Pysy kuulolla!

Tänään puhelimeeni kilahti viesti, jota osasinkin odottaa.
Postin hyllystä haen huomenna inspiroivan paketin.
Maltatko sinä odottaa viikonloppuun, kun postaus putkahtaa ulos?
Hyvää kannattaa odottaa!

Kuulumisiin! Tuikku

ps. Jos et vielä ole kirjautunut tähtilukijaksi niin nyt on sen aika!

Sunnuntaisaunamietteitä

Sunnuntaisaunaa lämmittäessäni nautin halkojen ritinästä tulipesissä. Maadoitin itseni tähän päivään, jossa tärkeintä oli kylpy ja rentouttava nautiskelu saunan lämmöstä.

Eilinen oli erilainen. Aamusta matkasimme linja-autolla Kamppiin, josta pikaisen lounaan jälkeen saavuimme perille kohteeseen. Siellä oli odotettu tehtävä valmiina hoidettavaksi. 

Kylvyssä lojuessani mietin monenlaista ja eiliset vaunukävelyt pitkin Helsingin keskustan katuja viipyilivät mielessäni elävinä. Erityisen ihanaa vauvakuplassa oli saada nauttia pienen ihmisen kanssa ihmeellisistä seurusteluhetkistä. Isovanhemmuus on huikea kokemus. Iso ilo oli kuulla, miten avustamme oli nautittu. Tyytyväisenä tuumailin jo uuden tapaamisemme ajankohtaa. 

Ajatukseni laukkasivat seuraavaksi, minnekäs muualle kuin, Samokselle. Lämmin, rentouttava kylpy tuo saman olotilan kuin Välimeren aallot. Rakkaus on läsnä vahvasti kaikessa kokemassani. 

Postauksen kuvitus syntyi intuitiivisesti poimimalla puhuttelevia otoksia matkan varrelta. Kaupunkipäivän jälkeen sieluni kaipasi kodin rauhaa ja luonnon värejä ympärilleni. Lapsuudestani ja nuoruusvuosistani muistan metsän suoneen lohtua ja turvaa monen monta kertaa. Takapihallamme oli iso kuusi, jonka oksille kapusin milloin mistäkin syystä. 

Inspiraatiokorteissa, joita käytän arjessani säännöllisesti, on kortti tekstillä Muistaminen. Tee sitä, mistä lapsena nautit. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että kouluikäisenä neulominen ei todellakaan lukeutunut lempipuuhiini. Puissa kiipeily oli hauskempaa. Nykyisin neulominen on yksi suurimmista hyvän mielen tuojista eli ihminen voi kehittyä ja kasvaa ajan myötä. Olen luvannut pitää pienimmäisemme villasukissa. Ensimmäiset hänelle tekemäni junasukat neuloin Samoksen auringon alla tallettaen niihin valoa, iloa ja lämpöä. Agathonisin pienen saaren kahvilassa lauttaa odotellessamme kutimeni herätti kiinnostusta. Kielimuurista huolimatta uteliaille saarelaisille selvisi, mitä minulla oli työn alla. Inspiroiduin ajatuksenaa neuleretriitistä Välimeren auringon alla. Olisitko sinä osallistujalistalla vai keskitynkö lisäämään kreikkalaisten hyvinvointia lämpimillä villasukilla?

Haaveilijaluonne, kun olen, mielessä pyörii alinomaa uudet seikkailut sekä kotimaassa että tuolla sydämeni erityisen kiivaasti sykkimään saavalla saarella, jota jo kotisaareksi voinemme kutsua. Jospa joskus jossakin vaiheessa tuo pieni junasukkaihminenkin saa ensikosketuksen kreikkalaisen luonnon vehreyteen meidän opastuksellamme. Aloitimme jo marraskuussa luontoretkeilyn täällä lähimetsässä, jossa naavahuitulat kertoivat puhtaasta ilmasta. 

