Kuivuriritilän uusi elämä

Tänä perjantaina puhtia ei ollut samaan malliin kuin viikko sitten. Tosin siitä asti on tämä postaus uinunut mieleni sopukoissa. Joutilaisuus antaa sijaa luovuudelle.

Jokunen vuosi sitten talvilomalla meille tuli into kylään. Se sai meidät ihan pikkuisen kurkistamaan salin parketin alle ja sen alla olleen muovimaton, alimmaisena lymyilleen lastulevyn alta se sitten löytyi. Haaveilemamme lautalattia, jonka muodonmuutos tasoitteen peittämästä, rujosta paikkaillusta alusta huolimatta toteutui sitkeydellä ja lukemattomilla työtunneilla. 

Kuvassa näkyvän kaapiston paikalla on aikanaan ollut kaakeliuuni, joka on joutunut puretuksi 70 -luvulla. Sitä paikkailtua lattiaa ja tasoitetta oli juuri siinä kohdassa reilusti. Kaakeliuunin paloja on löytynyt tontilta maahan peitettynä ja sen surullisen kohtalon muistoksi ostimme kolme isoa kynttilälyhtyä, joiden välke pitää yllä haavettamme tulisijasta. 

Tuplaikkunoiden yläkarmiin on lyijykynällä kirjoitettu vanhalla kaunokäsialalla  Ruokasali, joten sanomattakin on selvää tämän huoneen nimi. Salissa on mukava oleilla yhdessä ja erikseen, oman väen kesken ja ystävien kera. Ison ruokapöydän ääressä mahtuu puuhailemaan ja aterioimaan. 

Keittiön seiniä kiertää rintapaneeli, joka on mitoitettu T -ikkunoidemme mukaan. Yläosa on tapetoitu raitatapetilla ja kattolistan vierustalla kulkee Vanamo -boordi. Halusimme jatkaa samaa tyyliä salin puolella, mutta sen tapetoimme hillityn vaniljansävyisellä himmeäraitaisemmalla tapetilla.

Salin patterien ritilöitä mietimme pitkään ja hartaasti. Kaupasta löytyvät valmiit eivät tuntuneet sopivilta. Taas kerran tuntui, että kaikella on tarkoituksensa, kun lopulta Lauri oivalsi ratkaisun olevan lähempänä kuin arvasimmekaan. 

Isoisän aikaiset vanhan kuivurin ritilät olivat vuosikausia puuhun rakennetun majan alakerran seininä, mutta rakennelman alkaessa ajan saatossa huojua uhkaavasti siitä saimmekin oivalliset suojaritilät pattereille, jotka olisivat muutoin pilanneet salin harmonisen kokonaisuuden.  Tämä kuvastaa meidän tapaamme elää ja olla osana tämän talon tarinaa.

                         Perjantai-illan tarinoin, Tuija

Kukkakuvia keskiviikolle

Juuri, kun päätin kömpiä aikaisin peiton alle niin kuitenkin iski vimma nopeasti postata pelakuut, joiden kuvaaminen oli mukavaa välipalaa paperitöiden lomassa.

Alareunasta löytyvän vihon löysin sunnuntain ex tempore -retkellä. Aion tallettaa siihen valokuva-asioita. Samassa sarjassa olisi muitakin mukavia teemoja.

 "Allways look on the bright side of things!"

Huiskulan Mårbacka -pelakuuni siirsin ilahduttamaan salin ikkunoille hämärtyvää vuodenaikaa.  Syyskesän aurinko ja lämpö antoivat puhtia kasvuun, joten vielä ei ole pelakuiden talvilevon aika tullut.  




Kynttilöiden valoa ja rauhaisaa iltatunnelmaa!
Lämpimin ajatuksin, Tuija

                                         

Perjantaipuhti

Syyssäätä luvassa...

Yölämpötilojen laskiessa lähelle nollaa on aika laittaa tuplat paikoilleen. Tänään yllätin itseni perjantaipuunauksella.

Vanhojen ikkunalasien pesemisessä ovat parhaaksi osoittautuneet vanhat hyvät konstit: kuumaa vettä pesuun ja sanomalehdellä viimeistely kirkkaaksi.

Rievun korvaa mikrokuituliina ja käsiä suojaa kumihanskat. Niin ja tunnelmaa luo Spotifyn laaja tarjonta.

Pyykkikone pyöräytti ikkunaurakan aikana pitsiverhot puhtaiksi ja ensimmäisen kerran niiden historiassa ripustin ne märkinä tankoon ja toivon niiden aamulla näyttävän hyvältä ilman silitystä. Kesällä kerran nimittäin tätä yhteen kissan pissimään verhoon testasin ja se toimi. 

