Syyskuun mietteitä

Heinäkuinen auringon kajo taivaan rannassa muistuttaa minua tästä syyskuisen valon sävystä, joka hyväilee verannan paneeliseinää. Omenoissakin aistin samaa lämpöä ja hyvää oloa. Pelargoniat kukoistivat matkoilla ja myös kotosalla. Kiitolliset kukkijat eivät ota nokkiinsa herkästi. 

Kesälomalla ilta-auringossa talletin silmukka silmukalta Samoksen lämmön ja aaltojen kohinan välimerellisen sinisiin pikkusukkiin, joiden neulominen herätti jälleen kerran ihmetystä rannan kulkijoissa. Tauko sosiaalisesta mediasta soi paljon silmukoita ja rentoutta mieleen. Tinnituskin katosi meren aaltoihin.

Päivittäin kesän ihanat muistot tulvahtavat ajatuksiini. Kuvien voima on valtava. Tuon alemman otoksen keimailuhetkikin on tuoreena muistona. Onni on matkata taitavan kuvaajan kanssa rakkaissa maisemissa. 

Syyskuun alun lämpöaaltoa odotellen, Tuija

 

Kesäkuun tunnelmapaloja

Jotain ihan muuta

Tuttua ja tavallista

Uusia polkuja

Vanhoja reittejä

Ihmettelyä

Ihastelua

Mielenrauhaa

Aaltojen kohinaa

Kesä tuoksuu vehreydelle. 

Retkimiettein, Tuija

 

Toukokuun toinen sunnuntai

Kun minä olin pienen pieni tyttönen niin äitienpäivistä muistan valkovuokkokimput ja koulussa väsätyt kortit sekä pikkulahjat, joiden salassa pitäminen ei lukeutunut vahvuuksiini. "Arvaa äiti, mitä me tänään tehtiin..." alkoi useamman kerran kuulumiseni pinkaistuani koulutaksista keittöön äidin uunituoreiden sämpylöiden äärelle. Tuore, omien lehmien maito maistui juustosämpylän kera makealta. Arjen ilo ja onni!

Pikkukuistin ikkunalla nököttävä patsas sai seurakseen pikkuruisen kimpun ennen äitienpäivävieraiden saapumista. Ihastusta herätti pitsin kuvajainen kaakelilla.

Sitä me sitten pienen ihmisen kanssa kuvailtiin. Ovatkohan nämä niitä hetkiä, jotka tallentuvat mieliimme? Yhteinen kukkatuokio antoi ainakin innoituksen tähän tekstiini. Toivon, että tämänkin ilonhetken muistan vielä äitini iässä. 

"Miksi sinä 'kakkahuonetta' kuvaat?" helähti ihmettely selkäni takaa. "Siksi, kun tämä on yksi toteutunut unelmani", taisi kuulua vastaukseni. Esikoisemme koulun aloitus oli etappi, johon mennessä halusimme saada suihkun ja esteettisen silmäni kriteerit täyttävän toiletin. Siksi se siis kuvattuna kaikkine rosoineen. Mottoni kuuluu: Kokonaisuus ratkaisee! Mutta jäikö mieleen kakka- vai kukkatuokio, se jää nähtäväksi. Olenko kenties se hassu mummi, joka kuvaa jopa vessanpyttyjä. Malttamattomuus itse väsättyjen pakettien kanssa osoittautui kyllä samansuuntaiseksi kuin tällä isoäidillä.

Pari litraa helmenvalkeaa maalia saisi hyvin aikaa kestäneet pinnat raikastumaan jonakin kauniina kesäpäivänä. Samalla lattiaan soisi tulevan jotakin kaunista välimerellistä tunnelmaa luomaan hyvää tunnelmaa.

. 

Äitienpäivän illan tunnelmissa, Tuija alias tuikku

Ps. 1 Synnyinlahjaani pohdin...

Ps.2 Liekö rakkaus kaikkeen kauniiseen...

Arvonta suoritettu

 

Kevät tulvahti toukokuisena ilona ovista ja ikkunoista niin etten ole aiemmin saanut itseäni koneen äärelle pysähtymään. Pahoitteluni, että olen pitänyt arvonnan tulosta pimennossa. Vedin pitkää tikkua ja onnetar suosi kommentoijaa, joka ei enää kirjoja keräile, mutta varmasti nauttii Auroran salaisuuden kiemuroista. 

Tuula, otathan yhteyttä sähköpostitse niin voimme sopia, miten toimitan kirjasi sinulle. 

Onnentoivotuksin! Tuija

24.4.24

Tänään on niin mukavan näköinen päivämäärä, että iski ihan hillitön into pullauttaa pihalle pikkuruinen postaus muistoksi tästä huhtikuisesta päivästä, jolloin on todella epäuskoinen olo ajatuksesta "viikko vappuun" tai siis siitä, että toukokuu on just sillään alkamassa. 

Sunnuntaina uhmasin talvisia olosuhteita ja kävin autoretkellämme ostamassa Plantagenista upean kukkeat Mårbackat salin ja verannan ikkunoille. Talvettamani eivät vielä ole kukassa, mutta toivon niidenkin puhkeavan kukkaan tuonnempana. Verannalle ei vielä tohdi kaunottaria viedä vilusta hytisemään, mutta ensi viikon lämpötilat suovat todennäköisesti tilaisuuden aloittaa kesäelon maistelun sekä kasveille että asukkaille.

 Ai, ai, tuskin malttaa odottaa! 

Olethan huomannut eilisen kirja-arvonnan? Tarjolla olisi hyvää luettavaa. 

