sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Kuurankukkia, haikeutta ja ylipolvensukkia




Eilen, kun #tärkeintätänään oli joulukuusen kantaminen pihalle jatkamaan eloaan saunan terassin kupeeseen toimettomana lojuvan lumikolan vierelle, ihastelin parvekkeella pörröisiä tolpan pampuloita. Erikoinen sääilmiö herätti hilpeyttä mielessäni samoin kuin tämän iltapäivän yllättävä auringon kajo lähimetsikön takana. Otin virkistävän metsäkylvyn istahtaen kannon nokkaan syömään vihoviimeisen jouluisen enkelisuklaan nautiskellen syvän vihreästä sammalpeitteisestä metsiköstä ja herkun mausta kielelläni.













Elä paremmin, käytä pöytäliinaa



Joulun jälkeen iskee helposti haikeus, kun perheen rattoisa yhdessäolo vaihtuu arjen hyörinään, jossa jälkikasvumme ei enää ole päivittäin mukana. WhatsApp -viestit kulkevat tiuhaan ja maratonpuhelut ovat ihanista ihanin yhteydenpitotapa, mutta vierekkäin kyhnääminen sohvalla tai pitkät, yhteiset kävelyt metsissä ja pelloilla ovat harvinaista herkkua. 


Paha Nuutti vei meidän joulun jo ennakkoon miltei kokonaan lipastojen kätköihin, mutta vasta huomenillalla aion sammuttaa ikkunoilla valaisevat kyntteliköt, joista olikin ennakoitua isompi ilo jo marraskuun lopulta asti. Yritän tässä samalla sopeutua ajatukseen, että huomisen jälkeen olen taas vuoden vanhempi. 




Tärkeintä tänään -kirjan teemat:


"Tänään on hyvä päivä, juuri tänään. Ei huomenna tai ylihuomenna vaan tänään. Tänään on se päivä, jota olet odottanut."


"Tärkeintä tänään on kirja, jossa elämää tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta: koko elämän, yksittäisen viikon sekä päivittäisen toiminnan tasolta. Kirja tuo esiin näiden kolmen näkökulman taustalla olevan ajattelumallin, minimalismin, jonka avulla omaa elämää on mahdollista jäsentää niin, että siihen tulee lisää selkeyttä, tuloksellisuutta ja merkitystä."


"Kun karsii pois sen, millä ei ole merkitystä, jää tilaa ja aikaa sille, millä on merkitystä."







Onni on menneessä, onni on tässä, onni on huomisen hämärässä.







Kuten aiemminkin olen kirjoittanut minusta on vaikea saada pesunkestävää minimalistia, mutta olenkin huomannut joiltakin osin olleeni sellainen jo pitkään. Vuosien varrella olen rajannut asioita, joihin tartun ja joista iloitsen. Jonkun mielestä varmaan itsekkäästikin, mutta oma hyvinvointini vaatii pitkiä neulomissessioita, joutilaita sunnuntaiaamuja maukkaan aamiaisen parissa kynttilän valossa ja aikatauluttomuutta vapaa-ajalla. Luovuuteni kumpuaa omissa maailmoissa olemisesta, inspiroivien kirjojen ja lehtien ympäröimänä. Tulisin täysin ilman televisiota toimeen. Mites sinä? 


Kotimme tyyli on rakentunut pala palalta ja edelleen nautimme valinnoistamme, jotka ovat kestäneet aikaa. Helmiponttipaneeli on talon alkuperäisiin pintoihin kuuluva ja myös meidän kohennuksiemme osatekijä. Olen onnellinen, että rohkenimme heittäytyä maalaiselämään ja vanhan kiinteistön koulutettaviksi. Elämäntapa on johdattanut tämän blogin kirjoittajaksi. Joskus olen pohtinut, että olisinko aloittanut jo 90 -luvulla, jos tämä genre olisi jo silloin ollut vallalla. 

Nyt on nyt ja hyvä niin! Tässä elämänvaiheessa on paljon ihania asioita, joista ammennan voimaa ja vahvuutta, vaikka hetkittäistä kaikkivoipaisuuden tunnetta tuskin enää koskaan koen. Elämä on hyvää juuri tällaisena epätäydellisyyksineen ja onnen tulvahduksineen. Erityisen iloisena voin todeta ikääntymisen myötä huomanneeni tarkemmin itselleni sopivat kohtaamiset ja elämykset päästäen irti vahingollisista toimintamalleista unohtamatta leikillisyyttä ja lapsenmielisyyttä. 