Salissa tuoksuu raikkaalta ja aamusella tuon yöksi ulkoilemaan kantamani pelakuut takaisin ikkunoille. Huomenna on edessä muutto takaisin yläkerran sänkykamariin. Kesäelämä jää taakse.

Viikonlopputerveisin! Tuija
ps. Kiitos kuvaajalle!

Vielä on kesää jäljellä...

Aamusella kesäkamarissa herättyäni kömmin lämpimän peiton alta aamun viileyteen. Mielessäni välkähtävät kauniit muistot kesän koskettavimmista hetkistä.

                          Tuulikanteleen helkähdys.
                           Raikas kilahdus.
                            Virkistys.

                    Pelakuiden hoivaaminen on lempipuuhaani.
                    Rakkautta ja sitä vaaleanpunaista lannoitetta
                    sadeveteen sekoitettuna. 
                    Kuivahtaneiden kukintojen nyppiminen. 
                    Meditatiivista ja rentouttavaa.

               

Mårbackani hehkuvat ulkoportailla saatuaan lämpimästä syyskesästä puhtia kukintaansa. Öiden viilentyessä niiden on syytä päästä sisätiloihin suojaan. 

Lähimetsässä mieli rauhoittuu ja olo seestyy. 
Millainen on sinun lähimetsäsi? 
Mikä siitä tekee erityisen?

Syystunnelmiin virittäytyen, Tuija

Syyskuinen lauantai

Syyskesäinen poutapäivä houkutti ruohon leikkuuseen. Ylipitkää nurmea vastaan taistellessa ehdin samalla mietiskellä blogia, elämää ja alkavaa syyskautta. 

Maitohorsmat hurmasivat ilta-auringon kajossa, joten välillä oli pidettävä kuvaustauko. Kiehkuraiset haituvat ovat suloisia kuin pikkulapsen kutrit.

Kameran silmään osui tummanvihreä leikkimökki, joka herätti muistoja kuluneilta vuosilta koti-ihmisenä Villa Iiriksen pihapiirissä. 

Seitsemäntoista vuotta sitten syyskuun kolmantenatoista päivänä meille kokoontuivat sukulaiset ja ystävät juhlistamaan haikaran piipahduksen tuomaa kuopusta. Silloin olimme saaneet nauttia intiaanikesän helteistä ja juhlapäiväkin helli lempeällä lämmöllään aamusta iltaan asti. 

Leikkimökki on ollut ahkeralla käytöllä vuosien mittaan, mutta viime aikoina leikkijöillä on ollut jo ihan muunlaiset puuhat mielessä. Esikoisen sänky on päässyt harson alle päiväunelmointipaikaksi. 

Lapsena haaveilin omasta leikkimökistä ja huoneesta. Siksi kaiketi haluan pysäyttää ajan tuossa suloisessa piilopirtissä pihakuusen katveessa kiviaidan vierustalla. Ovatko sinun lapsuudenunelmasi toteutuneet tuolloin tai myöhemmin?

Nostalgisin ajatuksin, Tuija

Syksyn satoa

Elokuu vaihtui syyskuuksi huomaamattani. Blogi on ollut mielessä päivittäin ja kuvamateriaaliakin on kertynyt vaikka muille jakaa. Sateiden jälkeen aurinkoinen sää on kuitenkin houkutellut hiukan toisenlaisiin puuhiin kuin kuvien kanssa askarteluun tietokoneella. 

Verstaalla on syntynyt valmista. Uusinta korurasiaa on tutkailtu edestä ja takaa, kuvattu päivän valolla ja iltahämärissä verannan kynttelikön hämyssä. Muistosormuksia retkiltä ja matkoilta on aseteltu mieluisiin kuvakulmiin. Mummin kirjailema liina on oivallinen tausta taidokkaalle käsityölle, joka on tammea ja visakoivua. 

Nämä uljaat kaunottaret putkahtivat esiin kuihtuneiden kesäkukkien keskeltä. Tämän siitä saa, kun keväällä viskoo siemeniä sinne sun tänne merkitsemättä muistiin mitä ja minne. Yllätykset ovat ihania!

Toisaalla alkavat jo pensaat punertua syyssävyihin. Pyykkipojat keikkuvat hiljaa tuulessa. Tunnelma on tyyni ja seesteinen huikean kesäkauden jälkeen.

Verstaalla on lokerot täynnä yhtä sun toista tarpeellista. Työvälineet ovat puolestaan käden ulottuvilla valmiina käyttöön. Pienessä rasiassa on monen monta työvaihetta, joiden dokumentointi ja siirto on vielä vaiheessa.

Kaikenkirjavat laatikostot on kerätty vuosien varrella kierrätyskeskuksesta. 

Toivotan näiden kuvien myötä kaikille lukijoille hyvää syyskuuta! 

