keskiviikko 13. tammikuuta 2021
Mittatilauskeittiö
keskiviikko 6. tammikuuta 2021
Loppiainen
tiistai 5. tammikuuta 2021
Maalaistalon talvi
Vuosi vaihtui lumihiutaleiden leijaillessa puuteroimaan maiseman. Hurmaavan kauniit talvihetket täytyi tallentaa sekä mielen sopukoihin että kuviin, joista seuraan mieluusti Villa Iiriksen tapahtumia.
Lumiharso toi levollisuutta näkymään ja valoa katsojan sieluun. Nyt on kaivettu esiin kola, lumilapio ja pulkatkin pääsivät käyttöön ensi kertaa tänä talvena, jonka oikeastaan ajattelen alkaneen vasta nyt. Kylätiellä saattaisi olla hyvä ura potkutella kelkalla, joka vielä majailee säilössään.
Pihamaalla näyttää vilistävän jos jonkinlaista menijää jäljistä päätellen. Pupujussin näimme pikkupiiperon kanssa ulkoillessamme. Se loikki vinhaa vauhtia portilta meitä pakoon puiden siimekseen.
Ajatukseni oli kirjoittaa kooste viime vuodesta. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja uppouduin näihin talvisiin otoksiin, vaikka heleät kesän sävyt vetävätkin puoleensa houkuttelevasti. Raikkaasta ilmasta on ollut ihana nautiskella isoina haukkauksina. Saunasta olisin loikkinut hankeen, mutta vielä ei ollut riittävän isoa ja pehmeää nietosta lumikylpyyn.
Muistoja menneiltä vuosilta on karttunut yli 550 postauksen verran: teepostauksista kuvakimaroihin ja sairastupaan. Inspiraatio saattaa iskeä milloin mistäkin. Poimin tähän muutaman linkin matkan varrelta. Huomaan, että ei juurikaan haittaa, vaikka varsinainen joulupostaus jäi tekemättä. Onpahan ensi joulun odotukseen ideakuvia kivasta katajakattauksestamme. Instagramissa siitä jaoin makupaloja.
Toivotan sinulle lukijani lempeää, hyvän mielen vuotta 2021!
Sydämellisin terveisin Tuija
lauantai 12. joulukuuta 2020
Villasukkien vuosi
Voihan villasukka!
Yhtäkkiä oivalsin, että tänä vuonna olen neulonut sukkia enemmän kuin koskaan aiemmin. Neulominen on ihanaa! Käsillä on aina oltava sukka tai parikin tekeillä.
Alkuvuodesta ihastuin vai olikohan se viime vuoden puolella näihin pellavansävyisiin ylipolven sukkiin, joista on tullut lempisukkani. Instagramissa näin Ellenin tilillä hänen tekemänsä vastaavat. Rohkeninin kysyä ohjetta ja sillä tiellä olen, kiitos ohjeen laatijan ystävällisyyden!
Tämä kaksi oikein, yksi nurin -joustinneule on jostakin syystä erityisen rentouttavaa neulottavaa. Teen nykyisin aina kahta sukkaa yhtä aikaa niin takaan, että niistä tulee kutakuinkin samanlaiset. Ylipolven sukat voi vetää viluisena korkealle tai pitää makkaralla säärissä.
Puolukkavillasukat päätyivät työn alle kaverin innostuksesta alkuvuodesta. Työ eteni aluksi takkuisasti, mutta lopulta tuli valmistakin ja saaja ilahtui kovasti kirjoneulesukistaan, jotka sopivat erityisen hyvin luontoihmiselle. Junasukkia on syntynyt niin monet, että olen seonnut jo laskuissa. Ensimmäiset pikkuruiset valkeat tein vauvalangasta Kreikassa jo toissa kesänä. Olen luvannut pitää pienet jalat villasukissa.
Äänikirja ja neuletyö ovat mainio parivaljakko varsinkin, kun sukka on selkeä. Kirjoneule vaatii keskittymistä, mikä sekin on äärimmäisen hyvää tekevää aivoille. Oikein huvitti, kun etsin kuvia tähän postaukseen. Useissa kuvissa oli kerä ja puikot sekä puikonpidikkeet
Neuletyö on siitä mainio, että se kulkee hyvin mukana erilaisiin paikkoihin. Samoksen naapurissa Agathonisin saarella, kun olin junasukkainnostukseni alkutaipaleella, käsityöni herätti ihmetystä. Tänä vuonna olen heilutellut puikkojani ainakin kotisohvalla, töissä, webinaareissa, kokouksissa, luennoilla, opiskellessa, Zoomissa, Netflixin äärellä, riippumatossa, pihaterassilla, veneessä, Ruissalossa, YO -kylässä, Kalasatamassa, Fiskarissa, junassa, bussissa ja automatkoilla sekä pitkillä retkillä että lyhyillä kauppamatkoilla. Minusta on siis tullut pesunkestävä mummi tai ainakin intohimoni on villasukat sekä käytössä että tekemisenä.