Missä mietteissä sinä olet aloitellut uutta 20-lukua? Minä neulon vimmatusti itselleni ylipolvensukkia pakkaspäiviä lämmittämään ja kuuntelen samalla äänikirjoja. Näin saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: nautinnon tarinoista ja käsillä tekemisen riemun. 

Merkityksellistä tammikuista viikkoa! Tuija Toiveikas











keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Muistojen havinaa













Yllätyin, kuinka vahvasti vuosikymmenen vaihtuminen 20 -lukuun sai ajatukseni pyörimään menneessä. Tästä miljööstä tuli kotimme 90 -luvulla samaan aikaan perheemme kasvaessa kolmilapsiseksi. 2000 -luvun alku oli intensiivistä remontoinnin ja kunnostuksen aikaa. Saunan hirsien kengitys ja totaalinen kunnostus oli iso rajapyykki. Kiitos vanhempieni avun selvisimme ruljanssista kunnialla.

Seuraavalla vuosikymmenellä opettelimme lomailemaan. Se on ollut tarpeen niin ihanaa kuin omien kätten jäljen tulosten ihailu onkaan. Lapsemme ovat aikuistuneet ja lennähtäneet omille siivilleen. Koti meidän on nyt mummola yhdelle pienelle piiperoiselle  ja kotikoti kolmelle nuorelle naiselle, mutta ensi sijaisesti meidän kahden ympärivuotinen koti. Tässä miljöössä yhdistyy huvilaelämä ja arki erilaisine mausteineen. Aiemminkin olen kirjoittanut, miten valitsemamme elämäntapa on muovannut meitä ihmisinä ja auttanut kehittämään vahvuuksiamme.  Epäilen, että ilman kaikkia kokemuksiamme: ilonhetkiä ja koettelemuksia,  olisimme toisenlaisia ihmisiä, Samos -rakkaudestamme puhumattakaan.

2010 esikoisen valkolakkia juhlittiin isolla joukolla ja sen jälkeisinä vuosina oli juhlahumua miltei vuosittain. Jännityksellä odotan, mitä Villa Iiriksen sadas vuosi tuo tullessaan. Olisipa kiva tietää, miltä vuonna 1920 sali näytti isoine kaakeliuuneineen ja keittiön alkuperäisen tulisijan näkeminen olisi mahtavaa. Ikkunoihin raapustetuista merkinnöistä on selvinnyt, missä oli ruokasali, isännän huone, Veran huone ja vierashuone. Piharakennusten historia juontaa juurensa vielä kauemmas 1800 -luvulle. Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuvan produktiossa mukana olo vuonna 2011 oli elämys vailla vertaa. Siitä sai alkusysäksensä blogihaaveeni, joka näki pitkällisen harkinnan jälkeen päivänvalon elokuussa 2013.

Eläminen historian siipien havinassa on antoisaa. Omalta osaltamme olemme kirjoittamassa jo kolmatta vuosikymmentä tämän talon tarinaa. Kiintoisa yksityiskohta on, että meidän perheemme on tätä taloa asuttaneista perheistä vasta viides ja kaiketi meidän lapset ovat ensimmäiset, joiden juuret ovat täällä tukevasti lapsuudesta aikuisuuteen. Mekin olemme varttuneet nuorista vanhemmista isovanhemmiksi.

Maalaiselämä vaatii sinnikkyyttä ja  sisua, mutta myös näkökulmanottokykyä. Ilman toiveikasta ja optimistista elämänasennetta olisimme tuskin puskeneet läpi tiukkaakin tiukempien tilanteiden ja ajoittain huolten täyttämässä tunnelissa olemme onnistuneet näkemään valon säteitä. Elän kuulemma välillä Lantliv -kuplassa, mikä lie ollut selviytymiskeino pahimpina hetkinä. Taito nähdä romuläjässä potentiaalia ja rumuudessa kauneutta sekä visio valmiista toiveesta kannustaa ahkeroimaan kohti päämäärää. Innostus ja kannustus ovat iso osa yhteistä tapaamme toimia saumattomasti samaan suuntaan tähdäten.





