Hyvän mielen koti, osa 1

Hyvän mielen koti
Kaupallinen yhteistyö

Tänään tämä syksystä asti odottamani kirjauutuus on ilmestynyt kirjakauppojen hyllyihin. Oman Tuuma -kustannuksen lähettämän arvostelukappaleeni hain postista viime viikonloppuna ja koin heti huikean hetken sen parissa. Ensin tuoksuttelin, sitten varovaisesti kurkistin hipaisten ihania paperisia sivuja, jotka antoivat aavistuksen siitä, mitä kaikkea kirja pitääkään sisällään. 

Minulla on sellainen eriskummallinen tapa, että selaan aina kaiken aluksi takakannesta alkusanoihin ja vasta myöhemmin etenen, jos sittenkään, järjestyksessä. Tämä Hyvän mielen koti -kirja on osa kirjailija Maaretta Tukiaisen hyvän mielen taidot -tuotantoa. 

Yli 200 sivuinen kirja pitää sisällään uudenlaisen näkökulman kotielämään, mikä on virkistävää trendivirtausten virrassa. Maaretta lähestyy aihetta kokonaisvaltaisesti. Kodin psykologia avautuu pohdintakysymysten avulla mm. tähän tapaan: Mitä tarvitsen voidakseni hyvin? Millainen tila palvelee tarpeitani? Miten toimimme kotona yhdessä? Erityisesti kodin merkitys ihmisen hyvinvoinnille on minusta kiintoisa näkökulma. Koti merkityksellisen elämän tukena on minua puhutteleva teema. Entä mitä pitää sisällään otsikot Statuskoti, Trendikoti, Unelmakoti tai Ihannekoti? 

"Koti on paikka, jossa 

jokaisen pitäisi saada tulla 

nähdyksi, 

kohdatuksi ja kuulluksi juuri 

sellaisena kuin on."

Kirjassa on inspiroivia otteita ja lainauksia puhumattakaan valokuvaaja Krista Keltasen taidokkaista kuvista, jotka tukevat kirjan esteettistä ilmettä harmonisesti. Esimerkkitarinoissa on kuvamateriaalia kahdeksasta erilaisesta, kiinnostavasta kodista. Tarinallisuus on kiehtovaa. Osaan olen jo sukeltanut, mutta pihistän elämyksiä joka päivälle, koska JIM eli jotain muuta on tarpeen tässä ajassa. 

Jos sinä toivot pääseväsi uppoutumaan kirjan maailmaan onnettaren suosikkina niin nyt sinulla on blogini kirjautuneena tähtilukijana mahdollisuus osallistua arvontaan, jossa palkintona on tämä uutukainen. 

1. Kirjaudu lukijaksi.

2. Jätä kommentti vastauksena kysymykseen: 

Mistä aineksista sinun hyvän mielen kotisi rakentuu?

3. Osallistumisaika alkaa nyt ja päättyy viikon kuluttua 31.3. 

Onnitteluhalaus Maaretta ja Krista! Ihailen luovuuttanne! 

Hyvän mielen kotiterveisin, Tuija

Design Seppälä

 

Kiitos kaikille seuraajilleni!

Aurinkoisen maanantain tervehdys Sinulle siellä!

Viimeisimmän postauksen kommentit saivat hymyn huulilleni ja ilon kuplimaan mielessäni. Olen kiitollinen niistä kaikista sekä palautteista, joita olen saanut ja tulen saamaan joko suoraan tai välillisesti. 

Omistan tämän kotitekoisen kukka-asetelmani juuri sinulle iloksi ja kiitokseksi!

Pienellä vaivalla sain aikaan piristystä lumipyryiseen lauantaipäivään. Nyt on mukavaa seurata, miten perunanarsissit aukaisevat tuoksuvia kukintojaan ja helmililjat venyttelevät vierellä valoa kohti. Ikivanhat, tutut ainekset herättivät inspiraation. 

Tänään auringon säteet saivat taas lasiverannan lämpiämään niin, että siellä oli miltei kesäinen tunnelma teekupposeni kanssa. Tosin katse oli pidettävä visusti sisätiloissa, koska pihamaatamme peittävät nietokset ja korkeat kinokset. Viikonlopun hurja tuuli vei verantatunnelmat lähinnä talvisiin mietteisiin. Yksi merkittävimmistä seikoista maaliskuussa on valon määrä ja se, jos mikä tuo hyvää mieltä, kuten myös pikkuruiset lämpäreet maata näkyvissä.

