Kukkaniityn lumoissa

@eijaheikura

Kauppa-asioilta palatessamme piipahdin kukkaniityllä. Poimin kimpun kaunokaisia ilahduttamaan itseäni, mutta huomasin tuoneeni iloa myös ohiajaneelle pyöräilijälle, joka pyysi lupaa ottaa kuvan minusta kukkineni. Juttelimme hetken ja voi kuinka mukava kohtaaminen ventovieraan ihmisen kanssa olikin. Hän jatkoi reipasta retkeään Tampereelta Pälkäneelle sähköpyörällään, jonka kertoi olevan mahtava menopeli. Ihailtavaa asennetta!

Palatessani pellon reunaa pitkin kohti autoa kuulin lähistöltä huikkauksen: "Sul on hyvä tyyli! Katsoin jo tuolta kaukaa sua." Kiitin kohteliaisuudesta ja koin ilon olleen molemmin puolinen. Huikkasinkin kehujalleni: "Tuntuipa hyvältä! Kiitos!" Vieläkin hymyilyttää moinen harvinaislaatuinen avoimuus ja aitous. 

 

Kukkakimppuni pääsi kotona keittiön uuden keittiösaarekkeen somisteeksi. Kepeä kesäinen keittiöremontti meidän tyyliin: minä maalasin lattian ja Lauri kantoi ullakolta antiikkisen Einar -sedän kirjoituspöydän paikalleen modernin myyntiin lähtevän Stenstorpin tilalle. Laatikostoihin mahtuu leivontavälineet, ottimet ja monenlaista pientä ja tarpeellista. Hukkaan joutuneiden helojen metsästys jatkuu ja kaakelipinnoitus on vaiheessa. Tuossa on luullaksemme viileään aikaan mukava syödä aamiaista ja iltapalaa tulen rätistettessä puuliedessä. Vielä on onneksi verannalla leppoisaa oleskella kynttilöiden kajossa iltojen hämärtyessä. 

Pienet ilot on isoja, kun niitä oikeasta näkökulmasta tarkastelee. Nyt jo näen sieluni silmin mukavat yhteiset tuokiot keittiön pöydän äärellä. Muistan pikkutyttönä ihastelleeni tätä kirjoituspöytää isosetäni toimistossa Portaassa. Siellä tuoksui piipputupakka ja oli erityisen hienoa, kun pääsi kurkistamaan tuohon konttoriin. Toivon ideamme osoittautuvan toimivaksi ja arkeamme sulostuttavaksi. Kerran vieraamme sanoikin, että tämä on ensimmäinen muunneltava keittiö, jossa hän on käynyt. Paikallaan ovat pysyneet vain vesipiste ja tulisija. Elämäntilanteen ja tarpeiden mukaan on hauska miettiä uusia parhaiten palvelevia ratkaisuja. 

Kukkien iloa lauantai-iltaasi! Tuija

 

Onnea juhlapäivään!

Kummallista kerrassaan, huomenna on taas juhlapäivä.

Kesäkuun alussa oli alun perin tarkoitus olla Välimeren aalloilla. Sen sijaan kiirehdimme kahdestaan Hankoon. 

Rakkaudenpolku

Löysimme miltei Samoksen veroisen paikan juhlistaa ensisilmäyksemme juhlapäivää, joka ei ollut mikä tahansa hetki vaan ikimuistoinen käyskentely käsikkäin Rakkaudenpolulla. Jos toisen profiiliin lumoutumisesta on vuosikymmeniä niin eikös sen äärelle olekin syytä pysähtyä useammankin kerran kesässä. 

Minä tunnen vierelläni kulkemassa sen saman nuoren miehen, joka kitara kainalossa loikkasi bussiin silloin kauan sitten. Kutrit ovat pidentyneet molemmilla ja kitaroita on useampi kuin yksi. Lapsia sukeutui kolme ja unelmiemme huviloita yksi. Samoksen saaren voittanut ei ole. Siitä olemme yhtä mieltä. Onneksi meillä on Koti meidän, joka luo puitteet luovalle elämäntavallemme.

Koti meidän -blogin tarina alkoi jo kauan ennen sen ilmaantumista tänne internetin ihmeelliseen maailmaan.  Inspiroituneena seuraamistani blogeista ja tutustumisesta kannustaviin kanssakulkijoihin uskaltauduin heittäytymään uusille, tuntemattomille poluille. 

Tämä seikkailu, jos mikä, on ollut kaiken arvoinen! Matkan varrella olen kokenut tunteiden kirjon, opettavaista ja antoisaa. Erityisen kiitollinen olen kaikista huikeista kohtaamisista ja elämyksistä. Blogini on suonut minulle valtavasti onnistumisen kokemuksia ja innostusta.

Nyt yhdeksännen vuoden pyörähtäessä käyntiin jatkan toiveikkain mielin, vaikkakin tahti on alkuvuosilta hidastunut. Siitä voi olla montaa mieltä, mutta riittävä itselleni ja se on tärkeintä, koska teen tätä tavoitteenani tuottaa hyvää oloa ja jos siinä sivussa joku muukin tästä iloa saa niin sehän on vain kahta suurempi ilo. 

Tämän kesän aikana olen tietoisesti pitänyt taukoa taukoamattomasta tallentamisesta. Olen keskittynyt pitämään silmäni auki kaikelle kauniille ja tallentanut nuo hetket sisimpääni harjoitellen läsnäolon jaloa taitoa.  

Vaikka mieli tämän tästä vaeltaa tuhansien kilometrien päähän niin Yyterin sannalla tassutellessani maadoitin itseni juuri siihen auvon tilaan varpaat kuumassa hiekassa uusin lempimekkoni ylläni. 

Kiitän sinua matkaseuralaiseni! Kesätunnelmiin, Tuija