Hyvästi syyskuu!

"Tee päivästäsi paras mahdollinen pienillä iloisilla asioilla" -teksti luki kortissa, jonka sain maanantaina ystävältäni postissa. Kuva vanhasta ikkunanpokasta valoketjun kanssa oli saanut hänet tulostamaan sen ja lähettämään minulle, jonka tiesi ilahtuvan tuollaisesta pienestä kauniista eleestä. Hilpeälle mielelle sai kuoressa rapissut Sisu -aski, jolle on tällä viikolla ollut käyttöä. Viimeisen pastillin nappasin äsken askin pohjalta. 

Suomalainen sisu on tarpeen, kun lokakuu on alkamassa. Iltahämärä laskeutuu päivä päivältä aiemmin ja aiemmin. Onneksi elämässä on paljon pikkiriikkisiä valopilkkuja valaisemaan talven hopeisten hiutaleiden laskeutumista maisemaan. Auringonkukat hehkuvat elinvoimaisina vanhassa Karhulan lasitölkissä.

Kuvan sydänsormuksesta saan iloa joka päivään. Olenhan tallettanut siihen kesän ihania muistoja. Tänä aamuna erityisen hyvältä tuntui rasiakokoelmani lempihajuveteni kyljessä. Tiedän rasioihin käytetyn monenmonituista työtuntia ja ne ovat lempeitä ajatuksia täynnä. 

Rakkain ajatuksin, Tuija

Työn alla...

Työn alla on yhtä sun toista... 

Työpisteenikin muutti yläaulaan ja suunnitelmat säilytysratkaisujen suhteen ovat vaiheessa. Tulin vain pikaisesti huikkaamaan "Hei!". 

Arvontaa on tulossa, kun saan johtosotkut selvitettyä ja uudistuksemme kestävät päivän valon. Postipaketista kuoriutui viime torstaina jotakin niin ihanaa, että luulen näkeväni unta. 

Einar -sedän vanha työtuoli on loistava kiikkuominaisuuksineen. Nitinään auttanee jokin ihmerasva.

Valoa ikkunassa! Tuija

Syyspäiväntasaus

Syyspäiväntasaus* hyvästelee kesän lukee 

Tieteen Kuvalehden sivulla. 

Tämä päivä enteilee talven tuloa.

*Autumnal equinox

Lupasin palata Samoksen tunnelmiin. 

Kuvankauniin Manolateksen vuoristokylän tie lähtee kiemurtelemaan ylös rinnettä keskeltä Satakielilaaksoa, jonne haaveilen matkaavani joskus keväisenä päivänä lintujen liverrystä ihmettelemään.

 Samankaltainen tunnelma on myös Potamin polulla, joka johtaa vesiputoukselle. Sieltä voit vielä kavuta huteranoloisia puuportaita pitkin eksoottiseen Hippies -tavernaan, josta näkymät alas laaksoon ovat huimaavat samoin kuin ne natisevat portaat. 

Potamin polku kulkee virtaavan puron vartta, jossa äänimaisema on kuin suoraan jostakin rentoutusäänitteestä. Pitkin puiden runkoja ja kallioita kiipeilevät luonnonvaraiset muratit lienevät sukua kukka-amppeleidemme köynnöksille.

Ikimuistoinen kesä on takana. Muistoineen se valaisee harmaimmankin päivän. Huristelu saaren mutkaisilla teillä oli loistokokemus. Maisemien katselu jäi tosin vähiin, kun jännitin, mitä seuraavan mutkan takaa putkahtaa. Aiemmilla retkillä minä olen saanut kuvata ja katsella maisemia. Nyt toisin päin. 
Vaihtelu virkisti!

Tallensin tämän otoksen taustakuvaksi. Joka kerta tietokonetta avatessa mielen täyttää lämpimät tunnelmat.

See you! Tuija

Memories

Syysillan hämärtyessä minuun iski kaipuu kesän lomatunnelmiin.

This tiny box is full of memories.
The wood is from Kefalonia and Samos.
The necklace is from Manolates.
Lauri has made four boxes like this for me and our daughters as a Christmas present. Isn't it lovely?

You can taste the warmth of sunny holidays during last summer.

Best wishes to all our friends in Samos island! 

Hugs, Tuija

Do more of what makes you happy

Viikon on olallani keikkunut uusi voimakassini, jonka teksti: Do more of what makes you happy iski silmiini Habitare -messuilla Vanamo -groupin osaston teepaidoissa. Rekin päässä roikkui kasseja samalla tekstillä ja kauaa en ostopäätöstäni jahkaillut. 

Viikonvaihteen lähetessä yritin parhaani mukaan pitää tuon ajatuksen tekemisteni johtolankana. Pyykinpesu, siivous ja uuden vielä työn alla olevan tilan visiointi on ollut huisin mukavaa. Arkiset askareet saa tuntumaan hauskoilta varsinkin, kun muistaa nauttia nykyajan mukavuuksista. Lapsuudessani nyrkkipyykki oli vielä äitini arkipäivää.  

