Helmikuuta!

Talvien talvi on täällä! Tammikuu vaihtui helmeilevään lempikuukauteeni, johon liittyy lukemattomia huikeita muistoja elämänpolkumme varrelta. Kaksi lapsistamme on tullut maailmaan keskellä tamperelaista keskikaupungin talvea ja vastapainoksi nuorimmainen oli syntyä yläkuvan saunan portaille, jossa tepastelin odotellessamme isovanhempia tulevien isosiskojen  hoitajiksi. 

Silloin oli lempeän helteinen heinäkuun yö. 

Tämä alun perin huvilaksi rakennettu talo on nähnyt ja kuullut monenlaisia tarinoita ja tilanteita sekä meidän että aiempien haltijoiden ja piipahtajien keskuudessa. Sata vuotta on pitkä aika, mutta toisaalta aika lyhyt ajanjakso. Riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee. 

Aika on merkillinen käsite, jota jään aika ajoin pohtimaan. Yritän painaa jarrua ja nauttia pysähtyneistä hetkistä. Vahvuuteni on kauneuden ja erinomaisuuden arvostus, joista tuo jälkimmäinen kuulostaa jotenkin erikoiselta. Tosin tunnistan itsessäni taipumuksen etsiä ympäriltäni esteettistä silmääni miellyttäviä ilon aiheita, joista saan konkreettista hyvää oloa. Näin on ollut jo lapsesta asti. 

Muistan jo aivan pienenä katselleeni erilaisia rakennuksia ja tiloja miettien, mitä  niissä tai niistä voisi muokata. Samaten puiden tuijottelu eri vuodenaikoina on kuulunut harrastuksiini. Kyläpaikoista jäivät mieleen tunnelmat ja kaikki sisintäni koskettanut.  Kummitädin kodin tuoksu on jäänyt erityisesti mieleeni. Puhdas, raikas ja lempeä kuin Aino. 

Viime viikonlopun aurinkokuva tuokoon tuoreen sääennusteen lupaamaan lumimyräkkään valoa ja iloa. Iltapäivällä on vielä viideltä valoisaa, mikä on aina erityisen ilahduttavaa pitkältä tuntuneen syyshämärän jälkeen. Lumikasat pihalla ovat korkeat ja mietinkin, miten kauan niitä saamme katsella tänä keväänä, kun se joskus koittaa. Lumen hyvä puoli on kunnollinen eristys kivijalan ympärillä ja tämä oli toisenlainen näky viisi vuotta sitten. Valitsen mieluummin helmeilevät hanget. 

Aloittaessani tämän postauksen kirjoittamista mietin, mitä otsikoita olenkaan vuosien varrella käyttänyt ja linkitin tähän muutaman otoksen, joiden myötä saat näkymän elämämme eri puoliin. Juhlapäivän postauksia olen kirjoittanut jo muutaman.  

Pysähtynyt hetki 

Kotivierailu 

Perjantain pukuloistoa 

Kotieloa Villa Iiriksen tapaan

Ohi on! 

Olivatko linkittämäni tekstit sinulle tuttuja vai uusia, avartavia, kenties?

Helmihetkiä talven tuiskuihin! Tuija

http://www.pohjolanvoimaelaimet.fi/

Mokkapalarakkautta

Tiedätkö tunteen, kun kaupassa näet 30 kananmunan kennon alle kolmella eurolla ja iskee pakottava tarve sujauttaa se ostoskärryihin? Olin tuossa samaisessa tilanteessa kahdesti viikon sisällä. Ensimmäisellä kerralla vähän mielessäni naureskelin ihmisten hillittömälle hamstraukselle, mutta toisella kertaa päätin itsekin tehdä ostoksen, vaikka vähän arvelutti lukumäärä. Tosin siinä oli jo harkinnan hiven mukana. Päätin täyttää pakastinta leipomuksillani.

Kahdentoista tunnin virkistävien yöunien jäljiltä sain itseni virkoamaan jo kertaalleen lopettamani Lattekahvi -tavan voimin. Kuukausi sitten jouluna oivalsin, että ei kahvi todellakaan ole minun juttuni. Tee sopii elimistölleni paremmin, mutta kyllä tämän päivän puhdista osittain saan kiittää myös espresson kofeiinitujausta ja leppoisan lauantaipäivän hyvää tekevää kiireettömyyttä. 

Ah, ihanuus!

