Turun tienoo

Retkeilimme hiihtoloman iloksi päiväretkelle Turun tienoolle. Kohteista ensimmäinen sopi nimeltään meille kuin valettu. Kotilaituri on pieni putiikki upeasti kunnostetussa Vilkkimäen meijerimiljöössä Liedossa aivan tien varressa, joten ohi on vaikea ajaa. Hyllyt olivat täynnä monenlaista kaunista: lankoja, nappeja, lasiesineitä, koruja ja tuo huikean kaunis villaponcho, jonka mieluusti olisin napannut matkaani. Päätin kuitenkin jo lähtiessäni olla ostamatta mitään. Kiitos Kati pikaisesta tapaamisesta!

Nälkä kurni jo mahassa, joten hurautimme vinhaa vauhtia Turkuun Eerikinkadun Hanko Sushi -ravintolaan lounaalle loistoseurassa. Misokeitto maistui herkulliselta. Elämäni ensimmäiset sushit tuli maistettua ja opin kuin opinkin syömään puikoilla tai ainakin sain annokseni syötyä ilman haarukkaa, jonka lounasseurani kyllä pariinkiin otteeseen kehotti hakemaan. 

Pikaisen pyörähdyksen tehtyäni Hansa -korttelissa (Myönnän: muutama Anna-Mari Westin pirteä kortti oli ostettava.)  jatkoimme kohti Hevoskarintietä. Sieltä löytyi Avelia, joka viime syksynä siirtyi 1890 -luvun telakkarakennukseen Ruissalon kupeeseen. Merellisen telakkamiljöön rouheus ja liikkeen tyylikäs sisustus ihastuttivat heti ulko-ovella, portaikosta puhumattakaan. Ison takan lämmin hehkuko toi ainutlaatuisen tunnelman... Jos etsit tunnelmallista kahvilaa rauhalliselle rupatteluhetkelle tai leppoisaa lounaspaikkaa niin minä ainakin suuntaisin Aveliaan. Pakko tunnustaa, että täälläkin oli pakko pyörtää ostamattomuuspäätökseni ja jotakin tarttui matkaani. Valkoiset emalikattilat houkuttelevat vieläkin... 
Upein liiketila, jossa olen ikinä käynyt! Kesäretkilistalla numero 1! Kiitos aurinkoisesta palvelusta!


Hyvillä mielin chaufförini kanssa suuntasimme iPhonen karttapalvelun avulla kohti seuraavaa osoitetta, joka olikin hankalampi metsästettävä. Navigaattorinainen sekoitti ilmiselvästi oikean ja vasemman. Vielä aivan loppumetreillä ohje kehotti kääntymään oikealle vaikka kohde oli ilmiselvästi vasemmalla. Onneksi uskoimme silmiämme emmekä kääntyneet tyhjälle kesantopeltokaistaleelle. By Pia's design sijaitsee vanhaan navettarakennukseen kunnostetussa liiketilassa. Valitettavasti siellä kuvaaminen oli kielletty. Hypistelin nopeasti ponchot ja strechhousut, jotka olivat aika erilaisia kuin kuvittelin. Kaunis tila olisi ollut kuvauksellisesti inspiroiva!

Hetken mielijohteesta otimme vielä suunnaksi jo tutuksi tulleen kaupan, johon osasimmekin suunnistaa helposti navigaattorin kikkailuista huolimatta. Loviisan aitta on pullollaan monenmerkkisiä maalaisromanttistyylisiä asuja, kenkiä ja asusteita. Alakerrasta löytyy kattava valikoima tekstiilejä, huonekaluja, valaisimia ja astioita. Piharakennuksessa on oma Riviera Maison maailmansa. Kolmen euron pullasuti oli Laurin ostos eikä sillä, että hän olisi innostunut leipomisesta vaan se on kuulemma oivallinen pölyjen pyyhkimiseen rasioiden pinnalta ennen viimeistelyä. 

Myyjien tiedusteluun: Voinko auttaa? vastasin, että olen inspiraation hakumatkalla ja kysyin luvan kuvaamiseen. Vanha meijeri, telakka ja navetta ovat saaneet taitavissa käsissä uuden elämän, josta on syytä olla ylpeä. 

Viime vuosina olemme saneet vierailla monissa muissakin vanhoissa rakennuksissa kuin tämä oma historiallinen miljöömme. Adalmiinan Helmi, Metsänkylän Navetta, Kenkäveron Pappila, Tiirinkosken Tehdas, Fiskars, Villa Tietola, Witikkalan Kartano, Suvi-Marja Lifestyle...