Syysaurinkoisin ajatuksin, Tuija

Päivän poiminnat

Aamuvarhain lehteä selatessani silmiini osui elokuva-arvioinneista tekstin pätkä: 'Latinan lause "carpe diem" käännetään yleensä muotoon "tartu hetkeen". Tarkempi vastine sille kuulemma kuitenkin olisi "poimi päivä".' 

Tässä minun poimintani sateiselta maanantailta.  Työpöytäni sai lauantaina väliaikaisen kodin salin ikkunan alla. Pöydän jalkoina ovat Ikean Helmer -laatikostot ja pöytälevyksi keksin kerran laittaa verannan pöydän jatkolevyt, joille ei silloin ollut muuta käyttöä. Einari -sedän vanhan tuolin kanssa se istuu siihen paremmin kuin osasin odottaa. Yllätykset ovat mukavia!

Ulkona on sataa ropissut iltapäivästä asti ja hämärä saa minut sytyttelemään kynttilöitä tunnelman luojiksi viilenevään elokuiseen iltaan.

Kypsäksi hautunut mannapuuro odottaa puuhellan tulella, joka samalla on lämmittänyt koko alakerran. Misa -lietemme oli aivan ensimmäisiä hankintoja Villa Iirikseen. Se jos mikä on ollut hyvä päätös.

Saunan ikkunasta kurkistelin uuden kiukaamme loimua, jonka teho varmasti vain voimistuu pimeänä vuodenaikana. Arjen ylellisyyttä parhaimmillaan. 

Haaveeni kylpyammeesta toteutui saunaa remontoidessamme jo kauan sitten. Uuden kiukaan myötä uskon hemmotteluhetkiin tulevan aivan uuden ulottuvuuden, kun samalla voi nauttia liekkien tanssista lasiluukun takana.

Verstaalla Laurin uusin sormusten rasia alkaa muotoutua. Työvaiheita voit seurata Instagramissa ja syy työpöydäni muutolle selvinnee tuota pikaa... jos vain...


Tunnelmallisin iltaterveisin Tuija

Murusia

Piipahdin eilen ex tempore kirkonkylällä kirjastossa ja Hitti -pöydältä nappasin iltalukemiseksi Sari Luhtasen Murusia, josta sain inspiraation tähän blogipostaukseen. Aasinsilta lukemastani rakentui mielessäni uuteen leipälautaan ja murusten siivoukseen, joka tapahtui nopeasti ja näppärästi reseptillä: tasot siisteiksi, lämmin valaistus, pari kuvaa Canonilla, tallennus koneelle, roskien retusointi lattialta ja jääkaapin oven puhdistus kätevästi iPhotolla. Kuvilla saa siis ihmeitä aikaan!  

Onko teillä leivän muruja? No, joo onhan imurikin aika hyvä arjen pelastaja, mutta Tiirinkosken tehtaalta ostamani Iris Hantverk -lattiaharja on kyllä ohittanut monessa tilanteessa modernin teknologian kuluneena kesänä. Se vain on niin ihana kädessä ja hiljainen, avulias kumppani. Aina valmiina!

Uusi, pieni sievä leipälauta löytyi  Ikeasta viime käynnillä. Öljysin sen jo kertaalleen ja viikonvaihteessa uusintakäsittely. Tänään se asettui kaakelipöydälle ja leivät muuttivat ylälaatikkoon. 

Kokeillaanpa vaihteeksi tällaista järjestelyä. Kohta puoliin saatan kuulla käyttäjätason kommentteja, jotka eivät aina ole mairittelevimmasta päästä, kun olen intoutunut järjestelemään tavaroita uusiin paikkoihin muutoksen halun puuskassani. Fengshuin tuulet puhaltavat...

Murusia -kirja on minulle juuri tähän hetkeen sopivan raikasta chick litiä sokerikuorrutuksella. Sopii mainiosti arjesta irroittautumiseen tosin herkulliset kuvaukset kokkauksista tuovat veden kielelle. Suosittelen makean nälkään.

Äkillinen säätilan muutos syksyisemmäksi vaatii sopeutumista varsinkin, kun vielä puoli sydäntäni on Pythagorionin rannalla köllöttelemässä ilman huolen häivää arkirutiineista. Silmät kiinni ja tunnen meren suolaisen tuoksun, kuulen korvissani aaltojen pauhun, rantahiekan rahinan aaltojen puskiessa kiville kuluttaen ne siloisiksi. Suloiset tunnelmat täyttävät mieleni. Onnea.

Viihtyisällä verstaallaan ahkeroi siippani, jolla visio uudesta, upeasta korurasiasta. Välivaiheita voit vakoilla Instagramista. Paljastan lisää, kun saan kuvamateriaalia Punalasta.

Kuulumisiin muruset! Tuija