Kädentaidot 2015

Käsi- ja taideteollisuusmessut avautuvat huomenna Tampereen Messukeskuksessa Ilmailunkadulla. Viime vuonna kiersin Kädentaidot -tapahtuman tarjontaa ensi kertaa bloggarina. <- Linkistä pääset tunnelmiini. 

Paulankan pellavahurstien värikylläisyyttä

"Suomen Kädentaidot villitsee 13.–15.11.2015 

Suomen Kädentaidot -messut nostavat upeat kotimaiset tuotteet, käsityötaidot ja -tekijät jälleen estradille 13.–15. marraskuuta 2015, kun tapahtuma järjestetään jo 20. kerran. Juhlavuoden tapahtuma on värikäs ja elämyksellinen viikonvaihde täynnä ohjelmaa ja ostosmahdollisuuksia."

*******************************************************************************

Olen yrittänyt muistella, milloin osallistuimme ensimmäisen kerran tähän meille perinteeksi muodostuneeseen tapahtumaan. Arvelen, että se oli vuosi 1998, kun innolla tutkailimme myös samaan aikaan järjestetyt Antiikkimessut. Sieltä ostimme pitkän pähkäilyn jälkeen upean nahkalaukun. Mummu oli kotona lapsenvahtina tuolla kerralla ja seuraavana vuonna rohkaistuimme pujottelemaan pitkillä tuplarattailla kapeita käytäviä. Tänä vuonna saanen taas seuraa jälkikasvusta, joka on tainnut saada käsityöpistoksen.

Minun lapsuudessani  äitini ompeli miltei kaikki vaatteeni ja itse jatkoin perinnettä juhlamekkojen ja villakangastakkien väkertämisellä. Usein kävi niin, että viimeisenä iltana ennen H -hetkeä ompelin viimeisiä pistoja silmät ristissä lasten nukahdettua. 

Tämän takin historiaa en tarkkaan muista, mutta jonkun sukulaisen vanhasta takista syntyi minulle uusi pomppa. Kierrätys oli kunniassa. Ulkoiluvaatetus oli vähän erilaista tuohon aikaan, vaikka muistan kyllä ne hienot enstex -haalarit, joissa oli teddykarvavuori. Uskomattoman taitava ompelijaäiti antoi minunkin jo kuusivuotiaana harjoitella Husqvarnalla surruuttelua. 

Oletko sinä huomannut, että on olemassa Husqvarna, Bernina tai Singer -ihmisiä? Anoppi oli jälkimmäisiä ja olin aina ihan solmussa hänen koneensa kanssa. Nyttemmin olen loikannut Husqvarna -leiristä Singeristiksi niinkin turhamaisesta syystä kuin koneeni lumoava ulkomuoto. 

Inspiraation valokuvaamiseen sain Antti -enolta, joka tämän otoksen on minusta ottanut yhteisellä kuvausretkellämme. Mieleen on painunut riemukas muisto, kun hän innosti minut loikkaamaan valtaojan yli saadakseen mahtikuvan. Onnistui!

Tekstiin pujahti muutama harhaommel, mutta sitä se nostalgia teettää. 


Kässäilemisiin! Tuija

Marraskuinen maanantai

Eilinen harmaan hämyinen marraskuun ensimmäinen päivä kääntyi onneksi tänään valoisammaksi. Iltapäivän aurinko lämmitti vielä, ainakin kovasti uskottelin itselleni niin. 

Sammalmättäiden vehreät sävyt antavat energiaa arkeen. Olen onnekas, kun saan asua metsän siimeksessä ja nauttia siitä päivittäin.

Pikkukuusia olen käynyt jo katsomassa sillä silmällä takapihan metsikössä. Kohta puoliin ennen pakkasia nappaan muutaman juurineen isoon lasipurkkiin tuomaan tuoksua ja tunnelmaa kotiin. 

Joko sinulla alkaa joulumieli hiipiä ajatuksiin ja tekemisiin?

                Elämän pienistä iloista nauttiminen arjen keskellä  
                                    luo valoa marraskuuhun.


                     Toivotan sinulle lukijani hyvää marraskuuta! 
                                                   <3 Tuija

Tunnelmallinen sunnuntai

Joulukirja odottaa arvontaa pianon päällä.

Tiedätkö tunteen, kun unohdut omiin ajatuksiisi, jotka alkavat laukkaamaan. Yksi johtaa toiseen. Eilinen silmäys jonkin blogin jouluisiin fiilistelyihin ja uusimman Lantliv -lehden selailu sekä Maalla -lehden joulunumerosta löytynyt lempiblogini kotikuvaus saivat joulumielen viriämään. Sateen harmaannuttamaa päivää on ollut mukavaa valaista kynttilöin. Nappasin iPadilla muutaman kuvan, joissa aavistus iltapäivän tunnelmista.

Innostuin (ja samalla innostin apujoukkoja) muuttamaan kalusteiden paikkaa. Lopputulos on vielä kysymysmerkkinen, mutta testataan ainakin viikko -sopimus tehtiin perheen kanssa.