Vinkkinä sinulle, että loppuviikosta kannattaa tulla paikalle, kun tiedossa on

Hyvän mielen koti -kirja-asiaa. Jos käytät Instagramia, ota seurantaan #hyvanmielenkoti. Sieltä on polku Hyvän mielen koti -podcastiin, jossa tänään oli vieraana Laura  Homevialaura -blogista. Ensimmäisessä jaksossa oltiin ruoan ja makujen äärellä Vappu Pimiän kanssa oli kirjailija Maaretta Tukiainen.

Keväisiin kuulumisiin! Tuija

Tervetuloa seuraajani!

Viime postaukseen saamistani viehättävistä kommenteista alkaen olen pohdiskellut, miten ihmeessä esittelisin itseni blogin kirjoittajana uusille matkaseuralaisilleni. 

Miten kaikki alkoi? -tekstini suosittelen lukemaan alkapalaksi, koska näin saat perspektiiviä Koti meidän -blogin maailmaan. Kolmekymppisistä lapsiperheellisistä on tullut mummi ja vaari. Edelleen Villa Iiris herättää intohimoja kodin laittamiseen ja uusia unelmia putkahtelee mieleen säännöllisesti. Lähtökohdat kotielämään ovat nyt erilaiset kuin alkuaikoina, jolloin emme onneksi tienneet, mitä kaikkea tulisikaan eteen vanhan talon pidossa. Kieltämättä vieläkin yllättävä sähkökatkos tai oudot äänet pilkkopimeässä saavat varpailleen ja sydämen läpättämään, mutta niihin osaamme suhtautua jo miltei huumorilla. Minä siis piilottelen peiton alla ja suostuttelen toista rohkeasti tarkistamaan tilanteen vakavuuden. 

Koti meidän -blogi on saanut alkunsa kevättalvella 2013 ja puoli vuotta kypsyttelin sekä suunnittelin ennen kuin ensimmäisen kerran uskalsin julkaista ajatuksiani blogistanian syövereihin. Näiden kahdeksan vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut monenlaista puhumattakaan vuosina ennen blogia. 

Kodissamme on vieraillut monenkirjavaa väkeä sekä juhlissamme että media-alan edustajina. Meillä kotona -sivustolta on luettavissa valokuvaaja Krista Keltasen ja sisustustoimittaja Jonna Kivilahden tekemä juttu Villa Iiriksestä. Kivilahtikeltasen tekemä artikkeli on ilmestynyt myös ruotsalaisessa ja saksalaisessa sisustuslehdessä. Ganska fint eller hur? Lempilukemistoni Lantliv on vielä haavelistalla. 

  Tämä kaunis koti haluttiin... -otsikolla puolestaan ajauduin kansikuvatytöksi laajalevikkiseen lehteen. Arvaa vaan jännittikö sekä kuvaustilanteissa että lehden ilmestyttyä postilaatikkoomme. Onneksi vastaanotto oli kaikin puolin mukavaa. Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuvan kuvaukset pihapiirissämme kesällä 2011 olivat käänteentekevä kokemus.  Ihan kuin kesämökillä olisi ilmestyi Hanne Foxin kuvaamana Unelmien Talo&Koti -lehdessä sekä 

Saunamatka on loistojuttu puolestaan Maalla -lehdessä. Kotivierailulle Villa Iiriksen jouluun pääset linkkiä klikkaamalla. Kuvat ovat samoja kuin Ilona Pietiläisen toimittamaan Talven hopeiset hiutaleet -kirjaan kirjoittamassani ja kuvaamassani Kotivierailulla -kirjeessä. 

31.3.2012 alkoi Instagram -polkuni tyttäremme loistavalla opastuksella. 

Ensimmäinen Instagram -kuvani 2012.

Jos olet kiinnostunut kuvakertomuksistamme niin ota seurantaan tilimme:

tuikku

samos_in_my_mind

kotimeidan

JIM eli jotain ihan muuta on Maaret Kallion lanseeraama nimitys arjen taukopaikoille, joista saa huoahdushetkiä arjen keskelle. Bongasin sen tänään kuuntelemassani Helsingin Sanomien Livelähetyksessä.  Imurointi oli rattoisaa Maaretin lempeän äänen säestyksellä ja kiitos toivoa valaneen sanoman. Yhdenlainen taukopaikka sekin, kun pölypallerot sujahtivat söpön imurimme kitaan. Konkreettisia työn tuloksia on palkitsevaa nähdä. Itse asiassa tämän postauksen kuvat tallentuivat heti tuon jälkeen. Pysähtyminen kiitollisuutta tuovien asioiden äärelle on itselleni merkityksellistä. 

