Kukkaniityn lumoissa

@eijaheikura

Kauppa-asioilta palatessamme piipahdin kukkaniityllä. Poimin kimpun kaunokaisia ilahduttamaan itseäni, mutta huomasin tuoneeni iloa myös ohiajaneelle pyöräilijälle, joka pyysi lupaa ottaa kuvan minusta kukkineni. Juttelimme hetken ja voi kuinka mukava kohtaaminen ventovieraan ihmisen kanssa olikin. Hän jatkoi reipasta retkeään Tampereelta Pälkäneelle sähköpyörällään, jonka kertoi olevan mahtava menopeli. Ihailtavaa asennetta!

Palatessani pellon reunaa pitkin kohti autoa kuulin lähistöltä huikkauksen: "Sul on hyvä tyyli! Katsoin jo tuolta kaukaa sua." Kiitin kohteliaisuudesta ja koin ilon olleen molemmin puolinen. Huikkasinkin kehujalleni: "Tuntuipa hyvältä! Kiitos!" Vieläkin hymyilyttää moinen harvinaislaatuinen avoimuus ja aitous. 

 

Kukkakimppuni pääsi kotona keittiön uuden keittiösaarekkeen somisteeksi. Kepeä kesäinen keittiöremontti meidän tyyliin: minä maalasin lattian ja Lauri kantoi ullakolta antiikkisen Einar -sedän kirjoituspöydän paikalleen modernin myyntiin lähtevän Stenstorpin tilalle. Laatikostoihin mahtuu leivontavälineet, ottimet ja monenlaista pientä ja tarpeellista. Hukkaan joutuneiden helojen metsästys jatkuu ja kaakelipinnoitus on vaiheessa. Tuossa on luullaksemme viileään aikaan mukava syödä aamiaista ja iltapalaa tulen rätistettessä puuliedessä. Vielä on onneksi verannalla leppoisaa oleskella kynttilöiden kajossa iltojen hämärtyessä. 

Pienet ilot on isoja, kun niitä oikeasta näkökulmasta tarkastelee. Nyt jo näen sieluni silmin mukavat yhteiset tuokiot keittiön pöydän äärellä. Muistan pikkutyttönä ihastelleeni tätä kirjoituspöytää isosetäni toimistossa Portaassa. Siellä tuoksui piipputupakka ja oli erityisen hienoa, kun pääsi kurkistamaan tuohon konttoriin. Toivon ideamme osoittautuvan toimivaksi ja arkeamme sulostuttavaksi. Kerran vieraamme sanoikin, että tämä on ensimmäinen muunneltava keittiö, jossa hän on käynyt. Paikallaan ovat pysyneet vain vesipiste ja tulisija. Elämäntilanteen ja tarpeiden mukaan on hauska miettiä uusia parhaiten palvelevia ratkaisuja. 

Kukkien iloa lauantai-iltaasi! Tuija

 

Onnea juhlapäivään!

Kummallista kerrassaan, huomenna on taas juhlapäivä.

Kesäkuun alussa oli alun perin tarkoitus olla Välimeren aalloilla. Sen sijaan kiirehdimme kahdestaan Hankoon. 

Rakkaudenpolku

Löysimme miltei Samoksen veroisen paikan juhlistaa ensisilmäyksemme juhlapäivää, joka ei ollut mikä tahansa hetki vaan ikimuistoinen käyskentely käsikkäin Rakkaudenpolulla. Jos toisen profiiliin lumoutumisesta on vuosikymmeniä niin eikös sen äärelle olekin syytä pysähtyä useammankin kerran kesässä. 

Minä tunnen vierelläni kulkemassa sen saman nuoren miehen, joka kitara kainalossa loikkasi bussiin silloin kauan sitten. Kutrit ovat pidentyneet molemmilla ja kitaroita on useampi kuin yksi. Lapsia sukeutui kolme ja unelmiemme huviloita yksi. Samoksen saaren voittanut ei ole. Siitä olemme yhtä mieltä. Onneksi meillä on Koti meidän, joka luo puitteet luovalle elämäntavallemme.