Minulla on liuta haasteita odottamassa vastaamista sekä arvontalipukkeisiin kauniit materiaalit valmiina leikattaviksi. Monenmoista mukavaa odotettavissa siis.

Lähtölaskenta jouluun on alkanut! Terveisin Tuija alias tuikku

Tuulahdus Turusta

Ensi yönä kellojen viisarit käännetään kohti kesää. Talviaikaan siirtyminen tuo yhden lisätunnin huomiseen päivään. Nyt on juuri oikea aika kaivaa neulepuikot esille, jos mielii ehtiä saada valmista joulupukinkonttiin. Aiotko ottaa kaiken hyödyn irti normaaliaikaan siirtymisestä vai nautitko unta varastoon talven varalle? Jouluaattoilta on tasan kahden kuukauden kuluttua. 

Tuulahdus Turusta houkutteli minut ja kamerani mukaansa metsikköön. Oheisissa kuvista voitte nauttia yhteistyömme tuloksista, joista merkittävin on tiilenpunainen laatikkoneule. Minun roolini on ollut olla makutuomari lankojen valinnassa, kannustaja, kustantaja, ohjaaja ja valokuvaaja. 

Jos innostut vastaavanlaisesta niin kurkistapa, millaisia sävyjä on Lang Donegal -merinovillalangasta tarjolla Lankakauppa Kerässä. Kaupan omistaja Jonna antoi hyvän ohjeen ja opastuksen työhön. Syksyn tullen Sointu viimeisteli helmineuleensa, joka on käytössä osoittautunut lempivaatteeksi.

Pyöröpuikonpidikkeet ovat myynnissä samaisessa lankakaupassa osoitteessa Verkatehtaankatu 8 Tampereella. Kuvakollaasin Koti meidän -verstaan tuotteista löydät linkkiä klikkaamalla. 


                      Tunnelmallista talviaikaa! Tuija

ps. Olethan muistanut osallistua arvontaan, jossa joku onnellinen voittaa viikon kuluttua Talven hopeiset hiutaleet -joulukirjan!

Hyvästi syyskuu!

"Tee päivästäsi paras mahdollinen pienillä iloisilla asioilla" -teksti luki kortissa, jonka sain maanantaina ystävältäni postissa. Kuva vanhasta ikkunanpokasta valoketjun kanssa oli saanut hänet tulostamaan sen ja lähettämään minulle, jonka tiesi ilahtuvan tuollaisesta pienestä kauniista eleestä. Hilpeälle mielelle sai kuoressa rapissut Sisu -aski, jolle on tällä viikolla ollut käyttöä. Viimeisen pastillin nappasin äsken askin pohjalta. 

Suomalainen sisu on tarpeen, kun lokakuu on alkamassa. Iltahämärä laskeutuu päivä päivältä aiemmin ja aiemmin. Onneksi elämässä on paljon pikkiriikkisiä valopilkkuja valaisemaan talven hopeisten hiutaleiden laskeutumista maisemaan. Auringonkukat hehkuvat elinvoimaisina vanhassa Karhulan lasitölkissä.

Kuvan sydänsormuksesta saan iloa joka päivään. Olenhan tallettanut siihen kesän ihania muistoja. Tänä aamuna erityisen hyvältä tuntui rasiakokoelmani lempihajuveteni kyljessä. Tiedän rasioihin käytetyn monenmonituista työtuntia ja ne ovat lempeitä ajatuksia täynnä. 

Rakkain ajatuksin, Tuija

Do more of what makes you happy

Viikon on olallani keikkunut uusi voimakassini, jonka teksti: Do more of what makes you happy iski silmiini Habitare -messuilla Vanamo -groupin osaston teepaidoissa. Rekin päässä roikkui kasseja samalla tekstillä ja kauaa en ostopäätöstäni jahkaillut. 

Viikonvaihteen lähetessä yritin parhaani mukaan pitää tuon ajatuksen tekemisteni johtolankana. Pyykinpesu, siivous ja uuden vielä työn alla olevan tilan visiointi on ollut huisin mukavaa. Arkiset askareet saa tuntumaan hauskoilta varsinkin, kun muistaa nauttia nykyajan mukavuuksista. Lapsuudessani nyrkkipyykki oli vielä äitini arkipäivää.  

Kamerakin pääsi mukaan jakamaan muutaman hetken. Tapetin riekale yläkerran menneisyydestä ansaitsi tulla ikuistetuksi muistojen joukkoon. Ikkunan pokassa lukee teksti "Vierashuone" kauniilla vanhanajan käsialalla. Keitähän tuolla on majoitettu 1920 -luvulla... Nykyisen pikkutoiletin tilalla oli kaunis kaakeliuuni, joka 70 -luvun vimmassa on purettu pois vessan tieltä. 

Aurinkoinen syyssää valaisi maisemat täyteläisellä valolla!