Muutettuamme aikanaan tähän kotiin niin tuon ensimmäisen kuvan näkymän paikalla oli parisänkymme ja iso erkkeri-ikkuna oli puolitettu väliseinällä. Karhulan lasipurkki ja pinnatuoli muuttivat tähän kotiin kanssamme Tampereen keskustasta. Taisivat olla enteitä tulevasta, kun ne matkaamme tarttuivat nuoruuden vuosina. Pienessä sänkykamarissa nukuimme koko pieni perhe nauttien mielettömästä hiljaisuudesta. Tuon jälkeen seiniä on kaatunut ja rakentunut entistä ehommaksi. Lattioiden maalaus on minun lempipuuhiani kuten myös tapetointi tuottaa valtavaa iloa ja onnistumisia varsinkin, kun mikään nurkka ei ole suora. Onnistumisen ilo sinnikkään väännön jälkeen on palkitsevaa. Vanhojen rakennusten laittelu on inhimillistä ja armollista, koska täydellisyyden tavoittelun olemme suosiolla jättäneet tämän tontin rajojen ulkopuolelle. Riittävän hyvä on oikein hyvä. 

Kitarat soivat huoneessa jos toisessa ja matkalaukkuihin rakastuin jo kahdeksan vuotiaana matkatessani yksin linja-autolla kummitädin luo Helsinkiin, elämänkumppaninikin kohtasin jo kauan sitten. Nyt nuo appivanhemmiltani perimämme matkalaukut säilövät hellehepeneni tuleville matkoille valmiina. Kreikka vei sydämeni kesän 1984 reppureissulla.  Vaaterekissä ovat toivoa valamassa kesäiset rekvisiitat. Yöpöydällä on yleensä aina pino luettavaa. Muihin maailmoihin matkaaminen sanojen siivin on ihanaa.

Tällainen kuvaus tästä sitten sukeutui. Estetiikka eri muodoissaan on minulle elinvoimaa lisäävää ja harmonia sekä sisäisesti että tiloissa, joissa elän ja olen, on olennainen osa bloggaamisen viehätystä. Bloggaajana ammennan luovuudestani ja taidostani nähdä hyvää hankalaltakin tuntuvissa tilanteissa ja asian tiloissa. Koti meidän on hyvän mielen blogi. Toivon jakavani tunnelmia ja maailman, jossa lukijakin viihtyy vierailullaan ja piipahtaa aina uudelleen.  

Leppoisin lauantai-illan terveisin, Tuija

                    ”Kaikkea saa tehdä. 

                        Kaikkea pitää tehdä. 

                            Kaikkia ovia pitää tempoa, 

                                   kaikkia kuita kurkotella. 

                                        On vain yksi ehto, elinehto: 

                                            Värisevää sielua ei saa tallata.” 

                                                – Tommy Tabermann

 

Talven taite -ko?

tuikku

Tänä aamuna tai oikeastaan aamupäivää se jo oli, kun kömmin pellavalakanoista alakertaan tuikkaamaan tulen puulieteen keittääkseni sunnuntaiaamun erikoisen eli valtavan mantelimaitoisen latten herätäkseni ylipitkien yöunien jälkeen. Vieläkin on epäuskoinen olo, oliko todellista, kun helmikuun viimeisenä päivänä nautimme aamiaisen auringossa kylpevällä verannalla. Vai näenkö edelleen unta?

Syötyäni pitkän, rauhaisan aamiaiseni nojailin keltaiseen paneeliseinään ja tunsin, kuinka auringon säteet hyväilivät kasvojani. Ajatukseni kiitivät, minnekäs muualle kuin rakkaalle saarellemme. Unohdin aamun lehdestä silmilleni pomppineet ikävät uutiset ja uppouduin hyvän olon tunteeseeni, johon pystyn helposti palaamaan kerta toisensa jälkeen. Kuviimme on tallentunut niin paljon elämyksiä, jotka ovat koskettaneet ilmeisen kokonaisvaltaisesti, koska niin sujuvasti pystyn palaamaan noihin hetkiin kuvilla tai ilman. Lempihuopikkaani takasivat varpailleni lämpimät olot ja villahuopa harteilla kietoi minut syleilyynsä.

