Onnen avaimet

Ulkona on uskomattoman ihana kesäillan lämpö ja tunnelma. Aurinkoisella yläpihalla kirsikkapuun kukat tuoksuvat makeilta houkutellen pörriäisiä luokseen, mutta omenapuut antavat vielä odottaa loistoansa. Nuput ovat aivan juuri aukeamaisillaan. 

Kameran otoksia koneelle  tallentaessani eteeni tupsahti tämä jo jokin aika sitten ottamani kuva lempiavaimestani. Iloitsen joka kerta, kun otan tämän käteeni ja suuntaan sen kanssa ikiomalle T -huoneelleni. Helmien hypistely on mukavaa.

Olen kokonaisvaltaisesti reagoiva ihminen, jolle pienilläkin nyansseilla on suuren suuri merkitys. Onneni koostuu palasista, joista muodostuu loppujen lopuksi harmoninen kokonaiskuva omiin mielikuviini.

Tällaisessa vanhassa antiikkisessa miljöössä eläessä on joihinkin asioihin pakko suhtautua sopivalla suurpiirteisyydellä. "Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen ihanaa" lukee kortissa, jonka olen kiinnittänyt muistitauluuni. Näin se on. Oikeasti. Näkökulmansa voi valita ja toiveikkuus kiitollisuudella höystettynä on antoisaa. 

Takapihan kielot olivat eilisillan iloni  sekä rauhoittumishetkeni ennen iltapuuhia. Kimppu tuoksuu miltei pökerryttävältä, mutta kuitenkin juuri niin kesäiseltä kuin toivoinkin. 

Mitkä ovat sinun onnesi avaimet? Minulle iloa tuottavat muun muassa pihapiirin villit kukat ja miljoonat mahdollisuudet. Viereiselle pellolle levitetyn lannan hajukin vahvistaa uskoa uuteen kasvukauteen rastaiden konsertilla säestettynä.

Kesäisen illan terveisin Tuija

ps. Tämä on 300. tekstini ja kirjautuneita lukijoita on yhtä vaille 100.

Helmihetkiä

                             Sunnuntai-illan kuva-arvoitus...

                     Tunnelmapaloja menneeltä viikolta, Tuija

Rakas puolivilli puutarha

Linda Peltolan Rakas puolivilli puutarha -kirja alaotsikolla
Kesähetkiä ja kukkakuumetta on lupaamani herkku, jonka uskoisin olevan jokaisen puutarhaintoisen äidin lempilahja. Nyt taitaa tulla kiire hankkia se, mutta äitiä voi lahjoa muulloinkin kuin toukokuun toisena sunnuntaina. 

Sain omani Mansikkapaikka -kirjan yllätyskylkiäisenä. Kiitos Riikka! Kohta kuukausi on vierähtänyt siitä, kun lupasin paljastaa tämän toisen namupalan. Hyvää kannattaa odottaa tai niinkuin minä tein, pihistellä.

Aamuvarhain latasin Instagram -tililleni kirjasta väsäämäni pikkuvideon, jossa saat kurkistuksen kesähetkiin. Kukkakuume ja kesäintoilu iskee vääjäämättä Lindan kirjan myötä. 

Kirja on tarkkaan mietitty kokonaisuus, jonka sisällysluettelo kauniine teksteineen ja hurmaavat kuvat toivat kesän räntäsateen keskelle. Poimin kuviini muutamia itseäni erityisesti koskettaneita kohtia. Tietoa ja kauniita kuvia erilaisista kukista on runsaasti. Kirjaa lukiessa nautin erityisen paljon visuaalisesti loppuun hiotusta matkasta puutarhan eri kolkkiin.  

Konstailematon kotipiha sopii sanaparina meillekin, joiden puutarhahulluus on vasta orastavana idullaan. Tämän parikymmenvuotisen maalaiselämämme on täyttänyt perhe-elämä remontintäyteisine vuosineen. 

Kasvihuoneita on kaksi tai oikeastaan enää yksi varsinaisesti käytössä, vaikka oikeastaan tuossa Laurin vanhoista ikkunoista liiterin peräseinustalle rakentamasta saimme parhaat sadot aikanaan. Uudempi Snap and Grow on yläpihalla kasvilavojen seurana. 