Sunnuntai-illan ajatuksin, Tuija

Habitare

Habitaressa näin Slow -blogistina käyneenä pikkupostaus vähän jälkijunassa. Sunnuntaiaamun junakin oli miltei aikataulussa. Kiitos Veturin loistotarjouksen matkanteko ei paljoakaan kukkaroa kurittanut. Aavistuksen myöhästyin Antiikki & Design -lehden päätoimittajan Maija Toppilan kanssa sopimastamme tapaamisesta. Voitin heidän arvonnassaan pääsylipun sisustus-, design- ja antiikkimessuille.  Kiitos mukavasta juttutuokiosta pressihuoneessa!

Lähdin kevein varustein matkaan ja jätin kameran kotiin. Matkan ratoksi kuitenkin tein tilaa puhelimeen kuville, jos vaikka jotakin kuvattavaa tulisi vastaan. Kauaa en ehtinyt ihmetellä, kun oli aivan pakko napata pari kivaa juttua kuvamuistoksi. 

Messujen tarjonta oli laaja kattaus suomalaiseen designiin. Paljon asioita, jotka eivät koskettaneet minua millään tapaa ja toisaalta monenlaisia virkistäviä elämyksiä. Aivan kuin tämä mustanpuhuva Kannustalojen Lato, jonka kiiltävän musta kaakeliseinä oli hurmaava. 

Marimekon osaston kukkaseinän kuulin olleen erittäin suosittu kuvauskohde. Hauska idea tallennettavaksi muistilokeroihin, joista voi ammentaa omia sovelluksia tarpeen tullen. Liiterin seinässäkin tuollaiset voisi olla mukavat kukille ja yrteille. Vai mitä?

Vaja -designin osastolla Sirkus -sarjan kuppi sai minut huokailemaan ihastuksesta. Siinä yhdistyivät vanha ja uusi omintakeisella tavalla. Linkistä pääset tutkailemaan heidän tuotteitaan, jos kiinnostuit.

Teippitarhan osastolla täydensin hupenevia varastojani uudenuutukaisilla washi -teipeillä, joista on iloa moninaisissa puuhissa. 

Yllä olevan tekstin kotia -sana sai minut tarkastelemaan kyseistä hupparia tarkemmin. Design Pylsyn uutuustuote, johon on tulossa myös housut ja hame, saivat minut innostumaan. Tuossapa olisi mukava kotioloasu. Lupasin palata asiaan marraskuussa Kädentaidot  -messuilla Tampereella. 

Virkistävä päivä messuilla sai ideat laukkaamaan. Niitähän tarvitaan ja intoa tehdä, kun yläkerran mullistus etenee. Tulipahan testattua, että Mokka on tilaihme. Niin vain sinne sujahti yli kaksimetriset helmiponttipaneelit, jotka nyt ovat jo paikoillaan. Jatkoa seuraa...

Syysilta hämärtyy aina vain aiemmin. Kynttilät luovat lämmintä tunnelmaa.

Kuulumisiin! Tuija

Uudet tuulet

Yläkerran isossa sänkykamarissa puhaltavat uudet tuulet. Jännittävää katsella, miten tuttu tila muuntui omanlaisekseen taas kerran. Tällä kertaa huoneen sai haltuunsa perheen kuopus. Kukin lapsistamme on vuorollaan asustanut tässä keltaisessa kamarissa. Jokainen on sisustanut omalla, erilaisella tyylillään, mikä tietysti ilahduttaa tällaista koti-ihmistä. Erityisen hyvä mieli tuli, kun yhdessä ideoimme ja pohdimme eri vaihtoehtoja. Lause: " Mä näen tän jo valmiina silmissäni!" sai aikaan sydämessäni läikähdyksen.

Katto, seinät, lattia ja Laurin rakentama kaapisto säilyivät ennallaan. Kattolamput vaihdettiin, sutipuu on vuoteen vieressä kuin palmu rannalla. Peilin takana on naulakko ja tilaa parille henkarillekin. Mieluusti olisin maalannut lattian ja komeron ovet, mutta malttamattomina päätimme jättää ne ensi kesän työlistalle. 

Sunnuntain 6.9.2015 Helsingin Sanomien Koti -liitteessä oli artikkeli otsikolla Lastenhuoneesta tulee upea tila. "Kotoa muuttaneen lapsen huone jää helposti teinimuseoksi. Huone kannattaa kuitenkin remontoida ja ottaa uuteen käyttöön vaikkapa pukeutumistilaksi." 

Tuumasta toimeen! Kuopuksen pikkuhuone vapautui ja jännityksellä odotan, mitä siitä saammekaan aikaan.  Kahdeksantoista vuotta sitten vähän sinne päin asentamamme kipsilevyt saivat kyytiä ja nyt on vielä nupi poikineen poistettavana. Tuo pieni kamari, joka 20 -luvulla on ollut vierashuone, kokee muutoksen tämän päivän tarpeisiimme. Siitä lisää tuonnempana. Pysy kuulolla! 

Syysillan salamyhkäisin terveisin Tuija