torstai 17. lokakuuta 2024

Syystunnelmissa Pelisalmen rannalla


 

Mikähän muu minuun on iskenyt kuin lähestymässä olleen loman pilannut flunssa raivokkaine yskineen. Kuvamateriaalia on kertynyt niukanlaisesti viime aikoina. Yleensä olen usein ollut siinä tilanteessa, että jokin otos "pakottaa" julkaisupuuhiin. Nyt on ollut hiljaista sillä saralla. 

Tänään teimme kuitenkin pikkuruisen metsäretken lempikallioillemme Längelmäveden rantaan Pelisalmen sillan kupeeseen. Järvi näytti niin kauniilta ja houkuttelevalta, että kadutti soutuveneen kääntö talviteloille. Lykkäsin puhelimeni perässäni kulkeneelle ja tämä oli tulos. Rakkaani onnistui tallentamaan jotakin mielialaani kohentavaa ja ilahduttavaa. Viime viikolla hän ilahdutti tuoden tuon toppaliivin, joka onkin ollut siitä asti ylläni miltei yötä päivää. Ikivanha Indiskan alelaarista ostamani baskeri peitti mainiosti pörröisen kuontaloni. Lantliv -tyylini syntyi kuin sattumalta.

Samos lempeine tunnelmineen ja muistoineen on vienyt päivittäin huomiotani, vaikka päätin pitää taukoa Instagramista. Vastaiskuni pimenevälle ajanjaksolle taitaisi olla jatkaa Samos in my mind -blogini kirjoittamista. Bloggaaminen sopii minulle hitaana ja luovuutta ruokkivana alustana, jossa uppoudun omaan maailmaani. Bonuksena joku muukin sattaa kokea iloa ja hyvää mieltä tuotoksistani. Yksi kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. 

Rehellisesti sanottuna olen riipaisevan tyytyväinen, että me emme olleet lähdössä matkalle, kun tauti piti visusti kotosalla. Isompi harmitus olisi ollut peruuntunut unelmamatka, joka jo kerran on toteutunut. Olkoon niin, että se saattoikin olla kerran elämässä -elämys. Nyt on näin ja sillä hyvä. 

Kiitollinen olen siitä, että jo kymmenen vuotta blogia ylläpitäneenä olen kuutisen sataa postausta kokeneempi ja tuhansia kuvia tarkalla esteettisellä katseellani arvioinut ennen julkaisua. Kirjoittaminen on antoisaa ja minun mielenlaadulleni sopivaa "jotain ihan muuta" -tekemistä. 

Kesällä ostin lomalukemiseksi Emily Henryn Rakkautta rivien välissä lentoaseman kirjakaupan myyjän suosituksesta. Tuolloin Potokakin aaltojen kohinaan keskittyessäni en saanut siitä otetta, mutta nyt se peiton alla pötkötellessä kolahti. Se oli juuri sopivan kepeää ja soljuvaa haikealle olotilalleni.  Yöllä, kun ympäri taloa pitkin kiirinyt yskäni piti minua otteessaan, kuuntelin äänikirjana Maaret Kallion lukemaa Mielenrauha -kirjauutuutta. Palaan siihen konkreettisena kirjana, kun pystyn kirjakauppaan piipahtamaan. Samalla Lucinda Rileyn Vangittu kauneus päässee hyppysiini. 

Aloitin yli kuukausi sitten tietoisesti iltarauhan, johon kuuluu kirjan lukeminen. Puhelin pysyy visusti toisessa huoneessa lentotilassa. Tulos oli ennen kivun iskemistä lupaava. Nukuin selkeästi paremmin. Nyt vähän hirvittää, jääkö yöllinen yskäkukkuminen päälle. Kun on yli viikon uni ollut kelvotonta niin ei kai se ihmekään, että alkaa tehdä mieli herkkuja. Alakerrasta tulvahtaa ihana pannarin tuoksu eli sinne kipin kapin, ettei se mustu korpuksi.

Kuulumisiin! Tuija Toiveikas


tiistai 3. syyskuuta 2024

Syyskuun mietteitä






Heinäkuinen auringon kajo taivaan rannassa muistuttaa minua tästä syyskuisen valon sävystä, joka hyväilee verannan paneeliseinää. Omenoissakin aistin samaa lämpöä ja hyvää oloa. Pelargoniat kukoistivat matkoilla ja myös kotosalla. Kiitolliset kukkijat eivät ota nokkiinsa herkästi. 

