Laskuvirhepaholainen

Sadatta postausta ei tulekaan vielä, kun Bloggeri oli tehnyt kepposen ja laskurissa oli mukana pari luonnosta, joiden aika ei ollut vielä tullut. Niiden aikakin vielä koittaa, kunhan olemme selättäneet tulevan talvikauden. Toiseen aiheeseeni on materiaalitkin valmiina ja yhden isomman urakan saatamme valmiiksi kevään tullen. Toukokuun lopussa pitäisi olla valmista. 

Huomenna voisin sytyttää sänkykamarin kynttelikön tuohukset tuomaan tunnelmaa aikaisin hämärtyvään iltaan. Pentikin isompi versio Tuisku ilahduttaa minua pyykkituvalla. Siinä käytän tuoksutuikkuja, tässä sirommassa valkeita pikkukynttilöitä. Kuusenkynttilätkin käyvät vallan mainiosti. Koristelin kristallikilkuttimen valkealla höyhenellä ja pitsin pätkällä, kun onnistuin taannoin hukkaamaan mukana tulleen metallikoukun. Löydettyäni sen molemmat viritykset saivat jatkaa vierekkäin.

Marraskuu koittaa huomenissa. Olisipa ihana käpertyä talviunille ja herätä kevätauringon pilkottaessa ruudun takaa, tuuppaista Unelma vesille ja lähteä seikkailemaan. Valon kaipuutani helpottaa, kun katselen kuvia kesän aurinkoisista hetkistä retkillämme, joista erityisesti Samoksen lempeä lämpö muistuu mieleeni. Silmät kiinni ja mielikuvituksen siivin lennähdän Egeanmeren rannalle aaltojen kohinaa kuuntelemaan.

Marraskuulla on kalenterissa jo merkintöjä, joten haaveilut sikseen. Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa 14. - 16.11. järjestetään Kädentaidot -tapahtuma, jonka runsasta tarjontaa pääset tutkailemaan linkkiä klikkaamalla. Tämä tapahtuma on muotoutunut perinteeksi perheellemme ja sen ainoan kerran, jolloin en sinne päässyt muistan erityisen hyvin. Onneksi muilla oli antoisaa ja sain osani heidän ilostaan palattuaan kotiin. Alkuaikojen seikkailuja ihmisvilinässä tuplarattainemme en kylläkään kaipaa. Onko tapahtuma sinulle tuttu ja jos on niin mitä sieltä erityisesti menet hakemaan? 

Olisi hauska kuulla, miten sinun kotisi valmistautuu talven varalle? Muuttuuko teillä elämä vuodenaikojen vaihtuessa? Meidän kesäkotimme muuttuu talvisemmaksi huovin, viltein, tyynyin ja matotkin olisi kaiketi kohta levitettävä lattioille, vaikka lautalattiat ovatkin mielestäni kauneimmillaan tuollaisenaan. Kynttilöitä ja tuikkuja kuluu kilokaupalla. LED-kynttilöitä olen harkinnut verannan lyhtyihin ja salin "kaakeliuunin muistoksi" -lyhtyihin. Onko sinulla kokemusta isoista LEDeistä? Haluaisin mahdollisimman luonnollisen näköisen kynttilän tunnelman luojaksi viileälle verannalle ja salin kaapiston ylle ilman huolta aidosta tulesta. Ilomielin ottaisin vinkkejä vastaan.

Pyhäinpäiväviikonvaihde on tuloillaan ja minulle riittävät mainiosti nämä pikkukepposet Bloggerin parissa. Mieluiten hissuttelen hämyisästi tulta tuijotellen rauhallisessa kodissa rakkaideni seurasta nauttien.

Tuikkumaisin terveisin Tuija

Villasukkarakkautta

Syksyn tullen villalankanyssäkät alkavat houkutella. Tosin tämä viimeisin sukkaparin neulominen alkoi jo keväällä, mutta jostakin kumman syystä jäi kaiken muun puuhan varjoon. Klik, klik! 