Ensimmäistä kertaa oikein tietoisesti nautin keittiömme pikkuremontin tuomista uudistuksista. Pitkäaikainen toiveeni sähköuunista katseen korkeudella toteutui joulun alla ja samalla saimme laatikon ja kaapin, joiden mekanismit ovatkin kaiketi moderneinta osiota keittiössämme. Ne sulkeutuvat sulavasti kuin huomaamatta, mikä on kiintoisa kontrasti nariseville lattialankuille.

Tuota alakuvan raitaa en kyllästy tuijottamaan keittiömme ikkunasta puuhieni lomassa. Maisemat olivat kuin matkailumainoksesta. Puuhella huokui suloista lämpöä ja Kitchen Aid vaahdotti munat ja sokerin silkkiseksi seokseksi. Spotifyn soittolista takasi viihtyvyyden.

Verannan ikkunoiden jääkukat ilahduttivat, kun kipaisin peltejä jäähtymään ennen kuorrutusta. Samalla riisiomenapuuro hautui kuin huomaamatta valmiiksi ja siinä sivussa kalakeitto muhi herkulliseksi. 

Tällaiset päivä, jolloin ei ole mitään erityistä suunnitelmaa tai ohjelmaa ovat huippukivoja. Huomaamattaan saa monta hauskaa puuhaa samaan aikaan valmiiksi. Tuli aivan kotiäitivuodet mieleeni. Tuolloin leivoimme lasten kanssa miltei joka toinen päivä tuoreita sämpylöitä ja puuhailimme keittiössä yhdessä.

Nyt kahden aikuisen taloudessa on toisaalta aika hupaisaa, että pakastin on pullollaan mokkapaloja. Laskeskelin, että jos aamukahvin kanssa söisi yhden joka päivä niin ne riittävät miltei pääsiäiseen. Minä siis lopetin kahvin juonnin, joten tämä oli tällainen käytännön rakkauden osoitus elämänkumppanilleni, joka pitää puuvarastot kunnossa, saunan lämpimänä ja pihan lumettomana sekä kompostin käynnissä. Osaltaan tämä oli myös konmaritusprojektia purkeissa ja purnukoissa. Kaakaojauhe tuli käytettyä vihon viimeistä ripausta myöten. Tai hippusia voi vielä olla pöydällä, jonka siivoan, kohta. 

Saunalla on pian pesuvedet valmiina. On siis aika hipsiä pakkasillan iloihin pihapolkua pitkin. 

Lauantai-illan terveisin Tuija

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/raita

Vuosi 2018 lempikuvina

https://www.amandalehtola.com/

Onnellista Uutta Vuotta 2019!

Villa Iiriksen vuosikooste 2018

Ajattelin ihan tuossa pikaisesti tehdä pikkuruisen koosteen viime vuoden parhaista paloista, joiden herkuttelussa menikin sitten tovi jos toinenkin. Samalla karsin kuvavirtaani ja jumituin tunnelmoimaan kaikkea ihanaa, mitä kulunut vuosi pitikään sisällään. 

Tammikuussa nautiskelin vielä jouluisen kodin tunnelmasta ja sitten siirryinkin tulppaanikauteen, joka oli vahvana läsnä pitkälle kevääseen erilaisten oksien versottua lasipurkeissa. Lopulta ennätysvaltaisien luminietosten vihdoin muututtua vesipuroiksi sainkin ihastella kukkapenkin kaunottaria lumilänttien vierellä. 

Huomaan haikailleeni tuolloin kevättä jo ennen varsinaisen talven tuloa. Helmikuussa luistelimme, ulkoilimme ja nautimme hangessa kierimisestä, josta nuori morsian suositteli ottamaan puhtia puheen pitoon. Sieltä ainakin inspiraatio puheen kirjoittamiseen tuli saatettuani hänet kotimatkalle maalaislomasensa jälkeen. Tunnelma oli sopivan haikea ja rentoutunut. Sanahanat aukesivat ja sanottavalle ei ollut tulla loppua. Kyynelvirrat olivat myös aikamoiset tapaillessani oikeaa ilmaisutapaa kaikelle, mitä teki mieleni jakaa tähän astisen elämäni tärkeimmässä juhlassa. Kyllä, omat vihkiäiset jäivät kauas historiaan tämän elämyksen rinnalla. 