Olisi mukava lukea, herättääkö villasukat sinussa tunteita niiden puolesta tai vastaan. Entä neulominen? Onko se sinun juttusi vai inhokkisi numero yksi?
Lauantai-illan terveisin Tuija
sunnuntai 6. joulukuuta 2020
Juhlahetkiä Villa Iiriksessä
Villa Iiris
est. 6.12.1996
Tänä aamuna heräsimme 25. itsenäisyyspäivän aamuun Villa Iiriksen saumapeltikaton alla. Aika kiitää -sanonta on totta minulle tässä hetkessä. Juurihan allekirjoitimme kauppakirjaan nimemme ja astelimme Hämeensiltaa käsikkäin tietämättöminä muista mukavista yhteiseloamme mullistavista uutisista. Siltä siis tuntuu, vaikka ajankulun huomaankin monestakin syystä. Tuo talokaupoista viikkoa myöhemmin valjennut vauvauutinen oli ihanista ihanin yllätys. Huokaisin helpotuksesta, kun syy väsymykseeni selvisi.
Tarkistin oikein isoon paperiin kirjoittamalla, että totta se on. Neljännesvuosisata huvilan haltijoina on täyttymässä. Vuosilukuja on pitkä liuta. Silmissäni ja mielessäni kiisi monia hauskoja tilanteita ja tapahtumia sekä myös niitä, joiden yli mieluusti loikkaisin.
Unelmoi. Usko. Tee. Toista. -sanat kuvaavat loistavasti elomme polkua antiikkisen kiinteistön vaalijoina.
![]() |
| Kesä 2000 |
Saunaremontti ei ollut mitenkään pienimmästä päästä! Urakka työllisti meidän lisäksemme isovahemmat ja lapsista isoinkin tarttui siveltimeen omasta aloitteestaan. Työmaalla oli tilaa myös mielikuvituksellisille leikeille. Ilmeistä päätellen rakenteilla on kokonainen kylä tai kaupunki. Luovuus on meidän perhettämme yhdistävä vahvuus. Tässä miljöössä on ollut tilaa toteuttaa itseään sekä pienillä että isoilla ihmisillä.
Kirsti -mummin tallentamiin hetkiin on hyvä aika ajoin palata ja kokea kiitollisuuttta elämän kaikista sävyistä. Väriä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole puuttunut. Nyt onkin sitten oiva aika ottaa rauhallisemmin ja edetä edelleen teemalla Unelmoi, Usko. Tee. Toista.
Karsimalla olemme löytäneet ne meille olennaiset tavat kokea harmoniaa tässä unelmiemme pihapiirissä. Valmista ei tule koskaan, mutta näinhän elämä menee. Käännän katseeni ilonaiheisiin.
Juhlapäivän illan terveisin! Tuija
sunnuntai 29. marraskuuta 2020
Valoisa Villa Iiris
Joulu on jo täällä!
Vai pidätkö visusti ovesi kiinni,
salvat oven päällä?
Sadun huoneessa salaisessa
saat lahjaksi ruusut ja tähdet.
Ota ne reppuun evääksi,
kun matkoillesi lähdet.
– Hannele Huovi –

sunnuntai 15. marraskuuta 2020
Valoa marraskuuhun
Tanskalaistyylinen talvi, totesi tyttäremme viime viikonloppuna, kun perheineen saapui isänpäivän viettoon kotikotiin. Tuolloin lähimetsän sammalikot vihersivät houkuttelevasti. Askel upposi lempeästi mättäisiin. Onneksi viivähdimme hetken niiden äärellä. Nyt ne ovat muisto vain.
Vahvuuteni on toiveikkuus, mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että kyllä kesti löytää myönteisiä puolia lähimetsän huvettua motokoneen kitaan rytinällä ja ryskeellä.
![]() |
| Photo by Lauri |
















