Tuossahan työ on keskeneräisenä kiltisti odotellut sohvapöydän alla pärekorissa sopivaa hetkeä, jonka aika tuli viime viikolla. Sukan neulominen on siitä mukavaa, että monta erilaista työvaihetta odotettavissa. Raitojen tekeminen näistä jämäpätkistä toi loppumetreille se työläimmän vaiheen päättelemisineen, mutta neuletyön valmistumista siivitti ilo valmiista lämmittävästä sukkaparista. Mieluummin otan kutimelle uudet sukat kuin parsin vanhat kulahtaneet, joita voi käyttää vaikka kenkien kiillotukseen.

Huopatohvelit villasukkineen ovat vanhassa talossa asujalle elinehto tai ainakin perinne näiden omistajalle, joka on käyttänyt niitä niin kauan kuin minä hänet olen tuntenut. Mummin perintöä on tämäkin tapa. Hän oli kylläkin ahkerampi paikkaamaan töppösten pohjat moneen kertaan. Nykyversioiden kumipohja säästää tuolta työltä, joka ei todellakaan lukeudu lempipuuhiini.

Punaruskeat pihlajaiset puikonpääni ovat uniikki prototyyppi Koti meidän -puikonpidikkeistä.

Villasukkarakkaudesta tavallaan sai tämä blogikin alkunsa. Suuria tunteita ja innostusta tarvitaan uusien urien avaamiseen. Pieni lankakauppa Aleksanterinkadulla ihanine naisineen antoi sysäyksen sukkapuikonpäiden tuotekehittelyyn ja kaikkeen tähän elämänmuotoamme sivuavaan toimintaan. 

Kerän Jonnalle haluan tämän postauksen myötä lähettää lämpimiä ajatuksia maalausurakkaan ja puhtia muuttoon! Tuija

Talviaikaan

Talviaikaan paperiroskat päätyvät kotimme uuneihin sytykkeeksi, joten on oivallista kerätä ne tähän Bulevardilta löytämääni kauniiseen Les sac en papier -pussukkaan ollessani runollisella tuulella. Arkisempina hetkinä voin kääntää näkyviin tekstin The paper bag. Vaihtelu virkistää pienissäkin asioissa.

Tummanharmaa Granitista vuosi sitten alennusmyynnistä löytämäni kylmälaukku kätkee nyt sisälleen uudet mustat kauppakassimme. Tämä on pieni, mutta iso helpotus ruokakauppakäyntiimme varsinkin, kun lempikauppakoppamme on todellakin kadonnut kuin tuhka tuuleen. Jos Turun suunnalla näette yksinäisen Ikean Bastant -korin lojuvan jossakin Portsan liepeillä niin ilolla otan tiedon vastaan ja lähden kiireen vilkkaa sitä kotiin hakemaan. Toisaalta sydämestäni toivon sen löytäneen yhtä hyvän kodin kuin meillä sillä oli. Kiitos vuosikausien  loistavasta palvelusta!

Lämmityskaudella on Tiirinkosken tehtaalta ostamani Iris -harjasetti ahkerassa käytössä, kun polttopuista vääjäämättä tulee roskia lattialle. Sehän ei juurikaan harmita, kun on näin suloinen apulainen lakaisemassa.


Kesäkaudelle täytyy nyt viimeistään sanoa hei, hei ja toivottaa tämä hämyinen aika tervetulleeksi. Huiskulan vaaleanpunaiset ihanuudet ovat edelleen kukkia täynnä. Niidenkin taitaa olla yhtä työlästä antaa periksi talven tulolle kuin minun. Verannalla vielä tarkenee kynttilänvalossa, kun laittaa villaista ylle ja lämmintä juomaa lempikupposeen. Toivon, että yhteiselo hämärän yli Mårbackojeni kanssa jatkuu yhtä hyvin kuin tämä alkuhuuma. Eikös olekin hurmaavan puuterinen sävy kukinnoissa?

