Kesäaikaan

Kellon viisarit käännettiin viime yönä kohti tulevaa kesää. Kuvien utuisuus kuvastakoon tunnelmiani hyisessä kevätsäässä. Herkkää ja haurasta. Vaalea punan sävy houkuttelee. Kummallista... Viimeksi se oli suosikkieni joukossa joskus kaukaisuudessa esikoistamme odottaessani. Nyt odotan mekkokelejä. Onneksi lempivuodenaikani on taas askeleen lähempänä. Tule kevät, tule! 

Suihkuhuoneen lattialle asettelin jo kesäksi ostamani HM Home -malliston maton, joka kooltaan on optimaalinen. Ajattelin sen häivyttävän lattian käytännöllistä muovisuutta, mutta nyt se tuntuu vain korostavan sitä. Maton tuntuma jalkojen alla on ihanteellinen. 

Lautalattiasta haaveillen, Tuija

Viikko pääsiäiseen

Palmusunnuntaina pienet virpojat kulkevat ovelta ovelle kauniisti koristeltuine vitsoineen. Viime vuosina meidän kylällä on ollut hiljaista, kun pikkunoidat ovat varttuneet ohi trulliaikain. Miten sinä varaudut virpojiin?

Pääsiäiseksi on mukavaa laitella pientä koristusta kevätmieltä nostattamaan. 

Aurinko on ilahduttanut säteillään, mikä on virkistänyt ja piristänyt, vaikka hyinen viima on mennyt luihin ja ytimiin. Pelloille pääsee vielä hankikantosille tarpomaan, mikä on hurjan hauskaa pään tuuletusta. 

Pajunkissojen aikaan, Tuija

Nostalginen olotila

                  "Nostalgia on tunneherkkä muisto, identiteettimme rakentaja. 
                 Se on muistutus siitä, mitä olemme ja mistä tulemme, 
                 mitä olemme tunteneet ja mitä kaipaamme. 
                 Nostalgialla on siis vahva yksilöllinen merkitys." 
                                                           

 Ystäväni, ne jotka etsivät yhtaikaa
          myrskyä ja rauhaa
              eivät löydä perille
                  kulkematta käsi kädessä
                      miten kaukana toisistaan
                            kulkevatkaan

                                  - Tommy Tabermann

                                  Sunnuntai-ilta. Haikeus, ikävä iski. 
                   Selasin postauksiani viime maaliskuulta. 
                                Minne aika rientää?

Voikaa hyvin lähellä ja kaukana, ystävät, tutut ja rakkaat! Tuija

Villaa ja piikkilankaa

Kurkistaessani rapunaluskomeroon ihan muissa aatoksissa törmäsin sinne tallettamaani väkerrykseen, jonka vuosi tai pari sitten näpersin huovuttamalla villasta pääsiäismunia. Ripustin huopamunaset ruosteisesta, metsästä löytämästäni, piikkilangasta kiepauttamaani renkaaseen ja loppusilauksena sujautin koivun risuista kranssintapaisen päälle. Lisukkeena on myös pätkä risaa pitsiverhoa, jota (onneksi) en ollut raatsinut heittää pois.

Aamuaurinko osui suloisesti verannan piirongin peiliin. Tunnistamattoman pensaan oksissa on jo lehtiä. 

Inspiroivaa viikonvaihdetta! Tuija

Helmililja

Teekannukaunokaiseni on säröillä, mutta toimii vielä vallan mainiosti kukkaruukkuna. Kevättä on vasta näin pikkuruisesti esillä verannalla, jonne sunnuntaina jo ensimmäisen kerran katoimme päiväaterian. No, myönnettäköön, että minulla, vilukissalla, oli toppahousut jalassa ja villapaita päällä. Harvinaislaatuisen ajoissa avasimme kevätkauden. Lettukestit kesäkeittiössä on vielä haaveena. Niitä odotellessa...

Toivon tuolta valtameren takaa lämpimän tuulahduksen vievän hanget mennessään! Tuija

Talven taite

Aurinko on paistanut jo useampana päivänä. Uskomattoman ihanaa viettää aikaa pihalla yhtä sun toista puuhastellen. Lakanapyykki kuivui raikkaaksi lempeässä tuulenvireessä. Kesäkeittiöön syntyi suit sait uusi työtaso, jonka päälle ensin piti pikkuruisen jääkaappimme asettua. Mutta loppujen lopuksi se saakin olla lattialla. Pysymmepähän notkeampana, kun kurotellaan ja kyykistellään kokkaillessa kesäkaudella.

Kivikovat hankikantoset houkuttelivat kuvausretkelle maakellarin päälle. Konttasin, asettelin, tarkensin ja rajasin, mutta lumisista lopputuloksista yhtäkään en kelpuuttanut julkaistavaksi. 
Hauskaa oli, mikä tärkeintä! Mukaan kuvausrekvisiitaksi nappasin vanhan pitsilakanan, jossa on sopivasti Koti meidän -rasiamestarin nimikirjaimet. 

Perjantaina työpaikan pöydälle oli ilmestynyt kirje ystävältäni, joka ilahdutti minua blig, blig sormuksella. Minut tuntien arvasi kyllä, että se päätyy kuvauksiin, eikä niinkään sormeen. Hyvän mielen koru joka tapauksessa. Kiitos Auli!

Minulla on sellainen olo, että kevätaurinko herätti minut talviunilta tai jostakin horroksen tapaisesta. Yhtäkkiä valon määrä toi vireyttä ja puhtia hiljaisemman talvikohmeen jälkeen. Pihatiemme on edelleen tiukasti jään vuoraama, joten...

