Underbara sommarhus

Lantliv med skön patina oli otsikkona keväällä ilmestyneessä ruotsalaisessa Underbara Sommarhus -lehdessä. Se on Drömhem&Trägård -julkaisun sisarlehti, josta ilmestyy teemanumeroita. Ne eivät valitettavasti ole Suomen markkinoilla. Olemme onnekkaita, kun saimme lehden itsellemme muistoksi. Jaan nyt tämän PDF -version teille kommenteissanne lehden huonoa saatavuutta harmitelleiden iloksi ja uskon artikkelista olevan iloa jokaiselle lukijalle tai katsojalle. Viime vuoden juhannus-Annassa oli tämä sama suomalaisversiona. 

Lantliv -lehti on pitänyt ykkössijaa jo vuosia lehtimieltymyksissäni. Paljon muitakin ihania on, mutta Laurin sanoin elän välillä omassa Lantliv -kuplassani, mikä on osittain totta. Hyvän elämän reseptini on nauttia ja tehdä elämässä niitä asioita, jotka itselleni ja perheellemme ovat hyväksi. Muista osallistua ajatuksia herättelevän kirjauutuuden arvontaan!

Aurinko herätti minut tähän kauniiseen heinäkuun kosteaan aamuun anivarhain. Mikä sen ihanampaa kuin hortoilla hiljaisella pihamaalla itsekseen kukkia nyppien ja päivän puuhia pohtien. Terassiaamiaiset antavat edelleen odottaa lämmintä aamutuokiota. Mansikat pellavansiemenrouheen ja kreikkalaistyylisen Eila -kookosjogurtin kanssa raejuustolla ryyditettynä maistuivat herkulliselta verannalla. Oheen kuuluvat saumattomasti kirja ja kupillinen hyvää teetä ripauksella hunajaa. 

Näillä eväillä on hyvä lähteä kohti tämän viikon aurinkoisia polkuja. Ole hyvä ja nauti Krista Keltasen & Jonna Kivilahden sekä meidän Villa Iiriksen väen yhteistyön tuotoksesta ruotsalaiseen tyyliin. 

Elinalle erityisen iloiset syntymäpäiväonnentoivotukset!

<3 Tuija

Das Haus Der Blumen

LandIdee -lehden artikkelista kesäkuussa kirjoittamani postauksen http://villaiiris.blogspot.fi/2016/06/geranienhaus-in-wohnen.html kuvat eivät tainneetkaan aueta kaikille, joten näin rankkasateisen heinäkuisen illan piristykseksi julkaisen viime viikolla meillekin saapuneen Wohnen&Deko -lehden 3/2016 aukeamat teidän kaikkien nahtäväksi. Kuvat otti kaksi vuotta sitten Krista Keltanen ja tekstin toimitti Jonna Kivilahti. Heidän tekemiään lehtijuttuja on julkaistu monissa maissa. Kiitos LivingInsiden ystävällisen Barbara Nespolin avun löysimme kaipaamamme lehden, josta löytyy nettiversiosta kotijuttu kodistamme otsikolla: Überall Blumen: zu Besuch in der Villa Iris eli Kukkia kaikkialla, vierailulla Villa Iiriksessä. 

Tekstiä on huvittavaa lueskella, kun on päässyt tuo lukioaikainen kiitettävä saksantaito ruostumaan. Sieltä täältä ymmärrän sanan tai lauseen pätkän, mutta siitä huolimatta kokonaisuus vaikuttaa oikein mukavalta. Kotimme tarinan löydät linkin takaa, mutta siinä en kertonut talomme nimestä. Se löytyy tästä saksalaisesta versiosta. Löydätkö sinä sen sieltä? Jos sieltä ruudun takaa löytyy joku saksan taitaja niin ilomielin ottaisin avun vastaan tekstin parempaan ymmärtämiseen. Kuvien farkkumekkoni on menossa kirppispinoon. Jos kiinnostut siitä niin laita viestiä konstilla tai toisella. 

Tunnelmallista heinäkuun iltaa! Sataa, sataa ropisee... Tuija

PS. Muistathan osallistua Sanna Wikströmin Hyvän elämän reseptit -kirjan arvontaan!