Koti meidän -blogin tarina alkoi jo kauan ennen sen ilmaantumista tänne internetin ihmeelliseen maailmaan.  Inspiroituneena seuraamistani blogeista ja tutustumisesta kannustaviin kanssakulkijoihin uskaltauduin heittäytymään uusille, tuntemattomille poluille. 

Tämä seikkailu, jos mikä, on ollut kaiken arvoinen! Matkan varrella olen kokenut tunteiden kirjon, opettavaista ja antoisaa. Erityisen kiitollinen olen kaikista huikeista kohtaamisista ja elämyksistä. Blogini on suonut minulle valtavasti onnistumisen kokemuksia ja innostusta.

Nyt yhdeksännen vuoden pyörähtäessä käyntiin jatkan toiveikkain mielin, vaikkakin tahti on alkuvuosilta hidastunut. Siitä voi olla montaa mieltä, mutta riittävä itselleni ja se on tärkeintä, koska teen tätä tavoitteenani tuottaa hyvää oloa ja jos siinä sivussa joku muukin tästä iloa saa niin sehän on vain kahta suurempi ilo. 

Tämän kesän aikana olen tietoisesti pitänyt taukoa taukoamattomasta tallentamisesta. Olen keskittynyt pitämään silmäni auki kaikelle kauniille ja tallentanut nuo hetket sisimpääni harjoitellen läsnäolon jaloa taitoa.  

Vaikka mieli tämän tästä vaeltaa tuhansien kilometrien päähän niin Yyterin sannalla tassutellessani maadoitin itseni juuri siihen auvon tilaan varpaat kuumassa hiekassa uusin lempimekkoni ylläni. 

Kiitän sinua matkaseuralaiseni! Kesätunnelmiin, Tuija

 

Onnea Neiti Kesäheinä!

Kärrynpyörällä kesään

Kesäkukkailoa

Halihetki

Voihan blogi! Olet minulle tärkeä ja rakas, mutta tänä kesänä olen ollut allerginen sisällä oleilulle. Koneen äärelle pysähtyminen ei ole houkutellut sitten yhtään. Postauksia olisi ollut mielessä, vaikka kuinka monta, mutta olen nauttinut enemmän pihalla puuhastelusta ja olen opetellut laiskottelemaan, hyvällä menestyksellä voin vakuuttaa. 

Tämä on 25. kesä Villa Iiriksen haltijoina. Jos kirjaisimme paperille, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä vuosien aikana tämän alemman kuvan rakkauspakkausten ohessa niin se olisi loputon lista se. Tekemättömistä töistä puhumattakaan.

 

Vanhassa kiinteistössä on aina jokin paikka vähän vinksallaan, mutta se ei ole olennaisinta vaan kodin lämpö ja tunnelma, rakkaus ja lempeys. Ilahdumme aina, kun kotikotiin saapuu nuoremme yksin, kaksin tai usemmankin ihmisen ryppäissä. Lausahdus, että olen alkanut ymmärtää vanhempieni valintoja, lämmitti mieltäni. Jokainen tekee omat valintansa elämässään. Aiemminkin olen kirjoittanut juurista ja siivistä ja elämän vaihtelevista käänteistä. Tänään vietämme kuopuksemme juhlapäivää ja tämä runo kannustaa kohti toteutuvia unelmia.

 

Kaikkea saa tehdä.

Kaikkea pitää tehdä.

Kaikkia ovia täytyy tempoa,

kaikkia kuita kurkotella.

On vain yksi ehto,

elinehto:

Värisevää sielua

ei saa tallata.

 

-Tommy Tabermann, 1980

 

Mansikkatyttömmekin on jo aikuinen. Itsestä tuntuu, että mihin ihmeeseen nämä vuodet ovat huvenneet. Nyt tekee mieli painaa jarrua ja tarttua jokaiseen hetkeen intensiivisesti. Linkkejä Pythagorionissa vietettyihin lomiin ja Samoksen matkakertomuksiini löydät täältä, koska heinäkuista juhlapäivää olemme viettäneet yhdessä viehättävissä välimerellisissä tunnelmissa pariinkin otteeseen. 

