Kuppi teetä ja sympatiaa

Lokakuu on hujahtanut vauhdilla päivien vaihtelevissa tunnelmissa ja mietteissä. 

                  Olkoon aamu, päivä tai iltahetki niin kuppi teetä ja sympatia ovat aina oiva pari. 

Arjen pienet mikrohetket ovat merkittäviä. 

Pysähtyminen kauneuden äärelle on minulle ensiarvoisen tärkeää päivittäin. Klohmuinen risa peltipannu kätkee sisäänsä lukemattomia tarinoita, joista minulla ei ole aavistustakaan. Juuri ennen pakkasyötä turvaan poimimani daaliat ainakin viihtyivät hyvin sen suojissa. 

Jokainen pienikin auringon kajo saa hymyn huulilleni. 

Syksyni sulostuttajia ovat kynttilät, joiden loimu tuo lempeän hehkun ja lämmön sisimpääni. Kuivahtaneet unikon siemenkodat ropisevat suloisesti. Olen kahden vaiheilla ripottelenko niiden sisällön ennen lumen tuloa kukkapenkkiin odottamaan ensi kasvukautta vai vasta kevään tullen. Suippojen kotien pysähtynyt ulkomuoto sopii jotenkin tähän ajanjaksoon, kun kesä on ohi ja talvi tekee tuloaan. Hämärä laskeutuu varhain ja kietoo syliinsä täällä metsän siimeksessä katuvalojen tavoittamattomissa.

Tänään mieleni kiitää Samokselle, jossa on tänään ollut maanjäristys merellä saaren pohjoispuolella. Eilen ihailin kesäisiä kuvia, tänään kauhistuin kaaosta. Ymmärtääkseni henkilövahingoilta ei ole vältytty. Surullinen vuosi saarelaisille, koska ensin korona pysäytti turismin ja nyt vielä tämäkin. 

Sytytän kynttilöitä. Pyhäinpäivä oli lapsuudessani harras päivä, mistä johtuen minun on vaikea suhtautua Halloweenin viettoon. Onneksi kukin voi toimia omia arvojaan kunnioittaen sisintään kuunnellen. 

Hyvän mielen koti on ensi maaliskuun lopulla ilmestyvä kirja, jonka kirjoittaja on Maaretta Tukiainen. Kuvat on ottanut valokuvaaja Krista Keltanen. Kaksikon aiemman työn perusteella odotan jotakin todella ihanaa. "Mikä tekee kodista paikan, jossa voit hyvin?" -kysymys kiinnostaa minuakin. Mitä sinä siihen vastaisit? 

Tunnelmallisin terveisin tuikku

 

Lukunurkkauksen tunnelmaa

Vanhassa kiinteistössä asujan on syytä muistaa harjoittaa kiitollisuutta ja olla itselleen armollinen. Tänä iltana olen onnellinen siitä, että vuonna 1919 valmistunut kotimme on meille lempeä kaikkine klohmuineen ja viileine nurkkineen. 

Kiitollisena nojatuolista nitisevine jousineen ja kupillisesta hunajaista teetä tuossa vanhassa palvelijassa, jonka joku uudistusintoisempi olisi heivannut kaatopaikalle, kuuntelen gramofonin nykyversiosta, Spotifysta, Joni Mitchellin River -kappaletta uudestaan ja uudestaan. Lempimusiikkini valitsen tunteella sen mukaan, mikä kyseisellä hetkellä koskettaa ja puhuttelee. Nyt se on tämä herkkä, vähän surullisen haikea River, joka tarttui matkaani lauantain retkellä autoradiosta. Jos haluat kuunnella tuon sinäkin, niin klikkaa tästä.

Hyvän mielen taidot -sivustolta voi lähettää kortin ystävälle, jota haluaa ilahduttaa. Tee sinäkin niin! Ystävällisiä sanoja ei ole mitään syytä pantata, koska hyvä saa aikaan hyvää. 

Iltailoja sinne ruudun taa teille jokaiselle! 
                                           
                                             <3 Tuija

Aatonaattoiltaa

Joulun tunnelma ja lumo koostuu pienistä palasista, mutta tärkeintä on kokonaisuus. Valmistelut pikkuhiljaa kuuluvat joulukuun päiviin. Salissa kuusi on paikoillaan valmiina herättämään lempeällä valollaan aattoaamuun. 

Keittiön limppuleipomon sotkut siivosin juuri äsken ja ehdinpä jossakin välissä herkuttelemaan uunituoreella leivällä teekupposen kera. Parikymmentä mausteista joululeipää syntyi päivän aikana pyhäpäivien herkutteluun. Hyvää ellei erinomaista!

Villa Iiris rauhoittuu huomisaamuna  joulusaunan jälkeen yhdessäoloon perheen kesken. Aattopostaus ilmestyy tänne ennen joulurauhanjulistusta.  

Rauhaisaa aatonaattoiltaa! 

 tuikku