Millainen on hyvä blogi? oli jokin aika sitten aiheena Bellablogit sivuston Esmeralda's blogissa. Monessa asiassa olen samaa mieltä kuin blogin kirjoittaja Essi, jonka ajatuksia voit lukea tästä: Klik!

Kuvat ratkaisevat useimmiten jäänkö lukijaksi tai seuraanko aktiivisesti päivityksiä. Tosin innostava, kiintoisa aihekin riittää viemään mennessään. Instagramiin myönnän olevani koukussa. Viehättävien kuvien selailu on hauskaa.

Lukijapostit ovat bloggaamisen mukava mauste. Yllättäviä blingahduksia sähköpostiin tupsahtelee ja väkisinkin nousee hymy huulille kommentteja lukiessani. 

Ilahduttavaa on, kun inspiraatiolla syntyvistä jutuistani on iloa myös muillekin ihmisille, monille tuikituntemattomille, mutta jollakin tapaa ajan myötä tutuiksi tulleille. Puhumattakaan teistä, joista on tullut blogiystäviä. Niin ja te ystävät, sukulaiset ja tuttavat, joiden tiedän seuraavan hissuksiin omissa oloissanne merkkiäkään jättämättä. 

Vuosi sitten ottaessani bloggaajan haparoivia ensiaskelia jännitin jokaista julkaisua ja kuvien valintaan saatoin käyttää julmetusti aikaa. Tärkein anti alkutaipaleelta oli kuitenkin se, että sain valtaisasti valoa ja iloa uudesta harrastuksestani arjen keskelle. Se tunne, kun uusi idea muhii ajatuksissa ja odottaa muotoutumistaan on oikeastaan parasta tässä puuhassa. 

Uusia ovia on avautunut, kun olen löytänyt itsestäni rohkeutta kurkistaa sisään ja loikata mukaan aaltojen vietäväksi. Valokuvaaja Krista Keltanen on taitaja, jonka viitoittama polku on unelmani. Jonakin päivänä ripustan kuviani esille, jos en muualle niin ainakin yläaulaan ostamaani kehykseen. 

Onnellisia hetkiä hämyisään lokakuiseen iltaan! 

Tuija alias tuikku

Kaupunkilomalla

Nougat, Bulevardi

Matkailu avartaa, sanotaan. Se pitää paikkansa. Pienikin irtiotto kotiympyröistä tuo uutta näkökulmaa elämään. Etelän lomamme kohteeksi valikoitui viikonvaihteessa monestakin syystä Suomen pääkaupunki. Parissa päivässä pää tuulettui ja mikä parasta kotiin oli ihana palata Helsingin hulinasta. Annos kaupunkielämää tekee terää silloin tällöin, mutta meille sopii paremmin kuin hyvin, että rakensimme lopulta elämämme tänne maaseudulle riittävästi kaupunkilaisuutta maistettuamme.

Valtion rautateillä pääsen aina matkanteon makuun ja useimmiten interrailmatkamme läpi Euroopan nousevat mieleeni kultaisine muistoineen. Joku kaunis päivä vielä nappaamme rinkat selkäämme ja koluamme meille rakkaita kohteita ajan kanssa. 

Lempihotellimme on kiistatta Hotelli Torni Yrjönkadulla aivan ydinkeskustassa. Siellä voi valita haluaako huoneensa Art deco vai Jugend -puolelta. Tällä kertaa majoituimme kauniissa jugendhuoneessa, jossa oli ihastuttava tassuamme asfaltilla kävelystä väsyneiden jalkojen lepuuttamiseen. 

Herkullinen, runsas aamiainen tarjoillaan alakerrassa Ravintola Tornin avarissa tiloissa, joiden ikkunoista voi seurata kadun kulkijoita. Kahvi ja tee tarjoillaan pöytiin ja voit valita joko tumman tai vaalean paahdon sekä teevalikoima on kiitettävän laaja. Halutessasi voit tilata myös erikoiskahveja. Ylellistä sanoisin. 

Ateljee Bar sijaitsee aivan Torni -hotellin huipulla kattojen yllä ja sinnekin kannattaa ehdottomasti mennä, jos haluaa nauttia yli kaupungin avautuvista näkymistä. Kesäaikaan terassilla on aivan erityislaatuinen tunnelmansa.