Hyvän elämän reseptit

Hyvän elämän reseptit - Oivalluksia arjen keskelle on enemmän kuin kirja. Tuohon opukseen tarttuessa tuoreen kirjan vieno tuoksu valpastaa aistit elämykselle, joka on kuin matka unohdettuun mummolaan ruusutarhan keskellä. Ravisuttavan antoisa blogiyhteistyökokemus! Kiitos Sanna ja Readme -kustantamo!

#hidastaelamaa

Kokonaisuutena kirja on valloittava yhdistelmä kirjoituksia ja valokuvia elämästä ja sen eri sävyistä. Kuvitus vaihtelee värikylläisistä räsymatoista hempeisiin repaleisiin tapetteihin. Joukossa vilahtelee villalankamattoja, joiden päälle olisi ihanaa kellahtaa loikoilemaan kiviä, kukkia ja pitsejä unohtamatta. Tyynyläjien pehmeys sekä haalistuneiden raakalautaseinien roso tempaa lukijan mukaan visuaaliseen iloitteluun, joka pitää otteessaan alkusanoista kiitoksiin asti. Kuvituksen takana on Simelius Simelius. Graafisesta suunnittelusta ja taitosta on vastannut Satu Kontinen.

Sanna Wikström on kirjan tekijä, jonka kanssa uskaltauduin juttusille toukokuisella Helsingin retkellämme Akateemisen kirjakaupan hyllyjen välissä. Harmillisesti hänen esityksensä yhdessä Hanna Partasen kanssa oli juuri loppunut, kun saavuin paikalle. Sanna on toinen Hidasta elämää -sivusto  -perustajista. Olen vuosikausia seurannut sivustoa, koska sen esteettistä silmääni hivelevä ulkoasu alunperin houkutteli tutkimaan asiaa vähän tarkemmin. Hänen mottonsa: "En ole sitä, mitä teen, vaan teen sitä, mitä olen" huokui hänen olemuksestaan lyhyen juttutuokiomme aikana. 

Oheisia linkkejä napauttamalla polku johdattaa sivuston juurille, jos kiinnostuksesi herää. Vai, onko tämä sinulle jo tuttu https://www.facebook.com/hidastaelamaa/ ?

#hidastaelamaa



Kirja sisältää kymmeniä tekstejä. Sannan kirjoitus Arki on kirjan alussa

"Jos arjen kohtaa läsnäollen-
ihmetellen, uteliaana ja avoimin
aistein - arki alkaa tuoksua ( myös)
syreeneiltä, pullalta tai juuri
leikatulta ruoholta."


Kiitos ja Anteeksi loppusivuilla

"Anna itsellesi anteeksi.
olet kuitenkin yrittänyt
parhaasi, vaikka se ei
ole siltä välttämättä
näyttänytkään."


Kirjan lauseisiin on ilo palata aina uudelleen.

#hidastaelamaa

Sinulle lukijani on tilaisuutesi tullut! Posti kuljettaa kuukauden kuluttua onnekkaalle tätä postausta kommentoineelle tämän keväällä ilmestyneen ajatuksia herättäneen teoksen. Minulla on ilo ja kunnia jakaa hyvää mieltä ruudun sille puolen. 

Kerro kommentissasi, mikä saa sinun sielusi hymyilemään? Millaista on hyvä elämä? 

#hidastaelamaa

Reseptin sanoin

"Anna mielen levätä

epätäydellisyydessä,

keskeneräisyydessä ja 

hallitsemattomuudessa."

toivotan sinulle leppoisaa kesäeloa, missä sitten ikinä oletkaan.  Tämän postauksen kuvitus on poikkeuksellisesti lainattu viimeistä kuvaa lukuunottamatta Hidasta elämää -sivustolta. 

Jos uusia postauksia ei putkahda kuukauteen niin se tarkoittaa sitä, että huoltokatkos koskee sekä minua, blogia että tietokonetta. 

Hiljaa hyvä tulee, Tuija

Vanhan kasvihuoneen uusi elämä

Ikea Kirppis

Perjantaina sain viestin vapautuneesta peruutuspaikasta Ikea Kirppikselle. Se oli valtakunnallinen tempaus, joka toteutettiin Ikea -tavaratalojen ja -lähipisteiden parkkipaikoilla. Myyntipöytä oli ilmainen ja kaupanpäällisiksi jokainen myyjä sai lounaskupongin, jolla sai vatsansa täyteen myyntipäivän jälkeen.

