Hei, hei tammikuu!

Tämä vuosi 2015 toi kaipaamani valkean maiseman tullessaan. Päivä päivältä pidempi valoisa aika herättää vähitellen ajatukset kohti kevättä, johon kuuluu monenkirjavia tunnelmia ja suuria suunnitelmia. 

Lupailin tammikuulle sosekeittopostausta, mutta se jää toteutumatta huomattuani porkkanoiden kadonneen parempiin suihin herkullisen hummuksen höystämänä.  Saatan aiheeseen vielä palata, koska se on lempiruokalajimme muulloinkin kuin talvipakkasilla. 

Lauantaita odotin ja tässä se nyt on. Jätän haaveilut sikseen ja ryhdyn vähitellen päivän puuhiin. 

Toivotan sinulle hyvää viikonvaihdetta! Tuija

Lumihiutaleita

Leikkimökin portaalle pikkujoulun aikaan asettelemani ruukku kuusineen on jämähtänyt lumeen ja jäähän. Toiveikas punainen kastelukannu on nokka kohti kevättä. Kulahtanut keinutuoli kiikkuu hiljaksiin itsekseen.

Tuiskun ja pyryn keskellä en voinut olla hämmästelemättä pienoisen sireenin silmun sinnikkyyttä. Siinä se pullistelee talvea uhmaten.Toivottavasti pikkuruiset eivät palellu. Alkukesän kukkaloisto on jotakin todella odottamisen arvoista. 

                  Kurkista vaikka tästä!

Arjen onni 2

Arjessa on lukuisia asioita, joiden arvostus saattaa välillä unohtua. Hyvä esimerkki toteutuneesta unelmastani on pyykkitupa, jota myös mankelihuoneeksi kutsun. Pesukone on keittiössämme, mutta kuivausrumpu hurruuttelee lakanapyykin mankelikuivaksi saunatalon onnelassa. Lavendelivesi tuoksuu, kun mankeli tekee sileää jälkeä ja silittäessäkin tuosta tuoksuvasta suihkeesta on iloa. Spotify tarjoaa musiikkia mielialan mukaan. 

Tilan ideointi ja suunnitelmat saivat kauan sitten alkunsa osto-ja myyntiliikkeestä löytämästäni emalipintaisesta Upo -mankelista. Pyykkihuone on rakennettu siis Upon ympärille. Toisella kertaa kerron tarkemmin materiaaleista ja värivalinnoista, jotka arvannet kertomattakin. 

Kotitiemme kulkee metsän siimeksessä, mikä sekin on yksi toteutuneista haaveista. Kulkeepa tuossa maisemassa jalan tai kulkuneuvolla niin hyvä tunnelma valtaa mielen. Koti ympäristöineen tarjoaa valtaisat mahdollisuudet toteuttaa itseään sekä sisällä että ulkona. 

Tämä on toinen blogipostauksen iPadilla, josta myös iloitsen päivittäin. Kiva, kätevä ja näppärä! Oppimisen iloa!

Kokeilunhalu innosti tekemään tämän postauksen instagram -kuvillani. Mistä sinä innostuit viimeksi?

Tiistai-illan tunnelmiin, Tuija

Odottavan aika on pitkä

Sanoitta paras.
Tammikuu lopuillaan. 
Hyvä niin.

Sunnuntai-illan ajatuskin, Tuija

Mutteripannu

Täytyy myöntää, että Pauligin Cupsolo -keitin pyykkituvalla on jäänyt vähälle käytölle varsinkin nyt, kun joulupaketista kuoriutunut Cilion mutteripannu asettui sujuvasti taloksi hyvän käyttökoulutuksen ansiosta. Kiitos Turun tontuille!

Maistuvat pannukahvit kiehauttaa näppärästi puuliedellä ja samalla vierellä kuumenee mantelimaito höyryäväksi. Vaahtoava cappucino oli herkullinen välipala lauantaipuuhien lomassa. Ohjelmassa on ollut pyykkäystä, tamppausta, moppausta ja mankelointia, josta kirjoitankin joku kerta oikein oman tarinan. Pyykkitupa rakennettiin nimittäin aikanaan tuon ikivanhan Upo -kaunottaren ympärille. 