Mikä jäi päivästä päällimmäisenä mieleeni? 

* Avelian aurinkoinen myyjätär, joka hymyllään valaisi koko tilan. 
* Jännittävä lounaskokemus.
* Telakkarakennuksen harmoninen kokonaisuus.
* Kotilaiturin sininen ovi ja kotoisa tunnelma. 
* Maailman paras matkaseura ja retkeilyn ihanuus!


                        Kohti uusia ovia! Tuija

Loma-ajatuksia

Rutiinien rikkominen on hyväksi. Tänään on ollut toisenlainen sunnuntai monestakin mukavasta syystä. Käyn kaupungilla aniharvoin viikonvaihteessa, joten tämänpäiväinen elokuvaretki tuuletti mukavasti ajatuksia. Hetki itsekseni tunnelmallisessa kahvilassa loi illuusion kaupunkimatkasta kauempanakin kuin puolen tunnin päässä  kotiovelta. Pienet ovat iloni.

Syytä narinaan ei ainakaan ole, kun huomenaamulla voi juoda rauhassa toisenkin kupin teetä ja hissuksiin käynnistää itsensä lomapuuhiin. Täytyy olla onnellinen, että vaihtoehtoja on vaikka muille jakaa. 

Valinnan vaikeus on, mistä aloittaa. Taidanpa mennä fiiliksellä, hyvällä sellaisella varsinkin, kun juuri hetki sitten blogiini putkahti 50. kirjautunut lukija! 

<3 Tuija

What's in my bag?

Helmikuun alkupäivinä otin vastaan laukkuhaasteen, jonka minulle heitti Talonpuolikas -blogin Johanna. Tänään talviloman ensimmäisenä päivänä harmautta piristämään tartuin Canoniin ja eilen siivoamani kassi pääsi parrasvaloihin. 

Ketään tuskin olisi kiinnostanut nähdä ruttuisia nenäliinoja ja itseäni ei liiemmin huvita lomalla kuvailla kalenteriani, avaimia ja muuta tarpeellista sälää, jota arkena kassini pursuaa.

Tämä Turun Marimekosta kohta puoliin kaksi vuotta sitten ostamani kassi vei sydämeni mennessään heti ensi silmäyksellä. Olen nimennyt sen Elämänpuu -kassiksi, koska printti oli syy, miksi tuon ostin. Hopeamitalilaatu on osoittautunut käytössä oivallista oivallisemmaksi. Pikkulaukussa on kätevää kuljettaa puhelinta ja Laveran -huulipunaa.

Tuona viikonloppuna keväisellä retkelläni olin wannabe -bloggarina. Osallistuin Adalmiinan Helmessä Camilla Hynysen Creatella -yrityksen valokuvauskurssille. Uutukaiseen kassiini mahtuivat mukavasti kamera, villasukat, Uggini ja vesipullo. Rimpula kameranjalka kulki kädessä ja se onneksi on sittemmin vaihtunut jykevämpään malliin. 

Tuo kurssi ja tapaamani ihmiset antoivat lisäpuhtia haaveelleni omasta blogista. Erityiskiitos kannustuksesta ja tuesta pikkutaimen kasvatuksessa puuksi kuuluu Hannalle!

Elämänpuuni versoo ja kurottelee kohti uusia ulottuvuuksia. 

Vain taivas on rajana! Jos sinä olet kiinnostunut valokuvauskurssista niin mene kipin kapin tänne ja ilmoittaudu mukaan. Suosittelen!

Laukkuhaaste muuntui minulle tyypilliseen tapaan kassiksi. Viskaan sen edelleen Hannalle, Lotalle, Annarinalle ja Camillalle. Ota koppi, jos haluat ja ehdit!

Lomaterveisin Tuija

Perjantain pukuloistoa

Viime viikolla kirjoitin saduista, unelmista, jääkarhusta ja sifongin kahinasta. Niistä syntyi iloa ja riemua pullollaan ollut kattaus Koti meidän -elämään. 

Yläkerran pukuompelimossa valmistui yhteistyöllä suloistakin suloisempi pehmeän pullea jääkarhuasu. Kiitos ideasta kuuluu Jeminalle! Hämeenkadun hulinassa rekan lavalla oli ollut lämmin olo. Kuvan jääkarhustamme löydät Instagramista.