Kaipuuni helteisiin samoiluihin ei ole nyt nostanut päätään, kun kotimaan säät ovat hellineet ainutlaatuisella tavalla. On oikeastaan ihan epäuskoinen olo, kun ympäri vuorokauden tarkenee kepeissä kesäasuissa. Synttärisankarinkin tiedän iloitsevan mekkokeleistä samaan tapaan kuin äitinsä. 

Mansikantuoksuisin onnentoivotusterveisin! Tuija -äiti

                       

Pellavamekkorakkautta

 

Mustilan Arboretum

Viikko sitten lauantaina heräsin kukonlaulun aikaan lintujen liverrykseen ja auringon säteisiin. Kesäkamarista kömmittyään Laurikin innostui retkestä Elimäelle Kouvolan kupeeseen Mustilan Arboretumiin. Olemme ensimmäisen kerran piipahtaneet parkkipaikalla vuosia sitten ollessamme lasten kanssa telttamatkalla siellä suunnalla Suomea. Silloin oli parasta jatkaa matkaa perheen pienimpien ehdoilla. 

Vuosi sitten retkeilimme Arboretumissa kesäkuussa ja toisen kerran elokuun alussa. Tällä kertaa mielessä oli sama noin 1,5 kilometrin reitti, jonka varrella on monenlaista ihailtavaa. Suosittelen kiertämään opasteiden mukaan niin välttyy ylimääräisiltä pähkäilyiltä risteyksissä. Otimme tällä kertaa varman päälle ja seurasimme selkeitä kylttejä kiertosuunnan mukaisesti emmekä lähteneet sooloilemaan, tällä kertaa. 

Haaveilin näkeväni valkovuokkoja ja  Vanha Rouva -magnolian kukinnasta olin lukenut, mutta en tiennyt sen olevan näin ällistyttävän komea. Kuviini en sitä saanut kunnolla tallentumaan, mutta huh huh. En yhtään ihmettele monien lumoutuvan niiden kukinnasta. Itsekin aloin tosissani pohtimaan, mistä löytäisin tuollaiselle suojaisan sopen. Nimikin olisi kuin minulle tehty. 

Valkovuokkolehto lumosi minut. 

Kukat kurottelivat kaulojaan korkeuksiin ja näyttivät valtavilta, suorastaan satumaisilta.

Istuin tuokion penkillä niitä katseellani ahmien.

Oli vain tuo hetki.

                            Jonkin matkaa käveltyämme sukelsimme jättituijien suojiin. 

Olisipa tämä metsä lähempänä niin kävisin siellä säännöllisesti katsomassa kaimojani, joissa on jotakin mystisen rauhoittavaa. Puiden katveesta löytyy hyvät penkit levähtämiseen. Ensi kerralla otan mukaani teetä ja leipää tai ainakin jotakin maukasta evästä niin voimme viivähtää pidempään rakkaassa paikassa. Tosin kokemus on ravitseva ilman syötävääkin. 

Hemlokkimetsässä on havumetsälle ominainen raikas tuoksu. 

" Metsikössä vallitsee mieleenpainuva, merkillinen tunnelma 

niukan valon siivilöityessä tuuheiden neulaskerrosten läpi."

Puiden keskellä on vankka neulaspeite, jossa on hyvä hengitellä ja miellyttävä tallustella. Reitin varrelta löytyy hyvät infotaulut, joissa kerrotaan puista ja pensaista.

http://www.mustila.fi/

Arboretum Mustila

Elimäellä sijaitseva Arboretum Mustila on Suomen vanhin ja suurin arboretum eli puulajipuisto. Vuodesta 1902 lähtien valtioneuvos A. F. Tigerstedtin perustamassa arboretumissa on koeviljelty koti- ja ulkomaisten puulajien kestäviä alkuperiä laajoissa tutkimusmetsiköissä ja ainutlaatuisessa metsäpuutarhassa. Mustila tunnetaan erityisesti eksoottisista havupuumetsiköistään sekä kesäkuussa kukkivista sadoista alppiruusuista ja atsaleoista. Arboretum myös myy kylmänkestävien puiden ja pensaiden siemeniä ja pikkutaimia.
 