Tänä keväänä olen yrittänyt uskotella itselleni, että sirpaleet tietävät onnea. Tekevälle sattuu tai oikeastaan tyhmyydestään kärsii... Unohdin nostaa lavojen lasit talveksi ylös, kun sitä talvea ei oikein ollut tullakseen ja kevään viimeisin lumipyry oli huomaamattani kasannut valtavat kinokset lavojen päälle ja arvaahan sen, miten siinä kävi. Pirstaleiksi meni!

Se siitä varhaisesta kylvökaudesta sitten. Tällä kertaa! 

T -huoneella taimista osa on hyvissä voimissa ja uskoisin uskaltavani siirtää ne jo huomenna kasvihuoneen suojiin. Kirsikkatomaattia, suippopaprikaa, basilikaa, persiljaa, salaattia... 

Kompostin tyhjennys on yleensä minun hommiani, mutta selkäni ei oikein edelleenkään tykkää yhtään mistään. Se närkästyy pienimmästäkin, mikä tuo harmaan pilven aurinkoiselle kevättaivaalleni. Parhaani mukaan asennoidun toiveikkaasti ja positiivisesti, vaikka se puuhasteluun taipuvaiselle onkin työlästä, kun joutuu priorisoimaan mieluisia asioita pois työlistalta. 

Viimeisessä kuvassa tuossa alhaalla on samanlainen puutarhapaviljonki kuin meillä sillä erotuksella, että noin ihanalta se tai oikeastaan ne, joita on kaksi, eivät ole vielä koskaan näyttäneet. Toinen on etupihalla pääasiassa ihan vain näön vuoksi ja yläpihan pergola on houkutteleva levähdyskeidas kotipuuhien lomassa. Ikean jättikokoinen hyttysharso voisi toimia loistavasti tuossa tarkoituksessa. Inspiroiva kuva!

Myönnän, että minua on puraissut puutarhakärpänen. Kanelia ja kardemummaa -blogin Marialla on kiva siemenarvonta. Jos hänen bloginsa ei ole sinulle vielä lukulistallasi, niin tutustu ihmeessä. Keittiöpuutarha - Siemenestä lautaselle on kevään uutuuskirja, joka on toivelistani kärkipäässä. Vink, vink!

Tänään oli erityisen kesäistä. Elohopea kohosi jo ainakin 22 asteeseen ja aloitimme kesäkeittiökauden perheen kanssa yhdessä kokkaillen. Ruoka maistuu ulkona niin hyvältä. Tuota pikaa salaatit ja yrtit voi kerätä omasta puutarhasta, mikä sen mukavampaa. 

Rakas villiintynyt puutarhamme on mahdollisuuksia täynnä! Adolfin peruja olevia kasveja on siellä täällä, mistä voisi varmaankin päätellä perinnekasvien vahvuuden ja kestävyyden. Sinivuokkotaivas omalla pihalla on kevään suurimpia iloja.


               Aurinkoista äitienpäivää odotellen! Tuija

Toukokuu, tervetuloa!

Vuosi sitten tähän aikaan alkoi lähtölaskenta lakkiaisiin. Tunnelmat olivat aika toisenlaiset kuin tänään, kun kesäinen säätila helähti tänne meidänkin perukoille innostaen yhteen sun toiseen touhuun.

Verannalla tarkeni nautiskella vappuaamiaista yöpuvussa. Ikkunan takaa ihailin perhosten kisailua helmilijojen katveessa. Todellinen kesän merkki oli kuitenkin se, että ikäneito Elli -kisuliinimme pyysi ulos ja asettui auringon lämmittämille portaille loikoilemaan ja palasi sisälle vasta auringon kadottua nurkan taa.

Tuhat työtä odottaa tekijäänsä, mutta niin kiire ei saa olla etteikö ehtisi pysähtymään hetkeksi. Voi, mikä nautinto olikaan istahtaa pihaterassin lepotuoliin kylmän frappen kera. 

Tällaisina kevätpäivinä on vaarana, että ahnehtii liikaa kaikkea ja sitten väsyneenä iskee epätoivo. Meillä on jo niin paljon kokemusta karttunut tällä tontilla, että vähitellen olemme oppineet asioiden järjestyvän askel kerrallaan.  Veneen patjojen, tyynyjen ja verhojen siirryttyä Unelmaan kesäkamari vapautui yökyläilijöille nukkumatilaksi. 

Meidän ikioma kesäsoppi Punalassa onkin jo jonkin aikaa ollut valmiina muuttoon. Sinne kohta kipitän minäkin.