Aamusella valmistelin hellalle kalakeiton hautumaan hiljaksiin. Mummin vanha haudutusteline on käytössä päivittäin.Yrttien maustama runsas kasviskalakeitto maistunee huomenissa vielä paremmalta muhittuaan yön yli verannan viileydessä. 

Hämmästytin itseni havainnolla, että piparkakku maistuikin oikein oivalliselta rentouttavan kahvihetken makupalana. 

Sauna on lämpiämässä ja pyykkivuori taas hetkeksi hivenen pienempi. Lumikasat puolestaan kasvoivat. Huomenna soisin auringon paistavan ainakin mielikuvissa. 

No, pakkohan oli kurkistaa sääennustetta. Lumisadetta on tiedossa, mutta keskiviikkona aurinko pilkahtanee. Oletko huomannut, että päivä on pidentynyt jo aimo askeleen? Aamuyhdeksältä aurinko nousee ja iltapäivällä neljältä painuu mailleen. Valoisaa aikaa tulee päivä päivältä lisää, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Kiitos kirkasvalolampun, näin uskottelen itselleni, marraskuun hämärin aika sujui kenties kepeämmin kuin aiempina vuosina. 

Talviaikaan arjen onni on pihasaunan löylyt ja leppoisa tunnelma. Jokohan tänään lunta olisi riittävästi kierimiseen tai rehellisesti sanottuna pystynkö keräämään tarpeeksi rohkeutta hankeen kipittämiseen. Naapuriparat säikähtänevät kiljumista, joka siivittää yleensä urotekoni. Huh, nyt jo alkoi hirvittää. 

Leppoisaa lauantai-iltaa! Tuija

Värikäs kaalikeitto

Pakkassäällä on mukavaa puulieden kupeessa pilkkoa kaalikeiton ainekset kattilaan hautumaan. Liemeen laitan valkosipulisen keittokuution ja kaalisilpun joukkoon lisäilen milloin mitäkin jääkaapista löytyvää vihannesta tai juuresta. Porkkana on oivallinen lisä. 

Herkullisen väriset paprikat, tummanpunainen sipuli ja reilu annos valkosipulia tuovat väriä ja makua soppaan. Lopuksi viskaan kattilaan roimasti varsiselleriä, joka sopii mielestäni erinomaisesti tähän keitokseen. Pinnalle ripottelen mausteita mielialan mukaan. Viimeksi kuivatun kirvelin lisäksi päätin lisätä keltaista hehkua currylla. 

Kaalikeittoaterialle lisukkeeksi sopivat siemenet, raejuusto tai hapankorppu juustolla. Tämä on siitä loistava ruoka, että se vain paranee joka lämmityskerralla niin kauan kuin sitä riittää. Viimeksi loppui kesken, vaikka tein valtavan annoksen.

Jälkiruoaksi sopii pehmeä rahka. Jos käyttää vaahtoutuvaa vaniljakastiketta niin ei tarvitse edes lisätä sokeria. Yksinkertainen, maistuva herkku! Lisukkeeksi sopivat marjat tai hedelmät. Tosin rahka sellaisenaan mantelimaitolorauksella höystettynä on osa jokapäiväistä ruokavaliotani. Suosittelen!

Aiemminkin olen maininnut, että reseptien noudattaminen ei ole vahvinta osaamisaluettani, mutta haitanneeko tuo, jos kokkailun tulos on maistuvaa. 

Inspiraatiolla keskiviikkoiltaan! Tuija

Arjen onni

Viikko sitten kuulemani kysymys: Saitko aamiaisen vuoteeseen? herätti minut pohtimaan, mikä minulle on oikeasti tärkeää. 

Joka-aamuinen puulieden lämpö alakerrassa ja hellalla hautunut kaurapuuro nousevat merkityksellisten asioiden listalla kärkipäähän. Mikäpä sen mukavampaa kuin kömpiä unenpöpperössä puurolle, jonka toinen aamuvirkkuna on keittänyt valmiiksi perheelle.

Aamuhetki kirkasvalolampun luomassa illuusiossa auringosta auttavat aloittamaan päivän lempeästi ja kaurapuuro hileisten mustaherukoiden kera ovat niitä arjen pieniä iloja. Iso kupillinen haudutettua inkivääriteetä ja pala ruisleipää ... näillä eväillä valmistaudun kohtaamaan tuulen ja tuiskun. 