Kesälomalla ilta-auringossa talletin silmukka silmukalta Samoksen lämmön ja aaltojen kohinan välimerellisen sinisiin pikkusukkiin, joiden neulominen herätti jälleen kerran ihmetystä rannan kulkijoissa. Tauko sosiaalisesta mediasta soi paljon silmukoita ja rentoutta mieleen. Tinnituskin katosi meren aaltoihin.





Päivittäin kesän ihanat muistot tulvahtavat ajatuksiini. Kuvien voima on valtava. Tuon alemman otoksen keimailuhetkikin on tuoreena muistona. Onni on matkata taitavan kuvaajan kanssa rakkaissa maisemissa. 

Syyskuun alun lämpöaaltoa odotellen, Tuija














 

sunnuntai 30. kesäkuuta 2024

Kesäkuun tunnelmapaloja







Jotain ihan muuta
Tuttua ja tavallista
Uusia polkuja
Vanhoja reittejä
Ihmettelyä
Ihastelua
Mielenrauhaa
Aaltojen kohinaa






Kesä tuoksuu vehreydelle. 

Retkimiettein, Tuija







 

sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Toukokuun toinen sunnuntai




Kun minä olin pienen pieni tyttönen niin äitienpäivistä muistan valkovuokkokimput ja koulussa väsätyt kortit sekä pikkulahjat, joiden salassa pitäminen ei lukeutunut vahvuuksiini. "Arvaa äiti, mitä me tänään tehtiin..." alkoi useamman kerran kuulumiseni pinkaistuani koulutaksista keittöön äidin uunituoreiden sämpylöiden äärelle. Tuore, omien lehmien maito maistui juustosämpylän kera makealta. Arjen ilo ja onni!





Pikkukuistin ikkunalla nököttävä patsas sai seurakseen pikkuruisen kimpun ennen äitienpäivävieraiden saapumista. Ihastusta herätti pitsin kuvajainen kaakelilla.




Sitä me sitten pienen ihmisen kanssa kuvailtiin. Ovatkohan nämä niitä hetkiä, jotka tallentuvat mieliimme? Yhteinen kukkatuokio antoi ainakin innoituksen tähän tekstiini. Toivon, että tämänkin ilonhetken muistan vielä äitini iässä. 

"Miksi sinä 'kakkahuonetta' kuvaat?" helähti ihmettely selkäni takaa. "Siksi, kun tämä on yksi toteutunut unelmani", taisi kuulua vastaukseni. Esikoisemme koulun aloitus oli etappi, johon mennessä halusimme saada suihkun ja esteettisen silmäni kriteerit täyttävän toiletin. Siksi se siis kuvattuna kaikkine rosoineen. Mottoni kuuluu: Kokonaisuus ratkaisee! Mutta jäikö mieleen kakka- vai kukkatuokio, se jää nähtäväksi. Olenko kenties se hassu mummi, joka kuvaa jopa vessanpyttyjä. Malttamattomuus itse väsättyjen pakettien kanssa osoittautui kyllä samansuuntaiseksi kuin tällä isoäidillä.

Pari litraa helmenvalkeaa maalia saisi hyvin aikaa kestäneet pinnat raikastumaan jonakin kauniina kesäpäivänä. Samalla lattiaan soisi tulevan jotakin kaunista välimerellistä tunnelmaa luomaan hyvää tunnelmaa.

Äitienpäivän illan tunnelmissa, Tuija alias tuikku

Ps. 1 Synnyinlahjaani pohdin...

Ps.2 Liekö rakkaus kaikkeen kauniiseen...





lauantai 4. toukokuuta 2024

Arvonta suoritettu


 

Kevät tulvahti toukokuisena ilona ovista ja ikkunoista niin etten ole aiemmin saanut itseäni koneen äärelle pysähtymään. Pahoitteluni, että olen pitänyt arvonnan tulosta pimennossa. Vedin pitkää tikkua ja onnetar suosi kommentoijaa, joka ei enää kirjoja keräile, mutta varmasti nauttii Auroran salaisuuden kiemuroista. 