Kylpyammerakkaus on ollut osa minua nuoresta asti. Ystäväni kotona sellainen oli ja voi sitä onnea, kun sain käydä kylvyssä heillä. Aika ajoin haaveilen edelleen tassuammeesta päätaloomme, mutta järki sanoo ei. Harvoin nautittuna kylpy tuntuu ylellisyydeltä ja siitä nautin uskoakseni enemmän, kun sen eteen on joutunut näkemään vaivaa. #tärkeintätänään toteutui ja olo on nyt ihanan rento ja raukea. Kylvin, vilvoittelin, löylyttelin ja jatkoin samaa rataa pari tuntia. Osan aikaa kuuntelin äänikirjaa ja suurimman osan ajasta vain olin ajatuksissani. Ei siis yhtään hullumpi sunnuntai vai miltä se sinusta vaikuttaa? Tunne saavutetusta tavoitteesta on mainio.

Suloisen sunnuntain tervehdyksin, Tuija

Pellavalakanarakkautta

Lauantaisin lämpiää Villa Iiriksen sauna, joka 20 vuotta sitten hohti remontin jäljiltä uutuuttaan. Vuosien varrella sauna on patinoitunut ja muodostunut tärkeäksi keitaaksi maalaiselämämme keskiössä. Lämmitysrituaali on osa saunakulttuuriamme, jossa ei kiireelle ole sijaa.

Rentouttavan saunomisen jälkeen on ihanaa pujahtaa puhtaiden pellavalakanoiden alle pitkille yöunille. Haaveilin vuosikausia Finlaysonin Jesus -parivuoteen pussilakanasetistä, jonka sitten marraskuussa Black Friday -tarjouksena tuo tarkkanäköinen mies oli huomannut olleen huimassa alennuksessa. Tartuimme tarjoukseen ja niin toiveeni toteutui. Nyt meillä on loppuelämän pellavaiset, jos tuote pitää lupauksensa 50 vuoden kestosta. Jouluksi petasin ne sänkykamariimme ensimmäistä kertaa ja se oli rakkautta ensi kosketuksella.

Pellavan pinta on miellyttävä ja hengittävä iholla. Puuvillaisen Blanca -sänkykatoksen olemme tilanneet Ellokselta ja tykästyimme siihen niin, että meillä on samanlainen myös kesäkamarillakin. Harson alla on kuin teltassa, missä yleensäkin on miellyttävää uinailla. Talvellakin on vähän niinkuin retkellä oman kodin katon alla.

Unen laatu vaikuttaa valtavasti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Huomasin suuren eron, kun lopetin vuoden kestäneen aamulatte -kokeiluni viime toukokuussa. Juon vain aamuisin kupin vihreää teetä ja välillä iltapäivällä tilkan, mutta enimmäkseen valitsen kofeiinittoman vaihtoehdon. Joulun aikaan innostuin keittämään itselleni piristävän kookoslaten ja illalla sainkin sitten odotella unta aika tovin. Elimistöni lähtee kofeiinista heti ylikierroksille, mikä ei ole mitenkään miellyttävä tunne. Herkkää kehoaan on kunnioitettava. Joululahjapaketista saamamme Teekannen Sleep & Dream -yrttihauduke on osoittautunut maukkaaksi iltajuomaksi.

Nukumme viileässä, mistä myös pelakuuni pitävät kovasti. Tällä hetkellä tuntuu, että mårbackani mun saattavat jopa selvitä ennätyksellisen hyvin tästä lepokaudesta. Epätavallisen lämpimästä säästä saa lukea ja kuulla päivittäin harmitteluja ja huolta. Tottahan se on, että ilmastonmuutoksen merkit ovat selkeitä ja murheellisia. Saatan vaikuttaa yltiöoptimistiselta, mutta näen tässä leutoudessakin hyviä puolia. Metsässä on raikasta ja vehreää sekä kiinteistömme lämmityskuluissa tulee iso säästö. Lumityöt ovat olleet vähissä, mutta tuskin ne ovat täysin menneen talven lumia.

Kohta on aika rauhoittua saunan leppeissä löylyissä. Piha on kurainen, mutta se ei haittaa saunapolun nautintoa. Saunan edustalla tarkenee mainiosta vilvoitella, mikä on loistavaa. Entä sinä, kuuluuko saunominen säännöllisesti elämäntapoihisi?