Arvelen teitä olevan siellä ruudun takana monia tuttuja ja tuntemattomia. Olisipa ihanaa saada merkki piipahduksestasi tuonne kommenttilaatikkoon. Joko tiedät, mihin uusin loikkani minut vei?


                              Onnellisen uuden vuosikymmenen toivotuksin! Tuija



http://www.jademodel.fi/models

tiistai 24. joulukuuta 2019

Joulurauhaa Villa Iiriksen tapaan







Joulukuun alkupuolella tasan kaksikymmentä päivää sitten Sopusointuja -blogin ihastuttava Maarit kirjoitti kiintoisan postauksen otsikolla Kahdeksan asiaa joulusta. Luettuani päätin tarttua aiheeseen minäkin, mutta näinpä on jouluaattoilta ja nyt juuri tällä tuikahtavalla hetkellä tekstini  päätti päästä ilmoille.







Aloitan jouluvalmistelut pikkuhiljaa jo marraskuussa tai oikeastaan jo edellistä joulua pakatessani piirongin laatikoihin. Onneksi olen ottanut mallia anoppini tavoista ja kirjaan ylös, jos jotakin tärkeää on hankintalistalla seuraavan joulun alla.


Arvostan kotielämää yli kaiken ja tänä syksynä olen useaan otteeseen huokaissut kiitollisena, kun saamme asua näin rauhaisassa miljöössä. Nuo huoahdushetket ovat osa jouluista oloa heti syyskatseiden kääntyessä joulua kohti.

Inspiroidun kaikenlaisesta silmääni miellyttävästä. Ahmin kuvia, materiaaleja ja tunnelmia ympäristöstäni. 

Muistan, miten ensimmäisenä jouluna tuli itku, kun lähdimme jouluksi anoppilaan. Isovanhemmat odottivat niin innoissaan meitä, ettemme hennonneet perua sopimaamme vierailua, josta oli päätetty ennen kuin oli tietoakaan Villa Iiriksestä.

Rasitun hälystä, metelistä, hässäkästä, ihmisjoukoista ja huonosta ilmapiiristä. 
Aistin herkästi monenkirjavia tunnelmia ja vaistoan eripurat. 
Aikojen saatossa olen onneksi oppinut säätelemään tekemisiäni jaksamiseni mukaan. 

Unelmoin perhejoulusta, jossa kaikki lapsemme perheineen ovat koolla leppoisasti. Olen jo viritellyt suunnitelmia, miten tuolloin sisustaisin ruokasalin jouluisaksi. Kuten huomaat lähestymistatapani kaikkeen on viihtyisän tunnelman luominen.

Virittäydyn jouluaaton illalliselle kirjoittamalla näitä tulenpalavan tärkeitä ajatuksiani muun perheen aloitellessa valmisteluja keittiössä, joka oli aamusella jauhopölyssä leipoessani herkullista joulupullaa. Kerran vuodessa on saatava tuore appelsiinitäytteinen pulla ja lasillinen maitoa. 
No, jos totta puhutaan ahmin niitä kolme vai jopa neljä. 


Kiitos Maaritin innostuin naputtelemaan tämän joulutervehdyksen sinulle hyvä lukijani!






Aloitan
Arvostan 
Inspiroidun
Muistan 
Rasitun
Unelmoin
Virittäydyn


                                                    Sydämellisin joulutoivotuksin! Tuikku

tiistai 10. joulukuuta 2019

Joulutunnelmointia






Tasan kahden viikon kuluttua Koti meidän on hiljentynyt jouluaaton viettoon. Uskoisin jouluruoan tuoksujen täyttävän kotimme ja joulun vieton sujuvan rattoisasti kotikotiin saapuneiden tytärten kanssa. Meillä kaikilla on hyvin samanlaiset toiveet joulunvieton suhteen: rauhaa, lepoa ja yhdessäoloa. Jospa tänä vuonna saisimme kunnon lautapelit vireille, kun viime vuonna inha kuumeilu vei vireen kaikista yksitellen. Lepoa tuli riittämiin, mutta voimauttavaan yhdessäoloon jäi iso lovi.