Perjantaina seurasin onnellisena kamerani linssin läpi punaisen sifongin hulmahtelua kolmella erilaisella estradilla. Puku matkasi ystävän avulla kaukomailta Villa Iirikseen jo marraskuussa. Pitseineen ja paljetteineen se oli toiveiden täyttymys. Kiitos Kirsi ja Cecilia!

Kampauksen teimme yhdessä kihartaen ja kähertäen. Meikin salaisuus oli Stockmannin Mac -pisteestä loistavan palvelun avulla ostettu huulipuna All out gorgeous. Glitterin myyjätär puolestaan näpersi korvakorut mittatilauksena. 

Siirtymiset paikasta toiseen sujuivat tyylillä pitkässä perintöturkissa. Viime viikosta saimme taas pari uutta välkehtivää helmeä elämämme helminauhaan.

Rakkain ajatuksin, Tuija

Laskiaistiistaita!

Kakkukekkerit

Mutakakkua Stockmannin pakastealtaasta ja raikkaita hedelmiä katoimme helmikuisille kakkukekkereille. 

Paljon onnea vaan -laulu 
ja kynttilöiden puhallus toivomuksineen... 

Makoisaa maanantai-iltaa! Tuija

Ystävänpäiväpostia

Ystävänpäiväpostia olisi ollut mukava lähettää. Varsinkin, kun minulla olisi ollut näin kauniita, ajatuksia herättäviä postikortteja. Kannattaa käydä tutustumassa  Joel Jyrinki -linkin takaa avautuvaan sadunhohtoiseen kuvamaailmaan. 
Kiitos yhteistyöstä ja uusista kiehtovista poluista!

Olen mukana toisenlaisessa satumaisessa maailmassa, joten tämän kuvan myötä toivotan Teille kaikille tämän lukeville 

                         Auvoisaa ystävänpäivää!

                                       <3 Tuija

Kevättalvinen päivä

Isolla tiellä auringon sulattamat purot roiskuivat iloisesti pitkin piennarta kurvaillessani tiistai-iltapäivän auringossa. Lämmittävät säteet toivat hyvän mielen. Illemmalla punertava päivän kajo hämärtyvällä pellolla maalasi maiseman satumaiseksi. Kylätiellä oli juuri sopivan liukas potkuttelukeli. Alamäessä oli kyllä paras vähän jarrutella, vaikka vauhdin huumaa oli miltei mahdotonta vastustaa.

Ystävänpäiväviikko on jo kohta puolivälissä. Tähän on jo nyt kuulunut satuja, realismia, unelmia, ratkeamisia, kohtaamisia, iloa, jännitystä, jääkarhu ja sifonkia. Styrox -laukku vielä niin kaikki alkaa olla mallillaan. 

Kiitollisena ystävistä! Tuija

Aamurusko

Aamulla kömmittyäni lämpimän peiton alta pois kohtasin tämän näyn kurkistaessani parvekkeen ovien läpi ulos. Montaakaan minuuttia ei mennyt, kun keikuin kamera kaulassa ensin yläaulan ikkunan äärellä ja sitten viileällä verannalla. Ajatukseni täyttyivät auringon energialla ja suunnitelmilla kevään kohokohtiin.

Etupihaamme vartioi ja suojelee ikivanha mänty, jonka rungossa on jo kilpikaarnaa. Puun profiili aamun kajoa vasten näyttää hurmaavalta. 

Joulupuiden junttaaminen koloihinsa onnistui yli odotusten, koska niitä ei hevillä saa irti ennen kuin talvi hellittää otteensa. 

Puutarhakeinu keskellä hankea muistuttaa kesän leppoisista taukohetkistä Laurin soitellessa kitaraa. Siihen on mukava asettua mukavasti hyvän kirjan tai lehden kanssa ja kadota mielikuvituksen siivin kauas tarinoiden syövereihin.

Vuodenaikojen vaihtelu on rikkaus. Tämäkin maisema näyttää aika tavalla toisenlaiselta kesäkuumalla. Muistatko viime kesän telttakuvat pihamaalla? Huvimajat ovat hauskoja. Nyt voisi rakentaa lumilinnan ja valaista sen kynttilän pätkillä. Lapsuudessa se oli aivan lempipuuhaamme veljen, serkusten ja naapurin lasten kanssa. 