Onneksi minulla oli jo valmiina kierrätysjemmoja Ikean kasseissa, joista oli helppo pakata autoon vedenkestäviä myyntiartikkeleita. Juomapullot matkaavat Kroatiaan, ruokailuvälineet puolestaan elokuussa Vuoreksessa aukeavaan Annula -nimiseen ryhmäperhepäiväkotiin ja muumipenaali toi iloa pienelle lomalaiselle. Metallikyltteihin hurahtanut rouva hipsi ystävättäreltään salaa ostamaan himoitsemansa löydön. 

Kynsilakkalaatikollani kävi kuhina. Edullisista hinnoista ilahtuneita ihmisiä parveili ja sain loistovinkin kynsilakkastudiosta, joka on kuulemma osoittautunut suosituksi lasten tapahtumissa. Oma valkeiden lakkojen arsenaali onkin sitten seuraavan kerran vetonaula. Erityisesti mieleen jäi mies, joka kaivoi kukkarostaan tuon 10 senttisen vaimolleen ja hykerteli tyytyväisenä ihmetellen, että saako vielä nykypäivänä jotakin näin pienellä rahalla. Ilo oli molemminpuolinen.

Tavoitteenani oli päästä tavaroista eroon ja osittain siinä onnistuinkin. Vielä jäi jotakin johonkin muuhun tapahtumaan. Vaatteita en viitsinyt ottaa mukaan sääennusteen luvatessa rankkaa vesisadetta. Koko menomatkan satoi kuin saavista kaatamalla ja tavaroita pöydälle asetellessa tuuli riepotteli pöytäliinaani ja taisinpa olla hupaisa näky laukatessani karanneen kassini perään. Toisessa kädessä paperikassi törröttävine neulepuikkoineen ja edelläni vinhaa vauhtia pomppiva sininen iso Ikea -kassi. Onnistuin tavoittamaan sen viimein keskellä parkkipaikkaa huokaisten helpotuksesta.

Tapahtuma alkoi jo aamuyhdeksältä, mikä oli hiukan turhan aikaista sunnuntaiaamuna. Varsinkin, kun edellisillan jännittävä jalkapallo-ottelu venyi yömyöhälle. Sade taukosi melko alkuvaiheessa, mikä oli loistojuttu. Kerran aurinko jopa pilkisti harmaan pilviverhon takaan. Saimme jatkoaikaa yhteen asti ja seuraavalla kerralla kannattaisi jatkaa myöhempään, koska tavaratalo alkoi täyttyä potentiaalisista asiakkaista.

Päätin olla kiertelemättä välttääkseni houkutuksia, mutta sen kerran, kun astahdin kurkistamaan viereisen pöydän laatikkoon, olinkin yhtäkkiä asiakkaan roolissa. Tein huokean huippulöydön. Kaunis vanha puuvartinen juustohöylä pääsee somistamaan keittiötämme ja spagettimitta sopii kuin nakutettu kynttelikköön roikkumaan muiden pienten ja tarpeellisten tavaroiden seuraan. Kiitos Tuulikki hauskasta myyntiseurasta!

Hienoa, että Ikea järjesti tällaisen tapahtuman ja vielä tyytyväisempi olen, että sadetta uhmaten lähdin matkaan ja sunnuntaista sukeutui hyvän mielen päivä. Lounaan jälkeen piipahdin Pispalaan kahvittelemaan ja kotimatkan piristävä puhelu serkkuni kanssa kruunasi heinäkuisen sunnuntain. 

Kiitos Ikea, Ritva ja Leena!

Mukiinmenevän maanantain toivotuksin, Tuija

"Ihan kuin kesämökillä olisi"

Villa Iiriksen kesä / Hanne Manelius

Postilaatikkoon kolahti tänään odotettu lehti. Heinäkuun Unelmien Talo&Koti -lehdessä paistattelemme me kaksi veneemme etukannella ihanassa auringonpaisteessa. Kuvaukset olivat viime kesänä elokuun alkupuolella, kun Hanne Manelius ja Valkoinen puutalokoti -bloggari Ilona Pietiläinen poikkesivat meille kuvausretkiltään navigaattorin ohjaamana. Vietimme heidän kanssaan hauskan kesäpäivän, jonka lopuksi herkuttelimme innolla valmistelemani eväät Unelman ulkotilan päivänvarjon alla. Retkipäivän lomassa ehdimme rupatella kirjoista, kuvaamisesta ja tulevaisuuden haaveista. 