Tuula, otathan yhteyttä sähköpostitse niin voimme sopia, miten toimitan kirjasi sinulle. 

Onnentoivotuksin! Tuija


keskiviikko 24. huhtikuuta 2024

24.4.24




Tänään on niin mukavan näköinen päivämäärä, että iski ihan hillitön into pullauttaa pihalle pikkuruinen postaus muistoksi tästä huhtikuisesta päivästä, jolloin on todella epäuskoinen olo ajatuksesta "viikko vappuun" tai siis siitä, että toukokuu on just sillään alkamassa. 

Sunnuntaina uhmasin talvisia olosuhteita ja kävin autoretkellämme ostamassa Plantagenista upean kukkeat Mårbackat salin ja verannan ikkunoille. Talvettamani eivät vielä ole kukassa, mutta toivon niidenkin puhkeavan kukkaan tuonnempana. Verannalle ei vielä tohdi kaunottaria viedä vilusta hytisemään, mutta ensi viikon lämpötilat suovat todennäköisesti tilaisuuden aloittaa kesäelon maistelun sekä kasveille että asukkaille.

 Ai, ai, tuskin malttaa odottaa! 

Olethan huomannut eilisen kirja-arvonnan? Tarjolla olisi hyvää luettavaa. 

Toiveikkain ajatuksin, Tuija





 

tiistai 23. huhtikuuta 2024

Auroran salaisuus

 

Blogiyhteistyö/ Bazar Kustannus


                                            Hyvää Kirjan ja ruusun päivää!


Nyt sinulla kirjojen ystävä ja erityisesti Lucinda Rileyn tuotantoon hurahtanut on mahdollisuus voittaa tämä Auroran salaisuus omaksesi parilla ehdolla. Ensinnäkin kerro kommentissa Mitä luet tällä hetkellä? ja toiseksi Mikä on sinun lempilukupaikkasi? Kolmanneksi, jos voittaisit tämän kirjan itsellesi niin sitoudut luettuasi laittamaan hyvän eteenpäin eli lahjoittaisit kirjan jollekin, joka innolla uppoutuisi tarinan syövereihin. Toiveeni olisi, että Aurora salaisuuksineen pääsisi pitkälle matkalle erilaisten lukijoiden hyppysiin. 

Jos haluat olla mukana saattamassa tätä haikeansuloista perhedraamaa kohti tuntematonta seikkailua niin jätäthän blogiini kommentin, jossa vastaat kysymyksiini. Arvon voittajan viikon kuluttua vappuaattona. Vastausaika päättyy tiistaina 30.4. klo 14. 

Kirjan takakannessa lukee Sydämeen asettuva sukupolvien kudelma. Itse luin kirjani jo viime vuoden puolella ja tämä on lukeutuu niihin ahmaistaviin, joita ei malttaisi laskea käsistään. Oma kirjani on rivissä muiden Rileyn teosten rinnalla, mutta tämä olisi vapaana lentoon. 

Oletkohan se juuri sinä, joka olet onnettaren suosikki?

Toiveikkain terveisin Tuija


tiistai 16. huhtikuuta 2024

Kevätaurinkoa


 

Kevätauringon valo kohottaa mielialan kummasti korkeuksiin. Puuhastelut lumesta vapautuneen pihapiirin äärellä on sitä jotakin ihan muuta, joka arjessani tuo hyvää oloa ja uskoa lämpimämmän ajanjakson voimauttavaan vehreyteen. Pidän valkoisen erilaisista sävyistä, mutta tämän kuluneen talven jälkeen olen huomannut ajautuvani värien lumoihin. 

Selailen lattiamaalien värikarttoja, tutkailen tapettimalleja ja makustelen paluuta siniharmaisiin lautalattioihin. Leikkimökin vihermulta kaipaisi kipeästi ehostusta. Jouluiset oviverhot pääovien ympärillä särähtävät joka päivä silmääni. Jospa piakkoin saisin vaihdettua ne keväisempiin. Verantaelämää odotan malttamattomana. Pari piipahdusta on iloa jo tuottanut. Kuppi teetä ja lintujen liverrys on kevääni tunnelman takaajat. 

