Vappuhuiskula

           

Kiitos VILLA PUOMI -blogin vinkin 
          mekin löydymme nyt Huiskulan blogilistalta! 

Kiitos Huiskula!
Kiitos Kirsti -mummin perintönä pelakuurakkaus!

                      Kesä, veranta ja pelargoniat...
                      ovat vielä nupullaan.

              Sima tekeytyi pellavaliinan suojissa vapuksi.

                              Vappuiloa! 

Terassityömaa

Saunan terassia piti 'vähän' korjata.

Nyt se on maan tasalla.

Uudet visiot...

nousevat toivon mukaan yhtä voimalla kuin jo useampaan kertaan siirtämäni narsissit, jotka alunperin ilmestyivät 'tyhjästä'. 

Aurinkoisen huhtikuun lopun toivotus työmaalta!

Sisustusbloggari - ko?

Vuosi sitten huhtikuinen viikonvaihde Turussa oli viileä, mutta virkistävä. Osallistuin "wannabe" -bloggarina valokuvauskurssille, joka pidettiin Paimion Veikkarin kylällä Adalmiinan Helmessä. Kurssin emäntänä hääri Annarina Yöntilä ja kouluttajana Camilla Hynynen Nauvosta Creatella -yrityksestä. 

Osallistujina oli innokas joukko naisia kameroineen. Intensiivisen kurssin aikana emme paljon ehtineet tutustua toisiimme, mutta sittemmin blogimaailmassa olemme kohdanneet sitäkin useammin. Erityisen kiitollinen olen Villa Puomin Hannalle kannustuksesta. Ilman sinun rohkaisuasi olisi saattanut jäädä tämä kivi kääntämättä. Lotan kuvakumppanuus Instagramissa on antoisaa  ja Minnukan Ripaus kardemummaa virkistävä herkkine kuvineen. 

 Koti meidän -blogi on kokonaisuus katosta lattiaan, ulkoa sisälle, pihalta metsään, kankaista puihin, joita verstaalle on vinot pinot. 

Kuvan taustan kellansävyiset nukenrattaat Lauri on tehnyt mukaillen isänsä 50 -luvun mallia. Nämä olivat ensimmäisiä tilaustöitä, jotka valmistuivat verstaallamme kymmenisen vuotta sitten. Nyt niiden kyydissä matkaa lankakeräni.

Keittiö on kotimme sydän, jonka Misa -puuhella tuo lämpöä alakertaan. Se on yksi parhaista hankinnoistamme. Kynttelikössä roikkuu pientä ja tarpeellista käden ulottuvilla. 

Helsingin Sanomien ruokasivun Sitruuna-marenkipiiras on päässyt pääsiäissuosikiksemme. Se on sopivan kirpeä ja makea yhtä aikaa. Pieni pala  ja levollinen teehetki tuo juhlan tunnun kevätpuuhien keskelle. 

Kotikoivumme kuivuu halkopinossa ja veneen kevätsiivous on  käsillä ja moni muu tekeminen kuuluu pääsiäisen pyhien ohjelmaan. 

Tämän blogin perustaminen oli pyörinyt ajatuksissani jo kauan aikaa. Kurssi tuuppasi eteenpäin ja lopulta uskalsin klikata julkaise  -nappia. Uuden oppiminen on inspiroivaa. Kokeilethan linkkejä, toimiiko? 

Samalla, kun pohdimme sopivaa nimeä yrityksellemme, loksahti moni pala paikoilleen. Tarina nimen takaa löytyy täältä: Miten kaikki alkoi? ja laulun sanat tästä: Kun Adolf ja Maria. 

Puikonpidikkeet ovat koti neulepuikoille ja kodistamme ja elämästämme kertoo tämä valokuvakertomus, jonka aiheet eivät aivan äkkiä pääse loppumaan. 

Koti meidän -blogi avaa ikkunan elämäntapaamme vanhassa huvilamiljöössä maalaismaisemissa. Toivomme sydämestämme, että tämä tuo sinullekin iloa ja hyvää mieltä. Tekemisen iloa!