Puuntyöstäjän ihmemaa, Plektra Trading, kuului olennaisena osana matkaohjelmaan. Sillä välin, kun Lauri asioi Ruusankadun liikkeessä pitkään ja hartaasti niin minä kipitin tuoksuttelemaan Nougat -liikkeen tunnelmaa Bulevardille. Reitti historiallisen Vanhan Kirkkopuiston läpi on aina elämys vuodenajasta riippumatta. Jaloissa kahisivat näin lokakuussa kullankeltaiset vaahteran lehdet ja aurinkoinen sää sai hymyn ihmisten huulille. Olisi tehnyt mieli pomppia lehdissä, mutta arvannet teinkö niin. Kameraani tuli ikävä. Hurmaavassa näyteikkunassa odotti haaveilemani jättipussi, johon on oivallista sujauttaa palavat paperiroskat. Kaunista ja käytännöllistä! Sopii kuin nakutettu kesällä ostamani Iris -harjan ja kihvelin kaveriksi puuhellan lähistölle. Kuvia niistä joku toinen kerta. 

Seuraavaksi oli vuorossa säilytysratkaisujen ja kivojen ideoiden erikoisliike, Granit,  Bulevardin ja Esplanadin kulmauksessa. Siellä käväisin vain pikakurkistuksella, koska sinne tiesin meidän palaavan vielä yhdessäkin. Haimmekin sieltä myöhemmin uudet mustat kauppakassit mystisesti Turun retkellämme kadonneen kauppakoppamme tilalle. 

Kadun toisella puolella Gudrun Sjödenin putiikki houkutteli myös katsastamaan värikylläisiä vaatteita ja sisustustekstiilejä. Legginsejä jäin miettimään ja sunnuntaina liike olikin sitten kiinni, joten haaveeksi jäivät. 

Yliopistonkatu 5 oli ostosretkeni pääkohde, johon astelimme yhtä jalkaa. Beamhill oli uusi tuttavuus, joka osoittautui mukavaksi sellaiseksi. Palvelu oli asiantuntevaa ja ystävällistä. Aikani soviteltuani ja peilailtuani minusta tuli kauan haaveilemieni Dr. Martens -kenkien onnellinen omistaja. Kiitos makutuomarilleni

Tampereelta tuttu Armas -kahvila osui Kluuvissa reittimme varrelle ja sinne istahdimme hetkeksi lepuuttamaan jalkojamme. (Oikeasti minä halusin pysähtyä ihailemaan ja tunnustelemaan uusia tohtoreitani rauhassa cappucino -kupposen kera.)

Marimekon Kippari -takki ja Dr Martensit. 

Levähdyksen jälkeen kävelimme Kampin ostoskeskukseen, jossa teimme pöytävarauksen kreikkalaiseen Minos -nimiseen ravintolaan. Illemmalla nautimme siellä ihanan välimerellisen illallisen, josta puuttui vain Samoksen aurinko. Mikäpä sen mukavampaa kuin muistella matkojamme ja haaveilla uusista musiikin soidessa taustalla.  Loistopalvelua aitoon kreikkalaiseen tyyliin!

Lauantaille järjestin itselleni ex tempore -piristyskäynnin. Sonja Forumin Hiusfashion  -kampaamossa loihti kutreistani juhlavat sillä olimmehan matkalla tupaantuliaisiin, joita vietettiin uskomattoman rauhallisessa miljöössä noin kymmenen minuutin ratikkamatkan päästä Lasipalatsilta. Vastaremontoidun keittiön ikkunasta avautui kaunis männikkö puiston keskellä. Mukavaa päästä kyläilemään kaupunkikotiin, joka edustaa miltei vastakkaista elämänmuotoa kuin meidän maalaiselämämme. Jokaisella on oma tapansa ja tyylinsä elää ja olla, mikä on rikkautta. Kiitos herkullisista tarjoiluista ja mukavasta tapaamisesta kaikille paikalla olleille tasapuolisesti!