Magnolian nuppu näytti valtavalta pajunkissalta, jonka sisältä aukeaa herkkä ja eteerinen kukka, jonka on vaikea uskoa menestyvän karuissa Suomen olosuhteissa. Sinnikäs kaunotar!

Kevät vaikutti olevan pidemmällä kuin täällä Pirkanmaalla. 

Kielomätäs ison kiven päällä on varmasti kaunis näky puhjettuaan täyteen kukoistukseensa. 

Aloitimme retkemme kahvilan viereltä syötyämme maukkaan lounaskeiton ja palasimme sen vierustalle lopuksi. 

Aukioloajoista ja pääsymaksuista löydät tietoa linkkiä klikkaamalla. Kesäkaudella Arboretum on auki joka päivä 8 - 21.  Sivustolta löytyy myös valtavasti tietoa alueen kasveista. Esittely löytyy täältä. 

Täältä löydät vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin. Jos minulta kysyttäisiin haluaisinko vierailla Arboretumissa niin arvannet vastaukseni. Seuraavalla kerralla toivon saavamme jakaa tämän paikan lumon jälkikasvumme kera. 

Mustila on kuuluisa atsaleoistaan ja alppiruusuistaan, joiden kukinta ajoittunee kesäkuun alkuun. Jos viihdyt luonnon helmassa ja nautit kiireettömästä kävelystä vehreän puuulajipuiston siimeksessä niin tee ihmeessä retki Elimäelle. Laita jalkaan tukevat jalkineet ja nautiskele kiireettä harvinaislaatuisesta puistosta rauhassa ihmetellen.

Retkiterveisin, Tuija

 

Kesätunnelmissa

Kesä tuli miltei yhdessä yössä. Siltä se ainakin tuntui. Edellisessä postauksessani oli vielä lunta maassa. Nyt sateen rummuttaessa kattopeltiä uppoudun enemmän kuin mielelläni näihin kuviin ja tunnelmiin. 

Käväisimme Aurajoen rannalla ihastelemassa kirsikkapuiden kukintaa. Niin oli tehnyt muutama muukin. Rannan ryppäissä näin iloisia kasvoja ja kuulin naurun kuplintaa. Tuntui kuin olisi yhtäkkiä matkannut jonnekin kauas aikaan ennen poikkeustilaa. Onnea ja iloa oli ihana tarkkailla puiston penkillä istuskellen kesän ensimmäistä tötteröä nautiskellen. 

Kotiinpaluu tuntui kuitenkin mieluisammalta vaihtoehdolta kuin hotelliyö. Päätös oli oikea, koska leppoisaan kesäaamuun herääminen kotona kiireettä oli juuri sitä, mitä eniten kaipasin. Lintujen sirkutus aamuviideltä vei minut parvekkeelle imemään itseeni kesän raikkautta ja viileä aamukaste tuntui suloiselta iholla. Sieltä olikin sitten mukava kömpiä vielä takaisin lämpimän peiton alle jatkamaan unia. 

Vuorokauden tunnit tuntuivat pitkiltä ja täyteläisiltä, mutta toisaalta aikaa puuhailuun hehtaarin tontillamme saisi kulumaan vaikka täyspäiväisesti. Nyt, kun tiedossa on kotikesä on pidettävä maltti mielessä ja rajattava innostuksen puuskiaan. Yhtä sun toista tekisi mieli edistää, mutta laiskottelulle on annettava sijansa. Sille on tässä elämänvaiheessa mahdollisuus toisin kuin lasten ollessa pieniä ja arjen rutiinien täyttäessä päivät. 

Irtiotto kotikulmilta oli kuitenkin tarpeen. Pyrähdimme päiväretkelle Elimäelle Mustilan Arboretumiin, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Kuvasatoa on vielä karsittava löytääkseni helmet, joita tarjoilla teille lukijoille. Onko tuo ihastuttava luontokohde sinulle tuttu?