           "Mökkielämä" alkakoon! Tuija

Pikkulauantai

Aamusella sain instagramiin lataamaani sadekuvaan iloisen hyvän pikkulauantain toivotuksen. Maisema oli nuhruinen ja olo senmukainen. Viesti piristi! Samoin tuo pieni Mårbackani kukka toi väriä lotinan keskelle.

Sateen loputtua yllättäen ja auringon säteiden valaistessa vihertyvän kotipihan lähdimme metsään kahlailemaan suolammikoihin ja taisipa siellä joku kiivetä puuhunkin. Voin paljastaa, että se en ollut minä, vaikka houkuttelevalta vaikuttikin.

Dr Martens/Beamhill/Helsinki

Kumisaapas kurasäällä paras on, mutta minä olen niin tykästynyt näihin maanmainioihin tohtoreihini, etten muita juurikaan jalkoihini laita.  Ne sopivat rentoon tyyliini paremmin kuin hyvin ja varsinkin niiden mukavuus on omaa luokkaansa. 

Metsälammella kahlailin kyllä isoissa kumppareissa jännittäen hörppääkö varsi vettä vai ei. Samat huvit on minulla edelleen kuin pikkutyttönä. 

Vesikatkoksen innostamana lämmitin saunan Laurille ja yllätin itseni tekemällä kylvyn. Vesi lämmitetään isossa padassa ja ämpärillä sitten täytetään amme, jonka ensin lasken letkulla noin puolilleen kylmää vettä. Liian harvoin viitsin nähdä tuon vaivan, joka on aina sen arvoinen. Voi, kuinka olikaan rentouttavaa makoilla saunan lämmössä ja lueskella uusinta Maalla -lehteä hikinorojen valuessa silmiin. Tulenlieskojen tanssi kiukaan luukun takana on kuin elävä taulu. 

Terassin pihapenkillä vilvotellessani kuuntelin pikkulintujen liverrystä ja ihailin yli lentänyttä hanhipariskuntaa. Hengittelin raikasta, kosteaa ilmaa ja nautin sydämeni kyllyydestä. 

 Onnellisuusbingo/Sanna Wikström

Sähköpostiini oli kilahtanut Hetki itselle -verkkolehti, josta tallensin tuon hauskan Onnellisuusbingon. Aamusumu muuttui päivän mittaan loistavaksi illaksi. BINGO!

                        Rentoutuneisiin tunnelmin, Tuija

Jaloleinikki/Neidonruusu

A picture is worth a thousand words

Tämä estetiikan kukkanen, Singer, oli pikkutyttönä minun siivoustyöni erikoisalaa. Muistan, kuinka pyyhin pienin näppärin sormin kostealla rievulla pölyt pois mustien rautajalkojen kolosista. Elämys silloin ja edelleen. Kalsarin lahje on vaihtunut mikrokuituliinaan. Taisin olla kohtalaisen touhukas tyttölapsi, jonka lempipuuhaa oli etenkin remuta pitkin metsiä poikajoukon jatkona. Ilmankos arpia on siellä sun täällä. 

Sittemmin omat tyttäreni käyttivät poljinta leikeissään ajaessaan vimmatusti "autolla" ties minne maailman ääriin. Sen seurauksena hihna sitten kerran napsahti poikki. Jos jossakin vaiheessa saan aikaiseksi korjattua Fanni -mamman antiikkikoneen ompelukuntoon, testaan heti, tuleeko tikistä niin kaunista kuin muistelen. Tehokas se ainakin oli. Neula upposi sormeeni ja antoi kestopistoksen ompeluun, vaikka toisin olisi voinut luulla. 

Ajatukseni lentävät helposti, kovaa ja korkealle, mistä johtuen joudun rajaamaan innostuksen kohteitani. Potitusta, valokuvaamista, organisoimista, silitystä, suunnittelua, korjaamista, loikoilemista, ulkoilemista, leipomista, pihatöitä, muotia, meikkejä, hyvinvointia, retkeilyä, matkailua, mankelointia, bloggailua ...  

Parempi on kai ajatella, että on monta mukavaa asiaa, mistä valita. Jospa ottaisikin näin päivä myöhässä kirjan käteen nojatuoliin rojahtaen ja viettäisi Kirjan ja ruusun -päivää jälkijunassa. Ruusuista ei ole tietoakaan, mutta kirjoja on lukemattomia.