Lähetän sinulle leppoisat lauantai-illan terveiset täältä maaseudun rauhasta! Tuija

Kuurankukkia, haikeutta ja ylipolvensukkia

Eilen, kun #tärkeintätänään oli joulukuusen kantaminen pihalle jatkamaan eloaan saunan terassin kupeeseen toimettomana lojuvan lumikolan vierelle, ihastelin parvekkeella pörröisiä tolpan pampuloita. Erikoinen sääilmiö herätti hilpeyttä mielessäni samoin kuin tämän iltapäivän yllättävä auringon kajo lähimetsikön takana. Otin virkistävän metsäkylvyn istahtaen kannon nokkaan syömään vihoviimeisen jouluisen enkelisuklaan nautiskellen syvän vihreästä sammalpeitteisestä metsiköstä ja herkun mausta kielelläni.

Elä paremmin, käytä pöytäliinaa

Joulun jälkeen iskee helposti haikeus, kun perheen rattoisa yhdessäolo vaihtuu arjen hyörinään, jossa jälkikasvumme ei enää ole päivittäin mukana. WhatsApp -viestit kulkevat tiuhaan ja maratonpuhelut ovat ihanista ihanin yhteydenpitotapa, mutta vierekkäin kyhnääminen sohvalla tai pitkät, yhteiset kävelyt metsissä ja pelloilla ovat harvinaista herkkua. 

Paha Nuutti vei meidän joulun jo ennakkoon miltei kokonaan lipastojen kätköihin, mutta vasta huomenillalla aion sammuttaa ikkunoilla valaisevat kyntteliköt, joista olikin ennakoitua isompi ilo jo marraskuun lopulta asti. Yritän tässä samalla sopeutua ajatukseen, että huomisen jälkeen olen taas vuoden vanhempi. 

Tärkeintä tänään -kirjan teemat:


"Tänään on hyvä päivä, juuri tänään. Ei huomenna tai ylihuomenna vaan tänään. Tänään on se päivä, jota olet odottanut."


"Tärkeintä tänään on kirja, jossa elämää tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta: koko elämän, yksittäisen viikon sekä päivittäisen toiminnan tasolta. Kirja tuo esiin näiden kolmen näkökulman taustalla olevan ajattelumallin, minimalismin, jonka avulla omaa elämää on mahdollista jäsentää niin, että siihen tulee lisää selkeyttä, tuloksellisuutta ja merkitystä."


"Kun karsii pois sen, millä ei ole merkitystä, jää tilaa ja aikaa sille, millä on merkitystä."

Onni on menneessä, onni on tässä, onni on huomisen hämärässä.

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut minusta on vaikea saada pesunkestävää minimalistia, mutta olenkin huomannut joiltakin osin olleeni sellainen jo pitkään. Vuosien varrella olen rajannut asioita, joihin tartun ja joista iloitsen. Jonkun mielestä varmaan itsekkäästikin, mutta oma hyvinvointini vaatii pitkiä neulomissessioita, joutilaita sunnuntaiaamuja maukkaan aamiaisen parissa kynttilän valossa ja aikatauluttomuutta vapaa-ajalla. Luovuuteni kumpuaa omissa maailmoissa olemisesta, inspiroivien kirjojen ja lehtien ympäröimänä. Tulisin täysin ilman televisiota toimeen. Mites sinä? 


Kotimme tyyli on rakentunut pala palalta ja edelleen nautimme valinnoistamme, jotka ovat kestäneet aikaa. Helmiponttipaneeli on talon alkuperäisiin pintoihin kuuluva ja myös meidän kohennuksiemme osatekijä. Olen onnellinen, että rohkenimme heittäytyä maalaiselämään ja vanhan kiinteistön koulutettaviksi. Elämäntapa on johdattanut tämän blogin kirjoittajaksi. Joskus olen pohtinut, että olisinko aloittanut jo 90 -luvulla, jos tämä genre olisi jo silloin ollut vallalla. 

Nyt on nyt ja hyvä niin! Tässä elämänvaiheessa on paljon ihania asioita, joista ammennan voimaa ja vahvuutta, vaikka hetkittäistä kaikkivoipaisuuden tunnetta tuskin enää koskaan koen. Elämä on hyvää juuri tällaisena epätäydellisyyksineen ja onnen tulvahduksineen. Erityisen iloisena voin todeta ikääntymisen myötä huomanneeni tarkemmin itselleni sopivat kohtaamiset ja elämykset päästäen irti vahingollisista toimintamalleista unohtamatta leikillisyyttä ja lapsenmielisyyttä. 