Olemme vähitellen luoneet jouluista tunnelmaa ympäri kotia. Instagramissa julkaisin kuvan jouluvaloin koristellusta rakkaasta huvilastamme. Toivon valoloiston tuovan iloa myös ohikulkijoille. Tämä miljöö on kuin luotu joulun viettoon rakkaiden kanssa.

Minulla on mietittynä takapihan metsiköstä jo montakin kuusivaihtoehtoa salia valaisemaan. Jännittävää, onko mikään niistä sopiva. Oikean koon arviointi ei ole helpoimmasta päästä. Varsinkin, kun tähyilen mieluusti komeita latvuksia ajattelematta kaatajan urakkaa. Kerran kaadoin ihan itse kuusen, joka oli noin metrin liian korkea. Paras pysytellä pikkukuusten asiantuntijana.





Olen kerrankin ajoissa, kun inspiroiduin vanhoja joululehtiä selaillessani erilaisista asetelmista kattaukseen. Nappasin kauppakärryihin tulppaanikimpun, joka pihapensaan oksien sekä mustikan- ja puolukan varpujen kera tuntui minun silmääni miellyttävän raikkaalta ja kepeältä. Ikivanha lankarullateline saattaa siis päätyä somistamaan joulupöytäämme. Kaunis ja kätevä!

Äidin vanhat joulukuusenkynttilänpidikkeet aion asetella puuroaterialle peltitarjottimiemme reunaan. Kuvittele vierelle pellavalautasliinat, joita koristaa katajanoksat. Nuo vuosi sitten kesällä vihdoin viimein löytämäni tarjottimet ovat monikäyttöiset aamiaisesta iltapalaan ja tarjoiluun tai mihin nyt ikinä keksinkään niitä käyttää.




Takinkääntäjä minusta sukeutui, kun ikkunoillemme ilmeistyi klassiset sähkökyntteliköt. Olen aina ennen vannonut, että sellaisia ei meille tule, mutta niin sitä voi mieli muuttua. Pohdin, tarvitseeko yläkerran ikkunoillekin hankkia samanlaiset yhteneväisyyden vuoksi ja tielläkulkijoiden iloksi.

Hyvän mielen taidot -sivuston joulukalenteri on minun tämän vuoden suosikkini, vaikka en varsinainen pesunkestävä minimalisti olekaan . Lämpö  ja  tunnelma koskettivat syvästi, koska Villa Iiriksen jouluun sisältyy monia kyseisiä asioita. Käyhän sinäkin inspiroitumassa tuolla!

Neljännen luukun rajoittamisen teema sai pohtimaan, mitä on tarpeen leipoa ja miten jouluvalmistelut sujuisivat sutjakasti leppoisalla mielellä. Joululimppujen määrää on syytä hillitä, kun vielä eilen kaivoin pakastimesta vuoden vanhan limpun maistiaiseksi. Juu, hyvää oli, mutta kauraleipä sopii parhaiten minun keholleni. Joulupulla on ainakin tällä hetkellä ainut leivonnainen, jota oikeasti tekee mieli. Jos pitäisi valita yksi joulun syötävistä, mitä ilman en tulisi toimeen niin kyllä se varmaankin on perinteeksi muodostuneet valkosipulisilakat. Muun perheen mieltymykset ovat luku sinänsä.

Nyt on aika rajoittaa tätä sanojen virtaa ja valmistautua iltapuuhiin. Toivotan sinulle lukijani oikein rattoisaa jouluvalmistelujen aikaa! Sydämellisin terveisin Tuikku




lauantai 30. marraskuuta 2019

Joulun merkki

                                            'Joulun merkki on se, kun Tuija kuusimetsässä häärii.'







Aurinkoinen marraskuun viimeinen päivä lumihuntuisine kuusineen takapihan metsikössä oli kuin satumaassa olisin vieraillut. Pieniä onnenhetkiä, mutta elämän suuria iloja on metsä ympärillä ja hiiskumaton hiljaisuus. Pienen pieniä ja vähän suurempiakin tassunjälkiä oli siellä täällä. Kartoitin tämän vuoden joulupuuehdokkaita. 'Hyvä Tuomas joulun tuopi' on ollut usein toiveena kuusen pystytykselle salia valaisemaan. Jospa tulevassa joulukuussa toiveeni toteutuisi. 