Raekuuro kuitenkin näkyy menneen ohi ja taas aurinko pilkistelee eli pihalla Unelman puunaus kaiketi etenee. Taidan napata matkaani kupposellisen teetä ja lähteä terassille tunnelmoimaan  toppatakissa kesää samalla kippariamme tsempaten. Längelmävedestä jäät jo lähtivät. Hiio hoi, veneilykausi alkamassa!

Kiitos kannustavista kommenteista edelliseen postaukseen! Teiltä uunituoreilta lukijoilta olisi ilo kuulla, mikä sinut sai liittymään Koti meidän -tähtilukijoihin? 

Olette sydämellisesti tervetulleita ja toivottavasti viihdytte Villa Iiriksen aivoitusten parissa!

Best wishes, Tuija

Tämä kaunis koti haluttiin Aamulehden Koti&piha -liitteen pääjutuksi

Kuva: Ossi Ahola/Aamulehti

Tämä kaunis koti haluttiin elokuvan näyttämöksi 

- nappaa ideat itsellesi 

-linkin takaa näet verkkolehden laajemman kuvakavalkadin kodistamme, joka on kuluneen viikon aikana tullut tutuksi uskomattoman monelle lukijalle tai paremminkin katsojalle. 

Tiistaina sain ennennäkemättömän määrän viestejä, postia ja kommentteja. Lisäksi bloggerin kävijälaskurissa näkyi huikea piikki. Tässä hötäkässä tuli yksi uusi kirjautunut lukijakin. 

Kiitos ja halaus teille kaikille pienimmästä isoimpaan! 

Kiitosleinikki

Lehtijutun myötä joillekin avautui varmasti minusta aivan uusi puoli, jota ei ole ennen tuntenutkaan. Itselleni kansikuvatyttöys oli hetki huippumallina. Kuten huomaat koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa salaisia haaveitaan. 

Tiedän, että ihmiset kiinnostuvat eniten blogeista, joissa pääsevät kurkistamaan ihmisten elämää. Olisikin mukavaa kuulla, millaisia toiveita teillä täällä piipahtavilla on blogin kehittämisen suhteen? Sain nimittäin ennenkuulumattoman mahtavan tarjouksen, jota sulattelen vieläkin. Tutkailen nyt itseäni inspiroivia nettisivustoja ja blogeja. Jos sinulla on jokin hyvä vinkki Koti meidän -tyylin päivitykselle niin kiitollisena ottaisin sen vastaan. 

Olen erityisen kiinnostunut hyvän mielen taidoista ja myönteisten asioiden huomaamisesta. Arvaapa vaan, kuinka ilahtuisin, jos innostuisit kommentoimaan, mikä on sinun mielestäsi Koti meidän -blogin vahvuus ja sinua eniten miellyttävä ominaisuus. 

Tällä hetkellä saatuani hetkeni julkisuuden valokeilassa usko valitsemani polun johdatukseen kohti toteutuvia unelmia vahvistui. 

           Unelmoi. Usko. Tee. Toista.

Kuva: Ossi Ahola/Aamulehti

Otsikolla Sisustusbloggari - ko? pohdin blogin alkutaipaleella kaksi vuotta sitten, mikä on Koti meidän. Taival etenee sinnikkäästi kohti suurta tuntematonta.

Olen ihastuneena lukenut Rouva Sanan #nostanainenpäivässä tekstiä: 

Huippunainen tuntee itsensä: kuka hän on, missä hän on hyvä, 

missä hän haluaa kehittyä, ja pyrkii eteenpäin.

                               Huippunainen ei sano ei haasteille, mutta ei rynni eteenpäin 

                               kyynärpäätaktiikalla vaan auttaa matkallaan kanssasisariaan.


Maaretta Tukiaisen artikkeli Uskalla menestyä osui silmiini viime viikonvaihteessa sanomalehden liitteessä. Tuolla se on pyörinyt salin pöydällä koko viikon. Linkkiä klikkaamalla löydät kymmenen vinkkiä menestykseen. Onko kampanja sinulle tuttu? Kenet sinä haluaisit tänään nostaa esille?

Minä omistan tämän postauksen Ritva-äidilleni, jolta olen perinyt taiteellisen luovan otteen elämääni. Yllä olevan kuvan härpäkkeen väsäsin joihinkin juhliin tyyliin mieluummin näperrystä kuin siivousta. Käytin siihen vanhempieni kihlakakkulapiota ja meidän omia kihlojen kaupanpäällisiksi saatuja alpakkalusikoita Greta -tädin vanhan pitsiliinan ja raastimen terän kera. Ikivanhoja muistoja kaikki, hyviksi havaittuja, mutta nyttemmin saavat killua katon rajassa tuomassa iloa ja kilinää keittiön oven suussa. Siinäpä ne johdattavat kulkijan kodin sydämeen.