Toiveikkain ajatuksin, Tuija

 

Auroran salaisuus

 

Blogiyhteistyö/ Bazar Kustannus

                                            Hyvää Kirjan ja ruusun päivää!

Nyt sinulla kirjojen ystävä ja erityisesti Lucinda Rileyn tuotantoon hurahtanut on mahdollisuus voittaa tämä Auroran salaisuus omaksesi parilla ehdolla. Ensinnäkin kerro kommentissa Mitä luet tällä hetkellä? ja toiseksi Mikä on sinun lempilukupaikkasi? Kolmanneksi, jos voittaisit tämän kirjan itsellesi niin sitoudut luettuasi laittamaan hyvän eteenpäin eli lahjoittaisit kirjan jollekin, joka innolla uppoutuisi tarinan syövereihin. Toiveeni olisi, että Aurora salaisuuksineen pääsisi pitkälle matkalle erilaisten lukijoiden hyppysiin. 

Jos haluat olla mukana saattamassa tätä haikeansuloista perhedraamaa kohti tuntematonta seikkailua niin jätäthän blogiini kommentin, jossa vastaat kysymyksiini. Arvon voittajan viikon kuluttua vappuaattona. Vastausaika päättyy tiistaina 30.4. klo 14. 

Kirjan takakannessa lukee Sydämeen asettuva sukupolvien kudelma. Itse luin kirjani jo viime vuoden puolella ja tämä on lukeutuu niihin ahmaistaviin, joita ei malttaisi laskea käsistään. Oma kirjani on rivissä muiden Rileyn teosten rinnalla, mutta tämä olisi vapaana lentoon. 

Oletkohan se juuri sinä, joka olet onnettaren suosikki?

Toiveikkain terveisin Tuija

Kevätaurinkoa

 

Kevätauringon valo kohottaa mielialan kummasti korkeuksiin. Puuhastelut lumesta vapautuneen pihapiirin äärellä on sitä jotakin ihan muuta, joka arjessani tuo hyvää oloa ja uskoa lämpimämmän ajanjakson voimauttavaan vehreyteen. Pidän valkoisen erilaisista sävyistä, mutta tämän kuluneen talven jälkeen olen huomannut ajautuvani värien lumoihin. 

Selailen lattiamaalien värikarttoja, tutkailen tapettimalleja ja makustelen paluuta siniharmaisiin lautalattioihin. Leikkimökin vihermulta kaipaisi kipeästi ehostusta. Jouluiset oviverhot pääovien ympärillä särähtävät joka päivä silmääni. Jospa piakkoin saisin vaihdettua ne keväisempiin. Verantaelämää odotan malttamattomana. Pari piipahdusta on iloa jo tuottanut. Kuppi teetä ja lintujen liverrys on kevääni tunnelman takaajat. 

Kevät, kun tulvahdat sisään ovista ja avonaisista ikkunoista niin voi sitä ilon päivää! Vanhanaikaisten ikkunoiden lumo on taattu. Puhallettujen lasiruutujen läpi maisema on hurmaava kaikkine epätäydellisyyksineen. Elämäkin on. Pitsiverhot kehystävät kotimme antiikkisia silmiä, kun kesä koittaa pelargonioiden kukoistaessa ikkunalaudoilla. Vanhan huvilamme lumovoima on parhaimmillaan erityisesti kesätuulen liehuttaessa verhoja hiljaksiin. Romanttinen nostalgia valtaa mieleni. Onneksi se on toteutunut unelma elämässäni. 

Tuskin maltan odottaa ihania anivarhaisia aamukasteisia aamuhetkiä, kun liihottelen kaftaanissa kesäkamarista aamutoimiin päätalolle tai puhumattakaan kesäaamun raukeista teehetkistä pihaterassilla. 

Peipon liverrys, ensimmäiset perhoset ja sinnikkäät kevään ensimmäiset kukkijat, kiitos kohtaamisista, joissa koin toivoa luvatuista räntäsateista huolimatta. Nyt on yksi vuodenkierron parhaista ajanjaksoista. Paina jarrua ja pysähdy hetkeen! 

Tässä ja tänään, Tuija

Tervetuloa kevät 2024!

Ylipitkä talvien talvi alkaa näyttää menneen talven lumilta. Viimeinkin! Kuvakirjastoni sen todistaa. Inspiraatio on ollut kateissa. Kevät on antanut odotuttaa itseään. Jokaisen valon pilkahduksen olen toivonut tuovan Neiti Kevään näille main. Toissa päivänä yllätyksekseni näin lumikinoksen vierellä pienoisen sinivuokon nupun sinnittelemässä kohti illan viimeisiä auringon säteitä. Siinä se oli: kevään airut, jonka näkeminen sai ilon läikähtämään sisuksissani. 

Pääsiäisen aikaan saimme maistiaisen keväästä, kun Turun lomasella sää helli talven nuuduttamaa mieltäni. Lukemattomat askeleet kuivilla kaduilla tuntuivat mahtavilta. Kotiin palatessa rakas rastaamme Toivo tervehti pihakuusen latvasta laulaen sulosäveliään. 

Pihamaalla ja metsikössä tuoksuu kevät. Syreenit pullistelevat silmujaan ja tulppaanien sipuleista ainakin osa puskee esiin väri-ilotteluaan jonakin kauniina kevätpäivänä. Ruusupensaan alla piilee onnen hileet sanotaan tuossa taustalla soivassa laulussa, pihakoivukin siinä mainitaan. Pieni sydän.... kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen, pieneen sydämeen, rakkautta, kaipuuta, kuinka mahtuu tähän pieneen sydämeen suuri maailma, koko planeetta...

Kevätillan ajatuksiin, Tuija