Eilen meidän kesäkautemme käynnistyi virallisesti, kun Unelma pääsi 15. kerran laituriin odottamaan retkiämme. Olemme onnekkaita, kun naapurista löytyy taitava ihminen, joka osaa hoitaa sekä laskun että noston ammattitaidolla erinomaisella kalustollaan. Kiitos Heikki!

Olosuhteet hipoivat eilen illalla täydellisyyttä. Järven pinta oli peilityyni ja taivas väreineen kuin akvarelli. Teki mieli kääntää nokka kohti ulappaa ja seilata hissuksiin kesästä iloiten. 

Kesäkotielämä oli aiheena vuosien takaisessa lehtiartikkelissa, joka ilmestyi Underbara Sommarhus -lehdessä. Kurkista sitä, jos haluat nähdä, miten pihapiiristämme löytyy mökkielämän ainekset.  Wohnen und Deko -lehden sivuille pääset linkkiä napauttamalla, ole hyvä. Upeat kuvat ovat Krista Keltasen taattua laatua. 

Sateisen kesäillan terveisin Tuija

 

Hyvän mielen koti, osa 3

Pitääköhän vanha loru paikkaansa enää nykyaikana? Puoli kuuta peipposesta sopisi minulle kyllä paremmin kuin hyvin. Sitkeitä lumikasoja on vielä jäljellä varjopaikoissa. Onneksi aurinko on tehnyt taikojaan! Kesältä tuntui hetkittäin ainakin verannalla. Pääsiäisen aikaan on useimmiten tarjettu aterioimaan valoisalla kesäkeitaallamme. Niin tänäkin vuonna, vaikkakin typistetyllä kokoonpanolla. 

Tuskin olen malttanut sisälle tulla pihapuuhistani, jotka ovat vapaapäivissä näin huhtikuussa parasta, mitä tiedän. Tänään tein aamupäivästä poikkeuksen ja leivoin perinteisen sitruunamarenkitortun pääsiäisherkuksi ennen uloslähtöäni. Kun kuulin sanat ovelta:

 " Täällähän tuoksuu sitruunaiselta!" hymyilin ilosta, jonka yllätykseni sai aikaan. Kitchen Aid Artisan on paras apurini ikinä. Spotifyn perhetili takaa tunnelmallisen musiikin. Keittiöpuuhat ovat kivoja, kun ei ole pakko vaan puuhailu inspiraatiolla fiiliksen mukaan. Kyllä, hyvän mielen kotiin kuuluvat tuoksut!

Ilta-aurinko kultasi tänäänkin saunan punamultaseinän ja luonto heräilevine äänineen sai ilon läikehtimään sisimmässäni. Uskon Hyvän mielen koti -kirja-arvonnan voittajankin hihkaisevan ilosta lukiessaan onnen osuneen kohdalleen. Leipomukseni voisin kuvitella tuovan hyvää mieltä tuon onnekkaankin kodissa. Jos oikein muistan olen nähnyt vastaavanlaisen hänen Instagram -tilillään. 

Taikuutta oli ilmassa, kun etäonnetar Turusta poimi voittajaksi kommentin:

Olet oikeassa! Kirja kuulostaa mun kirjalta!💗 Kodissa vallitsee rauha ja lämpö, kotona saa olla oma itsensä ilman vaatimuksia tai pelkoa. Muu on vain pintaa. Kivaa viikonloppua!💗 Taina, Mansikkatilan mailta 🍓

https://www.hs.fi/ruoka/reseptit/art-2000002567330.html

                                    Onnentoivotukset Tainalle Mansikkatilan maille! 

                                                                Pääsiäisterveisin Tuija

Hyvän mielen koti, osa 2

Hyvän mielen koti

Hyvän mielen koti

Kiitos kaikille kommentin jättäneille lukijoille! Tuli erityisen hyvä olo niitä lukiessa. Aivan kuten Hyvän mielen koti -kirjaa lueskellessakin. Painotan virkkeen viimeistä sanaa, koska tämä kirja on kuin luotu leppoisaan lukutuokioon höyryävän teekupin kera kynttilöiden luodessa tunnelmaa. 