Maaliskuu alkoi muuttopuuhissa paukkupakkasessa Turussa, jossa piipahdin toisenkin kerran junalla saman kuun aikana. On suorastaan ylellistä, että sekä Helsingissä että Turussa on kivat majapaikat. Jälkimmäisellä retkellä onnistuin löytämään itselleni jo aiemmin Marimekosta löytämääni mekkoon sopivat korkokengät. Huisin hauska muisto sekin!

Huhtikuussa käynnistyi toden teolla viirinauhatehdas. Pääsiäisen aikana hääjuhlan somistus muotoutui suunnittelua pidemmälle. Verannalla tarkeni jo tunnelmoimaan lämpimämmän vuodenajan saapumista. 

Toukokuussa saunan tuplaovi otettiin pois ja ilta-aurinko pääsi kurkistelemaan kylpijöiden varpaita yläpihan puiden latvuston lävitse. Unelmakin pääsi laineille vapuksi ja putputtelu leppeässä kevätsäässä on vieläkin tuoreen mielessä.

Toukokuu 2018

Jännitys alkoi tihetä omenanpuiden kukinnan lähestyessä. Hälventääksemme odotuksen tuskaa poikkesimme pikimmiten Helsingissä. Kuvat kertovat, missä ja miksi. Mukaan tarttui jotakin erityisen kaunista ja jokaista päivää ilahduttavaa. Arvaatko, mistä iloitsemme päivittäin?

Tsemppasin itseäni miettimällä vahvuuksiani ja nauhoittamalla tulevan puheen moneen kertaan puhelimeni sanelimella. Osa meni totaalisen plörinäksi kuten juhlan aattona testini hääsalissa. Takaporttina oli yksi riittävän hyvä otos, jos karkaisin tilaisuudesta ennen H-hetkeä tai jäätyisin täysin. Helteinen hääpäivä lämmitti suloisesti ja lasillinen viiniä sisäisesti. Mottonani oli Inspiraatiokorttien sanoma: Ajattele sitä tunnetta, kun tavoitteesi on totta. Lisäksi kaftaanini kuosin sanoma: 

Unikko syntyi vuonna 1964 sen jälkeen, kun Armi Ratia oli julkisesti pamauttanut, että Marimekossa ei kukkakankaita paineta. Maija Isola ei moisista rajoituksista piitannut, vaan suunnitteli vastalauseeksi kokonaisen sarjan uhkeita kukkakuoseja. Yksi niistä oli Unikko, jonka tarina on vuosien saatossa innoittanut meistä monia. Onhan se oiva esimerkki luovuuden voimasta, rohkeudesta ja uskosta omaan itseen.

loi omalta osaltaan uskoa selviytymiseeni kunniatehtävästä sekä bestmanin yllättävän ihastuttava kannustuspuhe. Unikko on lempikuosini, koska olemme samaa vuosimallia, parhaimmillani itsekin luova, rohkea ja toiveikas. 

Vuosikatsaustani laatiessa pääsin kesäkuun alkuun, jolloin toteutimme haaveemme Tammisaaren telttamatkasta, jota kadonneen nuoruuden metsästykseksi myös nimitämme. Kaikki tammiin liittyvä on erityisen mieluista varmaankin sukujuuristani johtuen. Alimmaisessa kuvassa on edustettuna yksi Tammirannan haara. 

Loppuvuosi kuluikin nautiskellessa ihanaakin ihanammista muistoista, kuvista, kokemuksista, unelmista, joista osa onkin jo blogissa kerran jos toisenkin kuvattu. Viime vuonna tähän aikaan aloin orientoitua rooliini morsiamen äitinä ja nyt olen jo vanha tekijä. Singer pääsi uudestaan vauhtiin, kun koostin lastemme pieniksi jääneiden vaatteiden tilkuista peiton ystäviemme pikku-Iirikselle tuliaisiksi Kreikkaan. 

Viirinauhatehdas toimi tehokkaasti ja häärekvisiittaa kertyi niin, että voisin pistää vuokraamon pystyyn. Täytyisiköhän harkita oikeasti toimialan laajentamista hääsuunnitteluun tai tilkkupeittotehtailuun. 

Vihkisormukset bestman ojensi kauniissa Koti meidän -verstaalla rakkaudella tehdyssä rasiassa ja tyttären sormessa kimaltelee minun aikanani tuolta taitavalta puusepältä saamani kultarinkula. Ympyrä sulkeutui ja rakkaus leiskukoon meille itse kullekin tavallaan. 

