus kiitollisuudella höystettynä on antoisaa. 

Takapihan kielot olivat eilisillan iloni  sekä rauhoittumishetkeni ennen iltapuuhia. Kimppu tuoksuu miltei pökerryttävältä, mutta kuitenkin juuri niin kesäiseltä kuin toivoinkin. 

Mitkä ovat sinun onnesi avaimet? Minulle iloa tuottavat muun muassa pihapiirin villit kukat ja miljoonat mahdollisuudet. Viereiselle pellolle levitetyn lannan hajukin vahvistaa uskoa uuteen kasvukauteen rastaiden konsertilla säestettynä.

Kesäisen illan terveisin Tuija

ps. Tämä on 300. tekstini ja kirjautuneita lukijoita on yhtä vaille 100.

Lumihiutaleita

Leikkimökin portaalle pikkujoulun aikaan asettelemani ruukku kuusineen on jämähtänyt lumeen ja jäähän. Toiveikas punainen kastelukannu on nokka kohti kevättä. Kulahtanut keinutuoli kiikkuu hiljaksiin itsekseen.

Tuiskun ja pyryn keskellä en voinut olla hämmästelemättä pienoisen sireenin silmun sinnikkyyttä. Siinä se pullistelee talvea uhmaten.Toivottavasti pikkuruiset eivät palellu. Alkukesän kukkaloisto on jotakin todella odottamisen arvoista. 

                  Kurkista vaikka tästä!

Odottavan aika on pitkä

Sanoitta paras.
Tammikuu lopuillaan. 
Hyvä niin.

Sunnuntai-illan ajatuskin, Tuija

Kesäistä kotielämää Villa Iiriksen tapaan

Pitkään työn alla ollut terassimme alkaa näyttämään jo aika valmiilta juuri optimaalisesti hellesäiden saavuttua ilahduttamaan kesäkotielämäämme. Aamun aloittaminen kesäkammarista pihan poikki taivaansinisen huussin kynttiläkruunun alta kesäkeittiön aamiaisvalmisteluista terassin aamuaurinkoon on parasta, mitä tiedän. Itse asiassa suuri rakkauteni Kreikan saaret miltei kalpenee tämän ihanuuden rinnalla, koska tämä kaikki on oman ahkerointimme tulosta ja vieläpä omassa pihapiirissä. Tuoreet yrtit napsaistuaan ruisleivän päälle on ilo istahtaa rauhalliselle aamiaiselle terassin ison lankkupöydän ääreen hyvän kirjan kera.

Lukemiseen keskittymistä tosin häiritsevät monenmoiset ajatukset ja ideat, joiden toteuttaminen on hauskinta kotiolossa, mitä toivoa saatan.  Eilisen hellepäivän kohokohta oli pihasaunan lämmitys. Uuden kiukaan käyttöönottoa edeltää esilämmitys, joka tehdään ulkosalla. Narvin sivuilla voit tehdä kiuastestin ja löytää tarpeisiisi sopivan mallin. Meillä makoisat löylyt takaa Narvi 30 , jonka lämmitysteho riittää isoon saunaamme ympäri vuoden. Tarinan saunan loppiaistunnelmista löydät tämän linkin takaa. 

Kiven heiton päässä liplattelee Längelmävesi ja Unelma kelluu kotisatamassa, josta on vesireittejä joka ilmansuuntaan pohjoisesta etelään ja siltä väliltä. Lähisaarten kupeesta löytyy oivallisia uintipaikkoja, jos vilvoittelua kaipaa.

Terassin uusi pitsituoli Högsten jalkaraheineen löytyi pitkällisen pähkäilyn tuloksena Ikeasta. Saunan seinustalla on ilmeisen viihtyisä, suojaisa soppi, johon täytynee laittaa jonotusnumeroautomaatti, jos mielii itsekin siihen joskus päästä köllimään päiväsaikaan. Aamuvarhain tosin ei ruuhkaa liiemmin ole eli aamuvirkkuna minulla on hyvät mahdollisuudet saada oma osuuteni lekottelusta rauhassa. 

Oletko sinä aamu- vai iltavirkku? Valoisaan aikaan minä olen mieluusti molempia yhtä aikaa tai vuorotellen. 

Pilvipouta on väistymässä eli pihalle pikaisesti. Siellä odottavasta työmaastani toisella kertaa, kun valan ensin itseeni uskoa uuden taidon  haltuun otosta. 

Kesäkuulumisiin! Tuija

Terassityömaa

Saunan terassia piti 'vähän' korjata.

Nyt se on maan tasalla.

Uudet visiot...

nousevat toivon mukaan yhtä voimalla kuin jo useampaan kertaan siirtämäni narsissit, jotka alunperin ilmestyivät 'tyhjästä'. 

Aurinkoisen huhtikuun lopun toivotus työmaalta!

Pääsiäisen rauhaa

Yläaulan kattokoukussa killuu kauniisti harmaantunut puukarahka, jonka kiikutin Padasjoen Arrakosken maisemista pari vuotta sitten. Kieputin siihen ohutta metallilankaa, johon pyöräytin muutaman valkean sulan.  "Höyhensaarilla" valvoo untamme heilahdellen herkästi ilmavirrassa.