Kamerakin pääsi mukaan jakamaan muutaman hetken. Tapetin riekale yläkerran menneisyydestä ansaitsi tulla ikuistetuksi muistojen joukkoon. Ikkunan pokassa lukee teksti "Vierashuone" kauniilla vanhanajan käsialalla. Keitähän tuolla on majoitettu 1920 -luvulla... Nykyisen pikkutoiletin tilalla oli kaunis kaakeliuuni, joka 70 -luvun vimmassa on purettu pois vessan tieltä. 

Aurinkoinen syyssää valaisi maisemat täyteläisellä valolla!

Sunnuntai-illan ajatuksin, Tuija

Habitare

Habitaressa näin Slow -blogistina käyneenä pikkupostaus vähän jälkijunassa. Sunnuntaiaamun junakin oli miltei aikataulussa. Kiitos Veturin loistotarjouksen matkanteko ei paljoakaan kukkaroa kurittanut. Aavistuksen myöhästyin Antiikki & Design -lehden päätoimittajan Maija Toppilan kanssa sopimastamme tapaamisesta. Voitin heidän arvonnassaan pääsylipun sisustus-, design- ja antiikkimessuille.  Kiitos mukavasta juttutuokiosta pressihuoneessa!

Lähdin kevein varustein matkaan ja jätin kameran kotiin. Matkan ratoksi kuitenkin tein tilaa puhelimeen kuville, jos vaikka jotakin kuvattavaa tulisi vastaan. Kauaa en ehtinyt ihmetellä, kun oli aivan pakko napata pari kivaa juttua kuvamuistoksi. 

Messujen tarjonta oli laaja kattaus suomalaiseen designiin. Paljon asioita, jotka eivät koskettaneet minua millään tapaa ja toisaalta monenlaisia virkistäviä elämyksiä. Aivan kuin tämä mustanpuhuva Kannustalojen Lato, jonka kiiltävän musta kaakeliseinä oli hurmaava. 

Marimekon osaston kukkaseinän kuulin olleen erittäin suosittu kuvauskohde. Hauska idea tallennettavaksi muistilokeroihin, joista voi ammentaa omia sovelluksia tarpeen tullen. Liiterin seinässäkin tuollaiset voisi olla mukavat kukille ja yrteille. Vai mitä?

Vaja -designin osastolla Sirkus -sarjan kuppi sai minut huokailemaan ihastuksesta. Siinä yhdistyivät vanha ja uusi omintakeisella tavalla. Linkistä pääset tutkailemaan heidän tuotteitaan, jos kiinnostuit.

Teippitarhan osastolla täydensin hupenevia varastojani uudenuutukaisilla washi -teipeillä, joista on iloa moninaisissa puuhissa. 

Yllä olevan tekstin kotia -sana sai minut tarkastelemaan kyseistä hupparia tarkemmin. Design Pylsyn uutuustuote, johon on tulossa myös housut ja hame, saivat minut innostumaan. Tuossapa olisi mukava kotioloasu. Lupasin palata asiaan marraskuussa Kädentaidot  -messuilla Tampereella. 

Virkistävä päivä messuilla sai ideat laukkaamaan. Niitähän tarvitaan ja intoa tehdä, kun yläkerran mullistus etenee. Tulipahan testattua, että Mokka on tilaihme. Niin vain sinne sujahti yli kaksimetriset helmiponttipaneelit, jotka nyt ovat jo paikoillaan. Jatkoa seuraa...

Syysilta hämärtyy aina vain aiemmin. Kynttilät luovat lämmintä tunnelmaa.

Kuulumisiin! Tuija

Uudet tuulet

Yläkerran isossa sänkykamarissa puhaltavat uudet tuulet. Jännittävää katsella, miten tuttu tila muuntui omanlaisekseen taas kerran. Tällä kertaa huoneen sai haltuunsa perheen kuopus. Kukin lapsistamme on vuorollaan asustanut tässä keltaisessa kamarissa. Jokainen on sisustanut omalla, erilaisella tyylillään, mikä tietysti ilahduttaa tällaista koti-ihmistä. Erityisen hyvä mieli tuli, kun yhdessä ideoimme ja pohdimme eri vaihtoehtoja. Lause: " Mä näen tän jo valmiina silmissäni!" sai aikaan sydämessäni läikähdyksen.

Katto, seinät, lattia ja Laurin rakentama kaapisto säilyivät ennallaan. Kattolamput vaihdettiin, sutipuu on vuoteen vieressä kuin palmu rannalla. Peilin takana on naulakko ja tilaa parille henkarillekin. Mieluusti olisin maalannut lattian ja komeron ovet, mutta malttamattomina päätimme jättää ne ensi kesän työlistalle. 