Pääsiäissunnuntain kääntyessä iltaan aurinko painui mailleen ja loi kasvihuoneeseen lämpimän, kutsuvan tunnelman. Toisen pääsiäispäivän aamuvalo sai minut jalkeille jo kukonlaulun aikaan, vaikka sitä kiekujaa ei meillä vielä olekaan, haaveissa vain. 

Voi hyvin! 

Lankalauantai

Kumpi oli ensin muna vai kana?

Omistan tämän lankalauantain blogipostauksen Lankakauppa Kerän Jonnalle. Ensitapaamisemme jäi meille kaikille varmasti ikuisesti mieleen. Astelin innosta piukeana suloiseen kivijalkakauppaanne Aleksanterinkadulla. Istahdin korituoliin ihastelemaan lankojen kirjoa ja saman tien kupsahdin istuimineni nurin portaikkoon jalat kohti kattoa ja sitä kaunista valkoista piironkia, jota ihailin. Kiitos Elinalle auttavan käden ojentamisesta.

Samaisena syksynä poikkesin useinkin jutustelemaan ja neulomaan. Kerroin blogihaaveestani ja vaihdoimme ajatuksia käsitöistä. Inspiraatio iski ja Laurin kanssa kehittelimme sukkapuikonpidikkeitä, joiden tie vei viime heinäkuussa Kerän tiskille. Sillä tiellä ollaan. Uutuuksia työn alla...

Lankalauantaina oli entisaikaan tapana pestä ja värjätä talvella kehrätyt langat. Minä sen sijaan laitoin lakanapyykin joukkoon eilen neulahuovuttamani ison styroxmunan tekeytymään. Se saa nyt kuivahtaa pihatuulessa auringon valossa ja viimeistelen sen Pyykkituvalla, jos vain suinkin ehdin. Hyrsky ja myrsky on jo väistymässä, vaikka muutaman tovin siellä saankin vielä vierähtämään. Aamukuudelta heräilin ja miltei lähdin touhuamaan, mutta pujahdin kuitenkin lomaloikoiluun peiton alle. 

Herättyäni aamutokkuraisena onnistuin sujauttamaan kameran muistikortin sukkelasti iMacin cd -asemaan. Onneksi tällä kertaa se ei hupsahtanut kokonaan koneen uumeniin vaan verstaan näppärillä pinseteille sain kuin sainkin napattua sen pois. Huh, mikä säikähdys! Vahingosta viisastuneena hain lokerikostani washiteippiä, jolla peitin cd -aukon. Kolmatta kertaa en halua samaa kokea.

Aurinko paistaa lämpimästi.  Parvekkeelta avautuu vielä harmahtava maisema, mutta siellä täällä pilkistää vihreää, uutta alkua. Taivaalla kaarteli haukka, hiiri- tai kanahaukka, arveli pihamaalla ahkeroinut sahaaja. Puiden silmut ovat pulleina ja kauaa ei mene, kun lehdet vihertävät. Sisällä ne aukesivat päivässä.

Kot, kot, kot! 

Herkullisia pääsiäisen pyhiä teille kaikille kyläilijöille ja kiitokset kannustuksen sanoista kanssakulkijoillemme! 

Toivomme kommenttilaatikkoon kopsahtavan merkkejä käynneistä! Terveisin tuikku ja puuseppä

Pääsiäisen rauhaa

Yläaulan kattokoukussa killuu kauniisti harmaantunut puukarahka, jonka kiikutin Padasjoen Arrakosken maisemista pari vuotta sitten. Kieputin siihen ohutta metallilankaa, johon pyöräytin muutaman valkean sulan.  "Höyhensaarilla" valvoo untamme heilahdellen herkästi ilmavirrassa.

Postissa sain ystävältäni lahjaksi Sari Sirkkiä-Jarvan ja Ilpo Kuparisen hurmaavan teoksen Romuromanttinen sisustuskirja, jota kuvataan alkuaukeamalla seuraavin sanoin: "Harrastajasisustajan havaintoja ja tarinoita tavaroista, ajatuksia asetelmista, sanoja sisutuksista ja muistoja myös siitä, kun sukset seinälle hiihtivät."