Toiveikkain ajatuksin tanssahtelen uuteen, alkaneeseen seitsemänteen blogivuoteen. Julkaistuja postauksia on kertynyt noin  450. Aikas huikea luku, joten en taidakaan olla enää aloittelija vaan opinhaluinen ihminen. 

Myötätuulta purjeisiin! Tuija

Ritva Kaarina tyttöineen

Hei, hei joulu! Tervetuloa uusi vuosi!

Tänä vuonna joulu helli meitä sään suhteen. Aatonaatonaattona kotitietä ajaessamme tuntui kuin olisimme noutaneet lapsemme satumaahan. Hiutaleet leijailivat maahan ja salin ikkunasta kajastivat joulukuusen valot kutsuvina. 

Tärkeimmät olivat siis kunnossa: perhe koolla, valkosipulisilakat jääkaapissa, joulukuusi salissa ja saunapuut kannettuina kiukaan ja padan edustalle. 

Kokosin sinulle linkit omiin lempipostauksiini Villa Iiriksen joulun vietosta vuosien varrelta. Ole hyvä, voit kurkistaa, mitä samaa ja erilaista on havaittavissa. 

Kivan päiväyksen postaus 2018

Joulun aikaa 2017

Vinkeä joulupuu 2016

Tiellä tähtihetkiin 2015

Lumihiutaletehdas 2014

No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle 2013

Yksi vähemmän kannatusta saanut jouluun liittyvä yksityiskohta on muuttanut muotoaan, mutta yhtä häikäilemätön se on joka kerta. Vuosi sitten se iski minuun kaikella ärjyydellään ja tällä kertaa meidän tarmonpesään. 

Oli se onni, että sänkykamarissamme oli valmiina jouluinen, kaunis tunnelma. Onhan se kuumehoureissa kärvistelykin mukavampaa viihtyisässä tilassa. Eikö? 

Jouluiset kattaukset olivat tyttärien mielestä tänä vuonna erityisen kauniit. Arvaa vaan, onko niistä yhtään kuvaa? Inspiroiduin Sopusointuja -blogistin Bistrotunnelmista ja valolangoista pöydässä. Ensi vuonna meilläkin ruoat laitetaan tarjolle Maaritin tapaan. Joulun suunnittelu voi siis alkaa ajoissa.

Villa Iiriksen aattoillan joulupöydän tunnelma oli toisenlainen sattuneesta syystä, mutta ihana muisto tallentui mieliimme Ainakin meille, jotka jaksoimme nauttia herkkuateriasta pitkän kaavan mukaan. Kattokynttelikkö loi lempeää valoaan ja valolanka sai kristallilasit välkehtimään. 

Joulu on paljon enemmän kuin päivä tai pari vuodessa. Lueskelin jostakin blogista hyvän kirjoituksen aiheesta, mutta harmikseni en muista kenen se oli ja missä. Olen samaa mieltä tuon unohtamani kirjoittajan kanssa, että joulumieli on arvokkaampaa kuin tavarat ja herkut. Tärkeintä on levittää ympärilleen hyvää mieltä jokapäiväisissä kohtaamisissa. Eri mieltä saa olla ja eripuraakin tulla, mutta kokonaisuus ratkaisee. 

Juhla-ajasta jää mieleen parhaiten pienet helmihetket, kuten makeat iltanokoset rakkaiden keskelle käpertyneenä, saunan lauteilla vaihdetut ajatuskulut ilman kiireen kierää ja yhteinen joululauluretki loistavassa auringonpaisteessa kirkonkylälle kesken touhukkaiden valmisteluiden.

Tätä joulua väritti pienoinen, joulupallonkokoinen haikeus, kun esikoisemme vietti elämänsä ensimmäisen joulun meistä erillään. Tarttuva tauti esti jouluvisiitin tehokkaasti. Positiivisesti ajateltuna olipa onni, että nuori aviopari nautti ikimuistoisesta joulustaan kahdestaan kaukana tautipesästä. 

Honkasen Puutarhalta löysin viimein jouluruusun, joka toi minulle iloisen joulumielen aatonaaton lauluretken kylkiäisinä.  Nyt talo on tyhjentynyt ja uusi vuosi lähestyy. 
Joululaulujen edelleen soidessa toivotan sinulle hyvän mielen uutta vuotta 2019! 
Täyttyköön se elämäsi väreillä! 