Vanha Bella 8000 matkaveneemme on nähnyt ja kokenut monenlaista seilatessamme Längelmäveden reiteillä. Olemme veneen toinen omistajaperhe. Muistan kuin eilisen päivän, kun menimme ensimmäistä kertaa katsomaan tuota ikäneitoa Venepalvelu Kymäläisen pihaan Orivedelle. Unelma II muutti meille Näsijärveltä, jossa se oli ollut lähinnä kalastuskäytössä. Ulkotilan kuomu ja istuinkankaat olivat parhaat päivänsä nähnyt, mutta Verhoomo Veikko Snellman teki loistotyötä alkuperäisen kuomun kunnostuksessa. Veneen tekstiilit laitoimme kaikki uusiksi eli tämän ajan termiä käyttäen päivitimme sisätilat ajanmukaisiksi, siisteiksi ja raikkaiksi. Uusimme ulkotilan kuomun tilaamalla uuden muutama vuosi sitten VA -varusteelta Kuopiosta. 

Huippuhienoa on se, että tekemämme valinnat toimivat edelleen loistavasti. Ikean tekstiilivalikoimassa  oli tuohon aikaan monipuolisesti erilaisia patjaraitakankaita, jotka meidän mielestämme sopivat loistavasti veneen imagoon. Pieni, mutta sisä- ja ulkotiloiltaan kompakti kokonaisuus on palvellut paremmin kuin hyvin perheemme tarpeita ja toiveita. Varmaankin se, että lukemattomien neulanpistojen myötä, syntyi vahva side uivaan kesäkotiimme on sinne aina ilo mennä, vaikka vain käymäseltään. Salainen ase tekstiilien hoidossa on Soft Care, joka on sivumennen sanoen myös monessa muussakin kohteessa toimiva ratkaisu. Nappipuoti Näsilinnan kadulla Tampereella teki juuri toiveidemme mukaiset patjanapit ja yhteistyöllä Laurin kanssa saimme ne hienosti kesän 2005 helteessä kiinnitettyä napakasti paikoilleen. Suojauksen tehokin tuli testattua heti neitsytmatkalla minun kaadettua mehumukini suoraan uudistetulle penkille. Selvisimme säikähdyksellä. Talouspaperi imi lammikon ja jäljelle ei jäänyt tahran tahraa. 

Vaihtelunhaluisena olen ommellut jo kolmet verhot, joista nämä uusimmat kuulaat ja kepeät valkoiset ovat mieluisimmat. Viime talvena punoin nyöristä uudet kiinnitysnauhat ja samaan tyyliin myös lautasliinarenkaat. Vesillä on nautinnollista olla vaan laineilla.

Unelma II / Hanne Manelius

Bella etenee kipparin ohjauksessa rauhassa hissuksiin, mikä sopii meidän tapaamme tehdä matkaa maisemia ihaillen. Tyttäriimme on tarttunut veneilyinnostus, mikä kertoo siitä, että lapsuuden reissut ovat olleet mieluisia. 

Lähisatamaan polkaisee pyörällä muutamassa minuutissa ja järvelle tuijottelu on yksi mukavimmista asioista elämässämme. 

Unelmoiden, Tuija

Kesä / Villa Iiris Phography

Geranienhaus in Wohnen&Deko

Villa Iiriksen juhannus 2016

Napauta itsesi tästä Villa Iiriksen kesätunnelmiin!