Juuri tällaistä rouheaa kauneutta näen tässäkin Ekokekon metallinkeräysastiasta pelastamassani ruosteisessa hangossa, jolla olisi pitkä elämäntarina kerrottavanaan sieltä helteiseltä heinäpellolta vuosikymmenten takaa meidän kodin keväiseen kukkapenkkiin.

      "Elämä piirtää taidetta
        kasvoihin ja tukkaan.
        Niin vanhaa ei olekaan
        ettei se puhkeaisi kukkaan!"

Kiitos ystäväni tästä kirjan välistä putkahtaneesta värssystä.
Se sopii myös Villa Iirikselle.
                  
                
Pitkäperjantai. 
Tartun hetkeen ja nautin elämästäni.  
Taustalla, salin puolella, lauleskelee puuseppäni 
Martininsa säestyksellä.
-tuikku-

Ilta-auringon kajo

Iltahetki pihamaalla tallentui kuviini tämän laulun soidessa mielessäni...

                    Hän taas tanssii tahtiin valssin
                    lehmus tuulessa huokailee
                    vanhan talon puuseinää
                    aurinko salaa suutelee

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

                    Murtuu huulet kylmän talven
                    kaiken alkaa hän uudelleen
                    jostain kuulen tutun laulun
                    hänen tiedän taas palanneen

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

                  Lapset laulaa suvivirren
                  kuin vanhus maa huokailee
                  ensimmäisen leskenlehden
                  hauraat silmät hän aukaisee

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin


Read more: http://artists.letssingit.com/sir-elwoodin-hiljaiset-varit-neiti-kevat-9ksrgj1#ixzz2yyozwsqV 
LetsSingIt - Your favorite Music Community 

Kiitos Neiti Kevät !

Virvon, varvon...

 Aurinko lämmitti eilen verannan, jonka lipaston laatikoissa säilytämme kausisomisteita. Nyt oli pääsiäislaatikon vuoro aueta. Värikäs kranssi pääsi keittiön ovinaulakkoa piristämään. 

Perunanarsissi-istutus sai juurelleen koivunoksia, sulkanauhaa ja muutaman pajunoksan valkeiden munien seuraksi. Vanha korvansa menettänyt soppakulho pääsi tälläkin kertaa paraatipaikalle kolhuistaan huolimatta. Höyhenkorvallinen astia on lempituunaukseni. Mitäpä sitä hyvää pois heittämään, kun kekseliäisyydellä voi suoda uuden elämän. 

Pääsiäismunat olen huovuttanut pesukoneessa sukkahousun varressa. Aluksi kiedoin huovutusvillaa valkoisen muovimunan päälle löyhästi, sitten pistelin muutamilla huovutusneulan pistoilla villahaituvat kiinni toisiinsa. Jos   innostut kokeilemaan, niin muista solmia jokaiselle oma pesä  sukan varteen. Lakanapyykin ohessa huopuvat hyvin. Kuivata ilmavasti ja koristele haluamallasi tavalla. Kindermunien koteloistakin nämä onnistuvat, mutta villaa pitää laittaa monta kerrosta peittämään ärhäkkä keltainen pinta. 

 Kevään merkkinä bongasimme tänään kaksi kurkea lähipellolla ja talon takana kivikossa pienen pienet sinivuokot olivat aukeamaisillaan. Mustarastas lauleli pihakoivussa ja iltatunnelma oli keväinen. Pajunkissat ovat pulleita, osa miltei jo kukassa.

                                     
                               

 Hyvää pääsiäisviikkoa kaikille 

                    täällä pipahtaneille! tuikku

Hyrskyn myrsky

Pienen pieni uudistus voi osoittautua mullistukseksi.

Kaaoksen hallintaa.