          Rakkain terveisin Tuija 
                                alias tuikku & samos_in_my_mind

Kivan päiväyksen postaus

Mielenrauhaa a'la Villa Iiris

Pilvi pieni pehmoinen

Pilvi pieni pehmoinen, pimpeli pompeli pom
heitti lumihiutaleen, pimpeli pompeli pom
alas maahan lähtemään
aivan aivan yksinään
pitkä matka maahan on, pimpeli pompeli pom

Kuusen oksaan koetti, pimpeli pompeli pom
tarttua se tiukasti, pimpeli pompeli pom
Vaan ei pääty matka, ei,
tuuli eteenpäin sen vei.
Pitkä matka maahan on, pimpeli pompeli pom.

Nallen nöpökuonolle, pimpeli pompeli pom
viimein putos hiutale, pimpeli pompeli pom.
"Hyvä täs on olla niin,
aivan sulan kyyneliin."
Niin suli hiutale, pimpeli pompeli pom.

Talven hopeiset hiutaleet
Ikimuistoinen hetkeni kirjan lehdillä kuvaajana ja kirjoittajana: Villa Iiriksen joulu.

Joululimppu Villa Iiriksen tapaan

Villa Iiris valmistautuu jouluun 
lumihiutaleiden leijaillessa maahan. Vihreä metsä katoaa valkean lumipeitteen huomaan lepäilemään. Verannalla saa kopistella kengistä lumet juuttimaton imaistaviksi. 

Vanhat, hyviksi todetut traditiot saavat uusia sävyjä. Arjen hyörinän keskellä on tärkeää pysähtyä ja nauttia. Yllätän itseni ja oivallan (viimeinkin ja taas kerran), miten vähemmälläkin hötkyilyllä joulumme valmistuu ajallaan. 

Imurin pölypussiin sujautan piparimaustetta niin kotiin tulvahtaa aito tunnelma alta aikayksikön. Siis sitten, kun alan jahtaamaan pölypalleroista isoimpia. Vähitellen olen tottunut tähän ylelliseen elämänvaiheeseen, jonka olemme saavuttaneet lastemme vartuttua aikuisiksi. Monta kotityötä vähemmän tehtävänä ja omaa aikaa, josta on mahdollista nautiskella omaa sisintään rauhassa kuunnellen, mikäpä sen mukavampaa. 

Kaikissa elämänvaiheissa on omat ilonaiheensa, mikä on rikkaus. Tällä mittapuulla olen varakkaampi kuin Roope Ankka.

Joulun aikaan kuuluvat kynttilöiden tuike ja hämärän hyssy. Alkuviikosta maahan laskeutunut lumi toi valtavasti valoa iltapäivän siniseen hetkeen. Pihalla ristiin rastiin vipeltäneiden pupujen jäljet ovat suloisia.

Tämän tekstin äärelle laskeuduin monenkirjavista puuhistani, koska päiväys on taas kerran kiva: 18.12.18. Kaikenlaiset numerosarjat ja sanariimittelyt ovat mieleeni. Siksipä tuonne alkuun liitin lempilauluni: Pilvi pieni pehmoinen sanat. Sitä on tullut laulettua lukuisia kertoja yksin ja yhdessä.  

Pyhien joutilaina hetkinä taidan lukea blogini julkaistut postaukset virkistääkseni muistiani, mistä kaikesta onkaan vuosien varrella tullut kirjoitettua. Kauankohan saan aikaa kulumaan, kun kahlaan läpi kaikki 453 tekstiäni. Olisi hauska löytää kommenttilaatikosta, mistä postauksestani sinä hyvä lukijani olet eniten pitänyt ja miksi. 

Tahtini on hidastunut, mutta taitaa olla ihan hyvä vain, etten suolla pakkopullatyyliin 'kuhannyjotain' vaan säilytän hyvän tunnelman ja inspiraation, jonka toivon välittyvän myös lukijalle.  

Villa Iiris on rakennettu aikoinaan ensisijaisesti huvilaksi, mutta kotoisaa täällä on erityisesti keskellä nietoksia pakkasen paukkuessa nurkissa tulten loimutessa kaakeliuuneissa ja keittiön puuliedessä. Pihan poikki saunapolkua kipittäessä voi kokea huikean kiitollisuuden elämästä tällaisen ainutlaatuisen antiikkihelmen haltijana. Saunatontusta voi nähdä vilahduksen, jos oikein heittäytyy satujen maailmaan.

