maanantai 16. heinäkuuta 2018

Aina, joskus, ei koskaan



AINA

Samos tuo hymyn huulille.

Lomamatkamme suuntautuvat tuttuihin, rakkaisiin maisemiin Samoksen saarelle. 
Kreikan kesäkotimme sijaitsee Pythagorionin pikkukujien suojissa.
Polkupyöräilemme mielellämme ja kulkuneuvomme olemme jo vuosia vuokranneet John's Rentalsilta pääkadun varrelta. Retkemme suuntautuvat pitkää Potokakin rantaa myötäilevää tietä pitkin Ireoniin ja takaisin hissun kissun rauhakseen meressä pulahdellen. 

Rakastan aurinkoa ja meren kohinaa sekä
pikkukaupungin iltahämärää ja hyörinää.


Tilaan joka päivä ainakin kerran kreikkalaisen salaatin. Kannan olallani lempikorikassiani miltei aina. Sinne sujautan ostokset lähikaupan kassalla: hedelmiä, jogurttia ja vettä.


Kävelen Ilse Jacobsenin varvastossuissa aamuin, päivin ja illoin.










Jos matkakumppaniltani kysytään 
niin kuvaan aina, kaikkialla, kaikenlaista.







Onneksi hänellä on taito tallentaa hetkiä kärsivällisesti ja olenkin enemmän mieluusti hänen kuvattavanaan, mikä välittynee lopputuloksessa.






                                             JOSKUS













































Automme on valkoinen ja toiveemme toteuttaa ystävällinen rouva Aramiksen toimistolla. Kaaraa ohjailen minä, vaikka aluksi jonkin verran jännittää. Joskus kurvailemme tuttuja reittejä, toisinaan poikkeamme sivupoluille. Tällä kertaa seikkailimme entistä rohkeammin, kun alla oli Suzuki Jimny. Uusia löytöjä on huikeaa tehdä. Riemu oli pirskahteleva, kun vuosien etsintä päättyi. Kiitos ystävämme Marian. Pikkuruinen ranta kirkon kupeessa oli etsimisen arvoinen. 







Toisinaan olen tyytyväinen näihin Studio Kallistin portaikossa räpsäisemiini potretteihin. Joskus on kiva palata lomamatkan tunnelmiin ja muistella, mitkä asut olivatkaan suosikkejamme. Saattaa olla, että tiukan paikan tullen pärjäisin pelkillä bikineillä, kaftaanilla ja flip flopeilla. Tosin silloin jättäisin astumatta ratin taa. Valkoisten pellavapaitojen silittäminen virittää lomatunnelmaan.







Joskus aamupalan valmistaminen kyllästyttää ja silloin hilpaisemme kahvilaan. Aloitan aamuni maitokahvilla, kun kaipaan ekstrapiristystä. Joskus vielä otan mukaani smoothiekoneeni ja viherjauheet.


Aamu-uinnin ilo






EI KOSKAAN


Vannomatta paras, mutta vaikea kuvitella, että Samos ei enää koskaan olisi matkakohteenamme. Monta mukavaa lomaa jo siellä vietetty ja haaveena lukuisia uusia. Tämä oli kolmas kerta kahdestaan Samoksella. Aurinkoviikkojen lukumäärä lähentelee jo kolmea kuukautta rakkaissa maisemissa. 

Yhteisiä matkoja emme koskaan pidä itsestäänselvyytenä. Koskaan emme aio majoittua all inclusive -hotelliin tai isoon resort -lomakylään. Paikallisia ystäviämme emme unohda koskaan. Aito läsnäoleva kohtaaminen ei mene koskaan pois muodista tai tamaris -puun katveessa istuskelu kaikessa rauhassa hyvän kirjan kera.

Illalla ei koskaan tiedä, mistä herkkupöydästä itsensä löytää. Me emme koskaan pukeudu eriparisesti. Kokonaisuus ratkaisee!
Katson aina peiliin ja en koskaan lähde ulos, jos en ole tyytyväinen näkemääni. Nuttura on mennyt uusiksi lukemattomia kertoja juuri lähtöhetkellä. Suosikkikorviksistani en koskaan voi etukäteen olla varma. 





Kiitos tämän postauksen otsikosta kuuluu Sopusointuja -blogin Maaritille, joka jakoi inspiraationsa meidän lukijoidensa iloksi. Hän, jos kuka ymmärtää Samos -intoiluni. Tällainen toteutus tällä erää, inspiraatiolla.

Koskaan ei tiedä, mitä nurkan takana pilkottaa.

Helleterveisin Tuija