DAS HAUS DER BLUMEN

Kesäinen päiväni kääntyi vielä päivänpaisteisemmaksi, jos mahdollista, saadessani oheisen PDF -tiedoston sähköpostiini ihanalta Barbara Nespolilta Living Inside -kuvatoimistolta Italiasta. Krista Keltanen on kansainvälisestikin tunnustusta saanut valokuvauksen ammattilainen, jonka töitä on ilmestynyt sisustuslehdissä ympäri maailman. Salapoliisityöni jatkuu, jotta saisimme Wohnen&Deko -lehden arkistoihimme. Saksantaitoni on vähän ruosteessa, mutta olennaisimmat ymmärsin. Kuvamateriaali ja lehdet ovat se, mitä me saamme kuvauksista itsellemme upeiden elämysten kera muistoksi. Kuvauspäivät ovat aina olleet pitkiä ja vauhdikkaita. Kesäaikaan ne ovat erityisen mieleisiä, mutta lokakuinen kotikuvaus kauan sitten oli aika erilainen. Tekniikka on kehittynyt sittemmin valtavasti. Kristan ja Jonnan muistan ottaneeni vastaan hiukset hapsottaen Hai -saappaat jalassa kukkakimppu toisessa kädessä. Jälkikäteen voi todeta, että jännittäminen ja hermoilu oli turhaakin turhempaa. Olemme saaneet tutustua  inspiroiviin ihmisiin rohjettuamme avata ovemme alansa ammattilaisille. Kuusi vuotta sitten elokuvan tuotantoryhmään tutustuminen oli käänteentekevä kohtaaminen vuokratessamme kotimme kuvauslokaatioksi. Tärkeintä meille on jakaa omia ideoitamme ja oivalluksia elämäntavastamme ja inspiraatiota kaikille kiinnostuneille. Valtavasti iloa on tuottanut verkostoituminen uusien tuttavuuksien kanssa. 

Kuvien lukeminen on harrastukseni, joka saa sieluni hymyilemään. Pienet asiat ovat tärkeitä. Villa Iiris puki ylleen juhla-asun traditionaalisilla koivuilla ja Suomen lipulla. Tuskin kuvasta huomaa parvekkeen remonttimyllerrystä. Näin kesäaikaan on tekemistä, vaikka muille jakaa. Arvokello on ollut ahkerassa käytössä eli olen suosiolla siirtänyt joitakin suunnittelemiani puuhia listalta sivuun ja sen sijaan keskittynyt siihen, mikä milloinkin on tuntunut tähdelliseltä. Lauri puolestaan into piukassa sahaa, mittaa ja maalaa tarkka visio mielessään piipahtaen aina välillä verstaalla rasiamateriaaleja höyläämässä. Sain parvekkeen kymmenvuotishääpäivälahjaksi suomalla  työrauhan ja ruokatarjoilun. Nyt uskomme talomme kruunun kohentavan ilmeensä seuraavaan tasavuosimerkkipäivään mennessä. Tällä erää minäkin osallistun tekemiseen, kun ei ole pienokaisia jaloissa pyörimässä. Maalisivellin pysyy minunkin kädessäni ja samalla voin jatkaa mielessäni aurinkotuoli-ideointiani. Mielikuvani lokoisasta omasta keitaasta antaa puhtia ahkerointiin. 

Juhannuksena sain ylellisesti nauttia varta vasten minulle tehdystä kylvystä ja koivuntuoksuisesta saunasta valmistettuamme ensin kesäkeittiössä yksissä tuumin maukkaan aterian, jossa oli jokaisen makuun jotakin erityisen herkullista.  Viivyin saunan lempeissä löylyissä ja ammeen rentouttavassa olotilassa pitkään. Nautin. Kesä. 

Tuntuisi hyvältä lukea kommenteista, mitä pidit saksalaisesta versiosta Kesäkotielämästämme, joka ilmestyi Unelmien Talo&Koti lehden toukokuun numerossa 5/2015 otsikolla Yhteiset nimipäivät. Kansikuvassa oli meidän veranta. 

Salapoliisitoimisto toivottaa kauniita unia! Tuija

Juhannussauna 2016

Puiden tarinoita

Sinä Koti meidän -blogia jo pidempään seuranneena tiedät, että meidän kesätraditioihimme kuuluvat autoretket milloin minnekin. Nyt te uusimmat pääsette ensimmäistä kertaa matkassani Lahteen. Sataman ja Sibeliustalon lähellä sijaitsee Pro Puu, joka on Laurin toivelistan kärjessä aina vain uudestaan. Linkkien takaa löydät lisätietoa halutessasi.