Musahuone.

Iltasella keskustaan palatessamme minulle iski kaakaonhimo, jota 
Roberts Coffee  helpotti Citykäytävällä. Makoisan iltapalan ja vaahtokylvyn jälkeen uni maittoi makeasti.

Lopuksi tarjoilen sinulle lukijani kuvakollaasina makupaloja retkeltämme. Aurinkoinen, raikas sää helli meitä suurimman osan ajasta, mutta junamatka kotia kohti alkoi sateen vihmoessa vaunun ikkunoihin. Syksyinen harmaus peitti maiseman. Miltä sinun Helsinkisi näyttää?

Tärkeintä olivat retkestämme tallentuneet hyvät tunnelmat ja kokonaisvaltainen paikan vaihdos, mikä toi etäisyyttä arkiseen aherrukseen ja moninaisiin suunnitelmiimme täällä kotitanhuvilla. Taas löytyi uusia ajatuksia ja näkökulmia. Ullakon järjestely ja säilytettävien tavaroiden kartoitus osoittautui käytyjen keskustelujen perusteella hyväksi työksi, joka etenee omassa aikataulussaan vähä vähältä, askel askeleelta kohti villiä visiotani, josta saatte kuulla sitten, kun se on valmis näkemään päivän valon.

Vaihtelun virkistämänä, Tuija

Rauhaisaa viikonvaihdetta!

Loistavaa lokakuista viikonvaihdetta kaikille teille meillä piipahtaneille ja lukijoiksi kirjautuneille!

Yllättävästi eri puolilta putkahtelevat kommentit ilahduttavat ja inspiroivat. Verkot internetissä antavat hyvän mielen saalista.

Kiitollisin mielin! Tuija

Lokakuinen aamuhetki

Iso kuppi hellästi haudutettua inkivääriteetä kolhiintuneesta lempikupistani aamuhämärässä ja tämä näkymä salin pöydän päästä  hiljaisessa kodissa herätti miettimään aihetta postaukseen. 

Indiskan kupin olen saanut vuosia sitten joulupaketin kätköistä. Vanhassa lasipurkissa majailevat valkoiset kynttilät, lomailevat puupuikot sekä Kefalonian  kalkkiset kivet Myrtoksen rannalta loikoilevat pohjalla. Purkki pullollaan hyvää mieltä!

Tarjokkaita olisi monia, mutta nämä pääsevät tänään päivänvaloon

Kuivatettavat kirvelinoksat.

Uudet perunat.

                           Jäätyneet sydämet.

                           Propellilamppu.

***********************************************************************

Alkuviikolla pihapuuhissani mieleeni muistui, että isossa padassa saunan edustalla saattaisi olla mukuloita. Aikani multaa möyhittyäni löysinkin kelpoannoksen lounaalle. Juhannusta vietimmekin tänä suvena melko samanlaisissa asteissa, tosin sillä erotuksella, että juhannuksena lisänsä toi viiltävä pohjoistuuli. Nyt oli miltei leppoisampi keli. Vielä tarkenin pestä perunat ämpärissä kalikalla, mikä on lapsuudessa oppimani erinomainen tapa saada perunat näppärästi putipuhtaiksi sukkelasti. Tarvitaan vain ämpäri, vettä ja kunnon puukeppi, jolla vimmatusti vispaten tulee puhdasta jälkeä. Nyt kyllä oli jo kuoret tiukemmassa, täytyy myöntää, mutta maukkaita olivat nämä uuden sadon potaatit lisukkeineen näin lokakuussakin. 

Pakastintakin ohi mennen järjestelin ja nappasin jääpalamuotin sulamaan. Jääsydänten herkkä olomuoto sai minut tarttumaan kameraan. Miten voikaan läjä arkisia jääpaloja valkoisen posliinialtaan pohjalla olla kaunis näky kuin asetelma. Pakkohan sitä oli niitä vielä kilpaa sulamisen kanssa asetella erilaisille alustoille. Tämä puuvillakangas kontrastina on minun mieleeni. 