Potkukelkat odottavat malttamattomina pääsyä vauhdin huumaan kylätiellä. Pikkuisena muistan äidin kyydinneen minua jäistä tietä pitkin mummolaan. Istuin takaperin kelkassa ja pidin välipuusta tiukasti kiinni. Viiden kilometrin matka taittui joutuisaan. Talvivaatetus oli tuolloin aika lailla toisenlainen. Punainen villapuseroni ja tupsupipo on ollut käytössä vielä täälläkin meidän lapsillamme. 

Huomaatko, minkä uudistuksen innostuin ja onnistuin tekemään tänään tänne blogin etusivulle? 

Potkuttelemisiin, Tuija

Nostalgia tarkoittaa menneen ikävöintiä, kaihoa ja haikeutta. Nostalgiaan liittyy usein menneen aikakauden ihannointia. Sananmukainen merkitys sanalle nostalgia on koti-ikävä, kotimaan kaipuu. Se on johdettu kreikan kielensanoista nostos, kotiinpaluu ja algos, tuska.

Arjen onni 3

Helmikuun ensimmäinen viikko on hujahtanut torstai-iltaan. Pieniä iloja ja valoisampia päiviä on ollut tämä viikko täpötäynnä aamusta iltaan.

Koivun oksiin puhjenneet pienet lehdet kastelukannussa kaapin päällä tuovat keväisen mielen, vaikka lumikinos ikkunan takana muistuttaa tukevasti talvesta. Pehmeät nietokset ovat suloisen pumpuliset. Illansuun sinertyvässä hämärässä luminen maisema on vertaansa vailla. Vai mitä? Aamu omenatarhassa -blogin Annalla on viehättäviä kuvia lumisista maisemista. Kannattaa käydä kurkkaamassa. 

Hyvää Runebergin päivän iltaa! Tuija

 

Kalenterin uusi elämä

Kalenterien kauniit kuvat ovat mitä parhainta materiaalia kirjekuoriin ja muihinkin väkerryksiin. Kirjekuorien tekeminen on hauskaa puuhaa. Saajaa miettiessä putkahtelee ideoita ja hyviä tunnelmia. Toivottavasti saajalle välittyy tekijän ilo ja onni. 

Singerillä hurruuttelin kuoret kiinni ja viimeistelin Teippitarhan washiteipeillä. Mitäs tykkäät?

Ystävänpäivään virittäytyen, Tuija

Hei! Helmikuu!

Helmikuu on nimeltään aivan lempikuukauteni monestakin syystä. Ihana Helmi ja monta muutakin merkintää kalenterissani. Nyt voi jo pikkuriikkisen haaveilla keväästä ja kesästäkin. Juuri kurkistin vaivihkaa Krista Keltasen viime kesänä meillä kuvaamiaan otoksia. Te lukijatkin pääsette niitä kesällä kenties jostakin lehdestä tutkailemaan.  Kesäolo tulvahti näytöltä ja hyvä mieli nosti suupielet korviin asti. 

Pihakierroksellani kurkistin kesäkamariin, jossa totesin kaiken olevan kylmyyden kohmettamana hissuksiin kuin Muumilaakso talvella. Kesäkeittiön hyllyllä nököttävät kreikkalaiset peltipurkit muistuttamassa loistavista matkoista rakkaiden kanssa helteisessä helleenien maassa. 

Aurinkohuoneessa, joka on ensimmäinen kasvihuoneemme, odottaa saviruukku poikineen kesää ja istutuksia. Voi sitä keväistä päivää, kun siellä voi sohvalla pihapuuhien lomassa juoda kupillisen teetä auringon säteiden kurkistellessa ristikoiden läpi. 

Liiterin seinustan tiskipöytä odottaa viimeistelyä, johon on ilo ryhtyä kevään tullen. Tärkeintä olisi elää tässä ja nyt, mutta haaveilu silloin tällöin tekee terää samoin kuin hangessa tarpominen hiki hatussa.

Arjen keskellä sulje silmäsi ja anna mielesi kuljettaa itsesi omaan mansikkapaikkaasi. Nauti, huokaise ja henkäise!

Tänään tapahtui jotakin aivan uskomatonta. Liityin ryhmään Maalaisromanttinen Koti ja latasin sinne yhden kuvan, joka tuota pikaa oli saanut 470 tykkääjää. Siis meidän kotikutoinen wc!

Helmihetkiä alkavaan viikkoon! Tuija