Viime viikon keskiviikkona maltoin jättää tuikitärkeät kotipuuhat (=siivoustajasensellaista) ja innostuin matkaseuralaiseksi. Onneksi lähdin! Joskus sitä kuuntelee toisen höpinöitä puolella korvalla ja minä useinkin tinnituksen heikentämällä korvallani. Matkamme päämäärä oli hyvin selvillä, mutta näyttelyn aiheesta en ollut noteerannut tuon taivaallista. Puutöitä luulin siellä olevan. Pöllit keskellä salia...

Puiden tarinoita luki isolla heti sisäänkäynnissä, mutta minäpä tapani mukaan ihailin interiööriä ja tunnelmaa. Salin perimmäisestä nurkasta kuului ääntä, joka sopi paremmin kuin hyvin tilaan. Tuosta mystisestä kerronnasta tuonnempana lisää. 


Matkavarusteita kotona kasatessani päätin jättää kameran ja kepeät kengät kotiin ja viettää blogivapaata aikaa. Toisin kävi, taas kerran. Kameran puutteen paikkasi loistavasti älyttömän hyvä puhelimeni, mutta helteessä olisi varvastossut, Calout tai kiilakorot olleet parempi valinta, vaikka ajokengiksi niitä en suosittele. Kyytiläiselle käypä vaihtoehto kylläkin ja lyhyille kävelymatkoille eli lopulta hyvä juttu, että läkähdyin Converseissani. Siitäkin lopussa lisää, jos sinne asti jaksat lukea. 

Aikani näyttelysalissa haahuiltuani pysähdyin vieraskirjan viereen ripustetun lehtileikkeen äärelle. Muistan hämärästi lukeneeni tuon Helsingin Sanomista, mutta täytyy myöntää vasta tässä vaiheessa ymmärtäneeni, missä näyttelyssä olin. Julisteiden suuret kuvat saivat minut havahtumaan, että nuo olen nähnyt Punalan kirjahyllyssä. 

Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen  ovat tehneet yhdessä kolmiosaisen kirjasarjan, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Puuseppä . Se aiemmin mainitsemani kertomus, joka kuului salissa, on tämä samainen tarina äänikirjana. Kotona asiaa tutkaillessani minulle selvisi, että tuo tutunkuuloinen ääni kuului Samuli Edelmanille. Tuossa yhteydessä en osannut ääntä ja ihmistä yhdistää. Tuon hoksatessani ajattelin yhtä ihmistä, joka taitaa seota sukissaan tämän kuullessaan. 

Ritari on nimeltään kirjasarjan toinen itsenäinen osa ja kolmas on Merenkulkija. Jokaisen kirjan voi lukea omana tarinanaan, mutta itse ahmaisin ensimmäisen iltapalaksi, toisen varhaisaamun iloksi ja kolmannen myöhäistä aamiaista nauttiessani. Olin onnellinen, että kaikki kolme löytyivät puuseppämme hyvin varustellusta kirjastosta. Toivottavasti myös trilogian kaksi seuraavaa osaa ilmestyvät yhtä vaikuttavina ääneen luettuina elämyksinä.

Esteetikkona kirjan kuvitus ja teksti anfangeineen tukivat kokonaisvaltaista lukuelämystä. Tarinoiden monisyisyys houkuttelee palaamaan niihin uudestaan ja uudestaan. Uskomattoman miellyttävää vaihtelua uppoutua kertomukseen, jonka saa luettua yhdellä rupeamalla.  

Mielessäni loin yhdyssiteitä kaikkien kolmen Puusepän, Ritarin ja Merenkulkijan tarinan välille. Pieni, mutta ihastuttava yksityiskohta, on kirjanmerkkkinauhat, joiden värit ovat osa tarkkaan harkittua taide-elämystä. 

Allekirjoitan täysin tuon ylläolevan lainauksen näyttelyn seinältä. Kiintoisaa olisi lukea lapselle nämä kirjat, mutta sitä jäin miettimään, kuinka nuorelle sisältö aukeaa. Varmasti viriäisi yllättäviä keskusteluja. Oma kokemusmaailma ja ennakko-odotukset sävyttävät aikuisella tilannetta eri tavoin kuin pienellä ihmisellä, joka saattaisi ihmetellä erikoisia sanavalintoja sekä jännittäviä käänteitä.