Postissa sain ystävältäni lahjaksi Sari Sirkkiä-Jarvan ja Ilpo Kuparisen hurmaavan teoksen Romuromanttinen sisustuskirja, jota kuvataan alkuaukeamalla seuraavin sanoin: "Harrastajasisustajan havaintoja ja tarinoita tavaroista, ajatuksia asetelmista, sanoja sisutuksista ja muistoja myös siitä, kun sukset seinälle hiihtivät."

Juuri tällaistä rouheaa kauneutta näen tässäkin Ekokekon metallinkeräysastiasta pelastamassani ruosteisessa hangossa, jolla olisi pitkä elämäntarina kerrottavanaan sieltä helteiseltä heinäpellolta vuosikymmenten takaa meidän kodin keväiseen kukkapenkkiin.

      "Elämä piirtää taidetta
        kasvoihin ja tukkaan.
        Niin vanhaa ei olekaan
        ettei se puhkeaisi kukkaan!"

Kiitos ystäväni tästä kirjan välistä putkahtaneesta värssystä.
Se sopii myös Villa Iirikselle.
                  
                
Pitkäperjantai. 
Tartun hetkeen ja nautin elämästäni.  
Taustalla, salin puolella, lauleskelee puuseppäni 
Martininsa säestyksellä.
-tuikku-

Ilta-auringon kajo

Iltahetki pihamaalla tallentui kuviini tämän laulun soidessa mielessäni...

                    Hän taas tanssii tahtiin valssin
                    lehmus tuulessa huokailee
                    vanhan talon puuseinää
                    aurinko salaa suutelee

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

                    Murtuu huulet kylmän talven
                    kaiken alkaa hän uudelleen
                    jostain kuulen tutun laulun
                    hänen tiedän taas palanneen

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

                  Lapset laulaa suvivirren
                  kuin vanhus maa huokailee
                  ensimmäisen leskenlehden
                  hauraat silmät hän aukaisee

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin


Read more: http://artists.letssingit.com/sir-elwoodin-hiljaiset-varit-neiti-kevat-9ksrgj1#ixzz2yyozwsqV 
LetsSingIt - Your favorite Music Community 

Kiitos Neiti Kevät !

Risuromantiikkaa

Kukkapenkin, sen sydämenmuotoisen,  laidalla on nyt kuivahtaneen koivun sijasta pino pöllejä ja huikea kasa koivunoksia. 

Mitähän niistä tekisi? Materiaalista ei ainakaan ole pulaa. 

Talon takaa löytyy toinen kahta suurempi työmaa, jossa makaa lisäksi kaksi pihlajaa. Niistä saattaa löytyä tarveaineita puikonpidikkeisiinkin, kunhan ensin kuivatetaan tovi jos toinenkin. 

Keittiön ikkunasta näkymä takametsään avartui kummasti. Maakellari pääsee paremmin esille. Jospa tästä innostuneena kohentaisimme sitäkin jossakin vaiheessa. Ovensuun tiiliseinusta on huonossa kunnossa ja vierustalla kasvava sireeni on kärsinyt ison koivun alla. Uskomme sen virkistyvän vanhoilla päivillään kukkimaan ja uusien taimien terhakoituvan.

Kevään kaipuu on jo miltei hillitön, mutta toisaalta toivomme yöpakkasia niin halkominen sujuu sutjakammin. Tällainen kotikuntosali meillä. 

Pikkukuistin räystään alla oli ämpärin vesi jäätynyt kauniiksi laataksi. Tämähän oli aivan pakko tallentaa kuvaksi. Kivijalan kupeen sammaleen vihreä sävy sykähdyttää vai mitä.

Tiistai-illan tunnelmissa, Koti meidän

Talvimaisemaa

Iltapäivän pehmeä auringon valo pilkotti takapihan puiden latvoihin houkutellen nappaamaan muutamia otoksia, vaikka pakkanen puraisikin sormenpäitä. 

Kasvimaalle säteet eivät vielä ulotu tähän aikaan vuodesta. 

Kasvatuslavat jätimme auki täksi talveksi, koska viime vuonna lumikuorman paino särki yhden lasin. Toistaiseksi sitä vaaraa ei ole ollut. 

Vuodenvaihteessa kurkistin kasvihuoneeseen ja löysin sieltä oman onnensa nojaan unohtamani oreganon. Se oli hyvässä kunnossa ja pelastin sen juuri sopivasti ennen pakkasia keittiön ikkunalle.

Puutarhapenkin katveeseen pihasireenin juurelle nousevat keväällä ensimmäiset sinivuokot. Neljä kuukautta ja sinivuokkomeri tai ainakin -järvi ympäröi vanhaa kivimuuria leikkimökin takana pihakuusen alla.

Huurteinen huvimaja on lumelle ilmestyneistä käpälän jäljistä päätellen jänöjussien kokoontumispaikkana yösydännä. 

Tänne muutettuamme ostimme pihakalusteet, jotka ovat pitkäjänteisen huoltamattomuuden ansiosta patinoituneet harmaiksi. Reseptinä on ollut pitää niitä ympäri vuoden sään armoilla. Nyt ne istuvat vanhaan pihapiiriin elämää nähneinä ja kolhuja saaneina. 

Auringon pilkahdukset saavat haaveilemaan keväästä ja sen myötä lämpimämmästä ajanjaksosta. 

Kevättalvisin ajatuksin, tuikku

ps. kuvien laadun takaa iphone, koska järjestelmäkamerani ei suostunut irtoamaan uudesta jalustastaaan :-)