Kevät, kun tulvahdat sisään ovista ja avonaisista ikkunoista niin voi sitä ilon päivää! Vanhanaikaisten ikkunoiden lumo on taattu. Puhallettujen lasiruutujen läpi maisema on hurmaava kaikkine epätäydellisyyksineen. Elämäkin on. Pitsiverhot kehystävät kotimme antiikkisia silmiä, kun kesä koittaa pelargonioiden kukoistaessa ikkunalaudoilla. Vanhan huvilamme lumovoima on parhaimmillaan erityisesti kesätuulen liehuttaessa verhoja hiljaksiin. Romanttinen nostalgia valtaa mieleni. Onneksi se on toteutunut unelma elämässäni. 

Tuskin maltan odottaa ihania anivarhaisia aamukasteisia aamuhetkiä, kun liihottelen kaftaanissa kesäkamarista aamutoimiin päätalolle tai puhumattakaan kesäaamun raukeista teehetkistä pihaterassilla. 

Peipon liverrys, ensimmäiset perhoset ja sinnikkäät kevään ensimmäiset kukkijat, kiitos kohtaamisista, joissa koin toivoa luvatuista räntäsateista huolimatta. Nyt on yksi vuodenkierron parhaista ajanjaksoista. Paina jarrua ja pysähdy hetkeen! 

Tässä ja tänään, Tuija





torstai 11. huhtikuuta 2024

Tervetuloa kevät 2024!


Ylipitkä talvien talvi alkaa näyttää menneen talven lumilta. Viimeinkin! Kuvakirjastoni sen todistaa. Inspiraatio on ollut kateissa. Kevät on antanut odotuttaa itseään. Jokaisen valon pilkahduksen olen toivonut tuovan Neiti Kevään näille main. Toissa päivänä yllätyksekseni näin lumikinoksen vierellä pienoisen sinivuokon nupun sinnittelemässä kohti illan viimeisiä auringon säteitä. Siinä se oli: kevään airut, jonka näkeminen sai ilon läikähtämään sisuksissani. 

Pääsiäisen aikaan saimme maistiaisen keväästä, kun Turun lomasella sää helli talven nuuduttamaa mieltäni. Lukemattomat askeleet kuivilla kaduilla tuntuivat mahtavilta. Kotiin palatessa rakas rastaamme Toivo tervehti pihakuusen latvasta laulaen sulosäveliään. 

Pihamaalla ja metsikössä tuoksuu kevät. Syreenit pullistelevat silmujaan ja tulppaanien sipuleista ainakin osa puskee esiin väri-ilotteluaan jonakin kauniina kevätpäivänä. Ruusupensaan alla piilee onnen hileet sanotaan tuossa taustalla soivassa laulussa, pihakoivukin siinä mainitaan. Pieni sydän.... kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen, pieneen sydämeen, rakkautta, kaipuuta, kuinka mahtuu tähän pieneen sydämeen suuri maailma, koko planeetta...

Kevätillan ajatuksiin, Tuija 




 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Asioita, joita rakastan






Asioita, joita rakastan



 

                                                   Aamut

                     Bloggaaminen

                       Cafe au lait -dahlia

                Dahliat

                    Elämä

                        Filmaus

                Gratiini

                    Huvilat

                        Iirikset

                Joulu

                    Kotielämä

                        Lukeminen

                Musiikki 

                    Naiseus

                        Oppiminen

                Puuliesi

                    Quesadilla

                        Rakkaus

                Samoilu 

                    Tämä hetki

                        Uutuuskirjan tuoksu

                Valo

                    Westers trägård

                        X eli suukko, suukkonen, suukkoset

                Yöuni

                    Zzzz

                        Åbo

                Äitiys

                            Öinen järvi    



Idea ja inspiraatio tähän tekstiin syntyi, kun luin Kristiinan postauksen asioista, joita hän rakastaa. Käy kurkkaamassa, mistä hän ideansa sai. Minun raakileeni on aikansa hautunut luonnoksissa. Tänään olen keskittynyt asioihin, joiden parissa viihdyn. 