Suloisia sulattavia auringon säteitä tulevalle viikolla toivoen! Tuija

Muutosten aikaa

Torstaina saimme keittiöön uuden jääkaapin ja pakastimen yhteistyösopimuksensa irtisanoneen sidebyside -yksikön tilalle. Kaapistoon jäänyt tyhjä kolo odottaa villejä visioita ja suunnitelmia. Uusi jääkaapin paikka vaatii hetken totuttelua. Tänäkin aamuna olin hakemassa aamiaistarpeita vanhalta paikalta. 

Kaakelipöytä, jossa on uuni, piti siirtää ikkunan alle. Siinä on kiva kokkailla ja tiirailla samalla takapihan sireenien heräämistä kevääseen sekä raidan oksilla kiipeileviä oravia. Aina löytyy enemmän hyviä asoita kuin kurjia näissä pakollisissa liikahduksissa, jotka ovat ihmiselle tarpeellisia kaikissa muodoissaan.

Aurinkoinen aamu herätti anivarhain tähän kauniiseen kevätaamuun. Pakkasta on ollut yöllä lähemmäs kymmenen astetta, mutta nyt jo ollaan plussan puolella. 

Tänään voimme kantaa kesäkeittiön pikkujääkaapin takaisin paikalleen. Samalla voisin järjestellä paikat kuntoon ensimmäisiä lettukestejä varten. Terassit, jotka Lauri viime kesänä sai kuntoon, ovat valmiina kaikenlaisiin mukaviin kokoontumisiin. 

Virkistävää viikonvaihdetta teille kaikille ruudun sille puolen! Tuija

Huoahdushetki

Ihanaa! Perjantai! 

Auringonpaiste syleili iltapäivällä talon seinustaa juuri niin hurmaavasti kuin laulussakin, joka taas näin kevään tullen pyörii mielessäni. Nautiskelin ison kupillisen mutteripannulla kiehauttamaani cappucinoa seinän vierustalla. Silmät kiinni iloitsin lämmittävistä säteistä kasvoillani. Virkistyin! 

Posti toi viikon piristyksen eräänä päivänä kuluneella viikolla. Osallistuin ja voitin! Vastaisku ankeudelle -blogin kirjoittaja Jenny Belitz-Henriksson julkaisee facebook -sivullaan joka päivä tekstin, joita tuossa uunituoreessa, punaisessa kirjassa on yksi vuoden jokaiselle päivälle. Aloitan aamuni lukemalla mieluummin sieltä jonkin ajatuksiani liikuttavan katkelman kuin aamun uutiset lehdestä. Olen huomannut, että kaipaan aamuihini inspiroivaa kauneutta joko kuvina tai sanoina. Näin päiväni lähtee hyvin käyntiin. 

Aamiainen kaikissa muodoissaan on päivän tärkein ateria minulle. Entä sinulle?

Kiitollisin mielin, Tuija alias tuikku

Ajatukset Atlantin yllä

Aurinkoista säätä, trooppista sellaista, on tiedossa tuolle Atlantin yllä liihottelevalle kotimme suojissa varttuneelle rohkealle seikkailijalle. Aiemminkin olen kirjoittanut juurista ja siivistä. Niitä seuraavan puolen vuoden aikana testataan Perun sydämessä. Onnea matkaan! 💚 Kotiväki

Naistenpäivää!

Vaniljasokeri & rahka = herkku

Kevät + vihreys = ilo

Vaahtera + käsityöntaitaja = designrasia

Malttamattomana odotan kevätauringon lämmittäviä säteitä vaikka ne armottomia ovatkin siisteysintoilijan silmissä. Pihamaalla on jäätikkö ja yläpihan nietokset olisivat kyllä jouluna ilahduttaneet. Nyt niitä en kaipaisi enää hetkeäkään. Kiitos talvi käynnistä ja näkemisiin ensi talvena!

Tuossa taannoin etsiessäni vaniljasokeripurnukkaa yhtäkkiä muistin piilottaneeni joulun aikaan ylijääneen vaniljatangon isoimpaan sokeripurkkiin. Nyt meillä on vaniljaista makeuttajaa pitkäksi aikaa. Kannattaa kokeilla!

Pelargoniat puskevat uutta vihreää, Laurin verstaalla syntyy hurmaavia rasioita ja loppujen lopuksi suloinen maalaiskeittiömme on mullin mallin. Sidebyside -kylmäyksikkömme on jo jonkin aikaa enteillyt jotakin vähemmän mukavaa. Onni onnettomuudessa oli, että kesäkeittiön piskuinen jääkaappi pelasti akuutissa hädässä. Harmillista on, että tuo takaseinällä näkyvä kaapisto on rakennettu juuri vanhan systeemin mittojen mukaan. 

Ennakkoluulottomaan tapaamme tilan käyttö meneekin uusiksi. Oheinen kuva paljastaa jotakin suunitelmistamme. Tilanne selkiytynee vähitellen pala palalta. Sinistä mittaani on käännelty ja väännelty. Kaakelipöytä oli jo saada purkutuomion, mutta sitten meillä välähti... Muunneltavuus on mottomme!

Kevättä kohti! Tuija

Kevään kaipuu

Iltapäivän auringon pilkahdus vaihtui sakeaan lumipyryyn tätä kuvaa muokkaillessani. 

Neiti Kevät, minulla on Sinua ikävä. Tule jo! 

💚 Tuija

Hetken helmet

Helmikuumme oli täynnä touhua, monenkirjavaa. Eilen kaappasin kuvahaun ja siinä kiteytyy monta mukavaa muistoa sekä samalla toivetta tulevalle. Kameran linssin läpi elämän ilmiöiden tarkastelu on kiehtovaa. 

Millä mielellä sinä aloitat maaliskuun? 

Keväthaavein, Tuija