 

Kotielämässä on meillä itse kullakin ne omat tärkeät jutut. Meidän kotimme eli Koti meidän on rakentunut vuosien varrella toiveidemme ja tavoitteidemme suuntaisesti. Olemme onnekkaita, että kiinteistössämme on tilaa toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Verstaalla on puutavaraa, kitara ja kirjoja selkeässä järjestyksessä. Minun T -huoneellani Singer, saksia ja kankaita sekä neuloja ja nappeja sikin sokin sekaisin. 

Ompelukoneen ääni on ollut olennainen osa elämääni lapsesta asti. Osoitin suurta kiinnostusta, kun äitini ompeli vanhalla polkukoneella  ja minä sujautin vikkelästi sormeni neulan alle kysyessäni jotakin uteliaasti.  Onneksi äiti ei pyörtynyt vaan tyynesti pyöräytti käsipyörällä neulan ylös sormestani. Muistona on kynnessäni on painuma ja somisteena puolapuiden kera tuo mamman antiikkinen Singer, jota siivouspäivinä minä pienin sormin pyyhin pölyistä ja teen sitä edelleen ilomielin silloin tällöin pöyhuiskulla. Aion hankkia koneeseeni uuden nahkahihnan ja surruutella joskus vielä jotakin leppoisasti vanhan ajan tyyliin. Singer on merkityksellinen monin tavoin. Koululaisena kirjoitin ainevihkoon unelma-ammatikseni vaatesuunnittelijan. Äitini ahkeralla ja taidokkaalla esimerkillä lienee ollut vaikutusta, kuten myös hänen pikkusiskojensa taidonnäytteiden. 

T -huoneella eli Tuijan omassa tilassa on mukavaa, kun paukkupakkaset ovat hellittäneet. Olen teipannut kaappien oviin Inspiraatiokortit, joiden voimaan luotan. Näiden avulla tuuppasin liikkeelle mm.salonkimme remontin ja voi, kuinka suurta iloa toikaan lopputulos. Kirkkaana hohtavat puulattiat ja raikkaat tapetit tuovat iloa edelleen päivittäin. Oletko sinä huomannut, miten valmiin työn kuvitteleminen mielessä antaa voimaa saavuttaa tavoitteensa? 

Hyvän mielen kodissa on mahdollisuus luovuuteen, mutta myös tilaa lepoon ja palautumiseen kiireettä rauhasta nautiskellen.  Mielikuvitus alkaa laukata ja ideoita sinkoilla, kun malttaa huilailla ja olla joutilas. Intuitio puhuu hiljaisella äänellä ja sen äärelle suosittelen pysähtymään, kun se sinulle kuiskailee. Villeimmät visiot ovat herkullisimpia ja niistä jalostuu matkan varrella jotakin oivallista ja nautinnollista. Onni on kanssakulkijani, joka ymmärtää välillä taivaanrannan maalarilta vaikuttavaa bloggariaan. 

Istahdin tähän koneeni äärelle kirjoittamaan sinulle pikaisen muistutuksen Kirja-arvonnasta, johon pääset osallistumaan  tästä tai tuosta edellisestä linkistä. Sitten kävi kuten useimmiten. Sanat puskivat ulos ja tässä sitä ollaan. Inspiraatio on kuulemma lempisanani ja se on kyllä totta. Nytkään en voinut vastustaa sen kutsua vaan annoin mennä sen kummemmin jarruttelematta. 

Hei sinä siellä, jos vielä olet linjoilla niin osallistu ihmeessä upean narratiivisen tietokirjan arvontaan!  Tarjolla on tietoa ja tarinoita, jotka tempaavat mukaansa. Oma lukunsa ovat kuvat, joiden tutkailemisesta on iloa pitkäksi aikaa. 

Kesäaika on täällä! Terveisin Tuija Toiveikas

https://www.ps-kustannus.fi/Maaretta-Tukiainen/Inspiraatiokortit.html