Missä mietteissä sinä olet aloitellut uutta 20-lukua? Minä neulon vimmatusti itselleni ylipolvensukkia pakkaspäiviä lämmittämään ja kuuntelen samalla äänikirjoja. Näin saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: nautinnon tarinoista ja käsillä tekemisen riemun. 

Merkityksellistä tammikuista viikkoa! Tuija Toiveikas

Muistojen havinaa

Yllätyin, kuinka vahvasti vuosikymmenen vaihtuminen 20 -lukuun sai ajatukseni pyörimään menneessä. Tästä miljööstä tuli kotimme 90 -luvulla samaan aikaan perheemme kasvaessa kolmilapsiseksi. 2000 -luvun alku oli intensiivistä remontoinnin ja kunnostuksen aikaa. Saunan hirsien kengitys ja totaalinen kunnostus oli iso rajapyykki. Kiitos vanhempieni avun selvisimme ruljanssista kunnialla.

Seuraavalla vuosikymmenellä opettelimme lomailemaan. Se on ollut tarpeen niin ihanaa kuin omien kätten jäljen tulosten ihailu onkaan. Lapsemme ovat aikuistuneet ja lennähtäneet omille siivilleen. Koti meidän on nyt mummola yhdelle pienelle piiperoiselle  ja kotikoti kolmelle nuorelle naiselle, mutta ensi sijaisesti meidän kahden ympärivuotinen koti. Tässä miljöössä yhdistyy huvilaelämä ja arki erilaisine mausteineen. Aiemminkin olen kirjoittanut, miten valitsemamme elämäntapa on muovannut meitä ihmisinä ja auttanut kehittämään vahvuuksiamme.  Epäilen, että ilman kaikkia kokemuksiamme: ilonhetkiä ja koettelemuksia,  olisimme toisenlaisia ihmisiä, Samos -rakkaudestamme puhumattakaan.

2010 esikoisen valkolakkia juhlittiin isolla joukolla ja sen jälkeisinä vuosina oli juhlahumua miltei vuosittain. Jännityksellä odotan, mitä Villa Iiriksen sadas vuosi tuo tullessaan. Olisipa kiva tietää, miltä vuonna 1920 sali näytti isoine kaakeliuuneineen ja keittiön alkuperäisen tulisijan näkeminen olisi mahtavaa. Ikkunoihin raapustetuista merkinnöistä on selvinnyt, missä oli ruokasali, isännän huone, Veran huone ja vierashuone. Piharakennusten historia juontaa juurensa vielä kauemmas 1800 -luvulle. Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuvan produktiossa mukana olo vuonna 2011 oli elämys vailla vertaa. Siitä sai alkusysäksensä blogihaaveeni, joka näki pitkällisen harkinnan jälkeen päivänvalon elokuussa 2013.

Eläminen historian siipien havinassa on antoisaa. Omalta osaltamme olemme kirjoittamassa jo kolmatta vuosikymmentä tämän talon tarinaa. Kiintoisa yksityiskohta on, että meidän perheemme on tätä taloa asuttaneista perheistä vasta viides ja kaiketi meidän lapset ovat ensimmäiset, joiden juuret ovat täällä tukevasti lapsuudesta aikuisuuteen. Mekin olemme varttuneet nuorista vanhemmista isovanhemmiksi.

Maalaiselämä vaatii sinnikkyyttä ja  sisua, mutta myös näkökulmanottokykyä. Ilman toiveikasta ja optimistista elämänasennetta olisimme tuskin puskeneet läpi tiukkaakin tiukempien tilanteiden ja ajoittain huolten täyttämässä tunnelissa olemme onnistuneet näkemään valon säteitä. Elän kuulemma välillä Lantliv -kuplassa, mikä lie ollut selviytymiskeino pahimpina hetkinä. Taito nähdä romuläjässä potentiaalia ja rumuudessa kauneutta sekä visio valmiista toiveesta kannustaa ahkeroimaan kohti päämäärää. Innostus ja kannustus ovat iso osa yhteistä tapaamme toimia saumattomasti samaan suuntaan tähdäten.

Arvelen teitä olevan siellä ruudun takana monia tuttuja ja tuntemattomia. Olisipa ihanaa saada merkki piipahduksestasi tuonne kommenttilaatikkoon. Joko tiedät, mihin uusin loikkani minut vei?


                              Onnellisen uuden vuosikymmenen toivotuksin! Tuija

http://www.jademodel.fi/models