Asettelen kuusia tuomaan raikasta tuoksua ja tunnelmaa ympäri kotia. Raikkaassa vedessä ne viihtyvät pitkään rapisematta. Veden vaihto auttaa useimmiten pitämään kuuset hyvässä kunnossa. Vanhan talon ilmanala vaikuttaa olevan myös hyvä tekijä kuusien varisemattomuudessa.  Kun tuoreen leikkauspinnan upottaa pian veteen kuusi tykkää ja pysyy tuoreena, hyvinvoivana. 

Huomisaamuna on ensimmäinen adventti, mikä tuntuu ihmeelliseltä. Aika on tänä syksynä kulunut erityisen joutuisaan. Lieneekö syynä pieni ihmistaimi, jonka luo ajatuksissani usein matkaan. Ensivierailunsa mummolaan oli ikimuistoinen ja onnistunut kaikin puolin. 

Kohta on otettava esille perinteinen adventtikynttelikkö, jonka kynttilän sytytän aamulla ensi töikseni jo ties monettako kertaa. 

Onko sinulla traditioita, joihin palaat aina uudelleen? 
'Unelmoi, usko, tee, toista.' -teemani toimii joulunkin aikaan. 
Osa tavoista on jalostunut matkan varrella, osa säilynyt muuttumattomana. 
Jostakin on ollut järkevää luopua.


Leppoisan lauantain terveisin Tuikku






sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Messuhyggeilyä





Kädentaito -messujen odotukset toteutuivat loistavasti! 

Kuvasin messuilla vähiten ikinä ja sen sijaan keskityin nauttimaan lankojen hypistelystä yhdessä tyttäreni kanssa. Saavuimme messuille heti aamusta. Innostuksesta voi kertoa jotakin, että herätys oli Turussa ollut jo ennen kuutta minun vielä kääntäessäni kylkeä peiton alla.

Banaanit, satsumat ja heti aluksi ostetut metrilakut pitivät mielen vireänä. Kahvilan pulla ja teekin maistuivat makoisilta, iltapäivän kuohuviinilasillisesta puhumattakaan. 

Inspiraatio sai sytykkeitä,  pyöröpuikot ovat valmiina toimeen ja messutarjouksesta löytyi toivotunlaista lankaa. Iloa ja hyvää oloa käsitöistä on siis odotettavissa sekä tekijälle että saajalleen. Hyvä tunnelma ja antoisa äiti-tytärpäivä toivat valoa hämärään marraskuuhun. 

Tämän vuoden messut rikkoivat taas kävijäennätyksen. Väenpaljous ei kuitenkaan haitannut emmekä joutuneet jonottelemaan mihinkään muuhun kuin bussiin tuokion verran. Kätevää oli tulla keskustasta Nyssellä ja paluu Ratinan kulmille sopi meille paremmin kuin hyvin. Nysse Mobiilikin olisi toiminut minullakin, jos olisin muistanut lisätä sinne valmiiksi maksukortin. Onneksi seurani oli valveutuneempi kuin minä. Kätevästi liput tulivat hänen puhelimeensa. 

Ensi vuonna on Euroopan suurimpien käsityömessujen 25 -vuotisjuhlavuosi. Tulevan juhlavuoden teemoja ovat taito, taitavat tekijät ja taidokkaasti tehdyt tuotteet. Merkitsehän jo nyt kalenteriin muistiin marraskuun kohdalle 13 - 15.11.2020. Koti meidän -verstaalla syntyy varmasti taas sinnekin kauniita ja käytännöllisiä tuotteita. Olethan jo seuraaja Instagramissa?

Kiitos yhteistyöstä PaulaSuomen Kädentaidot ja Lankaputiikki Silmukan Elli!