Sunnuntain 6.9.2015 Helsingin Sanomien Koti -liitteessä oli artikkeli otsikolla Lastenhuoneesta tulee upea tila. "Kotoa muuttaneen lapsen huone jää helposti teinimuseoksi. Huone kannattaa kuitenkin remontoida ja ottaa uuteen käyttöön vaikkapa pukeutumistilaksi." 

Tuumasta toimeen! Kuopuksen pikkuhuone vapautui ja jännityksellä odotan, mitä siitä saammekaan aikaan.  Kahdeksantoista vuotta sitten vähän sinne päin asentamamme kipsilevyt saivat kyytiä ja nyt on vielä nupi poikineen poistettavana. Tuo pieni kamari, joka 20 -luvulla on ollut vierashuone, kokee muutoksen tämän päivän tarpeisiimme. Siitä lisää tuonnempana. Pysy kuulolla! 

Syysillan salamyhkäisin terveisin Tuija

Jäähyväiset elokuulle

Punalan elämää nähneiden ikkunoiden takana on kesäkamarimme, josta päätaloon muuttaminen on vähitellen alkanut hiipiä mieleeni iltojen hämärtyessä ja sadetihkun pakottaessa palaamaan alkukesän lempijalkineisiini. Harmaaksi kulahtaneet valkoiset Hai -saappaani ovat pihalla lompsimiseen oikein oivalliset. Alun perin käytin niitä vain ja ainoastaan Unelma -retkillä, mutta nyt ne ovat mustikkatahraisina vähemmän esteettiset. Toimivat kuitenkin kotipuuhissa.

Työn alla edelleen...

&

Unisieppari-inspiraatio iski eräänä kauniina elokuisena iltana, jolloin oli leppoisaa punoa sitä kiireettä terassin lepotuolissa. Lankakerän ostin Pythagorionin pääkadun varrella sijainneesta vanhan, herttaisen sedän puodista. Kaupan päälle sain hurmaavan hymyn kiitettyäni kreikaksi. Sieppariini tallennan kesän monenkirjavat muistot. Valmista tulee jossakin vaiheessa.

Fiskarsin kesäretkellä Maailmankauppa Kirahvista löysin upean punotun verkkokeinun, jossa otin makoisia nokosia ikivanhan koivumme varjossa. Tulipahan testattua, että kestää kaksikin ihmistä. Kesäinen rentoilu saa jatkoa sisätiloissa, kunhan osaan päättää, mikä sijoitusvaihtoehdoista on paras.

Postikortti ystävältä ja koko kesän ruukussa ilahduttanut aleruusu, jonka ostin kevään lakkiaisjuhlaan Ruusullemme, toimivat hyvän mielen tuojina.

Kukkakimppuja, hattarapilviä, upeita värileikkejä taivaalla.

Kameran kanssa hortoilua, zoomailua, muokkailua, instagramia.

           

                Terassielämää lämpimissä elokuun muistoissa.

"Ken voisi kellot seisauttaa?" kävi mielessäni kerran jos toisenkin syyskuun alun lähestyessä hurjaa laukkaa.

Nurkan takaa kurkistellen, Tuija

Syyselämää

Elokuun leppeät säät saapuivat Suomeen samoihin aikoihin kun saimme taas koko pesueen koolle. Oli aika virittää juhlaviirit Unelmalle ja iloita yhdessäolosta Längelmävedellä. Kaivannon Keidas on suosittu laituri, johon hyvällä säällä saa jonottaa päästäkseen kiinnittymään. Hymyn huulilleni toi pakastealtaasta löytämäni Unelma -suklaatuutti, joka sopi paremmin kuin hyvin juhlistamaan paattimme kymmenettä kesää meidän kesäkotinamme. 

Koti -pohdinnat ovat olleet monella tavalla mielessä. Mistä, missä, millainen...  Lopulta tärppäsi. 

Viime lauantaina oli taas kerran aika opetella jotakin uutta. Osasin kuin osasinkin kurvailla kunnialla peräkärryn kera Turun sokkeloisia katuja. Viime metreillä betoniporsailla tukitun umpikujan myönnän tuoneen hikihelmet otsalle ja kiukun kuristuksen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. 

                                " Nyt mä saan sisustaa!"

Nostalgista oli ripustaa omaan opiskelija-asuntoomme 24 vuotta sitten Laurin ostamat Marimekon -kukkaverhot keittiön ikkunaan. 

Pyykkituvalla lymyillyt Pauligin Capsulo -keitin oli jäänyt vähälle käytölle mutteripannun sivuutettua sen. Se sai nyt uuden kodin, jossa voin käydä kylässä ja saada kupposellisen vaahtoavaa cappucinoa. 

Koti meidän on blogi, jossa kuvataan kotielämää.

 Inspiraatiolla!

Kepein askelin syksyyn! Tuija