Lapsena ihailin, kun äitini sytytteli tulia uuneihin ja haaveilin samasta taidosta. Tämä rakas kotimme Villa Iiris toi muassaan mahdollisuuden opetella kaakeliuunien lämmitystä. Olen kiitollinen tästäkin onnen kipinästä.

Yksi lempisanontani on: Menikö pasmat sekaisin? Niin hankalaa lankasykkyrää ei olekaan, etteikö sitä setvisi selväksi, jos muistaa antaa löysää eikä väkisin kiristä ja raasta.

Maanantai typistetyn viikonvaihteen jälkeen alkoi kamera kaulassa keikkuen ja iltapuhdetta tahdittaa melodinen taustamusiikki. 

Hyvillä mielin talviseen viikkoon! Tuija

                     

                            

Puikonpääpaketti

Ystäväni tilasi muutamat Koti meidän -puikonpäät ja tällaiset rasiat väkersin niille lahjapaketeiksi. Askarteluhyllystäni pyykkituvalta löysin pieniä pahvirasioita, jotka somistin Teippitarhan pitsiteipillä. Kanteen kiinnitin vielä höyhenen. Valmista tuli käden käänteessä. Tällainen inspiraatio tällä kertaa. 

Jos olet kiinnostunut puikonpidikkeistä niin niitä voi tilata myös suoraan kotiverstaalta lähettämällä sähköpostia osoitteeseen: punalaverstas@gmail.com tai lähettämällä viestin Facebookin kautta.

Tammikuisin perjantai-illan terveisin! Tuija / Koti meidän

Kuvaleikki

Olipa kerran hetki, jolloin innostuin leikkimään iPadillä. Googletin Villa Iiris -blogin kuvat ja sain aikaan vaihtelevia kokoelmia ja koosteita hetkistä vuoden varrelta. Kotielämää, pihaelämää, kunnostusta, rakentamista, leipomista, näperrystä, visioita, vuodenaikojen vaihtelua, retkiä, kukkia, kasveja ja vaikka, mitä kuvien taustalla. Koti meidän -elämää!

Olen iloinen teistä jokaisesta blogiini eksyneestä! Toivottavasti retkesi tänne ovat osoittautuneet antoisiksi. Tämä on tablettipostaus sohvalta, testi sellainen. Jos lopputulos vaikuttaa huonolta, poistan tämän pika pikaa. 

Kokeilunhalua puhkuen! Tuija

Piparkakkuleivos

Nuutin päivään päättyy Villa Iiriksen jouluttelut. Muistatko, kun kerroin jäätelöaltaalla syntyneestä ideastani? Tänään oli aika testata ideaa. Sydänpiparimuotilla pala tiikerijäätelöstä, alle piparkakku ja päälle toinen. Lopputulos tässä.

Uuden vuoden kunniaksi yksi valkoinen kynttilä. 
Puhallus! Turkoosinsininen toive tuulen mukana matkaan. 
Herkuttelu parhaassa seurassa. Hyvä mieli, autuas olo. 

                           Kiitollisin ajatuksin, Tuija

Tammikuinen pakkastervehdys

Tämä talvinen kuva on saanut sellaisen suosion Instagramissa, että on aivan pakko laittaa se tänne blogiinkin. Itseäni viehättää erityisesti puiden latvuksissa välkähtävä auringon kajo vauhdin huuman ohessa. Olen iloinen, että hiihtimeni pääsivät verryttelemään. 

Lukemat lämpömittarissa keittiön ikkunan takana ovat vaihdelleet huimasti. Ensin pakkasta ja lunta, sitten vettä ja jääkaljamoinen piha, jossa saattoi miltei luistella. 

Nyt on taas maisema suloisen valkeana, mutta talvikeleissä kantateillä ajelu ei saa riemusta kiljahtelemaan. Onneksi päivän pidentyminen piristää ja lumista metsää ehtii hissuksiin körötellessä ihailemaan. Kuuntelen samalla cd:ltä Roope Lipastin Rajanaapuria ja hihittelen itsekseni. 