Nyt jos luulet minun aivan seonneen vuodenajoissa niin propellilamppu, joka viralliselta nimeltään on tuuletinvalaisin ei suinkaan viilennä vaan levittää puuhellan lämmön keittiön katon rajasta ympäri alakertaa. Taidamme joskus käyttäytyä vähän hämäläisittäin, kun harkitsemme aikamme, tässä tapauksessa liian kauan, ennen kuin toteutamme hyvän aikeemme. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 

Tämän aamusella tekeytymään laittamani päivityksen saat nyt luettavaksesi hyvän yön toivotuksena. 

Nuku hyvin! Tuija

Syyssunnuntai

Viime viikko hujahti kiitolaukalla, vaikka tarkoituksenani oli laskeutua lähestyvään syyslomaan rennosti keventäen.

No, nämä kuvat kertovat paljon siitä, mitä on jäänyt tekemättä jo aiemmin syksyn puskettua täysillä ja vietyään mennessään. Myönteisesti ajatellen on ollut hyvä, etten ole aiemmin kerännyt oreganon oksia kuivumaan. Nyt ne olivat vahvoja ja herkullisia kerättyään kaiken kesän voiman itseensä. 

Kasvihuoneesta ei ole paljon tällä kasvukaudella ollut kerrottavaa. Paprikat sinnittelevät siellä vielä punastellen poskiaan, mutta tomaattisato jäi kaikkien aikojen ennätyksellisen surkeaksi. Ensi kasvukautena uudet tuulet ja toivottavasti parempi sato, vaikka se ei tärkeintä olekaan. Tunnelma ennen kaikkea!

Valkoiset pelargoniat ovat vielä nuppuja ja elinvoimaa täynnä. Siirsin osan verannalle turvaan kylmeneviltä öiltä ja osa nököttää saunakamarin pöydällä. Jokasyksyinen talvehtimispaikan mietintä kestänee niin kauan kuin löydän parhaimman mahdollisen tilan pelakuiden talvilepoon. Monenlaista on tullut vuosien mittaan kokeiltua. Viime talven paras tulos oli isolla ruukulla, jota pidin salin viilessä nurkassa lattialla jo toissa talvenakin. On se vaan hyvä, että vanhassa talossa on tällaisia etuja, joita ei ihan äkkiseltään tulisi ajatelleeksikaan. Ikkunalaudat olisivat paras paikka, mutta niiden alla pakkasilla porottavat patterit ovat pelargonioiden tuho. Harmittaa, että salin komea kaakeliuuni on 70 -luvun modernisointivimmassa pistetty maan tasalle piippuineen päivineen. Haavekuvissani se elää toteutuvana unelmana. 

Juuttinaru ja nipsaisusakset.

Pihapuuhien jälkeen maistui tee Prisman alehyllystä löytämistämme sympaattisista mukeista, joiden kuvitus taitaa olla Polkkajamin tai ainakin heidän suunnitteluaan kovasti muistuttavaa. 

Haudutetun teen ystävänä olen iloisesti yllättynyt Clipperin pussiteestä, joka tuo avun akuuttiin teekupposen tarpeeseen. Perunamuussin loppu jatkoi tarinaansa rieskaksi, jota kohta voisin palasen yöpalaksi herkutella.

Teetä ja sympatiaa.

Syksykin on mukavaa aikaa, kun siihen oikein asennoituu. 

Hämyinen syyssunnuntai sai yläkerrassa 

sukkapuikot viuhumaan vauhdilla teehetken lomassa.

Tässä tulos! 

          
                        Mikä sinusta on lokakuussa antoisinta? 
                        Terveisin puikkojenkilkuttelusta ylpeä äiti

Lauantaileipomus

Tänään lauantaina 4. lokakuuta vietettiin kansallista korvapuustipäivää, joka on alunperin ruotsalaisten keksintö. Niinpä meidänkin keittiössä pyöräytettiin ihan omat kanelipullat. 