Lumoavaa joulun aikaa! <3 tuikku

Hyvä Vuosi -kalenteri

Blogiyhteistyö

Inspiroivat blogikontaktit ovat tämän antoisan harrastuksen mausteista makoisin. Kiitos Frida!

http://www.hyvavuosi.fi/product/7/hyva-vuosi-2019--viikkokalenteri

Bloggaamisen myötä minulla on ollut ilo kohdata monenlaisia uusia tuttavuuksia, joista useimpien kanssa jaan rakkauteni kuvien kieleen. Frida Steiner on taitaja Visual Addict -blogin luojana. Olet todennäköisesti törmännyt erilaisissa julkaisuissa hänen estetiikkaa tihkuviin valokuviinsa. Kiitollinen tästä hurmaavasta kalenteriyhteistyöstä! Tämän postauksen kakki kuvat ovat Fridan omia.

http://www.hyvavuosi.fi/category/8/

Hyvä Vuosi -kalenteri sopii mainiosti joululahjaksi ihmiselle, joka toivoo kalenteriltaan kauneutta ja harmoniaa. Puhuttelevat mietelauseet ja tyhjät sivut omille ajatuskuluille ovat houkuttelevia ja inspiraatiota herätteleviä. Kuvien värimaailma on seesteinen ja kuvat yhteneväinen kokonaisuus.

Tarjolla on sekä kirjakalenteri että seinäkalenteri. Kummankin kansilehdellä on punainen pinnatuoli meren rannalla. Tuo kuva herkän punaisen sävyllä sai minut jopa kaipaamaan jotakin punertavaa asustetta.

http://www.hyvavuosi.fi/product/8/hyva-vuosi-2019--seinakalenteri

Jos innostut tilaamaan tuotteita itsellesi niin käytä kampanjakoodia: TUIKKU niin saat paketin kotiin ilman postikuluja. Kuvien alta löydät suorat linkit Hyvä vuosi -verkkokauppaan. Hyvä Vuosi 2019 on alusta loppuun kotimaassa valmistettu kalenteri.

Kalenterin kuville olen keksinyt monta jatkokäyttötarkoitusta. Mitä sinä teet käytetyille vanhoille allakoille? Talletatko kuvat vai heitätkö paperinkeräykseen? Fridan kalenterikuvat on painettu Aikataos -yrityksessä laadukkaalle paperille. Heidän valmistamillaan kalentereilla on Suomalaisen Työn Liiton myöntämä Avainlippu.

Hyvän uuden vuoden toivotuksin, Tuija

ps.Viikkokalenteri alkaa jo 24.12.2018!

Mistä tiedät joulun lähestyvän?

Jollekin se on piparin tuoksu, toiselle jokin muu. 

Mikähän se meillä näyttää olevan? 

Tuskinpa yllätyt, jos olet kulkenut matkassamme jo aiemmat viisi joulukautta. Kuudentena blogivuotena koti ottaa joulun vastaan toiseen tapaan kuin aiemmin. Kahden aikuisen koti valmistautuu odotettuun talven taitteeseen eri tapaan kuin lapsiperheenä oli tapana. Ensimmäistä kertaa elämässäni unelmoin piiiitkästä matkasta jonnekin maapallon aurinkoiseen kolkkaan.

Yhden yhtäkään limppua en ole (vielä) leiponut. Piparit eivät myöskään ole listalla (ainakaan vielä). Kerran pyöräytin pienen ihmisen toiveesta joulutortut omenamarmeladilla. Torttukiintiö saattoi olla siinä. Blossaa maistelimme elämämme ensimmäistä kertaa, kun nuori pari toi sitä pikkujoulutuliaisena. Maku ei täysin vakuuttanut. Lämmin olo kyllä tuntui kuitenkin hyvältä hyisen päivän iltana. Glögi on muutenkin satunnainen jouluasia, jota ilmankin pärjäisin mainiosti. 

Ulkona ei juurikaan lunta ole, mutta täällä sisällä on pyörähtänyt lumipalloefekti. Enkä nyt tarkoita silkkipaperisia lumihiutaleita ikkunoissa. Tunnistatko alakuvan kaapiston? Unelmani keittiössä sähköuunista katseen korkeudella sai aikaan tämän muutoksen niin ja voittoni Ikean kuvakisassa #olensisustaja. Pieni pesämuna antoi alkusysäyksen pitkään harkituille muutoksille.