Hurautimme jäisiä kyläteitä pitkin pajunkissojen hakuretkelle ruoan hautuessa puuliedellä. Nyt oli juuri oiva hetki, kun hankikanto oli kovaa ja tukevaa syvien ojien vierustalla, jossa parhaat puskat yleensä kurottelevat kohti kevään valoa ja auringon lämpöä. Kotipihalta lähdin vielä tuonne lähipellolle tarpomaan kohti ojan reunustoja ja sainkin oikein oivalliset saaliit aseteltaviksi ulko-ovien vierustalle ja kodin somistukseenkin. P -kirjaimen kohdalla olisi voinut olla siis pajunkissatkin, mutta pizzaa rakastan ympäri vuoden. Puuliesi kyllä taitaa nyt olla kateellinen, joten lisään sulkuihin jomman kumman... 

Olen pahoillani pizza, mutta hetken tuumattuani jäät kyllä kakkoseksi. Jos pitäisi päättää kummasta luopuisin niin sinä se olisit. Nyt kävi näin.





Kauneus on aina katsojen silmässä ja minulla estetiikka hallitsee useimpia valintojani. Saan valtavasti iloa nähdessäni kaikenlaista visuaalisesti miellyttävää. Kotimme ohjenuorana on, että siellä on asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Värit, materiaalit ja äänimaisema luovat meitä miellyttävän harmonisen kokonaisuuden, jossa elämä soljuu huonompinakin hetkinä. 




Rakkaus kuuluu elämää ylläpitävään inhimillisyyden hyveeseen. Rakkaus on paljon laajempi käsite kuin perinteinen kahden ihmisen välinen romanttinen kiintymyssuhde. 


"Ennen kaikkea rakkauden luonteenvahvuus ilmenee kaksisuuntaisena eli haluna ilmaista ja vastaanottaa rakkautta ja lämpimiä tekoja muilta. Siinä on kyse tunneyhteydestä toisten ihmisten kanssa ja ihmissuhteiden hoitamisesta. Rakkaudella luonteenvahvuutena on merkittävä vaikutus elämäntyytyväisyyteen." https://www.cloudbalance.fi/rakkaus-luonteenvahvuutena/


Asioita, joita rakastan; löysin jokaiselle aakkoselle omansa. En lähde niitä sen kummemmin avaamaan, mutta voit jättää kommentin kaivatessasi selvennystä. Postauksen aakkosjärjestys on yksi asia, jota rakastan. Maustepurkitkin ovat parhaimmillaan aakkosjärjestyksessä hyllyllään keittiön korkean paneelioven kätköissä. 


Olisipa hauska, jos tämä minun versioni puolestaan innostaisi jonkun muun kirjaamaan omia rakkauden kohteitaan. Vinkkaathan, jos näin onnistuisi käymään. Luovalla otteella on mukava parastaa asioita. Suorastaan rakastettavaa!


Mainion maaliskuun toivotuksin, Tuija






sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Kevätmatkaterveiset





Helmikuu karkauspäivineen toi viimein kevätmatkan ja toivon vuodenajan vaihtumisesta. Etelänmatkamme suuntautui osin tutuille kulmille, osin tuorein reittivalinnoin. Sohjosta ja pyrystä täältä kyläteiltä kuiville kaduille oli hauska siirtyä Kallion kautta ratikan kolistellessa raiteillaan kohti keskustahotelliamme, joka täytti toiveeni kylpyammeesta. Kiitos Hotelli Helsinki erinomaisesta palvelusta ja viihtyisästä miljööstä! 

Kuukausi sitten sähköpostiini kilahtanutta kutsua en voinut olla sivuuttamatta, koska se oli toipumistavoitteeni helmikuun potemisen karuimpina hetkinä. Äänen menetys ei ole mitään kevyttä kauraa puhetyöläiselle. Nyt näkyy valoa risukasassa ja unilaulun pystyin luikauttamaan pikkuiselle eilen illalla. 

Designmuseon  Garden Futures -näyttely sykähdytti. Tuolle ensimmäisen kuvan niitylle olisi tehnyt mieli oikaista pitkäkseen. Syy, miksi tuonne matkasimme oli Tuumakustannukselta saamani kutsu kahden kirjauutuuden julkkareihin. Kiitos Henna! Kasvun tarina on Maaretta Tukiaisen tuorein kirja, jonka parina ilmestyi hänen kumppaninsa Markus Freyn kuvittama Kasvun vuosi. Molempiin teoksiin pääset tutustumaan linkkejä klikkaamalla. Uunituoreisiin kirjoihin olen ehtinyt vasta aivan hitusen perehtyä, kun viime päivät käytin jälkikasvumme ihmeisiin. Kirjojen lumovoima on jotain sellaista, jonka ilokseni huomaan periytyneen vahvasti. Kasvun tarina on jo koukuttanut niin, että tämän tekstin hiottuani aion uppoutua siihen kaikessa rauhassa.