Viime viikolla päätimme, että pyykkituvan kaapistoihin ostetaan ovet. Perjantain kunniaksi hurautimme Ikeaan ja valintamme osui nappiin. Yksinkertaisen pelkistetyt sileät ovet tuovat toivottua raikkautta ja selkeyttä tilaan. Kaunis, vanha peiliovi kaapistojen keskellä sisääntulossa säilyy katseenvangitsijana. 

Sitten tulikin eteen pari hidastetta. Alun perin olimme suunnitelleet kalusteiden paikat niin, että ovia ei ole. Ikkunan eteen sijoitetun aputason olin jo sinnikkäästi hilannut vastapäiselle seinälle, mutta enpähän tullut ajatelleeksi seinähyllyn kulmaa, joka sekin estää tehokkaasti uuden oven käytön. Oleellista olisi kuitenkin päästä sisältöön käsiksi ilman suurempia siirtelyjä. Onneksi ruuvinväännin pysyy sujuvasti kädessäni. Hylly tyhjäksi ja korien, tavaroiden ja nyssäköiden siirtelyä paikasta A paikkaan B ja vielä kerran sieltä sinne sun tänne. 

Sunnuntaina tavoitteenani oli saada selkeyttä ja järjestystä aikaan ja sen kunniaksi kuppi cappuccinoa. 

Sitä hetkeä odotellessa... 
Terveisin kaaoksen kesyttäjätär, tuikku

Valkoisten höyhenten havinaa

Vuosien varrella on vastaan tullut ajoittain hetkiä, jolloin remonttiuupumus on iskenyt ja työlistan pituus hirvittänyt. Onneksi on olemassa ainakin kaksi helppoa konstia, jolla suupielet saa kääntymään ylöspäin ja mielialan kohoamaan.  Kun kääntää ajatuksensa ensimmäiseen kevääseen unelmiemme kodissa tai kuvittelee juuri muuttaneensa tänne, niin jopas helpottaa. Näkökulman muutos auttaa monessa tilanteessa.

Elämähän on täynnä mahdollisuuksia! 

Pääsiäissomisteet nököttävät edelleen verannan lipaston laatikossa. Viileys ei ole houkutellut niitä tutkailemaan. Tietoisuus suloisista huovutetuista munista pikkukorissa riittää ja se, että Tiimarin loppuunmyynnistä löytämäni sulkalanka on jo valmiina pöydällä kieputettavaksi kynttelikköön. 

Tienvarren pajukot pullistelevat pajunkissoja ja risukranssin aineita ei tarvitse kaukaa hakea. 

Inspiraatiota odotellessa! tuikku

Risuromantiikkaa

Kukkapenkin, sen sydämenmuotoisen,  laidalla on nyt kuivahtaneen koivun sijasta pino pöllejä ja huikea kasa koivunoksia. 

Mitähän niistä tekisi? Materiaalista ei ainakaan ole pulaa. 

Talon takaa löytyy toinen kahta suurempi työmaa, jossa makaa lisäksi kaksi pihlajaa. Niistä saattaa löytyä tarveaineita puikonpidikkeisiinkin, kunhan ensin kuivatetaan tovi jos toinenkin. 

Keittiön ikkunasta näkymä takametsään avartui kummasti. Maakellari pääsee paremmin esille. Jospa tästä innostuneena kohentaisimme sitäkin jossakin vaiheessa. Ovensuun tiiliseinusta on huonossa kunnossa ja vierustalla kasvava sireeni on kärsinyt ison koivun alla. Uskomme sen virkistyvän vanhoilla päivillään kukkimaan ja uusien taimien terhakoituvan.

Kevään kaipuu on jo miltei hillitön, mutta toisaalta toivomme yöpakkasia niin halkominen sujuu sutjakammin. Tällainen kotikuntosali meillä. 

Pikkukuistin räystään alla oli ämpärin vesi jäätynyt kauniiksi laataksi. Tämähän oli aivan pakko tallentaa kuvaksi. Kivijalan kupeen sammaleen vihreä sävy sykähdyttää vai mitä.

Tiistai-illan tunnelmissa, Koti meidän