Kohta on kulunut kokonainen kuukausi edellisestä postauksesta. Näkökulmasta riippuu, onko se lyhyt vai pitkä aika. Postauksia olen idätellyt mielessä ja eilen aamulla oikein pitkäkin ajatuskulku puski pintaan aamuviideltä. Luettuani kirjaa tovin jos toisenkin lopulta uni tuli ja vei mennessään höyhensaarille. Vapaapäivän aamun pitkät jatkounet ovat yksi ihanimmista asioista, joita tiedän. Blogi jäi taas kerran uinumaan. Hyvä niin. Ei ollut otollinen hetki.
Bloggaamisen flow on se, kun teksti alkaa soljua sen kummemmin patistelematta. Tapanani on useimmiten inspiroitua kuvasta tai kuvasarjoista. Kuviini ja toistenkin otoksiin olen kyllä sukeltanut kuin Aegean meren aaltoihin etsimään virkistystä. Välillä olen ratsastanut aallon harjalla ja toisinaan räpiköinyt pysyäkseni pinnalla uudenlaisen etäarjen tyrskyissä.
Voimavarojen vaaliminen -kortti Hyvän mielen korteista on tuossa seinähyllyllä muistuttamassa: Teen asioita, jotka tuovat minulle iloa ja voimaa. Keväinen, aurinkoinen sää on ilahduttanut usein ja kotipiha, jossa on tilaa tuulettaa ajatuksia. Talven jäljiltä ruskeiden ruohojen seasta olen käynyt kurkkimassa vuokkojamme. Värikirjo on valtaisa. Erilaisia sinen sävyjä on hämmästyttävä määrä, pinkeistä ja liloista puhumattakaan. Valkeita on tänä vuonna enemmän kuin aiemmin. Olen kömpinyt ruohonjuuritasolle höpöttämään niille kannustavia sanoja.
Sääennusteen mukaan navakat tuulet ovat menneet menojaan ja silloin saatan iltapäivän auringossa tarjeta suunnata tälle parhaat päivänsä nähneelle puutarhapenkillemme teekupin kera ihmettelemään siperianherneiden ja syreenien hiirenkorvien kehitystä. Valkovuokkamätäs on myös tuossa vierellä, mutta vielä on odotettava niiden kukoistuksen hetkiä.
Kiitollisuuden on tutkitusti todettu lisäävän hyvinvointia. Onko kiitollisuuspäiväkirja sinulle tuttu? Olen huomannut, että niinä päivinä, joina kirjaan ylös muutaman kiitollisuuden aiheen, mielentila on selkeästi toiveikkaampi ja hyvä kaikesta ympärillä vellovasta huolimatta. Valikoin tarkoin asiat, joihin käytän aikaani. Nautin kauneudesta ja hyvää mieltä tuottavista kohtaamisista. Viime aikoina olen puhunut lukuisia antoisia puheluita läheisten kanssa. Videopuhelut ovat loistokeksintö. Kelaan uudestaan ja uudestaan parhaita ilmeitä ja temppuja. Kiitos niistä perheemme nuorimmille!
 |
Ruusupensaiden punaiset silmut hehkuivat kilpaa vasten vuorenkilven vihreitä lehtiä, kun kuljeskelin nautiskellen ympäri pihapiiriä. Ilolla valmistaudun vastaanottamaan Villa Iiriksen kotikesän kasvun ihmeineen. Viime viikolla jo olin ripustaa riippumaton puiden väliin, mutta maltoin mieleni.
Ymmärrän, millaisilla asioilla saan viretilani kohoamaan. Yksi olennainen osa elämäniloja on kuvaaminen, kirjoittaminen ja monenmoinen tekeminen. Uppoudun omaan maailmaani ja rakastan sitä tunnetta, kun saan luotua jotakin uutta tai opin uuden taidon kuten hulavanteen pyörityksen. Tai no, osasinhan minä aiemmin sellaista tavallista hulailua, mutta tämä painava tuotti ensin mojovia mustelmia ja sinnikkäällä harjoittelulla voin sanoa jo olevani aika pro. Parvekkeella on oiva tila tuohon taukojumppailuun.
Lohduttoman kuiva heinikko muuttuu pian vehreäksi keitaaksi. Kankaan paloista loihdin ommellen jotakin yllättävää ja ruoanlaitto inspiraatiolla on minun juttuni. Rosepippuri ja puuliesi ovat lyömätön yhdistelmä, joiden avulla olen pitänyt meidät hyvissä pöperöissä. Kohta alkaa kesäkeittiökausi ja uudenlaiset kokkailut eli wokkailut.
Kotielämä on saanut uudenlaisia värisävyjä ja mausteita, joista ammennan aineksia jatkossakin. Koti meidän on osoittanut muuntautumiskykynsä ja joustavuutensa. Pysy matkassa, vaikkakin hitaammassa.
Sydämellisin terveisin Tuija