Samos in my mind

 Vanhoja postauksia selatessani huomaan toistavani itseäni. Tammikuussa heitettyäni haikeat hyvästit joululle aloitan raikkaiden tulppaanien ihastelun ja kurkottelen kohti kevättä erilaisien oksien silmuja kasvatellen. Keskiviikon kauppareissulla nappasin kärryihin itselleni nimipäiväkimpun, joka viihtyy viileällä verannalla yöaikaan. Pelargonioiden talvetus näyttää onnistuneen mainiosti makuukamarimme ikkunalla. Nyt olisi aika vaihtaa niille uudet mullat kasvualustaksi tulevaan kauteen. 

Haikailuni välimerellisiin tunnelmiin on myös osa vuodenkiertoa, mutta tänä vuonna pidän pääni kylmänä ja jatkan unelmointiani vasta, kun maailmantilanne sen sallii eli joskus tuonnempana siis määrittelemättömänä ajankohtana. Täytyy myöntää, että iso pala sydämestäni suree ja on välillä ihan kiukuissaan, pettynyt, raivostunut ja vaikka mitä muita ikäviä tunteita. Pysähtyessäni syvään hengitellen tähän hetkeen näen tilanteessa lopulta paljon hyvää ja antoisaa. Koti meidän on meille maailman paras paikka elää ja olla.  Lehdestä luin senkin, että omakotitaloasuminen on monen haaveena nykypäivänä. Toiveina muuttohaluisilla on oma piha ja rauha. Niistä mekin saamme iloa päivittäin. 

Tarkistin juuri Bloggerista, kuinka monta postausta olen tähän mennessä julkaissut ja yllätyin, että reilusti yli 500 kertaa olen asetellut kuviani ja sanojani itseäni miellyttäviin asemiin. Näyttää seuraajien määrän kasvusta päätellen myös, että tekstini ovat olleet antoisia lukijoillekin. Huomaan rakkaan harrastukseni tehneen sen, että kirjoittaminen on suorastaan koukuttavaa. Jospa tämä tuleva kotikesä toisi uudenlaisen vireen varsinaisiin kotipostauksiini. Mieluusti lukisin kommenttejanne, mitkä aihepiirit kiinnostaisivat juuri sinua. Olisiko tarpeen kirjoittaa uudestaan esittely, kuka blogin takana hääräilee?

Hei, hei helmikuu! Tervetuloa maaliskuu! Tuija

 

Ystävänpäivätervehdys 12022021

                          Hyvää ystävänpäiväää sinä siellä!

                                                Talviterveisin Tuija

 

Mittatilauskeittiö

Millainen on unelmiesi mittatilauskeittiö?

Mittatilauskeittiö on mitoitettu ja suunniteltu tilaajan yksilöllisten toiveiden mukaan. 

Syksyllä saimme Villa Iirikseen joululahjatilauksen tällaisesta pikkuruisesta mittatilauskeittiöstä Kalasataman lastenhuoneeseen. Pinterestin ja Instagramin inspiraatiokuvien pohjalta keittiö muotoutui ideasta toteutukseen. Kompaktissa kokonaisuudessa piti olla uuni, liesi ja tiskiallas sekä naulakko. 

Suunnitelmista valmiiksi aikaa kului parisen kuukautta.  Minä puolestani tyylilleni uskollisena aloin heti virittelemään visiota tekstiilien osuudesta, vaikka siinä vaiheessa keittiön värimaailma ja kokonaisuus olikin vielä avoinna. 

Keittiön rungon Lauri rakensi Punalan verstaalla pala palalta. Seuraava työvaihe lukuisine maalauksineen oli paras tehdä minun työhuoneeni pöydällä mahdollisimman pölyttömässä tilassa. Kunniaa lukuisista maalausilloista en itselleni ota. Väriksi valikoitui yhteistuumin vaalean vihreän sävy. Olin kannustaja, huoltaja ja kuuntelija sekä myötäntoilija.

Halusimme tähän uniikkiin, pitkäikäiseen leikkipisteeseen kierrätysideologiaa. Vesihanaksi löytyi varaston hyllyltä vanha kraana ja altaaksi siisti emaliallas, joka on jo vuosia odotellut uutta sijoituspaikkaa vapauduttuaan yläkertamme pikkuvessasta. Oli kuin tarkoitettu, että ne siellä nököttivät ja odottivat uutta sijoituskohdetta.

Verhokankaan ostimme Jyväskylän kotimme keittiön ikkunoihin 30 vuotta sitten. Marimekon kukkakuosi oli tuolloin mieleinen ja on edelleen ja ajatus sen uudesta elämästä lapsenlapsemme leikeissä on ihastuttava. Varsinkin, kun äitinsä on kurkistellut noiden samojen kukkien katveesta pihan tapahtumia. 

