Aamulla puulieteen tulta viritellessäni tuijotin tätä keittiön vankkaa peiliovea. Se johdattaa pikkukuistille, jossa sijaitsee kompakti, kätevä suihkuhuoneemme. Idon suihkukaappi on ollut yksi parhaista elämänlaatuamme kohentaneista uudistuksista näiden 25 vuoden aikana. Tuo helmipaneloitu kylpyhuone valmistui juuri parahiksi esikoisen aloittaessa koulutaipaleensa. Kuvitella, että muutimme tähän taloon kahden pienen kanssa, vaikka pesutiloina toimi vain parhaat päivänsä nähnyt pihasauna, jonka lauteet huojuivat ja heiluivat, puhumattakaan alahirsien välistä käyneestä viimasta. Nuoruuden vimmalla sitä parerrettiin ja uskottiin itseemme. Näin jälkikäteen ihmettelen, mistä se kaikki energia löytyi pikkulapsiarjessa. Vastaus on yhteinen ilo ja visio unelmiemme elämästä maaseudun rauhassa peltojen keskellä metsän laidalla. Kannustus ja luottamus yhteiseen hyvään kantoi yli karikoiden ja vastoinkäymisten, joilta ei kukaan voi välttyä asui sitten upouudessa kodissa tai meidän tapaan viime vuosisadalla rakennetussa hirsihuvilassa piharakennuksineen. Yksi parhaista asioista silloin ja edelleen on oma piha ja monimuotoisen tontin suomat mahdollisuudet. Kiipeilypuista ei ollut pulaa ja kamari kamarilta talojemme tilat pääsivät käyttöön. Kulmakunnan kaunein talo vei sydämemme 26 vuotta sitten ensivisiitillä lokakuisena harmaana iltana ja edelleen kääntyminen kotipihaan saa hyville mielin.
Pikkukuistin ovea katsellessani pohdin taas kerran sulkeako uloskäynti sieltä pihamaalle vai säilyttääkö se. Kesäaikaan tuota kautta on paljonkin kulkua, mutta viileään vuodenaikaan vältämme oven availua ja lämmön päästämistä harakoille. Päädyimme remontoimaan märkätilan irti talon hirsirungosta olevaan tilaan käytännön syistä. Siinä oli jo 70 -luvulla tehty wc -tila, josta sukeutui Laurin taitavissa käsissä viehättävä peseytymistila. Valkeaksi maalatut paneeliseinät ja katto ovat kestäneet loistavasti aikaa ja edelleen tila on toimiva ja mieleinen. Suihkuhuoneen helmi on pesukomuutti, johon upotettu Temal -allas on sietänyt pesua ja pyykkäystä.
Toinen kotimme lempipaikka on puulieden edusta. Jakkaralla istuessa tulen viriämistä odotellessa on aika mietiskellä ja pysähtyä hetkeen. Silmieni edessä mutteripannussa kahvi alkoi porista, kauramaito kuplahteli kannussaan, kaurapuuro hautui pehmeäksi ja makoisaksi samalla, kun kananmunat kypsyivät. Täydellinen kotiaamu kaipasi vain tunnelmakynttilät salin puolelle aamiaisen nauttimiseen pitkän pöydän äärellä kaikessa rauhassa kiireettömästi.
Naputtelen tätä tekstiä vankkojen hirsiseinien suojassa Tanssii tähtien kanssa -ohjelman lomassa. Jotain hyvää seuraa siis pitkistä mainoskatkoista. Viime viikolla muovasin kuvakollaasiani unelmakarttamaisemmaksi. Kuvista voi löytää minulle tärkeitä tekemisiä.
Näkökulman laajentaminen aika ajoin on terveellistä. Pyrähdimme perjantaina Turkuun iltakävelylle. Iltahämyinen tunnelma Aurajoen rantamilla oli viehättävä. Kadut olivat syksyisten lehtien peitossa. Joen pinta oli peilityyni ja vanhat rakennukset huokuivat historian havinaa ja ainutlaatuista henkeä, joka tuntuu läheiseltä. Lempikaupunkini mun! -käynti viritti ajatukset uudelle taajuudelle. Piipahdus muissa maisemissa auttaa katsomaan omaa asuinsijaansa uusin silmin. Maalaiselämä maadoittaa, kaupunkivisiitti virkistää.
Villa Iiris pihataloineen on elämänmakuinen. Välillä puuro palaa pohjaan ja kahvista tulee kitkerää, mutta kokonaisuus ratkaisee. Uusia unelmia kohti voi porhaltaa hiukset hulmuten. Vuosi sitten aloitimme yhden pikkuremontin ostamalla paneeleita, jotka varmasti ovat jo kuivuneet sänkymme alla. Viikko sitten kuljetuspalvelu toi uuden posliini-istuimen ja pesuallaskin on hankittuna. Jossakin vaiheessa homma etenee, sen voin luvata. Ennemmin tai myöhemmin.
Haaveellisin ajatuksin, Tuija
