Iltarusko hyvä rusko

Maaliskuisena maanantaina tulipallona loistanut kasvihuoneemme sai minut kiitämään vauhdilla kamera kaulassa pihalle ikuistamaan huikeaa valoilmiötä.

Punalan vierustalla kohti taivaita kurottavat koivut hehkuivat nekin punaisina latvustoistaan.

Iltarusko lupasi aurinkoa ja valoa. 

Ennustus piti paikkansa: eilen ja tänään olemme saaneet nauttia kevätauringon lämmittävistä säteistä. 

Samaisena iltana pyrähdin verstaalle kurkistamaan muutaman kuvan napatakseni. Jos lehdet ovat ojennuksessa niin on myös kaikki muukin. Laatikostot ovat vuosien keruun tulos kierrätyskeskuksesta. 

Ikkunan päällä pilkistää lapsuuden kesämökin, Haaralan, verstaalla isän tekemä puupyssy. Sieltä juontanee juurensa Laurin into omin käsin tekemiseen. 

Hyllyllä Laurin omaa tuotantoa ja muistoja matkoiltamme Välimeren auringon alta.

Monenlaisia työvälineitä tarvitaan pienten sukkapuikonpidikkeiden valmistuksessa puupöllistä valmiiksi tuotteeksi. Millimetrin tarkkaa käsityötä...

          Puun tuoksu ja tuntu ihastuttaa
                        joka kerta yhtä paljon. 

       Koti meidän -tuotteissa on sydän mukana!
       

Rahkapullarakkautta

Aurinkoinen sunnuntaiaamu ja rauhaisa lehtienlukuhetki herättivät vähitellen tuotteliaaseen päivään. Salainen aseeni oli se, että pyjamassa ajattelin ensin vain vähän järjestellä maustehyllyä ennen kuin lähden haukkaamaan raitista ilmaa. 

Yhtäkkiä huomasin aloittaneeni pullataikinan sen kummemmin miettimättä löytyykö kotoa varmasti kaikki tarveaineet. Onneksi tällä kertaa ei tarvinnut kurvata lähikauppaan, joka sijaitsee 11 km päässä.

Kananmunia, sokeria, kardemummaa, hiivaa ja vehnäjauhoja sekä vaniljasokeria ja rahkaa. Kaapista löytyi myös joulutorttuihin ostettu kaneliomenamarmeladi, joka nyt pääsikin korvapuustien täytteeksi. 

Clas Olssonilta löytämäni peltiteline oli ensi kertaa apunani. Hyvin toimii! Siihen mahtuu kerralla neljä peltiä kohoamaan ja lopuksi jäähtymään. Suosittelen!

Taikina kohosi komeasti liinan alla puuhellan antaessa lempeää lämpöä kotiimme. Aluksi pyörittelin pikkupullia, joista tein rahkapullia ja lopun taikinasta leivoin korvapuusteiksi. Koemaistajat olivat sangen otettuja leipomisinnostuksestani. 

Peltiteline vilahtaa ylimmän kuvan oikessa yläkulmassa.

Tuskin muistan aikaa, jolloin vielä join maitoa. Tänään kokeilin lämpimän pullan kaverina ja yllätyin, miten hyvältä maistui. 

Päivä paistoi kauniisti kevätpölyisten ikkunalasien läpi ja hämärä ehti laskeutua niin, että pihapuuhat jäivät.  Verstaallakin hiljeni illan tullen. Uusi prototyyppi etsii muotoaan.

Aurinkoisia maaliskuun päiviä kaikkiin koteihin! 
Terveisin tuikku

Keväistä

Naistenpäivää!

Keväiset oksat, kynttilät, lasipullot, simpukat, sulat, sydämet, valkoiset tulppaanit, vanha posliini... 
ovat valloittaneet mieleni.

Näissä sävyissä on rakennettu Koti meidän.

Valon voima

 

Maaliskuinen sää on ollut harmaan utuinen. Valoa on jo kuitenkin huimasti enemmän kuin marraskuussa, jolloin nämä pelargoniat pääsivät pitkän kasvukauden jälkeen levolle pikkukuistin viileyteen. Nyt osa talven koettelemuksista selvinneistä puskee herttaisia lehtiä kuivahtaneesta rungosta. 

Voin jo hyvin kuvitella pelakuumme valkeine kukkineen verannan ikkunalle. Haaveilen kevään ensimmäisestä teehetkestä auringon lämmittämällä verannalla. 

Keskelle arkiviikkoa tuikahdus valoa!

Maaliskuussa sulaa jää, jää, jää...

Eiliset auringonsäteet valoivat uskoa siihen, että nyt on aikainen kevät tuloillaan. 

Linnut liversivät. 

Elämä hymyili. 

Tämänaamuinen harmaa utu puolestaan sai kaipaamaan 

valoa ja virkistystä. 

Koostin kollaasin kuluneen vuoden varrelta 

valitsemalla kuvan 

joka kuukaudelta. 

Kuvat kertokoot puolestaan Koti meidän -tarinaa. 
Jokainen lukekoon sen omalla tavallaan. 
Hyvää matkaa sinulle kuvieni kera!