Kitchen Aid sai ensi kertaa näyttää taitonsa pullataikinan teossa. Taikinakoukku paikalleen, kulhoon kananmuna, sokeri, lämmitetty maito ja sula rasva. Tehot kakkoselle ja jauhot lisukkeineen vähitellen joukkoon. Sitten vain ihmettelin, miten tuli valmista.  

Pellavaliinan alla pieni, sievä taikina kohosi komeasti leivottavaksi. Jaoin taikinan kahteen palaan, kaulitsin, maustoin, rullasin ja palastelin. Asettelin kierteet sydämenmuotoon pellille kohoamaan. 

Misa -puulietemme paistoi sisaruspullat kauniin ruskeiksi. Herkullinen uunituoreen pullan tuoksu leijaili yläkertaan ja houkutteli keittiöön koko perheen nautiskelemaan.

Näppärä apulaiseni osoittautui odotusteni mukaiseksi ja ylitti toiveeni. Työvälineiden pesu oli helppoa ja huoletonta sekä sydänpulla yhtä maukasta kuin kuvasta voi aavistella. 

Leppoisan lauantai-illan tervehdys! Tuija

Perjantaipaloja

Puolivalmiita tammisia sukkapuikon pidikkeitä bambutarjottimella.

Vaahterarasia jalavakannella ja jalavarasia raitakannella sekä Saarni -puikonpidikkeet.

Pyöröpuikonpäät saarnea ja tuijaa sekä saarnirasia jalavakannella.

Verstaalla on saha laulanut ja tekijäkin varmasti monta kertaa. Kitaralla ja soittojakkaralla on yhtä tärkeä rooli kuin toimivilla työvälineillä, joilla syntyy kauniita puuesineitä näppärin sormin.

Lokerojen kätköistä saattaa löytyä pala tummaa suklaata. 

Maistuis varmaan sullekin. 

Makoisaa viikonvaihdetta!

Terveisin Koti meidän tmi

Syystunnelmaa

Tervetuloa lokakuu!

Hämärtyviin syysiltoihin 

 on mukavaa luoda lämmintä tunnelmaa lempeillä valoilla ja kynttilöillä.  

Vaniljaa ja kardemummaa...

Yläaulan nojatuolinurkkaukseen löytyi viikonvaihteenTurun retkeltä tuliaisiksi pallovalosarja, joka toimii myös oivallisena kulkuvalona yön pimeydessä. Täällä maaseudulla pimeä laskeutuu jo ennen kahdeksaa. Eilen illalla istahdin nautiskelemaan hämyisestä tunnelmasta ennen nukkumaan menoa.  

Hyvä löytö kertakaikkiaan!

Kauniita unia, oman kullan kuvia!

Höyhensaarille -härpäke ja unisieppari ovat omia näperryksiäni. Vanhat pitsiliinat ja höyhenet ovat inspiroivia materiaaleja helmien kera. Pyykkituvalla on mukavaa omassa rauhassa väkertää pieniä ja isompiakin juttuja tai mitä ne nyt sitten ovatkaan tai tulevat olemaan. Tärkeintä ei ole tekeminen vaan mitä tekeminen tekee sinulle, luki Tiimarin kassissa. Olen samaa mieltä. Käsillä tekeminen on hyväksi ihmiselle, joka sellaisesta nauttii.

Joka ilta, kun lamppu sammuu...

Happy Lights -pallovalot saivat nurkan taa varteenotettavan kilpailijan. Valoketjun hinta-laatusuhde on vallan mainio. Linkkiä klikkaamalla löydät lisätietoa. 

Happy lights for a happy life.

Ripaus kardemummaa -blogin Minnukka tulit mieleeni, kun Kauppatorin kirppikseltä bongasin nämä suloistakin suloisemmat purnukat mausteille, joita eniten käytämme kokkailuissa. Olethan kokeillut kardemummaa pannukakkuun? Herkullista! 

Ripaus kardemummaa

                        Mikä sinusta on parasta syyshämyssä? 
                        Lokakuuta! Tuija