Ujutan tähän samaan postaukseen vielä Sieluni hymyt -haasteen, jonka sain Hennalta. Tarkoituksena on listata asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi.

             Elämä kaikkine värisävyineen on minun onneni. 

                     Odottavaisin tunnelmin, Tuija

Kirjoitusunelma

Kansikuvatyttö

Kuva: Aamulehti/Ossi Ahola

Kevään korvalla sain yllättävän puhelun. Langan toisessa päässä oli Aamulehden teemalehden tuottaja Riikka Lehtovaara, joka oli bongannut minut tai oikeammin meidän kodin viime kesänä lukiessaan Anna -lehden juttua Kesäyön unelma takapihalla. 

Kysymykseen: Miltä kuulostaa? Lähtisittekö mukaan? vastaustani mietin, mutta en yhtä puhelua kauempaa. Miksipäs ei! Keskeinen ajatukseni on jakaa hyvää mieltä ja ideoita blogissani eli tämähän osui siihen kuin nenä päähän.

Aamulla Lauri oli kipaissut postilaatikosta anivarhain uunituoreen lehden, jonka Koti&piha -liitteen kansikuva oli iloinen yllätys. Kukas se siellä loikoilikaan sohvalla ... väsähtäneenä kukkien laitteluun. Hupsista, se sama kuva oli jo etukannessakin.

Täytyy myöntää, että jännitti avata aukeama, josta avautui kokonaisuus. Tavoitteena oli kesäinen tunnelma ja tiukka katsekontakti lukijaan. Toimittaja Outi Suorannan ja valokuvaaja Ossi Aholan tiimi teki saumatonta yhteistyötä ja sai minutkin leikkiin helposti mukaan. 

Ensimmäisellä tapaamiskerralla lumi peitti maiseman ja tuntui epäuskoiselta, että siitä sukeutuisi keväinen juttu. Seuraavalla kerralla tilauksessa oli aurinkoinen kevätsää, joka aluksi ennusteiden mukaan olikin tulossa. Mutta samalla hetkellä, kun Aamulehden auto kaarsi pihaan, alkoi kaatosade. Hymy meinasi hyytyä jo alkumetreillä.

Kesäkeittiö, terassi ja leikkimökki olivat kaikki valmiina esittämään "kesää". Toisin kävi. Hienon valokaluston avulla taitava ammattikuvaaja Ossi loihti oivallisen tunnelman salin sohvan tuntumaan, jossa minä sitten paistattelin elämäni ensimmäistä kertaa mallityyliin. Parin tunnin  ja lukuisten kuvaruutujen jälkeen posket olivat miltei krampissa, mutta mikä tärkeintä sain puserrettua itsestäni esiin kesäfiiliksen raekuurot unohtaen. 

Tähän projektiin liittyen löytyi pari uutta, mukavaa, paikallista yhteistyökumppania, joille olen todella kiitollinen avusta. Honkasen puutarha Huutijärveltä ja Neidonruusu  kirkonkylältä saivat minusta kanta-asiakkaan.  Puutarhalta löydän varmasti kesäkukkia ja yrttien taimia toukokuulla kesän koittaessa. Perunanarsissit tuoksuvat huumaavasti helmililjojen seuralaisina kukkalaatikoissa ja Neidonruusun tytöiltä on ilo hakea kukkia arkea ilahduttamaan. Jaloleinikit, jotka sain heiltä kuvausrekvisiitaksi ja samaten herkät tulppaanit ovat vieläkin elämänsä kunnossa, mistä olen aivan ihmeissäni.

Instagram -tilini onkin viime aikoina ollut pullollaan ihania kukkakuvia. Innostuin aika tavalla varsinkin, kun uudessa puhelimessani on nyt tallennustilaa, vaikka muille jakaa.

Aamulehden näköislehteen pääset tämän linkin kautta ja hyvin varusteltujen kirjastojen lehtihyllyssäkin tämän päivän lehti liitteinen varmasti nököttää. Iskikö uteliaisuus? 

 

Mitä tuumaat, onnistuinko saamaan kontaktin lukijaan? 

Aurinkoisin kevätterveisin, 

Tuija, kansikuvatyttö 

Kuva: Aamulehti/ Ossi Ahola