Kiitollisin mielin! Tuija





torstai 14. marraskuuta 2019

Kädentaidot 2019







Kädentaidot -messut on vuosien varrella  kuulunut olennaisena osana marraskuisiin tapahtumiimme. Tätä tai tuota ensimmäisen rivin linkkiä klikkaamalla pääset oikoreittiä vuosien 
2013, 2014, 2015, 2016 ja 2017 ja tästä vuoden 2018 messukuulumisiini.  Perjantaina ovet avautuvat ja vuoden 2019 Kädentaidot -tapahtuma imaisee mukaansa tuhansittain käsityöharrastajia ja  alan ammattilaisia. 

Avajaiset alkavat E-hallin lavalla perjantaina 15.11. kello 11.30. Juontajana toimii  Ella Kanninen. Avauspuheen pitää Meeri Koutaniemi ja teemapuheen Iloa ja hyvää oloa käsitöistä työhyvinvoinnin dosentti Marja-Liisa Manka. Tapahtumia voit seuratata Instagramissa ja Facebookissa



Puikonpidikkeet








Koti meidän -verstaan tuotteita löydät tänäkin vuonna Lankaputiikki Silmukan osastolta C1030


https://www.instagram.com/lankaputiikkisilmukka/


Lankasataman Katja kirjoitti keväällä huikean postauksen otsikolla Maailman kaunein puikkomitta, jotka on siis saatavilla Ellin osastolla C-hallissa.




Jos olet jo kokenut messukävijä osaat varautua päivään tai päiviin niin, että jaksat seikkailla monenkirjavien tuotteiden meressä sulavasti. Suosittelen kuitenkin lukemaan nämä kymmenen onnistuneen messukäynnin vinkkiä.


https://ruukinkehraamo.fi/


Messuseuralaiseksemme saamme tällä kertaa yhden tyttäristämme, jonka odotuksia kyselin etukäteen postaustani ajatellen. Kolmen kärki olivat: inspiraatio, pyöröpuikot ja messutarjoukset lankaosastoilla. Etukäteen arveluttavat väentungos ja jonotus, mutta vesipullo ja metrilaku kuulemma auttavat tiukan paikan tullen. Viimeisin oli tarpeen myös aikoinaan, kun messuilimme tuplarattaita käytävillä työnnellen. 

Uskon meidän molempien katseiden hakeutuvan suloisen pehmeiden villalankojen äärelle. Junasukkia olen näköjään kuvannut jo ennen kuin tiesin niiden neulomiseen hurahtavani. Tuollaisia pieniä, söpöjä neuletakkeja voisi tehdä useammankin. Itselleni messujen tärkein anti on useimmiten ollut tunnelmien ja ideoiden kartoittaminen. Tämän vuoden kokemuksesta en vielä osaa sanoa, kun en omista kristallipalloa. 





Tulosta itsellesi etukäteen Suomen Kädentaidot -sivulta värityskartat, joihin on kätevää merkitä must -kohteet ja laittaa muistiin osastot, joihin haluat palata myöhemmin uudestaan. Yhtenä vuonna teemani oli bongata uusia osastoja ja nyt ajattelin seurata, mihin Osaamisen ilo, kestävä onni -teema tällä kertaa tämän  konkaribloggarin johdattaa. Kuljen avoimin mielin. 


Hymyillään, jos tavataan! Tuija























Villa Iiris 23 vuotta



Havahduin jossakin vaiheessa Iiriksen päivää sateen hämärtämistä mietteistäni. 
Tänään on hujahtanut 23 vuotta hetkestä, joka mullisti elämämme toivotulla tavalla ja ensi viikolla on toisen vielä mullistavamman ilonhetken vuosipäivä. Kaksi viivaa raskaustestissä ravisutti uunituoreiden talollisten ajatuskulkuja. Iiris oli tulossa osaksi elämäämme. 

Aika tuntuu kulkevan sitä vauhdikkaammin, mitä enemmän on vuosia itsellä mittarissa. Tuolloin pienten lasten vanhempina oli elettävä tiukasti hetkessä eikä haaveilla joutavia. Ilman yhteisiä arvoja ja suuntaa emme olisi nyt tässä jakamassa isovanhemmuuttamme. Myönnettävä on, että myös unelmilla on ollut iso rooli rakentaessamme kotiamme toiveidemme mukaiseksi. 

Jossakin vuosien takaisessa postauksessa kirjoitin mummolatunnelman viehättäneen meitä ikuisuuden. Keskimmäisemme muistan todenneen kerran, että tästä tulee loistava mummola. 