Kasvun vuosi häikäisevine kuvituksineen houkuttaa värittämään kasveja, kukkia, lintuja ja perhosia samalla, kun pohtii kirjan kysymyksiä ja teemoja omalla kasvun matkallaan. Täytettävää kirjaa voi käyttää lähiluonnon tarkkailuun ja havaintojen tekemiseen sekä oman elämän tarkasteluun. Kaiva siis esille värikynäsi ja uppoudu luomaan kirjasta ikiomasi omalla tyylilläsi. Täältä sen voit tilata!





 

Tällä kertaa vain taivas on rajana, kun jatkan omaa matkaani Kasvun vuosi matkaoppaanani. Onni on pihamaa, jossa toteuttaa haaveita ja unelmia. Talon nurkalla vihersi jo vähäsen, kun oikein tarkkaan kurkistin. Uskon, että syksyllä kivijalan vierelle sujauttamani sipulit ilahduttavat vielä joku kaunis päivä auringon houkuteltua ne kohti valoa ja lämpöä. Yläpihan kasvihuoneen oven sain kuin sainkin auki potkittuani kinosta matalammaksi. Aikamoinen tarpominen sinne olikin, kun lunta on vielä yli puolimetriä. 


Yksi lomasen isoista iloista oli, kun pärjäsin lempikengissäni. Askellus Skecherseillä on nautinto. 


                         Kevättä kohti! Terveisin Tuija Toiveikas




tiistai 27. helmikuuta 2024

Kevättalven kukkailoa







Tulppaanikimppu on suonut ison ilon tuossa keittiön perintökomuutin päällä sinisen purkutalokaapin vierellä. Uskomattoman ryhdikkäitä yksilöitä tämä minun makuuni värikäs puketti on pitänyt sisällään. Napsaisin heti kukat saatuani niiden varsiin tuoreet imupinnat terävällä veitsellä ja asettelin ne häälahjaksi saamaamme Aalto -vaasiin jääkylmään vesitilkkaan. Siinäköhän niiden kukoistuksen salaisuus vai viileässä sisäilmassa tai kenties ihailevissa katseissa ja kehuissa. 

Päivittäin olen ihastellut värien kontrastia ja valon leikkiä näkymässä, jota aamuteellä tuijottelen suunnasta tai toisesta milloin mitenkin sekä pitkin päivää ohikulkien. Ulkona pihan ollessa lumikinosten saartama niin nämä väriläiskät ovat tuoneet kevätmieltä ja toivoa värikylläisemmästä vuodenajasta, jolloin voin taas haahuilla kiireettä pitkin tonttia keräten kesäkukkia, yrttejä ja heiniä maljakoihin.

Sunnuntaiaamuna sain iki-ihanan kirjalahjan nimeltä Oma rakas puutarhani: hetkiä, suunnitelmia, unelmia, jonka takakannessa on motto "Anna unelmiesi kukkia!"

Kevättalven valoisin ajatuksin, unelmoimisiin, Tuija






 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ystävänpäivän iltaa


 

Ajatuksia ystävyydestä


Voiko talo olla ystävä?

Tai jokin esine tai asia?

Ystävyys on kokonaisvaltainen kokemus. 

Kuvassa on ystävyyden elementtejä. Karu hirsiseinä on suojana, kitara luo tunnelmia soittajansa taitavien sormien sitä näppäillessä. Tyttären lainaama juliste tuo ystävyyden saaren lähelle. Aurinkokin on ystäväni. Voi, kuinka sen säteet valaisivatkin päivääni. 

Hyvän ystävän sanat, viestit ja halaus. 

Koti meidän on ystävistäni yksi rakkaimmista, koska sen suojissa rakkautemme on kukkinut ja kasvanut. Ystävyyden oksistot ovat levinneet jo laajalle. Aivan kuin elämänpuun haarat, joiden alla on hyvä vaalia lempeyttä ja hyvyyttä.

Sydämellisin ajatuksin unten maille, Tuija