Mittatilauskeittiö kääriytyi esiin kääreistään täällä Villa Iiriksessä joulun aikaan ja kotiinkuljetus kuului asiaan. Viime lauantaina oli liikuttavaa seurata lahjan kotiutumista sijoituspaikalleen, johon se sopi kuin nakutettu. Onnistuimme toteuttamaan vastaanottamamme tilauksen toiveiden mukaisesti ajallaan. 

Hyvillä mielin keittiöilottelua, Tuija

 

Loppiainen

Raikkaalla ilmalla on inspiraatiota herättelevä vaikutus.

Marraskuusta asti olen mietiskellyt kesäpation virittelyä glögihetkeen. Valonauha ja pari kulahtanutta lasilyhtyä kynttilöineen kaipasivat seurakseen vain pehmeän lumihunnun. Tämän, kun täydentäisin lampaan taljoilla, kuumalla glögikannulla, pipareilla ja suloisilla mukeilla niin olisipa viehättävää. Seurakin olisi suotavaa. Puitteet ovat siis kunnossa seuraavaa joulun aikaa varten. 

Piparitaikinaa ei tällä kertaa tullut syötyä kokonaan, mutta ei myöskään leivottua. Minäpä näppäränä naisena pakastin sen ensi vuoteen tai siis se lopulta jäätyi lasiverannalla. Minun tehtäväni on vain siirtää se pakastimeen. Uskoisin sen olevan aivan kelvollista 10 kuukauden kuluttua, jos kerrankin olisin ajoissa kaulimeni kanssa. Vielä voisin pienen palan nakertaa taikinasta, koska se on jouluherkkuni nro 1. 

Kuusesta riisuin ensin punaiset, sitten vielä pallotkin ja lopulta jäljelle jäi vain pari koristetta ja tähti sekä Airamin valot. Lattialle rapisee neulasia, mutta en millään malta sammuttaa kynttilöiden loistetta vielä. Viikon voisin nautiskella jouluisesta tunnelmasta. Onneksi kuusi neulasineen on syrjässä kulkureiteiltlämme. Keittiön pikkukuuset ovat puolestaan tapansa mukaan alkaneet versomaan uusia kerkkiä. Ne napsin teeheni mausteeksi. 

Loppiaisillan terveisin tuikku, koska valoa ei voi koskaan olla liikaa

 

Maalaistalon talvi

Vuosi vaihtui lumihiutaleiden leijaillessa puuteroimaan maiseman. Hurmaavan kauniit talvihetket täytyi tallentaa sekä mielen sopukoihin että kuviin, joista seuraan mieluusti Villa Iiriksen tapahtumia. 

Lumiharso toi levollisuutta näkymään ja valoa katsojan sieluun. Nyt on kaivettu esiin kola, lumilapio ja pulkatkin pääsivät käyttöön ensi kertaa tänä talvena, jonka oikeastaan ajattelen alkaneen vasta nyt. Kylätiellä saattaisi olla hyvä ura potkutella kelkalla, joka vielä majailee säilössään.

Pihamaalla näyttää vilistävän jos jonkinlaista menijää jäljistä päätellen. Pupujussin näimme pikkupiiperon kanssa ulkoillessamme. Se loikki vinhaa vauhtia portilta meitä pakoon puiden siimekseen. 

Ajatukseni oli kirjoittaa kooste viime vuodesta. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja uppouduin näihin talvisiin otoksiin, vaikka heleät kesän sävyt vetävätkin puoleensa houkuttelevasti. Raikkaasta ilmasta on ollut ihana nautiskella isoina haukkauksina. Saunasta olisin loikkinut hankeen, mutta vielä ei ollut riittävän isoa ja pehmeää nietosta lumikylpyyn. 

Muistoja menneiltä vuosilta on karttunut yli 550 postauksen verran: teepostauksista kuvakimaroihin ja sairastupaan. Inspiraatio  saattaa iskeä milloin mistäkin. Poimin tähän muutaman linkin matkan varrelta. Huomaan, että ei juurikaan haittaa, vaikka varsinainen joulupostaus jäi tekemättä. Onpahan ensi joulun odotukseen ideakuvia kivasta katajakattauksestamme. Instagramissa siitä jaoin makupaloja.

             Toivotan sinulle lukijani lempeää, hyvän mielen vuotta 2021! 

Sydämellisin terveisin Tuija