Silmät kiiluen odotin ensimmäisiä valkeita tulppaaneja ruokakaupan kukkaosastolle. Kuusoset lähtivät ja aavistuksen keväästä toivat lempikukkani ja pihapensaiden oksat, joihin on kohta puoliin puhkeamassa silmut kodin lämmössä. Kirsikkapuun oksa vasta upea olisi. Kotonasi -blogissa voit käydä kurkistamassa kuvan hurmaavasta sellaisesta, jonka Annukka on hellästi hoivaamalla saanut miltei kukkaan.

Tulppaanien aikaan, Tuija

Puikonpäät lehdessä!

Perjantaipäivän yllätyksenä sain  lehtiuutuuden. Selailin sitä kaikessa rauhassa huomaamatta mitään erityistä. Vinkin saatuani lehden takaosasta silmiini osui tuttuakin tutummat sukkapuikonpidikkeet. Olin unohtanut...

kuulleeni Kädentaidot -messuilla Kerän Jonnalta, että Modan toimittaja oli luvannut kirjoittaa sukkapuikonpidikkeistä lehteen. Nyt uudenuutukainen, uudistunut lehti oli ilmestynyt kaupan hyllylle, josta Lauri sen kävi ostamassa kotimatkalla.

Hauska yhteensattuma on, että oheinen ohje on sama, jolla taitava äitini on neulonut minulle pehmoiset unisukat. Ilman niitä ei nukkumatti tule hevin vierailulle. 

Lehden pullollaan monenlaisia käsityöohjeita löydät hyvin varustelluista lehtipisteistä ja sukkapuikonpidikkeitä myy Lankakauppa Kerä. 

Koti meidän -pienyritys löytyy myös Facebookista ja Instagramista. 

Tervetuloa seuraamaan tuotekehittelyä!  Tuija ja Lauri

Kuorma-auto on lastattu

Loppiaisena maistellaan vielä uunituoretta limppua riisipuurolounaalla. Joulu on takana ja kevättalvi täällä. Kameran kanssa häärin valon kajoa ihastellen ja katsastellen uusia kuvakulmia.

Koti kaipaa raikastusta. Paukkupakkasella on hauskaa tampata matot raikkaiksi lumessa. Samalla saa itselleen punaiset posket ja pirteän olon. 

Kevättalvella alkaa tässä talossa keittojen kultakausi. Meille maistuvat kasvissosekeitot erilaisilla lisukkeilla. Keitot ovat siitä mainiota ruokaa, koska niitä voi tehdä kerralla ison annoksen. Osan voi pakastaa tai sitten syödään useampi kerta samaa soppaa. Reseptien noudattaminen on minulla työlästä, mutta soveltamalla onnistuu mainiosti. Millaiset keitot sinulle maistuvat? Onko olemassa jokin bravuurikeitos?

Valoa kohti! 

Aurinkoisin ajatuksin Tuija

Bling bling

Kauan sitten erään opettajani lausumat sanat: Muistakaa, että elämässä pitää olla hömppää, ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni. Olkoot nämä keittiön kynttelikköön jämähtäneet bling bling -koristeet ja lumipallo tämän päivän pilkahdus ja kunnianosoitus tuolle pedagogille menneisyydestäni. 

Tämän  postauksen omistan kaikille teille ihanille lukijoille, jotka viesteinenne tuotte ilonpilkahduksia päivääni. Vastavuoroisuuden riemu sai minut taas tänäänkin naputtelemaan tekstiä. Annetaan hyvän kiertää! 

Tänään tein loistavan blogilöydön. Kati Villa Valko -blogissaan antaa blogivinkkejä. Kannattaa käydä kurkistelemassa hyviä vinkkejä. Klikkaa linkkiä niin pääset vikkelästi moderniin puutaloon. 

Välikommentti: Salaattiottimille toivon tänä vuonna olevan paljon käyttöä. Kevät tulee aikaisin ja salaattia kasvilavoilta saa ennätysmäisen aikaisin. Sovitaanko niin?  Tämän varovaisen toiveen rohkenen kirjoittaa vain pikkiriikkisen kirjaimin.

Yläaulan hirsiseinät ovat saaneet valkean maalin pintaansa valoisuutta lisäämään, mutta tuo takana pilkottava punahonkasalvos keittiössä on erikoislaatuisen hieno tuollaisenaan. Tuosta samaisesta kohdasta minä omalta osaltani aloitin kotimme kunnostamisen. 