Valoa kohti! tuikku

Lehtien lumo

Toissalauantain kauppamatkalla sisääntulon viereisestä hyllystä bongasin lehtiuutuuden nimeltään Kotiblogit, jonka oitis nappasin kärryn pohjalle illan piristykseksi. Siitä on riittänyt luettavaa ja tutkittavaa jo moneen lukuhetkeen. 

Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka kestosuosikiksi, joiden kärkeä pitkään piti ruotsalainen Hus&Hem. Se tuli tutuksi tänne muutettuamme. Niitä on kertynyt vinot pinot, joista osa odottaa koteloitumista pyykkituvan oven suussa.  Hyvä, että ovat helposti saatavilla, jos kaipaan jotakin kuvaa, jotka omaksikin hämmästyksekseni muistin perusteella yleensä löydän kansikuvaa vilkaistuani.

Punalan Verstaalla asiat ovat mallillaan. Järjestys se olla pitää! Fine Wood Working, Good Woodworking, Popular  Wood Working ja Furniture and Cabinet Making -vuosikerrat ovat arvoisellaan paikalla ikkunaseinustan hyllyillä. Ihailtavaa, ei voi muuta sanoa. 

Tuoreimmat aviisit löytyvät käden ulottuvilta ja selailemme ja luemme niitä moneen otteeseen. Lukiessa ovat välähtäneet monet ideoistamme, joiden lopullinen muoto on mukautunut meidän tilanteeseemme ja tarpeisiimme sopivaksi.

Joidenkin ilo on siipalta saadut kukat, minulla uunituore Lantliv tai muu sydämellä valittu paperille painettu ilahdutus. Jeanne d'Arc Living on kaunis kuin koru, mutta osittain yltiöromanttisuudessaan turhan sokerihuurrettu minun makuuni. Modernin lisänsä tuovat iPadille talletetut julkaisut, joiden lukeminen on aivan eri kokemus kuin pitää käsissään lehteä. Paperin tuntu ja kosketus luovat tuoksuineen kokonaisvaltaisen elämyksen, josta nautin joka kerta yhtä paljon. 

Torstaitervehdys sinne ruudun taa! 
Koti meidän / tuikku 
ps. Sivun alalaitaan lisäsin linkin, jota napsauttamalla voit liittyä lukijaksi

Kevätkö se nurkan takaa kurkistaa?

Pihamaalla on harmaata ja loskaista, mutta pullistuneet syreenin silmut kertovat kevään olevan nurkan takana. Niiden herkkä vihreys innosti minut etsimään muitakin merkkejä tulossa olevasta vehreydestä. Kuukausimansikat ovat terhakoina valmiina tulevaan.  Timjamin tuoksu tuo lupauksen kesän leppeistä päivistä.

Kukkapenkin viereen jättämäni ruukut ovat rivissä kiven päällä. Tänä talvena ei lumi peittänyt niitä uumeniinsa. Uskomatonta, että vain kerran on tehty lumityöt. Vuosi sitten tilanne oli toisenlainen, kun vielä huhtikuussa upposin polvea myöten hankeen yrittäessäni tarpoa yläpihalla sijaitsevalle kasvihuoneelle. 

Pääsiäisen sijainti kalenterissa vaihtelee ja toivon tänä vuonna kasvihuoneella taimien voivan pontevasti huhtikuun lopulla viikkoa ennen vappua, vaikka runsas sato ei olekaan päätavoite vaan hyvä tunnelma ja tekemisen tuoma mielenrauha.

Huikean kaunis keltainen väri pilkisti herukkapensaan oksassa.

Aurinkokin pilkahti kerran eteläseinustalla. Siitä riemastuneena kurkistin kasvihuoneeseen. Somisteeksi ripustamani sydämet ovat juuri niin ruosteisia kuin toivoinkin niiden olevan vietettyään talven sään armoilla. 

Intouduin kuvaamaan ja en osannut päättää, mitä jättäisin pois niin kokeilin kollaasien toimivuutta täällä. Mitä pidät? Olisi mukavaa lukea kommenttilaatikosta ajatuksiasi. Onnistuinko tavoittamaan utuisen tunnelman, joka jo suuntaa katseen kohti maaliskuuta? En muista aiemmin viettäneeni Tuijan päivää näin lämpimissä oloissa. Vaikeaa pitää mielessä, että nyt on hiihtoloma ja helmikuu, jolloin useimmiten on hurviteltu hankikantosilla läheisillä peltoaukeilla. 

Kesäinen kastelujärjestelmäni on osittain vanhojen vaarinkaljapullojen varassa. Nyt niitä on yksi vähemmän, koska olin vahingossa jättänyt sen vettä täyteen ja arvaahan se, miten siinä oli käynyt pakkasen paukkuessa. Onneksi sirpaleet tietävät onnea! Lisäksi ne ovat vallan hurmaavan kauniita. Onpahan materiaalia kesäiseen mobileviritelmään. Sitä odotellessa!

Teetä ja sympatiaa

Elämän pienet ilot. 

Uusi teekaappi.

Inkivääritee.

Hunaja. 

Onni.

Hetki kameran kera, tuo autuas olotila. 
Omiin ajatuksiin uppoutuminen. 
Inspiraatio. 
Vanha pulpetti, oivallinen bloginlukupaikka.
Karttapallo, löytöni Rompetorilta, siivittää unelmia, matkahaaveita.
Kimppu tulppaaneja, Koti meidän kohti kevättä.