Uppouduin Puiden tarinoita -näyttelyyn takaperoisessa järjestyksessä, mutta vaikutuin ja kirjoja lukiessani liikutuin. 

Tämä on Puun aika -näyttelysarjan ensimmäinen osa ja se on avoinna vielä kolme päivää. Pro Puu Facebook -sivuston mukaan galleria on avoinna ympäri vuoden ja näyttelyt vaihtuvat kuukausittain, useimmiten kuun vaihteessa. Aihepiiriltään näyttelyt liittyvät tavalla tai toisella puuhun. Vielä ehdit, jos kirjan kuvituksen alkuperäistyöt kiinnostavat viehättävässä kontekstissa! Galleriamyymälästä löydät kauniita lahjoja joko ystäville tai itsellesi. Meille sieltä kotiutui jalavakynä verstaalle. 

Kierrettyämme näyttelyn päätimme poseerata toisillemme pihan mustanpuhuvan rakennelman kulmalla. Sibeliustalo häämöttää taustalla, mutta ei suostunut samaan kuvaan kanssani. Liekö syynä läkähtyneet koipeni tennareissa vai se, että kuvaaja sijoitti minut hienosti kolmioon. Jalkateräni näyttää järisyttävän isolta, mutta oikeasti se on siro 39. 

Matka-asuni on kesän lempivaate, jonka asustan aina tilanteen mukaan. Sillä olen viipottanut Ruissalon poluilla, lakkiaisjuhlissa ja kaupungilla. Kotonakin se toimii pyhäpäivän mekkona, koska normaalisti jalassani on useimmiten Hait farkkuhaalareiden kaverina. Maksimekkovilliinnyin muutama vuosi sitten ja loppua ei näy. 

Hyppäsin pois raiteilta, mutta summa summarum, tässä on Küttner-Tietäväisen ahmaisten nautittava kirjapino, joka ei ihan pian palaa Punalan hyllyyn. Huomionarvoista on, että tämä kolahtaa varmasti poikiin, jos lukeviin miehiinkin. Aion lukea ne uudestaan itsekseni tai jos hollille osuu joku sopiva uhri niin voi, kuinka nautinkaan ääneen lukemisesta miltei yhtä paljon kuin kuuntelemisesta. 

Aurinkoisin kesäterveisin, Tuija (lat.arborvitae = elämänpuu)

Voittaja on...

Lukunaulani pitää kirjan auki syödessäni aamu- tai iltapalaa.

Arvonnan voi järjestää varmasti jotenkin näppärämminkin kuin minun tyylilläni, mutta mikä tärkeintä minulla oli hauskaa. Taustalla soi verannalla puuhastellessani Simon&Garfunkelin parhaat Spotifystä. 

Ensin tulostin kaikki kommentit kahdesti yläaulan työpisteessä. Aurinkoisella lasiverannalla pellava-aamutakissa ja pyjamassa leikkasin tulosteista kommenttisuikaleet sen mukaan, oliko osallistuja yhdellä vai kahdella arvalla mukana. Varsinainen näperrysvaihe alkoi, kun pyörittelin kaikki 55 arpalipuketta rullalle. Sipaisin liimaa kiinnityskohtaan saadakseni kääryleen pysymään kuosissa. 

Valmiit arparullat näyttivät vanhassa keksirasiassa aivan liitulakuilta, joita alkoi tehdä mieli. Kaupassa en enää herkunhimoani muistanut, mutta nyt kyllä maistuisi. 

Villa Iiriksen nimikko-onnetar nosti rasiasta voittoarvan, jossa luki voittajan nimi ja kommentti kuvan kera...  

Onneksi olkoon Valkoinen leinikki -blogin Hanne! Onni suosi Sinua! Toivottavasti tästä estetiikan kukkasesta löytyy hyviä, toteuttamiskelpoisia ideoita 100 -vuotiaan mökkinne remontointiin. Kirja matkaa siis aivan oikeaan osoitteeseen. Varmasti saamme lukea blogistasi, mitä tarttui käteen. 

Te kaikki muut, jotka jäitte nyt näissä arpajaisissa nuolemaan näppejänne niin kirjan voi ostaa omakseen Maija Median sivulta tai minun kauttani lähettämällä viestiä toiveistasi.  

Aurinkoista juhannusviikkoa kaikkiin koteihin! Tuija