Skafferista tuli oivallinen viihdekeskus, jossa majailee televisio ja lautapelit. Päädyn pikkukoreihin talletan kaikenlaista pientä ja tarpeellista. Siivouskaappina aiemmin toiminut vasen kaappi saa jatkaa imurin kotipesänä, kunnes keksimme sille uuden sijoituspaikan. Ehtisipä  joulupukki lukea toiveeni turkoosinisestä  siivouskumppanista, joka toisi Kreikan mieleeni aina pölypalleroita metsästäessäni. Se sopisi niin oivalllisesti myös salongin tapetin sävyihin. Nautin siivoamisesta (useimmiten), mutta oikeanlainen mielentila on pienestä kiinni. Siivousliinojen värillä ja pölyhuiskalla on todellakin väliä, sanoo tämä esteetikko. Vuosi sitten paketista paljastui sininen evästermari, joka ensin sai ärsytyksen pintaan muistuttamalla arjesta. Loppujen lopuksi se on osoittautunut loistolahjaksi. 

Joko sinun jouluvalmistelusi ovat pitkällä? Olen jotain oppinut aikojen saatossa eli joulu tulee vähemmälläkin tohinalla. Kaukomatkan kaipuussani uppoudun joulunpyhinä kirjoihin matkustaen mielikuvituksen siivin maailman ääriin. 

Rauhaa ja hyvää mieltä joulun odotukseen!

                                   <3 tuikku

Villa Iiriksen joulu 2018

Valoa pimeyteen oli tarkoituksemme jo jokin aika sitten loihtia valoköynnöksillä, mutta aina ei tilanteet etene suunnitelmien mukaan. Let it snow! -postaus osoittaa, että tunnelmallista voi olla ilman sähkövalojakin ja Joulun taikaa todistaa, että vuosi sitten ostin uudet valot parvekkeen kaidetta somistamaan. 

Hämärä muistikuva minulla  on, että otin valot pois ja talteen laittaessani mietin, että on riski laittaa ne eri paikkaan kuin muut joulutavarat. Niinhän tässä nyt kävi, että sisukkaasta penkomisesta huolimatta en ole päässyt kätköni jäljille. Liekö tuolle pussukalle käynyt samoin kuin vuosia sitten tytön lempitakille, joka katosi kuin tuhka tuuleen. 

Inspiraatiokalenteri Hyvän mielen taidot -sivustolla toimii tänä vuonna minun joulukalenterinani. Monia kivoja vaihtoehtoja on saatavilla eri-ikäisille julustelijoille. Aikuisen naisen joulukalenteri on sopivan humoristinen päivän piristys, jos tuosta lajityypistä pitää. Jäin koukkuun heti alkumetreillä ja toisen osan ulkokuvissa talo sai painamaan pause -nappia. Ihanuus! 

Viime viikolla selailin kuvia puolen vuoden takaa postausta pohtien. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun luovutin ja jätin työn kesken. Tein viisaan valinnan, koska hyvä, pitkä yöuni on tärkeämpi kuin väsyneenä väännetty teksti. 

Tuleva joulu tulee olemaan erilainen sekä kuvan nuorelle parille että kotiväelleen. He virittäytyvät omaan jouluunsa kahdestaan luoden alun omille yhteisille traditioilleen. Hauska kuulla joulun pyhinä, millaisia aineksia kumpikin on mukaansa ottanut lapsuudenkotinsa tavoista kaupunkijouluun. Palapeli lähti jo viime visiitillä osaksi joulupuuhia. 

Aamuhämärissä sytytetyn kynttilän valossa oli eilen mukavaa nauttia aamiaista pitkän kaavan mukaan kiireettä. Kuudes joulu blogistina on erilainen kuin aiemmat, mutta hyviksi osoittautuneista jutuista pidämme lujan lempeästi kiinni. Villa Iiriksen Joulu  -blogiin kirjoitin toissa vuonna joulukalenterityyliin joka päivä joulun alla ja samoihin aikoihin tein tämän you tube -videon Talven hopeiset hiutaleet intoillessani osallisuudestani samannimisessä kirjassa: Koti pukeutuu joulun tunnelmiin. 

Jouluksi haaveilen vaaleista pellavalakanoista uudistettuun makuusoppeemme ja pehmeästä hillityn värisestä pyjamasta, jossa olisi huisin hauskaa haahuilla joulupäivänä lautapelien lumoissa ja palapelin äärellä yhdessä läheisten kanssa herkutellen. 

Joulumielen terveisin Tuikku