Pinkopahvi kupruili huolestuttavasti, joten otin puukon ja leikkasin kuprun halki. Sen jälkeen irrotin pahvin tapetteineen ja ne lukemattomat nupinaulat. Olin ylpeä aikaansaannoksestani ja soitin lankapuhelimella anopilleni, joka epäröiden kysyi, että olinko ihan varma tekoni järkevyydestä. Vieläkään en ole tiedä, oliko tekoni epäsopiva raskaana olevalle rouvashenkilölle, joka lasten päiväunien aikaan moisen tempauksen teki. Heilua nyt sillä tavalla puukon kanssa vieläpä jakkaralla. Oi niitä aikoja!

Vanhassa rakennuksessa voi tehdä upeita löytöjä. Edelleen olemme sitä mieltä, että hirsiseinä keittiön valkoisten avohyllyjen taustana on yksi parhaista kohdista kodissamme. Löytöretket jatkuvat, kun sille päälle satumme.

Sunnuntai-illan inspiroimana, Tuija

Joululakana

Joulutilkkutäkki

Vierashuone alakerrassa hiljeni tänään. Haikeana oikaisin sohvalle hetkeksi mietiskelemään näkymiä uudesta näkökulmasta ikivanhan mummin tekemän tikkitäkin alle. 

Mietin, mistä erityisesti pidän, mitä säilyttäisin? Paneelikatto on kaunis, alkuperäinen lautalattia samaten ja salista siirretyt pariovet vertaansa vailla. Kulahtaneet tapetit ovat jo kauan odottaneet päivitystä, mutta niiden aika ei ole vielä tullut. Sydänboordilla piristimme seiniä kymmenisen vuotta sitten. 

Perintöpuolapuut lapsuudenkodistani ovat vertaansa vailla sekä kuntoilukäytössä että elämää nähneenä sisustuselementtinä. Appiukon peruja on Suomi -kaappi, jossa hän on aikoinaan säilyttänyt vakuutusasiakirjoja. Nykyisin se toimii matkamuistokaappina, johon säilömme kartat sun muut reissuista mukaan tarttuneet tarpeelliset prosyyrit. Lautapelipinot hyllyllä ovat meidän perintömme tuleville sukupolville. Pienet lasipallot pikkukuusessa toivottavasti kulkevat pitkän taipaleen mukanamme.

Huonejärjestyksemme on muuttunut aina tilanteen ja tarpeen mukaan. Viime aikoina olen pyöritellyt mielessäni makuuhuoneen muuttoa takaisin alakertaan, mutta yläkerran soppemme on niin mieluinen, että taidamme kuitenkin pysyä visusti siellä hyvien unien valtakunnassa. 

Muistelinkin tänään juuri sitä, kuinka monena vuonna joulun välipäivinä olemme innostuneet johonkin remonttipuuhaan joko isompaan tai pienempään. Kerran purettiin yläkerrassa väliseinä ja toisella kertaa revimme tämän samaisen alakerran huoneen lautalattian esille korkkimaton alta. 

Pääsiäisen pyhiinkin sijoittuu hauskoja muistoja ja hiihtolomallakin on tullut "vähän" kurkistettua milloin mitäkin. Meille taitaa olla mahdottomuus olla vain ja möllötellä. Toisaalta tällainen elämänmuoto edellyttääkin toimeliasta otetta elämään. Polttopuut eivät osaa itse kävellä eikä kompostiastiakaan tyhjene itsestään. Imurikin on ihan tavallinen, kävelytettävä malli.

Lakanapyykkiä olisi läjäpäin, mutta kyllä tuo täkin alle käpertyminen hyvän kirjan kanssa on myös aika ajoin houkuttelevaa. Valinnanvaraa oman rauhan etsijälle riittää. Sen huomasin tänään, kun leikin vierasta Villa Iiriksessä. Saatoin siis unohtaa arjen askareet ja keskittyä nautiskeluun. Cluedo jännittävine käänteineen, mokailuineni ja naurun remahduksineen väritti tätä lauantai-iltaa. Tai siis onko tänään lauantai... Merkki lomaolosta, kun menee päivissä sekaisin. Hyvä niin!

Loistavia tähtihetkiä tähän vuoteen sinullekin tähtilukijani! 
Tuija, joka joulunaikaan tuikku, valo pimeyteen

         Kiitos vierailustasi! Tervetuloa uudelleen!