Ilman tämän miehen monipuolisia kädentaitoja tästä ei olisi tullut yhtään mitään. Hän on sinnikkäin ja sisukkain ihminen, jonka tunnen. Nuo ominaisuudet yhdistettynä minun toiveikkuuteeni maustettuna molempien ydinvahvuudella rakkaudella on keitoksesta tullut oikein makoisa. Luovuus on ollut monasti koetuksella, mutta myös suuri onni tässä valitsemassamme elämäntavassa metsän siimeksessä kylätien varrella.


https://www.instagram.com/kotimeidan/?hl=fi

Taito nähdä visionsa valmiina on erityislaatuinen kyky, jonka hyödyntämiseen olemme toinen toistamme kannustaneet. Joyllan postauksessa kirjoitetaan vahvuudesta, joka on käsinkosketeltavana tuotoksissamme. Muusat eli runottaret olivat kreikkalaisessa mytologiassa taiteiden ja tieteiden jumalattaria. Muusa on nykyään taiteellisen innoituksen symbolihahmo. Inspiraatiomme kumpuaa eletystä ja koetusta. Sparraamme toinen toistamme eli rohkaisemme, innostamme ja pallottelemme ajatuksia sekä tuupimme eteenpäin.



https://www.instagram.com/explore/tags/villaiirisphotography/?hl=fi

Koti meidän on kokonaisuus, joka on rakentunut pala palalta kuin legorakennelmat. Hauskaa on ollut kohdata lukuisia ihmisiä, jotka ovat innostuneet luomastamme miljööstä. Linkitin postauksen loppuun osan vuosien varrella tehdyistä kotijutuista. 

Paula Ilvetsalo ja valokuvaaja Ulla-Maija Hänninen olivat ensimmäiset ammattilaiset, jotka vierailivat tekemässä kotijutun Villa Iiriksestä vuonna 2000. Artikkeli julkaistiin otsikolla Villa Iiris kukoistaa kuin nuoruudessaan huhtikuussa 2001 Koti ja Keittiö -lehdessä. 

Kuvauksista on mukavia muistoja ja toinen toistaan upeampia kuvia, joista Krista Keltasen ottamia on julkaistu myös Ruotsissa ja Saksassa sisustuslehdissä. Aamulehden toimittama juttu ilmestyi myös ainakin Turun Sanomien liitteessä. 

Kaikenlaista voi tapahtua, kun on rohkea ja vastaa: Joo! 

Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuvan tuottajan Timo Kahilaisen piipahtaessa lokakuussa 2010 tiedustelemaan kiinnostustamme vuokraamaan osaa miljööstämme kuvauslokaatioksi vastausta ei tarvinnut kauaa harkita. Tuo elokuvakokemus helteisenä kesänä loi innostusta blogin perustamiseen ja niin viimein kesällä 2013 perustimme toiminimen Koti meidän, jonka toimiala on moninainen. Vielä emme voi tietää, mihin kaikkeen taivumme. 

Blogin tavoitteellinen kehittäminen on jäänyt arjen jalkoihin, mutta sen aika tulee vielä. Ihmeelliseltä tuntuu, kun pysähtyy miettimään, mitä kaikkea Villa Iiris on tuonut tullessaan. Täällä on kasvanut kolme hienoa tyttöä nuoriksi naisiksi, joiden vahvat siivet ovat kantaneet maailmalle. Me vanhemmat olemme löytäneet nuoruuden rakkautemme uudelleen. Kreikka on lohkaissut aimo siivun elämän hyvää tekevistä asioista. 

Isovanhemmuus avaa taas uusia ovia itsensä kehittämiseen ja kasvuun ihmisenä. Parhaamme mukaan pyrimme yhdistämään kaikki meille tärkeät asiat harmoniseksi kokonaisuudeksi niin, että Villa Iiris on lämminhenkinen tukikohta kasvavalle pesueelleemme. 

Kirsikkana kakussa tarjoilen tähän loppuun sinulle hyvä lukijani linkkilistan, jossa otteita matkan varrelta. Ole hyvä!














https://www.kristakeltanen.fi/


                                                Juhlaillan tervehdyksin! Tuija